Minuteman
Eversti
Vladimir Putin ei luovuta valtaansa kenellekään, sanoo presidentin sisäpiiristä kirjoittanut toimittaja
Toimittaja-kirjailija Mihail Zygar uskoo Venäjän presidentin yrittävän ensi vuonna tosissaan länsisuhteiden parantamista
Kulttuuri 20.4.2016 2:00
Venäläisen tv-kanavan Doždin entisellä päätoimittajalla Mihail Zygarilla, 35, on täysi syy olla hyvällä tuulella, kun hän istuu moskovalaiskahvilan infrapunalämmittimillä varustetulle terassille.
Zygar vetää televisiossa omaa ohjelmaansa, mutta vastuu ei enää paina. Hän on vapaa kirjailija, jonka uusi kirja on myynyt hyvin ja ilmestyy nyt suomeksi nimellä Putinin sisäpiiri – Nyky-Venäjän lyhyt historia. Zygar on tänään haastateltava kello 17 Sanomatalossa avoimessa yleisötilaisuudessa, joka lähetetään HS:n sivuilla suorana lähetyksenä.
Mehukkaat jutut tihentyvät kirjan lähestyessä nykypäivää. Lähteitä ei aina mainita.
Voisitko kertoa, mistä olet napannut esimerkiksi presidentti Vladimir Putinin ja pääministeri Dmitri Medvedevin keskustelun kalamatkalla Astrahanissa?
”En voi”, Zygar vastaa ja purskahtaa nauruun. ”Kirjassa on mainittu kyllä valtava määrä ihmisiä, mutta suuressa osassa näistä keskusteluista haastateltavat nimenomaan pyysivät, ettei heitä lainattaisi.”
Kirjassaan Zygar antaa Venäjän ulkopolitiikasta ajoittain vainoharhaisen kuvan. Lähitulevaisuus ei hänen mukaansa kuitenkaan aivan kauhealta näytä. Hän uskoo sotaisten puheiden rauhoittuvan syksyn parlamenttivaalien jälkeen.
”Ja tänä vuonna on vielä vaalit Amerikassakin. Yhdysvaltain uuden presidentin astuttua virkaansa alkaa luultavasti jonkinlainen länsisuhteiden paraneminen. Luulen, että vuonna 2017 Putin tulee käyttämään kaikki voimavarat parantaakseen suhteita länteen.”
”Vuosi 2017 on ylipäätään Venäjälle hyvin tärkeä. Sinä vuonna Venäjällä tapahtuu aina kaikenlaista hyvin tärkeää”, Zygar sanoo viitaten sadan vuoden takaiseen lokakuun vallankumoukseen. ”Kaikki muistavat tämän myyttisen päivämäärän ja alkavat odottaa jotain.”
”Valtion rahat riittävät vain puoleksitoista vuodeksi. Sehän on myös eräänlainen mystinen vitsi: jos lasketaan tästä eteenpäin puolitoista vuotta, niin silloinhan on vuoden 2017 lokakuu.”
Onko vallankumous siis mielestäsi mahdollinen?
”Ei! Ensinnäkin minä toivon, ettei kumousta tule, koska edellistenkään kumousten jälkeen ei mitään hyvää seurannut. Ja lisäksi luulen, ettei vallankumous ole mahdollinen.”
Mutta pelätäänhän ”värivallankumousta” Kremlissäkin. Itse kirjoitat, että siellä uskotaan omiin kumouspelotteluihin ja Amerikan salajuoniin.
”Kyllä, he uskovat täysin tosissaan, että salaliitto on olemassa ja että Yhdysvallat on julistanut sodan Venäjää vastaan. He uskovat tähän aivan aidosti. Koska he eivät kykene käsittämään todellisuutta oikein.”
”Mutta Venäjällä odotetaan aina jotain ja siksi mitään ei tapahdu. Hallituksen ministerit eivät tee mitään, he vain odottavat, että öljyn hinta nousee. Oppositiokaan ei kykene tekemään mitään. Se odottaa, että Putinille tapahtuu jotain. Eihän mitään voi tehdä, kun Putin on niin suosittu.”
Venäjän-vastaisista pakotteista ei Zygarin mukaan ole järkevää luopua ellei kansainvälisissä suhteissa tapahdu todellista edistystä.
Mutta muuten Venäjän eristäminen on hänen mielestään suuri virhe.
”Länsivallat eivät käy minkäänlaista vuoropuhelua venäläisten ihmisten kanssa. En tarkoita oppositiota, sellaista Venäjällä ei ole. Mutta venäläinen kansalaisyhteiskunta on olemassa, se on vain melkoisen epäpoliittinen, sitä ei tällä hetkellä politiikka kiinnosta.”
Poliittisesta passiivisuudesta Zygar syyttää ennen kaikkea venäläistä propagandaa.
”Pahinta propagandassa on, että se kieltää kaikki arvot. Sen pääviesti on, että kaikki poliitikot koko maailmassa ovat samanlaisia roistoja, murhaajia ja lahjusten kerääjiä kuin meilläkin eikä mitään demokraattisia arvoja ole olemassa. Ja siksi demokratiaan on turha pyrkiä, ja kaikki väärennetään kuitenkin.”
”Ja tämä ei ole totta, vaan kyseessä on arvojen romahdus.”
Propaganda ei kuitenkaan ole koko totuus Venäjän mediamaailmasta, Zygar muistuttaa.
”Ei ole yksiselitteistä trendiä kohti kurjempaa. Monia hyviä tiedotusvälineitä on suljettu ja monia pilattu, mutta samaan aikaan toimii uusia ja vanhoja tiedotusvälineitä, jotka tekevät korkeatasoista journalismia.”
”Ja on runsaasti korkeatasoisia journalisteja, jotka eivät itse asiassa työskentele tiedotusvälineissä”, Zygar jatkaa viitaten bloggereihin ja kansalaisaktivisteihin.
Oman mallinsa Venäjän selviytymiseen Zigar löytää l980-luvun Etelä-Amerikasta.
”Kirjailijana ja tarkkailijana ihanteeni on Chile. Se, kuinka Chile pääsi eroon [kenraali Augusto ] Pinochetin diktatuurista. Se on paras mahdollinen skenaario jokaiselle valtiolle, jossa on tehoton ja autoritaarinen hallinto. Kun johtaja häviää vaalit ja tunnustaa tappionsa, luovuttaa vallan vapaaehtoisesti toiselle ihmiselle.”
Mutta todellisuudessa vallan vaihtoehdot ovat Zygarin mukaan vähissä.
”Pelkään, että espanjalainen malli, jossa [diktaattori Francisco ] Franco siirsi vallan itse valitsemalleen seuraajalle, kuningas Juan Carlosille, ei meillä ole enää mahdollinen. Sitä kokeiltiin jo kerran, kun Medvedev oli Juan Carlosin roolissa. Sen vaihtoehdon aika on ohitse, se ei toiminut.”
”En usko, että Putin tulee lähiaikoina hakemaan itselleen toista seuraajaa tai luovuttamaan valtaa toista kertaa Medvedeville. Hän tuskin luovuttaa valtaansa enää kenellekään.”
”Putin voi jatkaa rauhassa vuoteen 2024 saakka. Ja jos hän haluaa jatkaa vielä senkin jälkeen, niin voi hän luultavasti sitäkin harkita.”
Toimittaja-kirjailija Mihail Zygar uskoo Venäjän presidentin yrittävän ensi vuonna tosissaan länsisuhteiden parantamista
Kulttuuri 20.4.2016 2:00
Venäläisen tv-kanavan Doždin entisellä päätoimittajalla Mihail Zygarilla, 35, on täysi syy olla hyvällä tuulella, kun hän istuu moskovalaiskahvilan infrapunalämmittimillä varustetulle terassille.
Zygar vetää televisiossa omaa ohjelmaansa, mutta vastuu ei enää paina. Hän on vapaa kirjailija, jonka uusi kirja on myynyt hyvin ja ilmestyy nyt suomeksi nimellä Putinin sisäpiiri – Nyky-Venäjän lyhyt historia. Zygar on tänään haastateltava kello 17 Sanomatalossa avoimessa yleisötilaisuudessa, joka lähetetään HS:n sivuilla suorana lähetyksenä.
Mehukkaat jutut tihentyvät kirjan lähestyessä nykypäivää. Lähteitä ei aina mainita.
Voisitko kertoa, mistä olet napannut esimerkiksi presidentti Vladimir Putinin ja pääministeri Dmitri Medvedevin keskustelun kalamatkalla Astrahanissa?
”En voi”, Zygar vastaa ja purskahtaa nauruun. ”Kirjassa on mainittu kyllä valtava määrä ihmisiä, mutta suuressa osassa näistä keskusteluista haastateltavat nimenomaan pyysivät, ettei heitä lainattaisi.”
Kirjassaan Zygar antaa Venäjän ulkopolitiikasta ajoittain vainoharhaisen kuvan. Lähitulevaisuus ei hänen mukaansa kuitenkaan aivan kauhealta näytä. Hän uskoo sotaisten puheiden rauhoittuvan syksyn parlamenttivaalien jälkeen.
”Ja tänä vuonna on vielä vaalit Amerikassakin. Yhdysvaltain uuden presidentin astuttua virkaansa alkaa luultavasti jonkinlainen länsisuhteiden paraneminen. Luulen, että vuonna 2017 Putin tulee käyttämään kaikki voimavarat parantaakseen suhteita länteen.”
”Vuosi 2017 on ylipäätään Venäjälle hyvin tärkeä. Sinä vuonna Venäjällä tapahtuu aina kaikenlaista hyvin tärkeää”, Zygar sanoo viitaten sadan vuoden takaiseen lokakuun vallankumoukseen. ”Kaikki muistavat tämän myyttisen päivämäärän ja alkavat odottaa jotain.”
”Valtion rahat riittävät vain puoleksitoista vuodeksi. Sehän on myös eräänlainen mystinen vitsi: jos lasketaan tästä eteenpäin puolitoista vuotta, niin silloinhan on vuoden 2017 lokakuu.”
Onko vallankumous siis mielestäsi mahdollinen?
”Ei! Ensinnäkin minä toivon, ettei kumousta tule, koska edellistenkään kumousten jälkeen ei mitään hyvää seurannut. Ja lisäksi luulen, ettei vallankumous ole mahdollinen.”
Mutta pelätäänhän ”värivallankumousta” Kremlissäkin. Itse kirjoitat, että siellä uskotaan omiin kumouspelotteluihin ja Amerikan salajuoniin.
”Kyllä, he uskovat täysin tosissaan, että salaliitto on olemassa ja että Yhdysvallat on julistanut sodan Venäjää vastaan. He uskovat tähän aivan aidosti. Koska he eivät kykene käsittämään todellisuutta oikein.”
”Mutta Venäjällä odotetaan aina jotain ja siksi mitään ei tapahdu. Hallituksen ministerit eivät tee mitään, he vain odottavat, että öljyn hinta nousee. Oppositiokaan ei kykene tekemään mitään. Se odottaa, että Putinille tapahtuu jotain. Eihän mitään voi tehdä, kun Putin on niin suosittu.”
Venäjän-vastaisista pakotteista ei Zygarin mukaan ole järkevää luopua ellei kansainvälisissä suhteissa tapahdu todellista edistystä.
Mutta muuten Venäjän eristäminen on hänen mielestään suuri virhe.
”Länsivallat eivät käy minkäänlaista vuoropuhelua venäläisten ihmisten kanssa. En tarkoita oppositiota, sellaista Venäjällä ei ole. Mutta venäläinen kansalaisyhteiskunta on olemassa, se on vain melkoisen epäpoliittinen, sitä ei tällä hetkellä politiikka kiinnosta.”
Poliittisesta passiivisuudesta Zygar syyttää ennen kaikkea venäläistä propagandaa.
”Pahinta propagandassa on, että se kieltää kaikki arvot. Sen pääviesti on, että kaikki poliitikot koko maailmassa ovat samanlaisia roistoja, murhaajia ja lahjusten kerääjiä kuin meilläkin eikä mitään demokraattisia arvoja ole olemassa. Ja siksi demokratiaan on turha pyrkiä, ja kaikki väärennetään kuitenkin.”
”Ja tämä ei ole totta, vaan kyseessä on arvojen romahdus.”
Propaganda ei kuitenkaan ole koko totuus Venäjän mediamaailmasta, Zygar muistuttaa.
”Ei ole yksiselitteistä trendiä kohti kurjempaa. Monia hyviä tiedotusvälineitä on suljettu ja monia pilattu, mutta samaan aikaan toimii uusia ja vanhoja tiedotusvälineitä, jotka tekevät korkeatasoista journalismia.”
”Ja on runsaasti korkeatasoisia journalisteja, jotka eivät itse asiassa työskentele tiedotusvälineissä”, Zygar jatkaa viitaten bloggereihin ja kansalaisaktivisteihin.
Oman mallinsa Venäjän selviytymiseen Zigar löytää l980-luvun Etelä-Amerikasta.
”Kirjailijana ja tarkkailijana ihanteeni on Chile. Se, kuinka Chile pääsi eroon [kenraali Augusto ] Pinochetin diktatuurista. Se on paras mahdollinen skenaario jokaiselle valtiolle, jossa on tehoton ja autoritaarinen hallinto. Kun johtaja häviää vaalit ja tunnustaa tappionsa, luovuttaa vallan vapaaehtoisesti toiselle ihmiselle.”
Mutta todellisuudessa vallan vaihtoehdot ovat Zygarin mukaan vähissä.
”Pelkään, että espanjalainen malli, jossa [diktaattori Francisco ] Franco siirsi vallan itse valitsemalleen seuraajalle, kuningas Juan Carlosille, ei meillä ole enää mahdollinen. Sitä kokeiltiin jo kerran, kun Medvedev oli Juan Carlosin roolissa. Sen vaihtoehdon aika on ohitse, se ei toiminut.”
”En usko, että Putin tulee lähiaikoina hakemaan itselleen toista seuraajaa tai luovuttamaan valtaa toista kertaa Medvedeville. Hän tuskin luovuttaa valtaansa enää kenellekään.”
”Putin voi jatkaa rauhassa vuoteen 2024 saakka. Ja jos hän haluaa jatkaa vielä senkin jälkeen, niin voi hän luultavasti sitäkin harkita.”
