SK:
”Putin tuhosi oligarkit noustakseen itse suurimmaksi oligarkiksi”
Amerikkalaismiljonääri Bill Browder rikastui Venäjällä - ja ryhtyi ristiretkelle Putinin hallintoa vastaan.
Teppo Tiilikainen
SK 08/2015|20.2.2015
Bill Browder on luopunut siviilityöstään investointipankkiirina ja kiertää maailmaa puhumassa Venäjän valtion mädännäisyydestä. Hänellä on siihen varaa, sillä hän ehti siirtää rahansa pois maasta ennen kuin hänet karkotettiin Venäjältä vuonna 2005.
Browderin vaimo on venäläinen eikä hänellä ole mitään venäläisiä vastaan. Mutta Venäjän hallitusta hän pitää rikollisjoukkona, joka toimii samankaltaisella logiikalla kuin mafia.
”Venäjällä on 140 miljoonaa normaalia, rehellistä ihmistä ja noin miljoona rikollista”, hän sanoo. ”Valitettavasti maan johto on noiden rikollisten käsissä.”
Browder, 50, kertoo näkemyksiään puhelimitse Lontoon Sohosta. Tarkoituksena on keskustella
Red Notice -kirjasta, joka kertoo hänen pitkästä kamppailustaan Kremlin valtakoneistoa vastaan.
Red Notice ilmestyi viime viikolla suomeksi WSOY:n kustantamana. Nimi viittaa etsintäkuulutukseen, joita Venäjän turvallisuuspalvelu FSB tehtailee Browderista ja muista ulkomailla asuvista vastustajistaan kansainväliselle rikospoliisijärjestölle Interpolille.
Interpol on torjunut Browderiin kohdistuneet etsintäkuulutukset poliittisina, ja hän on päässyt toistaiseksi liikkumaan ongelmitta. Maaliskuussa hän aikoo matkustaa Tukholmaan esittelemään kirjaansa. Helsinkiin hän ei uskalla tulla.
”En luota Suomen viranomaisiin”, Browder sanoo. Hän muistuttaa, että venäläis-kanadalainen liikemies
Oleg Galuško joutui muutama vuosi sitten istumaan syyttömänä seitsemän kuukautta Vantaan vankilassa Venäjän asettaman etsintäkuulutuksen perusteella.Browder tuomittiin pari vuotta sitten Venäjällä poissaolevana yhdeksän vuoden vankeuteen. Hän on varma, että FSB etsii sopivaa hetkeä pidättääkseen hänet missä tahansa.
”Pelkään, etteivät Suomen viranomaiset pystyisi puolustamaan minua tiukan paikan tullen”, hän sanoo. ”Suomi tekee monesti päätöksensä poliittisin eikä juridisin perustein, kun kysymys on Venäjästä.”
Browderin sukutausta on erikoinen. Hänen isoisänsä
Earl Browder oli 1930-luvulla Yhdysvaltain kommunistisen puolueen puheenjohtaja ja kaksinkertainen presidenttiehdokas. Pojanpojasta tuli kuitenkin kapitalisti.
Bill Browder opiskeli taloustieteitä Chicagon yliopistossa ja aloitti sijoittajan uransa Puolassa Boston Consulting Groupin palveluksessa. Neuvostoliiton romahdettua hän siirtyi investointipankki Salomon Brothersin Venäjän sijoitustoiminnan vetäjäksi.
Venäjä ryhtyi noihin aikoihin yksityistämään valtion omaisuutta presidentti
Boris Jeltsininjohdolla. Hallitus jakoi kansalaisille yksityistämiskuponkeja. Monet myivät kuitenkin kuponkinsa eteenpäin pilkkahintaan, se antoi sijoittajille loistavan mahdollisuuden rikastua.
Kuponkien avulla yksityistettiin kolmasosa venäläisyrityksistä. Yhtiöiden markkina-arvo oli tuolloin runsaat kolme miljardia dollaria. Browder laskeskeli, että Venäjän koko kansantalouden arvo oli siten vain kymmenen miljardia dollaria. Kuudesosa Yhdysvaltain suurimman kauppaketjun Wal-Martin arvosta.
Browder ymmärsi tilaisuutensa tulleen. Hän perusti vuonna 1996 varainhoitoyhtiö Hermitage Capital Managementin ja ryhtyi haalimaan aliarvostettujen energia- ja metalliyhtiöiden osakkeita.
Hermitage menestyi erinomaisesti. Vuonna 1997 se arvioitiin koko maailman menestyneimmäksi rahastoksi. Sijoitusten arvo oli kohonnut siihen mennessä 718 prosenttia.
Vuoden 1998 talouskriisi merkitsi takapakkia myös Browderille. Ruplan arvo romahti 70 prosenttia, ja monet pankit ajautuivat konkurssiin.
”Toukokuussa rahastoni arvo putosi järkyttävät 33 prosenttia”, Browder muistelee kirjassaan. ”Kun pöly vihdoin laskeutui, rahasto oli menettänyt 900 miljoonaa dollaria, 90 prosenttia arvostaan.”
Venäjän tulevaisuus näytti tuolloin synkältä. Valtionlainojen korot kohosivat ylimmillään 120 prosenttiin, ja tilanne rauhoittui vasta sen jälkeen, kun Kansainvälinen valuuttarahasto IMF ja Maailmanpankki järjestivät Venäjälle 22,6 miljardin dollarin pelastuspaketin.
Monet ulkomaiset yritykset pakenivat Venäjältä, mutta Browder ei luovuttanut. Se kannatti, Venäjän talous kääntyi 2000-luvulla vahvaan kasvuun raakaöljyn hinnannousun ansiosta.
Browder osallistui aktiivisesti Hermitagen omistamien yhtiöiden kehitystyöhön. Hän kiinnitti huomiota korruptioon ja vaati, että yhtiöissä alettaisiin noudattaa länsimaista hallintotapaa. Hän paljasti, että Venäjän valtion sähköyhtiö Rao UES yritettiin yksityistää valtavalla alennuksella oligarkeille ja haastoi maan suurimman liikepankin Sberbankin hallituksen oikeuteen halpojen osakkeiden myymisestä sisäpiiriläisille.
Browder sai vielä tässä vaiheessa taustatukea presidentti
Vladimir Putinin hallinnolta, joka kävi omaa taisteluaan oligarkkeja vastaan. ”Meillä oli tuolloin yhteisiä vihollisia”, Browder sanoo.
”Oligarkit varastivat minulta rahaa ja Putinilta valtaa. Putin tuki taisteluani, ja erehdyin kuvittelemaan, että hän halusi puhdistaa Venäjän. Mutta hän halusi vain tuhota oligarkit noustakseen itse kaikkein suurimmaksi oligarkiksi.”
Pelin henki koveni öljy-yhtiö Jukosin pääomistajan
Mihail Hodorkovskin pidätyksen jälkeen vuonna 2003. Putin aloitti täysimittaisen sodan Hodorkovskin liikekumppaneita ja tukijoita vastaan. Muut oligarkit ymmärsivät pyrkiä yhteistyöhön Kremlin kanssa.
”He menivät Putinin luokse ja kysyivät, kuinka heidän pitäisi toimia välttääkseen vankilan. Luulen, että Putin vaati heiltä 50 prosenttia voitoista”, Browder väittää.
Browder oli ulkomaalainen, hän ei huomannut vaaraa ja jatkoi kamppailuaan korruptiota vastaan. Puuttuessaan kaasujätti Gazpromin ja öljy-yhtiö Surgutneftegazin rikoksiin hän teki ratkaisevan virheen, sillä ne kuuluivat presidentin reviiriin.
”Luulin taistelevani Putinin vihollisia vastaan, mutta tosiasiassa taistelin hänen liittolaisiaan vastaan”, Browder sanoo.
Hermitage Capital aloitti Venäjällä vaatimattomalla 25 miljoonan dollarin pääomalla. Sijoitusten arvo kohosi 4,5 miljardiin dollariin vuonna 2005. Browder oli silloin suurin yksittäinen sijoittaja Venäjän osakemarkkinoilla.
Menestys pantiin merkille myös Kremlissä, ja Hermitage pantiin tarkkailuun. Marraskuussa Browder pysäytettiin Šeremetjevon lentokentän VIP-aulassa ja vietiin ilman selityksiä pidätyshuoneeseen, kun hän oli palaamassa Moskovaan viikonloppumatkalta Lontoosta.
Seuraavana aamuna huoneeseen marssi kaksi sotilassaappaista virkailijaa, jotka ohjasivat hänet Lontoon-koneeseen. Browder oli helpottunut. Hän oli pelännyt, että hänet oli vangittu, mutta hänet olikin vain karkotettu maasta. Viranomaisten mukaan Browder oli ”uhka kansalliselle turvallisuudelle”.
Hermitage Capital sai jatkaa toimintaansa, mutta sitä tarkkailtiin jatkuvasti. Kesällä 2007 yhtiön Moskovan-konttoriin ja Browderia avustaneeseen lakiasiaintoimisto Firestone & Duncaniin tehtiin kotietsintä, jonka aikana yksi lakimiehistä hakattiin sairaalakuntoon.
Browder ei voinut enää itse matkustaa Moskovaan, joten hän pyysi Firestone & Duncanin verolakiosaston johtajaa
Sergei Magnitskia selvittämään tilannetta. Browder piti Magnitskia Venäjän parhaana verolakien asiantuntijana, sillä hän ei ollut hävinnyt yhtään oikeusjuttua.
Magnitskille valkeni pikkuhiljaa, ettei Hermitage omistanut enää kaikkia sijoituksiaan Venäjällä. Kolme yritystä oli rekisteröity kaikessa hiljaisuudessa uudelleen kazanilaiselle Pluton-yhtiölle, jonka omistajaksi merkitty
Viktor Markelov oli tuomittu 2000-luvun alussa vankilaan taposta. Rekisteröinnissä oli käytetty hyväksi Hermitagen ratsiassa takavarikoituja dokumentteja ja leimoja.
Magnitski jatkoi tutkimuksiaan ja huomasi, että Hermitagen omistamien yhtiöiden maksamia veroja oli palautettu uusille omistajille. Viranomaiset olivat väärentäneet kirjanpitoa ja saaneet yritykset näyttämään tappiollisilta. Sen jälkeen he olivat vaatineet tappioiden perusteella valtiota palauttamaan 230 miljoonaa dollaria jo maksettuja veroja.
Petoksen jäljet johtivat sisäministeriön, syyttäjäviraston, veroviraston ja turvallisuusministeriön johtoon. Browder vuoti tietonsa amerikkalaiselle
The New York Timesille sekä Venäjän merkittävimmälle riippumattomalle talouslehdelle
Vedomostille. Hän pääsi puhumaan asiastaan myös Moskovan suosituimman riippumattoman radioaseman
Eho Moskvynpuhelinhaastattelussa.
”Kävin suorassa lähetyksessa järjestelmällisesti läpi koko koettelemuksen: ratsiat, yhtiöidemme varastamisen, oikeuden väärät päätökset, tuomittujen rikollisten osuuden, poliisien osallisuuden ja tärkeimpänä varkauden, jolla oli viety veronmaksajien rahoja 230 miljoonaa dollaria.”
Browder teki rikosilmoituksen, ja Magnitskia kuultiin todistajana. Osa rikostutkijoista oli ollut mukana yrityskaappauksessa, ja he nostivat lopulta syytteen Magnitskia vastaan. Marraskuussa 2008 Magnitski haettiin kotoaan ja vietiin pahamaineiseen Butyrkan tutkintovankilaan.
”Sergei sijoitettiin selliin, jossa oli neljätoista muuta vankia mutta vain kahdeksan sänkyä”, Browder kertoo. ”Valot paloivat ympäri vuorokauden, ja vangit nukkuivat vuorotellen. Tarkoituksena oli selvästi valvottaa väkisin häntä ja muita poliittisista syistä vangittuja.”
Browderin mukaan Magnitskia kidutettiin vankilassa toistuvasti. Marraskuussa 2009 hänet siirrettiin erittäin huonossa kunnossa Matroskaja Tišinan vankilaan, jossa myös Hodorkovskia pidettiin aikoinaan. Hänet suljettiin eristysselliin ja kahlittiin käsiraudoilla sängynlaitaan.
Magnitski pyysi vartijoita soittamaan asianajajalle ja syyttäjälle, mutta he eivät suostuneet auttamaan häntä.
”He alkoivat hakata häntä raivokkaasti kumipampuillaan”, Browder kertoo. ”Tunti ja kahdeksantoista minuuttia myöhemmin selliin saapui siviililääkäri, joka löysi Sergein kuolleena lattialta.”
Sergei Magnitski oli kuollessaan 37-vuotias. Vankilan viranomaiset väittivät, että hän oli kuollut ”haimanekroosiin, vatsakalvon puhkeamaan ja toksiseen šokkioireyhtymään”.
Myöhemmin sisäministeriö julkaisi tiedotteen, jonka mukaan hän oli kuollut ”sydämen vajaatoimintaan ilman merkkejä väkivallasta”.
Browderin mukaan sisäministeriö väärensi kuolinsyyn lisäksi myös Magnitskin kuolinajan ja -paikan. Ministeriön mukaan hän kuoli kello 20.50 vankilan tapaturma-asemalla lääkärien yrittäessä elvyttää häntä. Magnitskin alun perin tutkineen siviililääkärin mukaan hän kuoli Matroskaja Tišinan eristyssellin lattialle.
Magnitskin murha sai Browderin luopumaan työstään investointipankkiirina.
”Olen nykyisin täysipäiväinen ihmisoikeusaktivisti”, hän sanoo. ”Olen luvannut sen Magnitskin perheelle ja myös itselleni.”
Browder lobbasi pitkään Yhdysvaltain kongressia ja sai sen säätämään marraskuussa 2012 niin sanotun Magnitski-lain. Sen perusteella Yhdysvallat kieltäytyy myöntämästä maahantuloviisumeja venäläisviranomaisille, joiden katsotaan syyllistyneen Magnitskin murhaan. Myös heidän mahdolliset pankkitilinsä Yhdysvalloissa on jäädytetty. Euroopan parlamentissa on keskusteltu vastaavista toimista.
Venäjän nykyinen pääministeri
Dmitri Medvedev määräsi presidenttikaudellaan vuonna 2009 viranomaiset tutkimaan Magnitskin tapauksen uudelleen, mutta tutkimukset eivät johtaneet mihinkään. Sen sijaan aiemmin nostettu oikeusjuttu Magnitskia vastaan jatkui.
Sergei Magnitski tuomittiin Moskovassa veropetoksesta vajaat neljä vuotta kuolemansa jälkeen. Browder tuomittiin samassa oikeudenkäynnissä poissaolevana yhdeksäksi vuodeksi vankeuteen 17 miljoonan dollarin veropetoksesta.
Venäjä vastasi Magnitski-lakiin kieltämällä venäläislasten adoptiot Yhdysvaltoihin ja vaikeuttamalla Yhdysvaltain rahoittamien kansalaisjärjestöjen toimintaa Venäjällä. Samalla se loi oman mustan listan amerikkalaisille virkamiehille.
Amerikkalaiset senaattorit
Ben Cardin ja
John McCain ajavat nyt uutta maailmanlaajuista Magnistski-lakia, joka kohdistuisi kaikkia törkeään korruptioon syyllistyneitä vastaan. Käytännössä heidän Yhdysvalloissa olevat varansa jäädytettäisiin ja heiltä kiellettäisiin pääsy maahan.
Venäjän hallitus on yrittänyt asettaa Browderin uskottavuuden kyseenalaiseksi. Se on väittänyt, että hän on Yhdysvaltain ja Britannian tiedustelupalvelujen agentti, ja että hän on lahjonut Yhdysvaltain kongressin ja Euroopan parlamentin toimimaan Venäjää vastaan.
Browderin puheet saattavat kuulostaa epäuskottavilta Suomessa, sillä täällä on totuttu tekemään yhteistyötä venäläisten kanssa. Magnitskin kuolemaan johtaneita tapahtumia tarkasti seurannut kansalaisaktivisti ja Venäjän-tuntija
Kerkko Paananen pitää niitä kuitenkin täysin uskottavina.
"Browder puhuu asioista, joista olisi pitänyt puhua jo Jeltsinin aikana”, hän sanoo. ”Myös Venäjän liberaali oppositio ja monet arvostetut länsimaiset tarkkailijat, kuten
Luke Hardingja
Edward Lucas, ovat tulleet siihen johtopäätökseen, että Venäjän valtio toimii samalla logiikalla kuin mafia.”
http://suomenkuvalehti.fi/jutut/ulk...mmaksi-oligarkiksi/?shared=71183-454c9c21-500
