Tuli tuosta saabin Arexis podista mieleen niin minkä ihmeen vuoksi se on suunnattu "anti-stealth" tutkia vastaan? Eikö olisi järkevämpää suunnata se niitä tutkia vastaan joiden pimentämisestä gripen konkreettisesti hyötyy eli korkeamman taajuuden tutkat? Vai olenko ymmärtänyt tämän täysin väärin? Eli ei stealh koneellekin nämä matalataajuus tutkat luovat suuremman riskin mitä korkeamman taajuuden tutkat.
https://saab.com/air/electronic-warfare/ew-systems-for-fighters/arexis/
Saabin ajatusmaailma tässä on lienee seuraavanlainen:
Kaikki muu paitsi ns. aktiivimen kumoamisen periaatteella toimivat häirinnät estävät pääasiassa tarkan etäisyyden mittaamisen ja ohjus voi seurata häirintäsignaalin suuntaan kohti maalia jolloin ohjusten ja hävittäjien tutkien alueella toimiva aktiivinen häirintä ei välttämättä toimi riittävän hyvin vaan on mahdollista että riittävän kinematiikan omaava ohjus seuraa häirintäsignaalia suoraan gripenin perseeseen. Samaten näiltä etäisyyksiltä tapahtuva häirintä johtaa vielä suhteellisen helposti ns. burnthrough etäisyydelle päätymiseen jolloin häirinnästä huolimatta vihollinen näkee gripenin riittävän tarkasti kyetäkseen ampumaan sitä kohti aseita. Toki ne pystyvät moneen muuhunkin häirintäkikkaan, mutta pidetään homma tässä kohti simppelinä.
Korkeilla taajuuksilla tapahtuva aktiivinen signaalin kumoaminen vaatii tolkuttoman tehokkaat tietokoneet taakseen eikä salli pienintäkään virhettä missään ajoituksessa tai homma menee perseelleen. Tämä on siis sekä kosmisen vaikea, että helvetin kallis tapa yrittää toteuttaa riittävää omasuojaa ja häivettä.
Matalilla taajuuksilla homma on niin paljon helpompaa suorittaa, että tällä saadaan teoriassa kone pysymään joko kokonaan piilossa seurannalta tai vaihtoehtoisesti valmiiksi epätarkka sijainti muuttuu entisestään epätarkemmaksi, jolloin gripenin sijainti vihollisen tiedoissa saattaa olla pielessä hyvinkin paljon tai puuttua kokonaan. Tällä datalla ei siis voida ohjata suoraan hävittäjäkoneita vektoroimaan gripenin kimppuun vaan havainointi on suoritettava hävittäjien omilla, huomattavasti lyhyemmälle kantavilla tutkilla. Gripenin oma pienehkö RCS toimii tässä sen eduksi, sillä voi hyvinkin olla että sen ansiosta gripen pääsee riittävän lähelle vihollista havaitakseen tämän ensin jolloin päästään tarjoamaan vainoajalle meteoria ennenkuin sieltä päästään laukomaan mitään aseita. Jos taas häirintä pettää, niin gripen on potentiaalisesti aika suuressa kusessa sillä vihollinen tietää jo odotella sitä ja on käännellyt oman nokkansa valmiiksi tulosuuntaan.
Tähän samanlaiseen doktriiniin luottaa myös rafale, joten tämä ei ole mitenkään gripenille yksinoikeudella varattu kikkakakkonen. Väitän että tämä on näillä 4-4++ koneilla ihan fiksu tapa hoitaa tätä asiaa.
Amerikkalainen vastine on hoitaa pitkän matkan häirintä growlereista ja sitten kun ollaan ampumaetäisyydellä niin stealth hävittäjistä ei pasiivisen korkean alueen häiveen takia saa ampumakelpoista dataa kuin tuurilla jolloin jenkki pääsee ampumaan ensin täysin puskista. Jos erillistä häirintää ei ole tarjolla stealth hävittähien suojaksi, niin sitten lennetään matalammalla tai luotetaan siihen että vaikka vihollinen tietääkin geneerisen tulosuunnan niin se ei pääse ikinä ensin jyvälle jolloin tilanne on edelleen stealthin puolella.