Henkinen maanpuolustus - tahtotila

[Vonka]

Suomalainen nainen on paras puolustamaan Suomen maata. Ilman häntä ei pärjää mies, joka voi joskus nähdä kauas mutta ajatteluun tarvitaan myös syvyys ja korkeus.

Vain yhdessä voi onnistua.

 

[Honcho]

Kyllä minulle on tärkeää että naiset halutessaan pääsevät mukaan valtakunnan aseelliseen puolustukseen, siinä on sellaisia periaatekysymyksiä minkä takia ehkä hieman suurempi panos per koulutettu taistelija (ymmärrettävien erityisjärjestelyjen takia) on erittäin perusteltua.

Puolustusvoimat ja maanpuolustus on koko kansan asia, vaikka monenlaista tekemistä konfliktitilanteissa löytyisi paljon muualtakin kuin taistelutoimista niin täytyy olla mahdollisuus hakeutua myös niihin, jos haluaa. Tosin pidän käytännön syistä myös järkevänä sitä, että homma on miehille pakollinen ja naisille vapaaehtoinen, vaikka se ei sovikaan tiettyjen asevelvollisuutta vastustavien tahojen "robottimaiseen" maailmankäsitykseen.

 

[Esther]

Olen sen verran jo elämää nähnyt että tietyt stereotypiat naurattavat. Mikäli pääsykokeessa joku ylittää vaatimukset niin olisihan se hukkaan heittämistä jos näitä taitoja ei hyödynnetä sukupuolen takia, etenkin jos vielä tahtoa löytyy. Epävarmat persoonallisuudet yrittävät mitätöidä toisten saavutuksia ja intoa. Näistä huvittavin on että naiset olisivat vain leikkimässä mukana miesten maanpuolustustouhuissa tai vaatisivat erityiskohtelua.

Aiheena oli kuitenkin henkinen maanpuolustus. Henkiseen vahvuuteen liittyy aina tasapainoisuus ja sen myötä muiden arvostaminen jota onneksi olen tavannut livenä puolustusvoimissa ja muualla kurssituksissa. Eipä ole ehtinyt tai ollut tarvetta miettiä mitä sieltä jalkovälistä puuttuu. Oma käytös tietysti vaikuttaa miten sinut vastaanotetaan. Yhteishengen ja moraalin nostajia kaivataan tositilanteissa.

 

[Sardaukar]

Olen sen verran jo elämää nähnyt että tietyt stereotypiat naurattavat. Mikäli pääsykokeessa joku ylittää vaatimukset niin olisihan se hukkaan heittämistä jos näitä taitoja ei hyödynnetä sukupuolen takia, etenkin jos vielä tahtoa löytyy. Epävarmat persoonallisuudet yrittävät mitätöidä toisten saavutuksia ja intoa. Näistä huvittavin on että naiset olisivat vain leikkimässä mukana miesten maanpuolustustouhuissa tai vaatisivat erityiskohtelua.

Aiheena oli kuitenkin henkinen maanpuolustus. Henkiseen vahvuuteen liittyy aina tasapainoisuus ja sen myötä muiden arvostaminen jota onneksi olen tavannut livenä puolustusvoimissa ja muualla kurssituksissa. Eipä ole ehtinyt tai ollut tarvetta miettiä mitä sieltä jalkovälistä puuttuu. Oma käytös tietysti vaikuttaa miten sinut vastaanotetaan. Yhteishengen ja moraalin nostajia kaivataan tositilanteissa.

Omien kokemusten mukaan 90% taistelukyvystä löytyy korvien välistä. Ei siinä kysytä sukupuolta. Israelissa asuneena en tasan väheksy naissotilaita millään tavalla. Esim. Israelin MAGAV:n (rajajoukot/rajapoliisi) naissotilaat ovat tositilanteessa osoittaneet uskomatonta urhoollisuutta.

 

[Honcho]

Näistä huvittavin on että naiset olisivat vain leikkimässä mukana miesten maanpuolustustouhuissa tai vaatisivat erityiskohtelua.

Oma tupa lienee kasarmiolosuhteissa ihan järjellisissä mittasuhteissa oleva erityiskohtelu, tosin Ruotsissa ymmärtääkseni ollaan jopa samoissa tuvissa.

Tähän on todettava, että sotaa käydään kuitenkin "leiriolosuhteissa" ja niissähän ei ole minkäänlaista erittelyä sukupuolen mukaan.

Oma käsitykseni oli se, että jo silloin omana varusmiesaikana 2002-2003 oli tämä naisten mukanaolo jo aika perushuttua, jos jollakulla jalkojenväliasiat ottaa korvien väliin niin lienee jo ns. "katoavaa kansanperinnettä"

 

[Torni]

Miksi minulla on tai ainakin joskus oli maanpuollustus hengeä. Pieni kansa joka rimpuillut läpi historian kunnialla ja joka on sivistynyt ja pitänyt lupauksensa. Itse olen 70-luvulla syntynyt ja minulle on ollut aina päivän selvä asia miehen ja naisen tasa-arvo. Eihän ilman sitä olisi voinut täällä pohjan perukoilla selvitä ja se tekee suomalaisista jotakin yrityistä.
Tasa-arvo sanana on vain jotenkin minun mielestä vääristynyt tai ainakin sitä minun mielestä eri asia yhteyksissä väärin käytetään. Ei tasa-arvo ole minun mielestä pelkkiä oikeuksia ja tasapäistämistä? Minun mielestä ensinmäisenä tulee kunnioitus toista ihmistä kohtaan, kun tasa-arvosta puhutaan.

Tulee nykyään mietittyä liiankin synkän kautta asiat. Esim. saihan kommunistit sodan jälkeen ensinmäisissä vaaleissa kolmasosan äänistä ja siitäkin selvittiin.

Muoks. Lisäys. Eniten Suomessa minua ottaa päähän, että nykyään pitää miettiä tarkasti, ettei sano mitä ajattelee ja joku tulkitse sitä väärin.

 

[Esther]

Suomalainen sisu onkin sitä selviytyjän parasta ainesta. Eteenpäin mennään vaikka pää kainalossa. Lisäksi siirtokarjalaiset toivat omat kokemuksensa, luonteensa ja taitonsa etenkin sukujen junioreiden tietoon. -60 ja -70 lukulaisilla oli hyvät kontaktit vielä näihin mummoihinsa ja pappoihinsa jotka toivat ymmärryksen ettei mitään kannata pitää itsestäänselvyytenä, etenkään rauhantilaa.

 

[Esther]

Tuossa mennäänkin pitkälle psykologian puolelle. Osalle ihmisistä varautuminen asioihin tulee pelon kautta, ihan arkielämässäkin. Joitakin mantelitumake pompottaa jopa niin paljon ettei sitte uskalla lähteä enää kodistaan pihalle. Tietynlainen ajattelemattomuus on ihan luontainen suojamekanismi. Tämän takia osa taas ei halua lainkaan varautua vaan elää hetkessä, pumpulissa. Kultainen keskitie on mielestäni sitä että osaa käydä lävitse pahimmatkin skenaariot ja varustautuu sen mukaan mikä on järkevää ja realistista. Samalla voi yrittää myös ravistella lähiympäristöään hereille (ei nyt ehkä ihan tuohon tyyliin mitä aiempi kirjoitti ).
Eihän sitä tosiaan tiedä mitä tuleva tuo ja miltä osumat voisivat tuntua. Sen luokan kipua olen elämässäni kokenut että olisin mielelläni voinut lopetuspiikin ottaa kankkuun. Itse ajattelen että kuolen joka tapauksessa, on se sitten huomenna bussin alle, sodassa uhrattuna, syöpään tai marsissa kituen .

 

[Vonka]

Ette onneksi tunne minua enkä voi edes netissä voi kertoa, mitä olen nähnyt ja kokenut.

Sota on julmaa. Kyllä, sotilas on pelinappula. Gloriaa ei ole, palkkana ehkä monttu. Se asia pitää osata ratkaista. Niille, jotka määrittivät itsensä väärin, voi tulla vakavia hermo-oireita nopeasti. Joillekin hitaasti.

Hyvähän vanhan sotilaan on olla valmis tuskaan ja kuolemaan. Kokenut tietää, nuori taas ajattelee, ettei se minuun satu.

Kukin tyylillään.

 

[JR49]

Totta kai me olemme kaikki tarvittaessa uhrattavia pelinappuloita, mitäs muuta sitten. Olemme sitä yksittäisinä taistelijoina, ja olemme sitä joukkona. Komppanianpäällikkö käskee joukkueen johonkin, paikka on aina paha, kaikki eivät tule takaisin, mutta päällikkö tekee sen, koska tiedostaa, mitä tapahtuu, jos hän ei käske. Sama pätee kaikilla tasoilla.
Tunnen Rantasalmen hyvin. Nykyään sodassa jollekin porukalle kävisi aivan samoin kuin sen pitäjän miehille Laatokan saarissa.
Minusta kyse on loppupelissä siitä, kuinka hyödyllinen pystyt olemaan ennen mahdollista kaatumistasi. Aikavoitto, tapettujen venäläisten määrä, aiheutetut kalustotappiot jne.

 

[Umkhonto]

Veteraani kertoo, mitä sota oikeasti oli – ”Nykypolvet eivät voi ymmärtää”

Armas Maasto oli talvisodan aikoihin vielä siviilinuorukainen, mutta kengitti ja hoiti työkseen ilmatorjuntapatterin hevosia. Koko jatkosota kului etulinjassa.

Juha Perämäki

Yksin Porvoon Kevätkummussa asuva Armas Maasto on ollut eläkkeellä 30 vuotta.

Juha Perämäki

Armas Maasto , 94, istuu kotinsa keinutuolissa ja hymyilee leveästi. Miestä huvittaa ajatus siitä, että eläkkeellä on oltu jo kolmekymmentä vuotta, ja tänä keväänä tuli kuluneeksi kolme neljännesvuosisataa talvisodan päättymisestä.

– Olin 75 vuotta sitten aselevon alkaessa Keravalla matkalla koulutusyksikkööni, Maasto muistelee.

Joulukuussa 1920 syntynyt porvoolainen Maasto oli talvisodan syttyessä 18 -vuotias siviilimies, joka osallistui syksyllä 1939 ”ylimääräisten kertausharjoitusten” yhteydessä käynnistettyyn hevosten pakko-ottoon valtiolle.

– YH ja hevosotto alkoi jo aikaisemmin syksyllä ja olin niissä hommissa Viitasaarella sodan syttyessä. Olin viemässä paria hevosta takaisin niiden kotitiloille, sillä hevoset eivät jostakin syystä kelvanneet armeijan palvelukseen. Vietin yön heinäkasassa ja heräillessäni paikalle sattui hämmentynyt tuttava.

– Oletko kuullut, sota on syttynyt ja Helsinkiä on pommitettu, Maasto muistaa tuttavan sanoneen.

Kengitystaitoinen nuorukainen vietti suurimman osan talvisodasta kengitystöissä nykyisin Jyväskylään kuuluvassa Survon kylässä, jonne oli sijoitettu ilmatorjuntapatteri. Patterin komentajan autonkuljettajana palveli Maaston mukaan ”tavattoman riski mies”.

– Se oli Tauno Palo , Maasto nauraa.

– Hän oli kova juomaan maitoa, aina oli maitomuki kädessä.

Maaliskuussa 1940 Maasto meni armeijaan. Sitä kestikin sitten marraskuuhun 1944 saakka. Talvisodan rintamille hän ei ennättänyt joutua.

Vannottuaan sotilasvalan kengitysseppä Armas Maasto sijoitettiin toukokuussa Uttiin kengityskurssin vetäjäksi. Ryhmä koostui iäkkäistä nostomiehistä.

– Heistä jokainen olisi ikänsä puolesta kelvannut minulle isäksi, Maasto nauraa.

– Isäntiä maalta. Se oli kannaltani mainio järjestely, sillä he saivat kotoa hyviä paketteja.

Aselevon aikana Maasto sairastui lavantautiin. Kuume huiteli pahimmillaan 41,5 asteessa. Sairastumisesta seurasi sairaalareissu ja toipumisloma Lapinjärven parantolassa.

– Kurkkumätäpotilaat olivat yläkerrassa ja lavantautia podettiin alakerrassa, hän kertoo.

Lapinjärvellä oli lääkärinä humaani kapteeni.

– Tarjosi tupakkaakin. Hieno mies.

Lavantauti veti Maaston niin heikkoon kuntoon, ettei hän jaksanut toipumisensa jälkeen enää raskaaseen kengitystyöhön. Hänestä leivottiin Utin sotilaskodin isäntä. Sitten alkoi jatkosota.

Armas Maasto vietti käytännössä koko jatkosodan etulinjassa. Hän kertoo toimineensa tykistön tulenjohtajana. Tehtävä on erittäin vaarallinen monestakin syystä, mutta erityisesti vihollisen tarkka-ampujien vuoksi. Tulenjohdon yleensä eteen työnnetyn tähystysaseman piilosta pilkistävä haarakaukoputki vetää paljastuttuaan tulta puoleensa.

– Minulla havaittiin olevan hyvät silmät ja hermot, hän kuittaa.

– Tarkka-ampujat olivat todella tarkkoja. He veivät meidänkin porukasta monta miestä.

Kasoittain vainajia, viereltä kaatuneita kavereita, piiskatykin kunnioittamista.”




Maaston polveileva kertomus jatkosodan vaiheista kylmää kuulijan sielua. Kirjaimellisesti kasoittain vainajia, viereltä kaatuneita kavereita, piiskatykin pelonsekaista kunnioittamista, oma haavoittuminen. Tarinassa vilahtelevat paikannimet, kuten Karhumäki, Siiranmäki ja Äyräpää.



– Uskon selvinneeni sodasta hengissä, sillä toimintakykyni säilyi ja ajatus pysyi kirkkaana, vaikka pahassa paikassa miten pelotti. Vapisin sitten jälkeenpäin, hän sanoo.

– Ne, jotka menettivät kykynsä toimia ja jähmettyivät, ovat sankarihaudoissa.

Sodan jälkeen meni pari päivää, sitten alkoi työelämä. Maasto kertoo, että Suomessa ei sodan jälkeen ollut jauhoja, suolaa tai yleensä yhtään mitään. Palkat olivat surkeat. Tekemällä yötä myöten ylitöitä tuli jotenkin toimeen. Maasto on tehnyt tienpohjia, perustuksia, telakoita, paaluttanut muun muassa Helsingin Laajasaloa ja Mikonkadun taloja. Eläkkeelle hän jäi vuonna 1985 Puotilan ostoskeskuksen kiinteistöhoitajan tehtävästä.

Tyttäret syntyivät 1947 ja 1950. Elämänkumppani on kuollut, nyt Maasto asuu yksin. Sisarenpoika käy kylässä säännöllisesti.

– Sodan jälkeen oli painajaisia, etenkin jos oli työstä kovin väsynyt, hän kertoo.

– Niissä unissa oli aina vaarana vangiksi joutuminen. Se kohtalo hirvitti eniten rintamallakin. Meinasin jäädä vangiksi, mutta minulla oli tuuria.

Maasto seuraa maailman tapahtumia aktiivisesti. Venäjän tilannetta hän pitää hämmentävänä kysymysmerkkinä.

– Sitä olen miettinyt, että mikä mies on tämä Putin? Mihin hän pyrkii?

Nykyilmapiirissä on jotain samaa kuin talvisodan alla.”
Maasto kertoo näkevänsä nykyisessä ilmapiirissä jotakin samaa kuin talvisodan alla.

– Ennen talvisotaa olivat nämä Kosolat, IKL:t ja sellaiset, jotka soittivat turpaansa Venäjää vastaan, hän toteaa.

– Nykypolvet eivät tiedä, mitä todellinen, totaalinen sota on. Se on ihan kauheaa, Maasto varoittaa ja antaa pienelle kansalle suuren vieressä yhden neuvon.

– Suu suppuun.

 

[Torni]

Beerfect. On näitä asioita monet varmasti miettinyt, vastauksia on vain todella vaikea saada/mahdoton. Ei kukaan voi tietää etukäteen kuinka itse pahassa tilanteessa toimii. Koulutus ja eri tilanteiden toimintamallien etukäteen ajattellu varmasti auttaa selviämään kriisitilanteessa.
Itse en ole miettinyt kipua suurinpana pelkona, eniten mietityttää kuinka kestäisi sen, että kaverit kuolee jatkuvasti ympäriltä ja huoli omasta perheestä. Jokaisella ihmisellä on murtumispiste ihan jokaisella, mikä tai koska sen sitten lopulta murtaa on mahdoton sanoa.

 

[Torni]

Joskus luin jenkkien tutkimusta 2ms jossa väitettiin, että länsirintamalla huomattava osa ampui vasiten ohitse vihollisesta. Tyynenmerenrintamalla tätä ongelmaa ei ollut, kun sotilaat ei ajatellut japseja ihmisinä. Sellaisenkin dokumentin jossakin kirjassa joskus näin, että pelkästään Normandia operaation aikana liittoutuneet joutui evakoimaan n.35tuhatta miestä, koska ne ei kestänyt taistelukentän painetta.
Oltaisiinko erilainen sukupolvi, tuskin?

 

[Vonka]

Suomi on hyvä maa. Se on paras meille suomalaisille. Siksi se on puolustamisen arvoinen.

Näin sen määritteli Adolf Ehrnrooth. Hän näki sen yksinkertaisena - kaksi kovaa sotaa nähnyt vakavasti haavoittunut mies.

 

[Sardaukar]

Vedän taas Israelin kehiin. Kun on meri selän takana ja annihilaatio vaihtoehtona, niin jokainen tappelee kuin nurkkaan tungettu rotta, oli rohkea tai ei. Kun ei ole vaihtoehtoja.

 

[Esther]

Tilanne joka ei johdakaan toimintaan voi olla hyvin stressaava, erityisesti niille jotka ovat mielessään valmistautuneet vain aseellisiin yhteydenottoihin. Poikkeustiloja voi tulla maailmanlaajuisia monessa muodossa jotka poikivat pahimmassa tapauksessa ensin sisäisiä konflikteja.
Parasta mitä voi läheisilleen tehdä on kannustaa oppimaan vähintään tyydyttävät ensiaputaidot, kerämään edes hieman muonaa ja välttämättömiä tarvikkeita varastoon.
Olemme jokainen selviytyjien sukua ja sitä katkeamatonta ihmisketjua onkin ihmeellistä ajatella kulkutautien, nälänhätien, sotien ja ihan arkisen elämän keskellä ilman moderneja helpotuksia.

 

[Sardaukar]

Aikoinain varastoin anglosaksista "corned beef"-juttua kymmeniä purkkeja. Sitten huomasin että tykkään siitä keksin päällä kuin "hullu puurosta". Varastot meni.

 

[Esther]

Aikoinain varastoin anglosaksista "corned beef"-juttua kymmeniä purkkeja. Sitten huomasin että tykkään siitä keksin päällä kuin "hullu puurosta". Varastot meni.

Myönnän että tuon muona-asian kanssa on samoja ongelmia

 

[Sardaukar]

Hauskin tilanne Israelissa oli junassa Kiryat Mozkinista Tel Aviviin. Naissoitilas tyrkkäsi sekä täyspakkauksen ja Tavor-rynnäkkökiväärin syliin (lataamaton ja ilman lipasta tietty).

Ja pisti henkkoht, kamat ylähyllyle. Kysyin sitten heikolla hebreallani että minkä takia just meikän tarvitsi tulla tähän kisaan.

Vastaus oli, että...susta näytti olevan siihnen...

 

[Torni]

Isä kysyi päivällä, kun ihmeteltiin Turkin tilannetta, onko se minun 25kg suolasäkki liioittelua varastossa vieläkin sinun mielestä? En osannut vastata. Toivottavasti on.