Haavoittuneen taistelija kulku hoitoon - Keskustelua evakuointiketjusta.

En tiedä suonikohjuista, mutta vaikkapa meidän uusi kansansairaus aivoinfarkti vie resursseja tällä hetkellä erittäin paljon. Itse en ole niitä laskenut edes hätätiloiksi omissa kirjanpidoissani koska muuten sekoisin laskuista. Kriisiaikana siviilien terveydenhoito kärsii aina. Nykyään ei hoideta jokaista aivoinfarktissa halvaantunutta omaisten toimesta kuten ennen, ja niitä on kymmenkertainen määrä sairaaloissa makaamassa.
Kenttäsairaala olisi se ykköspaikka. Saksanpojilla on siellä röngten ja jopa laboratoria. Se on täysi liikkuva sairaala.
Mitä nyt olen ymmärtänyt vai väärinkö, mutta onko siis Kenttäsairaala lopettu kokonaan armeijan kokoonpanosta.. On vain ensihoitoasemia eri portailla?

Terveyskeskukset kuulemma Mil.fi:n mukaan vastaavat konservatiivisesta hoidosta ,eli sinne toipumaan ja terveyskeskukset uudelleen järjestellään tai suljetaan tätä toimntaa varten.
 
No, voin olla väärässäkin, mutta olen kuullut, että PV turvautuu rauhanajan terveydenhuoltoon, joten se ei tarvitse ylläpitää kuin kenttäorganisaationsa. Käsitin tällä sen, että tarkoittaa siis kenttäsairaalaa ja siitä alaspäin.
Koska kenttäsairaaloiden kapasiteetti ja määrä on rajoitettu, on suunnitelmissa käyttää siviili-sairaaloita korjaavaan hoitoon.

Moderneja kenttäsairaaloita on liian vähän, eikä niiden kapasiteetti ole kummoinen. Tässä kohtaa tietysti kyse on siitä paljon niitä haavoittuneita sitten KS,n valuu per tunti.
Vanhoissa kenttäsairaaloissa taas ei pystytä samaan kuin uusissa.

Toivottavasti olen väärässä.
 
Uudessa järjestelmässä EHASin jälkeen tulee prikaatin ensihoito- ja evakuointiasema, jonka jälkeen viimeisenä hoitopaikkana evakuointisairaala joka käsittääkseni on siviilihoitolaitos. Nykyään ei siis järjestelmä tunne kenttäsairaalaa.

Komppaniatasolta pitäisi löytyä jo lääkäri, en tiedä kuinka toteutuu muualla kuin oppikirjoissa. EHASilla pitäisi olla 6 lekuria. Ei pelkästään kirurgia, joka alkaisi kovasti kaipaamaan anestesiologia jne.
 
Suomessa on aika paljon lääkäreitä. Poikkeusoloissa kun tehdään priorisointeja siviilimaailmassa erilaisten pikkuvaivojen suhteen ja ehkä laajennetaan hoitajien toimivaltuuksia, niin on siinä nuppeja kentälle aika reilusti.

Eri asia tietenkin on miten dermatologi ja kvantitaavisesti orientoitunut hallintoylilääkäri nappaavat monivammapotilaat haltuun. Lienee tuotakin puolta mietitty.
 
Uudessa järjestelmässä EHASin jälkeen tulee prikaatin ensihoito- ja evakuointiasema, jonka jälkeen viimeisenä hoitopaikkana evakuointisairaala joka käsittääkseni on siviilihoitolaitos. Nykyään ei siis järjestelmä tunne kenttäsairaalaa.

Komppaniatasolta pitäisi löytyä jo lääkäri, en tiedä kuinka toteutuu muualla kuin oppikirjoissa. EHASilla pitäisi olla 6 lekuria. Ei pelkästään kirurgia, joka alkaisi kovasti kaipaamaan anestesiologia jne.

Jotenkin noin ja virallisesti Komppania Lääkintäryhmä perustaa oman ensihoitopaikan johon kuuluu jo yksi lääkäri, lääkintäaliupseeri ja kolme lääkintämiestä. Tavoitteena on että kaikki ovat terveydenhuollon ammattilaisia.
Siittä kuljetus patalajoonan Ensihoitoasemalle jossa jo kunnon varustus ja leikkausryhmä tai kaksikin.

Kaksi ensihoitoryhmää+evakointiryhmä+leikkausryhmä muodostavat yksikön Lääkintäjoukkueen. Vahvuus 6-lääkäriä,6-lääkintäau:ta ja 25miehistöä.

Hetken jo ehdin huolestua. Kaikki hengen pelastavat leikkaukset pitää pystyä tekemään kenttäoloissa, ja se on onneksi vielä varmistettu. Sitten vasta kuljetellaan sairaaloihin.
 
Toivottavasti olen väärässä epäilyksieni kanssa. Käytännön kokemus lääkäreistä ja lääkäreista on kuitenkin sellainen, ettei kannata vielä hurrata jos saa lääkärin paikalle. Lääkäreitä kun niin monenlaisia osaamisensa kanssa. Sen voi testata menemällä itse terveysasemalle. Hoitajien kohdalla tilanne ei luonnollisesti ole sen parempi.
 
Jotenkin noin ja virallisesti Komppania Lääkintäryhmä perustaa oman ensihoitopaikan johon kuuluu jo yksi lääkäri, lääkintäaliupseeri ja kolme lääkintämiestä. Tavoitteena on että kaikki ovat terveydenhuollon ammattilaisia.
Tai oikeastaan komppanian ensihoitoryhmä 1+2+5.

Juu, lääkärit on kirjavaa sakkia. Mutta lähtökohtaisesti pitäisin hyvänä asiana jos lääkärien määrä etupainotteisesti kasvaa.
 
Muistaakseni Los Angelesin seudulla on järjestely, jossa kaikki ampumatapaukset kuljetetaan hoidettavaksi samaan sairaalaan. Kyseisessä sairaalassa sitten on käytännön toimia harjoittelemassa sangen paljon eri puolustushaarojen lääkintähenkilötöä. Myös briteissä käyvät puolustushaarojen lääkintähenilöstöt harjoittelussa sairaaloissa. Saksassa hoidetaan puolutsuhallinnon lääkintäorganisaation kautta useiden vuoristo- ja syrjäseutujen kiireellisiä tapauksia. Kyseisten toimenpiteiden tarkoituksena on luonnollisesti pyrkiä varmistamaan asevoimien käyttöön mahollisimman paljon kokeneita ja nimenomaan tietyntyyppisissä tehtävissä toimineita lääkintähenkilöstön ihmisiä.
Suomessa tuo ilmeisesti yritetään hoittaa sillä lääkiksen yhdellä kurssilla ja sijoittamalla väkeä paperien perusteella?
 
Kyllä, tasajako kun on Suomessa taktiikkaa.

Suomessa on vahva usko siihen, että kun ihminen on käynyt lääkiksen hän on kykenevä hoitamaan vakavasti sairastunuttta ja loukkaantunutta potilasta. No ei ole, eivätkä ole hoitajatkaan.
Tämä kuten kaikki lääketieteelliset erikoisalat vaatii perehtymistä ja harjoittelua. Lisäksi uudet hoidot vaativat välineitä ja niiden käyttö tulee hallita. Lisäksi tarvitaan muuta henkilöstöä (hoitajat, yms.) joka on koulutettu ja kokenut asian tiimoilta.
Rauhanaikana meillä ei ole kymmeniä ampumavammoja vuodessa, joten kotimaasta komesta ei kerry kenellekkään paljoa. Ulkomailla sitä voi saada, mutta siellä ei ehkä ole käytössä sopivia resursseja.
Tästä syystä olisi hyödyllistä tarjota kenttäsairaalaa johonkin kovaan ulkomaan operaatioon.
 
Suomessa tuo ilmeisesti yritetään hoittaa sillä lääkiksen yhdellä kurssilla ja sijoittamalla väkeä paperien perusteella?
Mitä tarjoat vaihtoehdoksi? Suomessa (onneksi) lienee aika harvalla on kattavaa kokemusta esimerkiksi ampumavammojen hoidosta.
 
Merkittävästi laajennettu ampuma-, paine- ja sirpalevammojen / monivammapotilaiden hoidon koulutus kaikissa sopivissa erikoistumisvaiheessa ja täydennyskoulutuksena. Myös hoitajille.

Kaikki tuollaisen koulutuksen osa-alueet eivät ole suosittuja, mutta harjaantuneempi lääkäri tai hoitaja tekee varmemmalla otteella töitä myös yksinkertaisemmassa akuuttitapauksessa.

Ja kyllä, on varmasti ylikoulutusta ja siten kansantaloudelle kallista. Sitä kutsutaan varautumiseksi.
 
Pienessä mittakaavassa tuollaista on yritetty, ei onnistunut koska hoitajista osa ei kestä nähdä verta ja heitä ei kiinnosta. Lääkäreidenkään osalta kiinnostusta ei löydy kaikilta.
Tiedän sairaalan jossa osa hoitajista vastustaa jo tavallista elvytyskoulutusta, eikä kyse ole mistään mielisairaalasta.
 
Aivan. Se on ylilaatua näin kansanarmeijan kanssa pelatessa. Mitä tulee haavojen,akuuttien haavojen hoitoon yleisesti, niin se on ihan hyvällä mallilla suomessa perustasolla ja muillakin. Kaikenmaailman monivammapotilaita hoidetaan kokoajan ympäriinsä. Ampumahaavojen yleisimmät arvioinnit ja perushoito opetettiin meille ainakin jo koulutuksessa ammattikoulussa. Kyseessähän ei tarvitse kentällä kuin osata sitoa ja ottaa selvää kaliiberista, sisään ja ulosmenosta ja etäisyydestä jos mahdollista. Itse potilaan hoito täytyy tietenkin myös osasta, mutta se ei liity ampuhaavaan mitenkään. Ampumahaava vain aiheuttaa sen tilan jota sitten hoidetaan. Esim nesteytys ja erillaiset siteet. Lääkärit sitten keskittyvät sen luodin tuhojen korjaamiseen.
 
Mitä tarjoat vaihtoehdoksi? Suomessa (onneksi) lienee aika harvalla on kattavaa kokemusta esimerkiksi ampumavammojen hoidosta.
Tuntemukseni kyseisestä alasta on niin heikko, että jos minun pitää ratkaisu kehittää, nin ollaan tosi heikoilla. Kommenttini oli lähinnä peitelty kysymys siitä että onko käsitykseni tilanteesta likimainkaan oikea.
 
En tiedä suonikohjuista, mutta vaikkapa meidän uusi kansansairaus aivoinfarkti vie resursseja tällä hetkellä erittäin paljon. Itse en ole niitä laskenut edes hätätiloiksi omissa kirjanpidoissani koska muuten sekoisin laskuista. Kriisiaikana siviilien terveydenhoito kärsii aina. Nykyään ei hoideta jokaista aivoinfarktissa halvaantunutta omaisten toimesta kuten ennen, ja niitä on kymmenkertainen määrä sairaaloissa makaamassa.
Kenttäsairaala olisi se ykköspaikka. Saksanpojilla on siellä röngten ja jopa laboratoria. Se on täysi liikkuva sairaala.
Mitä nyt olen ymmärtänyt vai väärinkö, mutta onko siis Kenttäsairaala lopettu kokonaan armeijan kokoonpanosta.. On vain ensihoitoasemia eri portailla?

Terveyskeskukset kuulemma Mil.fi:n mukaan vastaavat konservatiivisesta hoidosta ,eli sinne toipumaan ja terveyskeskukset uudelleen järjestellään tai suljetaan tätä toimntaa varten.

Eikös Valmareissa pitänyt olla kenttäsairaalat jotka pärjäävät oikein hyvin?
 
Uuden hajautetun taistelutavan mukana eikös ryhmiin pitänyt tullla ensiaputaistelijat joilla on parempi varustus, kuin mitä meillä 90-luvun lämäreillä oli ikinä edes unissa.

En itse kyllä näe järkevää mahdollisuutta alkaa suursodan rytinässä evakoimaan potilaita koptereilla pitkin pusikoita.

Prikaati-90 kokoonpanossa mielestäni kriittisempiä vaiheita oli komppania pataljoona väli. Siihen ei ollut oikein ajomeuvoja tarjolla ja kantajatkin olisivat loppuneet nopeasti kesken. Siihen verrattuna mönkijä tai jopa avolava-auto lääkärin luokse on kuin lahja jumalalta.

Varsinkin kun kasvovammat ovat yleisiä haavoittumisia ja vasta pataljoona tasolla oli vehkeitä varmistaa hengitysteiden auki olo. Prikaatitasolla oli sitten uutena tarjota vain hammaslääkäri. Kaikki vaativampi olisi tapahtunut kenttäsairaaloissa. Mikä lie olisi ollut taso niissä silloin. Kun JSP:t oli vain paranneltuja jatkosodan jäliltä.

Valmareista olen viimeksi jokunen vuosi sitten lukenut mutta en muista oikeastaan muuta parannusta kuin lääkärien tulemisen komppania tasolle. Kun puhutaan pelkistä valmareista niin lisäyshän ei ole lääkärireservistä katottuna suuri.

Ja valmarien "yhteydessä" olevien kenttäsairaaloiden pitäisi kyetä leikkaamaan lähes sata potilasta päivässä.
 
Nykyinen järjestelmä ei tunne kenttäsairaaloita. Sitä miten niitä entisessä sydeemissä on en tiedä, saatika sitä miten ko. järjestelmää on sekoitettu nykyiseen.
 
Nykyinen järjestelmä ei tunne kenttäsairaaloita. Sitä miten niitä entisessä sydeemissä on en tiedä, saatika sitä miten ko. järjestelmää on sekoitettu nykyiseen.

Keväällä kävin kertaamassa torjuntakomppanian huollon juttuja. Siellä ainakin puhuttin edelleen Prikaati-90 mallista.

Äkkiseltään veikkaan että meillä on ainakin kolmea järjestelmää käytössä.

En muista enää millainen Prikaati 80 järjestelmä olisi ollut.
 
Sallittaneen että laitan tämän tänne, vaikka siviilipelastustehtävästä on kyse. Tämä kertoo kouriintuntuvasti sen, mikä on matkanopeuden suuruusluokka, kun kävelykyvytöntä potilasta joudutaan kuljettamaan paareilla umpimetsässä. Loukkaantumispaikalta mönkijälle matkaa pari kilometriä, käytössä runsaasti miehistöä eli kantajia on pystytty vaihtamaankin välillä. Kantajat ammattipelastajia eli keskimäärin kovakuntoisia sällejä. Tulos: 2 km matkaan meni 2 tuntia.

****

Päivitetty 29.12.2013 18:02, julkaistu 29.12.2013 18:01
Naista pelastettiin kolme tuntia kansallispuistosta – ”Haastavimpia tehtäviä, mitä olen kokenut”

Kuva: Jari Salonen - Aamulehden arkisto
Aamulehti

Helvetinjärven kansallispuisto on suosittu retkeilykohde Ruovedellä.
Nainen ja mies olivat lähteneet retkeilemään Helvetinjärven kansallispuistoon Ruovedellä sunnuntaina.
Nainen loukkasi jalkansa kesken patikoinnin eikä päässyt liikkumaan omin voimin. Mies soitti hätänumeroon kello 13.30.
Pahaksi onneksi retkeilijät olivat todella vaikeassa maastossa. Ympärillä oli rinteitä ja soita, joiden yli pääsee vain kulkemalla kapeita pitkospuita.
– Kyseessä on yksi hankalimmista paikoista loukkaantua Pirkanmaalla, kuvailee päivystävä palomestari Heikki Havukainen Pirkanmaan pelastuslaitokselta.
Pelastusmiehillä oli kaksi vaihtoehtoa, joko pyytää Puolustusvoimien helikopteri apuun tai kantaa nainen pois maastosta. He päätyivät miesvoiman käyttöön.
Naista auttamaan lähti jalkaisin 12 pelastusmiestä ja kaksi sivullista henkilöä. Naiselle annettiin paikan päällä kipulääkettä ja ensihoitoa. Sitten hänet nostettiin paareille ja lähdettiin kantamaan pois vaikeasta maastosta.
Parin kilometrin matkaan kului kaksi tuntia. Hieman helpompikulkuisessa paikassa odotti pelastuslaitoksen mönkijä, joka kuljetti naisen loppumatkan ambulanssin luo.
Palomestarilla ei ole tietoa naisen vammojen vakavuudesta. Hengenvaaraa naisella ei ole. Havukaisen mukaan naisen jalka oli vääntynyt, mutta tarkempia tietoja onnettomuudesta ei ole.
Kaikkiaan pelastusoperaatioon kului aikaa kolme tuntia.
– Onneksi retkeilijät osasivat kertoa sijaintinsa, muuten pelastustehtävä olisi ollut vieläkin vaikeampi. Nytkin tehtävä oli hankalimpia maastopelastustehtäviä, mitä olen kokenut.
 
Viimeksi muokattu:
Töissä tapauksesta keskusteltiin ja yleinen mielipide piti palomestarin päätöstä vääränä, kopterin käyttö olisi ollut perusteltua. No palomiehille hyvää treeniä, mutta on voinut poikia harmittaa puolimatkassa.:oops:
 
Back
Top