Hävittäjä-ässät kautta aikojen

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Ikarus
  • Aloitus PVM Aloitus PVM

”Valtavan lahjakas” perheenisä ei hiiskunut tyttärilleen todellisesta osaamisestaan: Hävittäjän ohjaamossa hänestä kuoriutui Neuvostoliiton pahin painajainen​

www.hs.fi

HS Helsinki | ”Valtavan lahjakas” perheenisä ei hiiskunut tyttärilleen todellisesta osaamisestaan: Hävittäjän ohjaamossa hänestä kuoriutui Neuvostoliiton pahin painajainen

Nils Katajainen oli helsinkiläinen Mannerheim-ristin ritari ja hävittäjä-ässä, joka tuhosi 36 viholliskonetta – siviilissä ulosottomies kasvatti kukkia ja maalasi akvarelleja.
www.hs.fi www.hs.fi
Nils Katajainen oli helsinkiläinen Mannerheim-ristin ritari ja hävittäjä-ässä, joka tuhosi 36 viholliskonetta – siviilissä ulosottomies kasvatti kukkia ja maalasi akvarelleja.
 
Sarek1 kirjoitti:
Mistä hyvät hävittäjälentäjät on tehty?
Klikkaa laajentaaksesi...

Eikös WW2:n voi tiivistää osapuilleen näin: Saksan ässät lensivät niin pitkään kunnes joko sota loppui, tai mies pääsi hengestään ? Pitkät rintamakomennukset erit. idässä tuottivat useamman sadan pudotuksen superässiä. Länsiliittoutuneilla miehet lensivät tour of duty:n loppuun ja yleensä sen jälkeen lähtivät kotirintamalle kouluttamaan uusia hävittäjälentäjiä. Mitään superässiä ei jenkkien tai brittien riveistä noussut, mutta lentäjien laatu pysyi hyvinkin tasalaatuisena.
 
tulikomento kirjoitti:
Eikös WW2:n voi tiivistää osapuilleen näin: Saksan ässät lensivät niin pitkään kunnes joko sota loppui, tai mies pääsi hengestään ? Pitkät rintamakomennukset erit. idässä tuottivat useamman sadan pudotuksen superässiä. Länsiliittoutuneilla miehet lensivät tour of duty:n loppuun ja yleensä sen jälkeen lähtivät kotirintamalle kouluttamaan uusia hävittäjälentäjiä. Mitään superässiä ei jenkkien tai brittien riveistä noussut, mutta lentäjien laatu pysyi hyvinkin tasalaatuisena.
Klikkaa laajentaaksesi...

Länsiliittoutuneilla käytännöt näyttää vaihdelleen, esimerkiksi Johnnie Johnsonhan lensi rintamalla miltei koko sodan läpi, pl. sen ajan minkä toipui loukkaantumisesta. Beurling lähetettiin jossain välissä markkinoimaan sotaobligaatioita, palasi rintamalle ja sai fudut kun ei tullut toimeen uudessa yksikössä.
USAAFissa sai anoa 'lisäaikaa' rintamayksikössä ja usein sitä huippuässät saikin, koska laivueet tietysti mielellään pitivät kiinni huippulentäjistään. Lisäksi ässien edesottamukset teki hyvää kotirintaman moraalille. Joidenkin kohtaloksi sitten nämä jatkoajat koituikin, esimerkiksi Thomas McGuire ja George Preddy.

Neuvostoässistä ainakin Pokryšin pistettiin jossain vaiheessa pelkästään johto- ja koulutustehtäviin, mutta välistä hän siitä livisti sotahommiin.
 
Sarek1 kirjoitti:
Kompakteja poimintoja Gallandin urasta.
Klikkaa laajentaaksesi...
Galland oli Luftwaffen suuria persoonallisuuksia, showmies ja pidetty hävittäjäjohtaja. Möldersin saadessa surmansa lento-onnettomuudessa Galland ylennettiin hävittäjälentäjien kenraaliksi. Hän siirtyi tähän tehtävään JG 26 ''Schlageterin'' komentajan tehtävästä. Tässä vaiheessa Galland oli jo ymmärtänyt, ettei hän itsekään ole kuolematon.

Liittoutuneet tunsivat JG 26:n Abbevillen poikina, yksikkö oli Luftwaffen parhaita hävittäjärykmenttejä.

Varhaisessa vaiheessa uraansa Galland sai lasinkappaleita silmiinsä harjoituskoneen maahansyöksyssä siinä määrin, että näkötestin kanssa oli haasteita. Hommasi jostain lääkärin käyttämän testitaulun, opetteli sen ulkoa: lentokelpoinen:).

Maahansyöksyyn liittyi trainerin huono syöksykierteeseen meno. Laitetaanpa tiiliskiviä perään painoksi. Nyt meni hyvin kierteeseen, vaan ei oiennut.
 
Viimeksi muokattu:
Galland on yksi esimerkki Aatun Saksan johtajaongelmista eli mies ylennettiin rintamasaavutusten perusteella asemiin, joihin tämä oli täysin väärä. Kun lukee muutamassa kirjassa julkaistuja otteita RLM:n pöytäkirjoista kokouksista, joissa Galland oli kenraaliasemassa, niin Gallandin lausunnoista näkyy puhdas "joppekarhusmaisuus" eli mikrotason asiat, joita ei kenraalitason upseerien tule vatvoa.
 
Julius Meimberg kirjassaan Viholliskosketus kertoo harjoitusilmataistelusta, joka käytiin 6.syyskuuta 1941 Poinxissa. Meimberg lensi itse korkealle optimoitua ja kevennettyä Bf 109 G 1: stä. Sotakoulukaverinsa Egon Meyer FW 190:a.

Taistelu päättyy ratkaisemattomaan. Molemmat oli kokeneita kettuja, jotka osasi ottaa koneistaan kaikki irti. Kumpikin piti auttaa ohjaamoistaan, sen verran tiukille tämä testi Bf 109 vs FW 190 molemmat pilotit veti.

Meimberg kuvaa itse: ''Raaka kehitysoppi. Kanaalin rintaman ainoa laki, on jättänyt meidät jäljelle- kovina, kylminä, viekkaina ja laskelmoivina, hyökkäyshaluisina ja vaistomaisesti toimivina- emmekä anna mitään lahjaksi. Meistä on tullut petoeläimiä, nopean kuoleman erikoismiehiä.''
 
Viimeksi muokattu:
Ikarus kirjoitti:
Julius Meimberg kirjassaan Viholliskosketus kertoo harjoitusilmataistelusta, joka käytiin 6.syyskuuta 1941 Poinxissa. Meimberg lensi itse korkealle optimoitua ja kevennettyä Bf 109 G 1: stä. Sotakoulukaverinsa Egon Meyer FW 190:a.
Klikkaa laajentaaksesi...
Vuosi väärin? Focke-Wulfeja oli tuolloin kyllä valmistettu jo pieni määrä, mutta Gustavia ei varmaan ollut vielä syyskuussa -41 edes protoa?
 
fulcrum kirjoitti:
Vuosi väärin? Focke-Wulfeja oli tuolloin kyllä valmistettu jo pieni määrä, mutta Gustavia ei varmaan ollut vielä syyskuussa -41 edes protoa?
Klikkaa laajentaaksesi...
Lokakuussa 1941 Mersu tehdas valmisti kolme G-sarjan esikonetta jotka myöhemmin muutettiin G-1 koneiksi. G-1 oli paineistetulla ohjaamolla oleva versio. Muuten G-1 koneen käyttö operatiivisissa yksiköissä meni kesälle 1942.
 
Vaikka tämä sopisi myös kirjat-ketjuun, suosittelen niille, jotka eivät vielä ole lukeneet, Kurt Braatzin kirjaa: Luoja vai lentokone. Hävittäjälentäjä Günther Lützowin elämä ja kuolema (2005).

Tätä teosta pidän kaikista Koala-kustannuksen julkaisemista saksalaiskirjoista monipuolisimpana. Hänellä oli kaikki hyvän hävittäjälentäjän ominaisuudet (110 ilmavoittoa), mutta hän oli myös Luftwaffen lentäjien epävirallinen "ammattiyhdistysmies" eli sen verran pappi ja psykologi että hänet laitettiin usein välimieheksi Berliiniin päin, jotta Göringin touhuun tulisi edes jotain järkeä. Hän eteni 1. Jagd-Divisionin komentajaksi.

Kaikki lentäjät varmaan ovat rohkeita, mutta Lützowin rohkeus oli laaja-alaista, ulottuen myös ohjaimien ympärille, yhteiskuntaan.

Hävittäjälentäjät, Lützowin johdolla, kritisoivat Göringiä ja panivat hänet henkilökohtaisesti vastuuseen tehdyistä päätöksistä, jotka olivat johtaneet hävittyyn ilmasotaan Euroopassa. Göring piti tätä käytöstä kapinana, vapautti hänet komennosta ja lähetti hänet Italiaan. Hän ei saanut ilmoittaa sihteerilleen Jüterbogissa eikä vaimolleen kotiin, vaan hänen oli poistuttava Saksasta välittömästi. Galland sai hänet myöhemmin takaisin.

Kirjassa tulevat eri konetyypit hyvin esiin, koska Lützow ehti lentää jo Espanjassa ja sitten 1941-1945 Ranskassa, Neuvostoliitossa, Italiassa ja Saksassa.

Hän katosi 24. huhtikuuta 1945 Donauwörthin yläpuolella lentäessään Me 262-koneella. Neljä Me 262-konetta kävi vielä silloin Thunderboltien suojaaman satojen pommikoneiden lautan kimppuun. Sodan loppumiseen oli kaksi viikkoa aikaa.
 
Viimeksi muokattu:
Ikarus kirjoitti:
Julius Meimberg kirjassaan Viholliskosketus kertoo harjoitusilmataistelusta, joka käytiin 6.syyskuuta 1941 Poinxissa. Meimberg lensi itse korkealle optimoitua ja kevennettyä Bf 109 G 1: stä. Sotakoulukaverinsa Egon Meyer FW 190:a.

Taistelu päättyy ratkaisemattomaan. Molemmat oli kokeneita kettuja, jotka osasi ottaa koneistaan kaikki irti. Kumpikin piti auttaa ohjaamoistaan, sen verran tiukille tämä testi Bf 109 vs FW 190 molemmat pilotit veti.

Meimberg kuvaa itse: ''Raaka kehitysoppi. Kanaalin rintaman ainoa laki, on jättänyt meidät jäljelle- kovina, kylminä, viekkaina ja laskelmoivina, hyökkäyshaluisina ja vaistomaisesti toimivina- emmekä anna mitään lahjaksi. Meistä on tullut petoeläimiä, nopean kuoleman erikoismiehiä.''
Klikkaa laajentaaksesi...

fulcrum kirjoitti:
Vuosi väärin? Focke-Wulfeja oli tuolloin kyllä valmistettu jo pieni määrä, mutta Gustavia ei varmaan ollut vielä syyskuussa -41 edes protoa?
Klikkaa laajentaaksesi...

vz kirjoitti:
Lokakuussa 1941 Mersu tehdas valmisti kolme G-sarjan esikonetta jotka myöhemmin muutettiin G-1 koneiksi. G-1 oli paineistetulla ohjaamolla oleva versio. Muuten G-1 koneen käyttö operatiivisissa yksiköissä meni kesälle 1942.
Klikkaa laajentaaksesi...
Voisiko Meimbergin tapauksessa kyseessä olla tosiaan V-sarjan kone?
German Aircraft of the Second World War (Smith & Kay) kertoo palveluskäytön alkaneen kesän 1942 aikana. Ensimmäiset korkeatoimintaan optimoidut G-1 -koneet toimitettiin 11./JG 2 Richthofenille, joka oli perustettu saman vuoden toukokuussa.
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top