Hävittäjä-ässät kautta aikojen

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Ikarus
  • Aloitus PVM Aloitus PVM
Ikarus kirjoitti:
Julius Meimberg kirjassaan Viholliskosketus kertoo harjoitusilmataistelusta, joka käytiin 6.syyskuuta 1941 Poinxissa. Meimberg lensi itse korkealle optimoitua ja kevennettyä Bf 109 G 1: stä. Sotakoulukaverinsa Egon Meyer FW 190:a.

Taistelu päättyy ratkaisemattomaan. Molemmat oli kokeneita kettuja, jotka osasi ottaa koneistaan kaikki irti. Kumpikin piti auttaa ohjaamoistaan, sen verran tiukille tämä testi Bf 109 vs FW 190 molemmat pilotit veti.

Meimberg kuvaa itse: ''Raaka kehitysoppi. Kanaalin rintaman ainoa laki, on jättänyt meidät jäljelle- kovina, kylminä, viekkaina ja laskelmoivina, hyökkäyshaluisina ja vaistomaisesti toimivina- emmekä anna mitään lahjaksi. Meistä on tullut petoeläimiä, nopean kuoleman erikoismiehiä.''
Klikkaa laajentaaksesi...
Oliko muuten hankkimisen arvoinen kirja?
 
Falangi kirjoitti:

”Valtavan lahjakas” perheenisä ei hiiskunut tyttärilleen todellisesta osaamisestaan: Hävittäjän ohjaamossa hänestä kuoriutui Neuvostoliiton pahin painajainen​

www.hs.fi

HS Helsinki | ”Valtavan lahjakas” perheenisä ei hiiskunut tyttärilleen todellisesta osaamisestaan: Hävittäjän ohjaamossa hänestä kuoriutui Neuvostoliiton pahin painajainen

Nils Katajainen oli helsinkiläinen Mannerheim-ristin ritari ja hävittäjä-ässä, joka tuhosi 36 viholliskonetta – siviilissä ulosottomies kasvatti kukkia ja maalasi akvarelleja.
www.hs.fi www.hs.fi
Nils Katajainen oli helsinkiläinen Mannerheim-ristin ritari ja hävittäjä-ässä, joka tuhosi 36 viholliskonetta – siviilissä ulosottomies kasvatti kukkia ja maalasi akvarelleja.
Klikkaa laajentaaksesi...
Katajainen oli myös ainoa reserviläislentäjä, joka palkittiin Mannerheim-ristillä.
 
Vonka kirjoitti:
Vaikka tämä sopisi myös kirjat-ketjuun, suosittelen niille, jotka eivät vielä ole lukeneet, Kurt Braatzin kirjaa: Luoja vai lentokone. Hävittäjälentäjä Günther Lützowin elämä ja kuolema (2005).

Tätä teosta pidän kaikista Koala-kustannuksen julkaisemista saksalaiskirjoista monipuolisimpana. Hänellä oli kaikki hyvän hävittäjälentäjän ominaisuudet (110 ilmavoittoa), mutta hän oli myös Luftwaffen lentäjien epävirallinen "ammattiyhdistysmies" eli sen verran pappi ja psykologi että hänet laitettiin usein välimieheksi Berliiniin päin, jotta Göringin touhuun tulisi edes jotain järkeä. Hän eteni 1. Jagd-Divisionin komentajaksi.

Kaikki lentäjät varmaan ovat rohkeita, mutta Lützowin rohkeus oli laaja-alaista, ulottuen myös ohjaimien ympärille, yhteiskuntaan.

Hävittäjälentäjät, Lützowin johdolla, kritisoivat Göringiä ja panivat hänet henkilökohtaisesti vastuuseen tehdyistä päätöksistä, jotka olivat johtaneet hävittyyn ilmasotaan Euroopassa. Göring piti tätä käytöstä kapinana, vapautti hänet komennosta ja lähetti hänet Italiaan. Hän ei saanut ilmoittaa sihteerilleen Jüterbogissa eikä vaimolleen kotiin, vaan hänen oli poistuttava Saksasta välittömästi. Galland sai hänet myöhemmin takaisin.

Kirjassa tulevat eri konetyypit hyvin esiin, koska Lützow ehti lentää jo Espanjassa ja sitten 1941-1945 Ranskassa, Neuvostoliitossa, Italiassa ja Saksassa.

Hän katosi 24. huhtikuuta 1945 Donauwörthin yläpuolella lentäessään Me 262-koneella. Neljä Me 262-konetta kävi vielä silloin Thunderboltien suojaaman satojen pommikoneiden lautan kimppuun. Sodan loppumiseen oli kaksi viikkoa aikaa.
Klikkaa laajentaaksesi...
Braatzin kirjat ovat periaatteessa hyviä, mutta Koalan painoksissa lähdeaparaatti on poistettu kustantajan kyrpyyden takia. Toinen ongelma on, että Braatz suhtautuu Aatun Saksaan samalla asenteella kuin Aatu itse juutalaisiin. Ts. neutraalia tutkin usta ei kannata odottaa. Jotain Braatzin asenteesta kertoo, että hänen mielestään jatsin epäsuosio Saksassa oli jotain pöyristyttävää. Vielä 1980-luvulla brittiläinen Gramophone-lehti oli pitkälti samaa mieltä jatsin musiikillisista ansioista...
 
Sigma957 kirjoitti:
Braatzin kirjat ovat periaatteessa hyviä, mutta Koalan painoksissa lähdeaparaatti on poistettu kustantajan kyrpyyden takia. Toinen ongelma on, että Braatz suhtautuu Aatun Saksaan samalla asenteella kuin Aatu itse juutalaisiin. Ts. neutraalia tutkin usta ei kannata odottaa. Jotain Braatzin asenteesta kertoo, että hänen mielestään jatsin epäsuosio Saksassa oli jotain pöyristyttävää. Vielä 1980-luvulla brittiläinen Gramophone-lehti oli pitkälti samaa mieltä jatsin musiikillisista ansioista...
Klikkaa laajentaaksesi...

Modernissa Saksassa ei passaa olla kovin natsahtava.

Hän on tehnyt Günther Lützowin, Walter Krupinskin, Werner Möldersin, Günther Jostenin ja Robert Ritter von Greimin elämäkerrat. Erityisansio tulee tietenkin siitä, että hän on saksalaistyyliin detaljitarkka ja tietää lentämisestä. Braatz on ollut lentäjänä 14-vuotiaasta lähtien. Hänellä on Saksan ja Euroopan lisäksi Yhdysvaltojen lisenssi ja taitolentokelpuutus.

Lützow-teoksella sinänsä on yksi vertaansa vailla oleva lähdeaineisto. Kirjoittajalla ovat olleet käytössä Günther Lützowin päiväkirjamerkinnät ja kirjeet, joista saa kuvan Luftwaffen johtamiskulttuurista ja ilmavoimien tilasta sodan eri vaiheissa. Se on se lisäarvo tuossa kirjassa verrattuna muihin.
 
Sarek1 kirjoitti:
Oiva Tuominen
Klikkaa laajentaaksesi...
Oipasta on hauska tarina. Tuli laivueeseeen lomilta, hälytyslähtö ja Oippa lomapuvussa Mersuun. Sai pudottamansa koneen romut silmilleen, kone oli muistaakseni Boston tai Pe-2. Tuominen sorvaili Mersun pakkolaskun mereen jonkun saaren rantaveteen. Saaressa oli omia.

Oippa kroolasi rantaan, rannassa oli vastaanotto komitea. Sukaisi vedet hiuksistaan, Mannerheim risti rinnassa ja loihe lausumaan: ''Lähdin käymään kylässä kun sattui paremmat kamppeet päälle.'':)
 
Ikarus kirjoitti:
Oipasta on hauska tarina. Tuli laivueeseeen lomilta, hälytyslähtö ja Oippa lomapuvussa Mersuun. Sai pudottamansa koneen romut silmilleen, kone oli muistaakseni Boston tai Pe-2. Tuominen sorvaili Mersun pakkolaskun mereen jonkun saaren rantaveteen. Saaressa oli omia.

Oippa kroolasi rantaan, rannassa oli vastaanotto komitea. Sukaisi vedet hiuksistaan, Mannerheim risti rinnassa ja loihe lausumaan: ''Lähdin käymään kylässä kun sattui paremmat kamppeet päälle.'':)
Klikkaa laajentaaksesi...

Tästähän on myös Illun tarinaa olemassa. Juutilaisen mukaan odottelivat Oippaa keikalta kotiin. Ei miestä kuulunut ja alkoivat jo pelätä pahinta. Sitten tuli tieto joltain Suomenlahden linnakesaarelta (Someri tms. ?). Oli uinut tosiaan saaren rantaan. Linnakkeen päällikkö sitten soitteli laivueeseen ja ilmoitti että hengissä se mies on. "On parhaillaan saunassa ja täydessä kännissä."
 
Ikarus kirjoitti:
Oipasta on hauska tarina. Tuli laivueeseeen lomilta, hälytyslähtö ja Oippa lomapuvussa Mersuun. Sai pudottamansa koneen romut silmilleen, kone oli muistaakseni Boston tai Pe-2. Tuominen sorvaili Mersun pakkolaskun mereen jonkun saaren rantaveteen. Saaressa oli omia.

Oippa kroolasi rantaan, rannassa oli vastaanotto komitea. Sukaisi vedet hiuksistaan, Mannerheim risti rinnassa ja loihe lausumaan: ''Lähdin käymään kylässä kun sattui paremmat kamppeet päälle.'':)
Klikkaa laajentaaksesi...
Palaan tähän, kun törmäsin lähdeteokseen.
2.6-43 , kone Illun nimikko MT-212. Pakkolasku Somerin rantaveteen. RT:n äijät souteli vastaan veneellä ja tarjosi kyytiä. -Enköhän mie ui rantaan saakka, kun on tuo Niukkasen uintikii viel suorittamata.
Rannassa Oippa: - Poikkesin teitäkii katsomaan, ku sattu nuo juhlakuteetki sopivast päälle.

MT-212 nostettiin merestä, lensikö vielä, sitä en tarkistanut.Resizer_17312234908761.webp
 
Viimeksi muokattu:
^Tuo on yksi Tyynenmeren sotanäyttämön kuuluisimmista ilmataisteluista, vaikka se olikin pieni, mutta siihen osallistui molemmin puolin erittäin kokeneita lentäjiä verraten tasaveroisissa asemissa. Myös varsin tappava, puolet siihen osallistuneista lentäjistä kuoli ja viisi kuudesta koneesta tuhoutui tai vaurioitui erittäin pahoin. Kirjoitin siitä itsekin takavuosina, minun lähteessäni tapahtumien kulku oli esitetty hiukan toisin, kuten todettua taistelun kulusta on keskenään ristiriitaisia versioita.

Greg nostaa esiin sen hyvän pointin ettei tankkien pudottaminen käy välttämättä niin käden käänteessä kesken ilmataistelun.
McGuire rikkoi monia omia sääntöjään viimeisessä ilmataistelussaan. Mutta joskus joutuu taistelemaan sellaisissa olosuhteissa joissa aikaisempi kokemus tai paperilla tehty theoryhammerointi ei pädekään. Olen myös joskus mainostanut maksiimia "Sääntöjä voi rikkoa jos tietää mitä tekee", hyvin tiedostaen että ne ovat olleet monen ekspertin viimeiset sanat.
 
Ikarus kirjoitti:
Katso liite: 108173
Tuominen Oiva Emil Kalervo. Laivueet 26, 30 ja 34. Ilmavoitot 47, Suomen ässien tilaston nelonen.
Klikkaa laajentaaksesi...

Hän aloitti sotalennot talvisodassa helmikuussa 1940 vanhentuneella ja sotaan riittämättömällä Gloster Gladiator -hävittäjällä ja pudotti kuusi viholliskonetta sekä vielä Fokkerilla kaksi. Lentolaivue 26 menetti 13 Gladiator-konetta muutamassa viikossa (kaatuneiden joukossa oli Vihtori Kosolan Pentti-poika).

LeLv 26 vaihtoi koneet Fiateihin. Vaikea varaosatilanne piti italialaiskoneet usein maassa. Lentomestariksi ylennyt lentäjä pudotti silti kesällä 1941 kahdeksan viholliskonetta. Reippaana poikana hän muuten joutui samana iltana putkaan, kun oli pudottanut neljä SB-pommittajaa Tuupovaaran -Tohmajärven yläpuolella. Hän sai elokuussa Mannerheim-ristin ensimmäisenä ilmavoimien lentäjänä. Fiat-lentäjänä hän ehti kasvattaa pudotustilastonsa 33:een.

Fiat oli kevyesti aseistettu ja jo vuonna 1942 riittämätön. Oiva Tuomisen ja Olli Puhakan kaltaisten lentäjien ansiosta se sai jatkosodan todellisissa ilmataistelutilanteissa suhteellisesti eniten voittoja, sillä jokainen vihollislentäjän alasampuma Fiat maksoi vastapuolelle 44 Fiatien alasampumaa konetta. Vastaava suhdeluku oli Messerschmitteillä 31,51 ja Brewstereillä 23,53.

Oiva "Oippa" Tuominen tuli kolmella eri konetyypillä ässäksi (yli viisi pudotusta kullakin). Sodan lopussa hän ehti pudottaa Messerschmittillä 14 konetta saatuaan siirron. Hän teki n. 400 sotalentoa.

Eino-Ilmari Juutilainen mainitsi hänet parhaaksi suomalaiseksi sotalentäjäksi vanhoilla päivillään.
 
Fiat-lentäjien laulu, LeLv 26:

Holvit kaartuvat kattonamme,
huone kolkko nyt meitä ympäröi.
Ei kaiu laulu ystävämme
ken äsken kanssamme leikkiä löi.
"Siis tartu lasiisi läikyttämättä
tää elo turhuutta valhetta vain
vainajalle malja tässä."

Parhaan kohtalon paras meistä sai.
Kuin kotkat taivalla sinertävällä,
huomenna vaanimme taas kuolemaa.
On kuolo helppo lentäjälle,
isänmaatansa kun hän puolustaa.
"Siis tartu lasiisi läikyttämättä
tää elo turhuutta valhetta vain
vainajalle malja tässä."

Ovat parhaimmat edeltä menneet,
siksi huonoimmat jäljelle jää.
Kaikkea viel emme tehneet,
mikä lieneekään matkamme pää.
Veljet juokaamme kuolleitten malja
sillä taivas heidän edessänsä on
"Siis tartu lasiisi läikyttämättä
tää elo turhuutta valhetta vain
vainajalle malja tässä."
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top