Henkinen puoli

[kaislajääkäri]

Sittenhän meitä on kaksi - ja varmasti enemmänkin.

Koska Niiniketo tekee bisnestä usein tahojen kanssa joita tämä ei voi julkisuuteen paljastaa niin onko tuo lause tai totuus jotenkin vähemmän pätevä tuosta syystä kuin jos se olisi kuultu esim. virkamiehen suusta? Olkoonkin, että virkamiehen suusta tuollaista ei kuulla.

Ei toki ole, päinvastoin varmaankin ihan järkipuhetta.

En voi kuitenkaan kyynistyneenä kyynikkojen kyynikkona itselleni mitään, koska aina kun havaitsen jonkun tiettyjä palveluja myyvän tahon huomauttavan myymänsä palvelun puutteesta jossain organisaatiossa, mieleeni välähtää ns. markkinaraon haistaminen.

Mutta todennäköisesti olen taas kerran ihan väärillä jäljillä...

 

[Sardaukar]

Valitettavasti Niiniketo on ns. "ryssinyt" pitkälti suhteensa Suomen viranomaistahoihin Venäjän tms. bisneksillään. Tietysti esim. Jokerien omistajat (joita Aven firma turvaa) saattavat maksaa enemmän.

 

[baikal]

Valitettavasti Niiniketo on ns. "ryssinyt" pitkälti suhteensa Suomen viranomaistahoihin Venäjän tms. bisneksillään. Tietysti esim. Jokerien omistajat (joita Aven firma turvaa) saattavat maksaa enemmän.

Mani toolks buulshit mani.

 

[taktinen taistelumajava]

Niiniketo oli mies paikallaan silloin kun yksityinen sektori alkoi lama Suomessa tarjota uudenlaisia turvallisuuspalveluja.

Ne ajat ovat kuitenkin peruuttamattomasti ohi ja sekä koulutuspalvelut että tarjonta on palautettu valtion epävirallisten ohjauskeinojen kautta viranomaisten hallintaan.

Auvo lähti etsimään markkinoita muualta ja Venäjällähän tuota kysyntää riitti. Nyt sitten koulutetaan yksityistä ja valtiollista turvallisuusväkeä Iranissa.

Suomessahan Auvo meni rikkomaan monia kirjoitttamattomia sääntöjä antaessaan haastatteluja tiedotusvälineille.

Aikoinaanhan eräät reserviläiset puuhailivat reserviläisyhteistyötä itärajan taakse ja liian innokkaat saivat sitten palkinnoksi kutsun Supoon ja bannit PV:n touhuihin!

 

[Amatööri]

Erityisesti hyödyllinen siinä mielessä, että se opettaa ottamaan iskuja vastaan menettämättä toimintakykyä. Se on siihen tottumattomalle henkinen shokki, kun tuleekin vastapalloon yllättäen

Itse ole harrastanut thainyrkkeilyä. Olenpa saanut sparrata itsensä jomhodin kanssa. Mutta olen käynyt läpi kaksi avosydänleikkausta. Kuvitelkaa. Pakko maata 3 viikkoa sängyssä, ei saa liikkua. paskot alusastiaan. muut pyyhkii perseen. Sussa on jokapuolella tippoja. Laihdut kuukaudessa 50kg.Ei se ollut "laihtumista" vaan nesteen poistoa. Vatsaontelosta tuli 8 litraa. Elimistöön oli kertynyt nestettä. Se poistettiin kuukaudessa, ennen sydänleikkausta. Paino putosi 105-55. Kädet ja kaula täynnä kaikenmaailman tippaneuloja. Itse koin sen ja toivuin. Vaati henkistä kanttia. Olin teho osastollakin, kun jouduin munuaiskoneeseen. Pistivät kaulalaskimoon johdon Hoitaja nauroi ku veti sen pois. oli yli 50 cm.

 

[Amatööri]

Niiniketo oli mies paikallaan silloin kun yksityinen sektori alkoi lama Suomessa tarjota uudenlaisia turvallisuuspalveluja.

n/a

 

[Amatööri]

Täälä kaverit miettii henkistä kanttia. Itse tiedän, että se on hyvä. Niinkuin sanoin kokenut 2 avosydänleikkausta. Ole sängyssä 3 viikkoa liikkumatta. Letkuja kaulassa, käsissä ja munassa.
Jumalauta, kun pääsin suihkuun. Parempi kuin mitä olen koskaan kokenut.
Munuaiskoneen vieressä näin niitä keltaisia käpertyneitä vanhuksia Tai osasto se oli.

 

[Amatööri]

joo. Poistin viestini.

 

[Amatööri]

Pointti tässä on se, että nauran koko jutulle. Elikkä, mikä meikäläisen henkinen kantti on?

 

[pstsika]

Americassa opetetaan pistintaistelua merijalkaväessä.

Opetetaan Suomessakin, mutta enemmän se taitaa olla liikuntakoulutusta ja asennekasvatusta. Tuota varten on jopa erikseen lähitaisteluaseita, jotka on jäykistetty, jotta eivät mene harjoitellessa ihan kieroksi jos pistimen sijaan lyökin piippuiskun kaulaan tai kasvoihin tai perällä niskaan tai lippaalla suuhun.
Minulla on ihan lämpimät muistot pistintaistelukoulutuksesta. Auton renkaan kulutuspinnoille pistäessä pitää lyödä aika kovaa ja jos terä takertui, niin sitä sai kiskaista kunnolla irti kouluttajan huutaessa vierestä ”Se ei kuollut vielä! Nyt vittu kenkää naamaan ja tapa se!”

 

[vlad]

Nykyään tällainen miehisyys pyritään kitkemään pojista mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Oma poika sai sanktiot koulussa jo pelkästään annettuaan sanallisesti takaisin. Eihän nykyään voi pitää itse puoliaan missään, ei koulussa, ei töissä ellei halua vaikeuksia itselleen.

Minulla ei ole omia lapsia (onneksi) mutta mitä olen havainnoinut ympäristöä ja kuunnellut/lukenut kavereiden ja puolituttujen keskusteluja niin asetelma alkaa todellakin olla se, että lapset kasvatetaan pumpulissa - toisaalla kannustetaan kertomaan oma mielipide mutta sitten sen puolustamisesta joutuu ongelmiin, jo lapset joutuvat. Väkivaltaiset leikit kielletään, roisto ja poliisi on pannassa monessa päiväkodissa, mutta vielä pidemmälle mennään siinä, että ollaan kieltämässä kilpaurheilu lapsilta sen tähden etteivät lapset eriarvoistuisi, kokisi tappion pettymystä tai vastaavasti voitonhuumaa.

Kerronpa yhden tarinan - tämä on tositarina.

Olin lapsena urheilullinen mutta toivottoman huono hiihtämään. Kolmannella luokalla koulun hiihtokisoissa jäin toiseksi viimeiseksi eikä se viimeinen sija ollut kaukana. Epäonnistuin täysin, sukset lipsuivat ja hiihtäminen oli aivan persauksista ja muistelen, että sukset saivat kyytiä todella rankasti ja kirosin kovaan ääneen epäonnistumistani. Kotona haukuin isän, koska hän ei muistanut voidella suksiani aamulla - kuten oli luvannut.

No mitäpä tein? Päätin, että tämä oli sitten viimeinen kerta jolloin luotin suksien voitelemisessa toisten apuun, opettelin homman itse. Päätin myös, että opettelenpa hiihtämään jotta vastaava nöyryytys ei enää kuunaan tapahtuisi. Niinpä kaiken muun urheilun oheen hiihdin talvisin niin paljon kuin mahdollista ja tämä sitten näkyi myös sijoitusten paranemisena. Muutama vuosi eteenpäin, kuudennella luokalla olin koulun hiihtokisojen toiseksi paras ja pääsin kaupungin koulujenvälisiin kilpailemaan.

Mietinpä vaan, että kun nyt lapsilta ryhdytään kieltämään kilpaurheilua ja tasapäistämään heitä tällä saralla niin mikä seuraus sillä voi olla? En tarkoita, että jokaisen on voitettava mutta kilpailu antaa myös mahdollisuuden ylittää itsensä - ei tällaista tapahdu missään leikissä tai leikkimielisessä kisaamisessa missä ei ole pakko taistella voitosta - jos sitä haluaa. Sen sijaan kun kamppaillaan voitosta, olipa laji mikä tahansa, se kamppailu ja itsensä voittamisen halu (jos sitä on) se vahvistaa todella paljon ja se antaa todella paljon. Jos tämäkin viedään lapsilta niin minun on todettava, että se alkaa olla yhteiskunta joka on "ratsastamassa kohden auringonlaskua".

vlad.

 

[TBman]

Opetetaan Suomessakin, mutta enemmän se taitaa olla liikuntakoulutusta ja asennekasvatusta. Tuota varten on jopa erikseen lähitaisteluaseita, jotka on jäykistetty, jotta eivät mene harjoitellessa ihan kieroksi jos pistimen sijaan lyökin piippuiskun kaulaan tai kasvoihin tai perällä niskaan tai lippaalla suuhun.
Minulla on ihan lämpimät muistot pistintaistelukoulutuksesta. Auton renkaan kulutuspinnoille pistäessä pitää lyödä aika kovaa ja jos terä takertui, niin sitä sai kiskaista kunnolla irti kouluttajan huutaessa vierestä ”Se ei kuollut vielä! Nyt vittu kenkää naamaan ja tapa se!”

Kyllä se lähitaistelu vaatii raakaa asennetta. Etenkin jos joudut teräaseen käytön etäisyydelle vihollisesta.
Minulle on muutamankin kerran käynyt sellainen hauska homma, kun olen aika järeän kokoinen kaveri, niin yllättävää kyllä, haastajia riittää jos jonkinmoiseen myllytykseen.
Samassa osastossa työskentelee eräs kaveri, joka on todella hyvä jossain boxingissa, tai jossain muussa säätölajissa ja hän sitten haastoi otteluun. Sanoin, että homma on epätasa-arvoinen koska olen häneen verrattuna todella suuri, kaveri on pitkästi alle puolet painostani. Mutta otteluun piti sitten alkaa ja voitin homman, mutta olihan se kaveri kyllä vikkelä, kuin orava ja välillä tuntui, että hän vie koko hommaa...
Voitokseni kertyi se, että sylinmittani on todella iso ja sain napattua kaverin kiinni siten, että pääsin halaamaan häntä takaapäin kunnolla. Lujensin otetta hänestä joka henkäisyllä pikku hiljaa ja sellaisen 5 minuutin puristamisen jälkeen kaveri taputti sitten lopettamisen merkin. Poikki oltiin molemmat.
Hän väitti joskus joutuneensa tosipaikkaan puukon kanssa erämaan miestä vastaan. Käsittääkseni voitti sen tapaamisen, kun kerran on hengissä...
Asenneäijä todellakin!

 

[vlad]

Tässä mielenkiintoinen kirjotus.

http://potku.net/keho-ja-mieli-taistelussa/

Erityisesti keskustelun kannalta mielenkiintoisia kohtia oli:

"Peyton Quinn esittelee kirjassaan “Real Fighting: Adrenaline Stress Conditioning Through Scenario-Based Training” kokeen, skenaarioharjoitteen. Skenaarioharjoite on roolipeli -tyyppinen harjoitus, jossa maalihenkilölle ja suorittajalle on annettu tehtävä, ja tilanne elää molempien toiminnan seurauksena. Maalihenkilö pyrkii aiheuttamaan omalla käyttäytymisellään mahdollisimman paljon stressiä suorittajalle, ja harjoite sinänsä on stressaava, sillä suorittaja ei tiedä ennalta maalihenkilön tekemisiä ja käyttäytymistä. Quinn’in kokeeseen valittiin itsepuolustuslajin harrastajia, jotka olivat tehneet skenaarioharjoitteita ennen, mutta heillä ei ollut kokemusta ampuma-aseen käyttämisestä, ja toiseksi testiryhmäksi ammunnan harrastajia, joilla ei ollut kokemusta skenaarioharjoittelusta. Ennen harjoitteen alkamista testattavat saivat kokeilla nopeasti harjoituksessa käytettyä ampuma-asetta ja ampua sillä kaksi kuivalaukausta. Harjoitteessa maalihenkilö hyökkäsi veitsellä suorittajan kimppuun, ja suorittaja pyrki pysäyttämään hyökkäyksen ampuma-asetta käyttäen. Harjoitteessa käytettiin simulaatioampumatarvikkeita, joissa nalli antoi värimassalla täytetylle muoviluodille energian, ja mahdollinen osuma pystyttiin jälkeenpäin todentamaan vaatteisiin jääneestä väriaineesta. Arvioitavia kriteerejä olivat pysäyttävien osumien lisäksi myös voimankäytön porrastaminen yksinkertaisella tavalla eli suorittaja ei saanut käyttää ampuma-asetta ennen kuin maalihenkilö aloitti hyökkäyksen ja veitsi oli havaittu. Testitulos erittäin tiivistetysti esitettynä oli, että ammunnan harrastajista hyvin pieni prosentti pystyi voimankäytön sääntöjen rajoissa pysäyttämään hyökkääjän, kun itsepuolustusharrastajista siihen pystyivät lähes kaikki."

Tästä juohtui mieleeni "kaukaa menneisyydestä" eli Romian vallankumouksen ajoilta 1989. Sen jälkeen satuin lukemaan muutamia artikkeleja joissa oli haastateltu vallankumoukseen osallistuneita henkilöitä - Kansallisen pelastuksen rintaman joukoissa oli taistellut myös muutamia romanialaisia kilpa-ampujia (osan ollessa osallistunut myös kv. kilpailuihin) ja näistä haastatteluista jäi mieleeni muutamia kohtia. Eräässäkin tapauksessa kilpa-ampujat olivat todenneet, että ampuminen ihmistä kohti vaati aivan toisenlaisen kynnyksen ylittämisen mitä ampuminen maalitauluun tjsp. Tilanteessa jossa piti ampua ihmistä sillä ei enää ollut merkitystä kuinka hyvä ampujana olit, muut asiat nousivat merkityksellisemmiksi jotta kykeni ampumaan ihmistä kohden tappaakseen tämän.

Yllä olevaa ei tietenkään voi verrata testiin vaan on yksittäinen havainto, joka perustuu tilanteeseen, jossa on konkreettisesti sotatila ollut päällä ja jossa itsekin voi joutua tapetuksi. Kynnys tapaamiseen on kuitenkin olemassa ja kilpa-ampujien tekemien havaintojen perusteella ne muut seikat nousevat ampumataitoa merkittävimmiksi tuolloin. Kyky ja halu ampua ihmistä kohden on merkittävämpi mitä kyky ampua kymmenpenniseen kohteeseen.

Mutta tämä ja muut vastaavat havainnot siitä, jossa mietitään kynnystä tappamiseen/vahingoittamiseen tukevat ainakin osaltaan Peyton Quinn'in esittelemän skenaarioharjoitteen lopputulosta ja siitä tehtyä päätelmää. Tiettyjen asioiden harjoitteleminen laskee kynnystä astua tiettyjen asioiden yli.

vlad.

 

[Rajajääkäri]

80-luvulla RVL: sissikomppaniassa "ulkoilu" oli/on tunnetusti kovaa. Pitkät jotokset sulanmaan aikaan yli 30kg rinkka selässä, siihen RK-62, joskus sinko, radio, teltta tai kamiina, loputtomalta tuntuvaa marssimista lapin erämaissa, sitten erinlaisia tuliylläköitä maaliosastoja vastaan, yöllä partiointia, siirtymisiä...
Talvella lumen aikaan sama ralli, vahvemmat varusteet, mutta ahkion vetoa. Talvesta jäi mieleen se ainainen väsymys, kun nukkua ei juuri ehtinyt ja vilu tiedustelussa ja tuliylläköitä valmistellessa. Armeijan jälkeen vannoin mielessäni, ikinä ei enää ahkion vetoa, eikä rinkan kantamista...

Mitä teen nyt jo pitkälti toistakymmentä vuotta? Paras ja antavin harrastukseni on sulan maan aikana rinkan kanssa vaellus taimenvesillä tai tuntureilla, kevättalvisin teen viikon suksivaelluksen 40-50kg ahkion kanssa itä-kairassa...

Mutta perk..e! nyt määrään minä, koska pidän taukoni ja mihin paikkaan teen asennon laavulleni/myrskyteltalleni ja mitä ruokaa syön, saatana..

 

[Erkki]

ampuminen ihmistä kohti vaati aivan toisenlaisen kynnyksen ylittämisen mitä ampuminen maalitauluun

Tästä tuli mieleen muistelo varusmiesajoilta Savon Prikaatista. Olimme aliupseerioppilaina varuskunnan vartiomiehityksenä, kun joku rynnisti autollaan kasarmialueen puomeista läpi. Meidät lähetettiin pareittain etsimään kyseistä ajoneuvoa ( muistan vieläkin: se oli oranssinvärinen Datsun 100A farmari) käskynä pysäyttää se tarvittaessa vaikka ampumalla. Ihmettelin tuolloin parinani olleen oppilaan käytöstä; hän oli hyvin hermostunut ja kyseli koko ajan ahdistuneen oloisesti, että mitä jos me oikeasti joudutaan ampumaan sitä ja osumme vielä kuljettajaan. Minusta taas tilanne oli kyllä jännittävä, mutta ampuminen olisi ollut aivan luonnollista ja vastuu olisi ollut yksin tuon autoilevan herrasmiehen. Tilanne päättyi sitten rauhanomaisesti; auto oli livahtanut metsäautoteitä pitkin tiehensä.

 

[late347]

Kyllä se lähitaistelu vaatii raakaa asennetta. Etenkin jos joudut teräaseen käytön etäisyydelle vihollisesta.
Minulle on muutamankin kerran käynyt sellainen hauska homma, kun olen aika järeän kokoinen kaveri, niin yllättävää kyllä, haastajia riittää jos jonkinmoiseen myllytykseen.
Samassa osastossa työskentelee eräs kaveri, joka on todella hyvä jossain boxingissa, tai jossain muussa säätölajissa ja hän sitten haastoi otteluun. Sanoin, että homma on epätasa-arvoinen koska olen häneen verrattuna todella suuri, kaveri on pitkästi alle puolet painostani. Mutta otteluun piti sitten alkaa ja voitin homman, mutta olihan se kaveri kyllä vikkelä, kuin orava ja välillä tuntui, että hän vie koko hommaa...
Voitokseni kertyi se, että sylinmittani on todella iso ja sain napattua kaverin kiinni siten, että pääsin halaamaan häntä takaapäin kunnolla. Lujensin otetta hänestä joka henkäisyllä pikku hiljaa ja sellaisen 5 minuutin puristamisen jälkeen kaveri taputti sitten lopettamisen merkin. Poikki oltiin molemmat.
Hän väitti joskus joutuneensa tosipaikkaan puukon kanssa erämaan miestä vastaan. Käsittääkseni voitti sen tapaamisen, kun kerran on hengissä...
Asenneäijä todellakin!

Modernit tuliaseet kieltämättä ovat tasoittaneet taistelukenttää, elikkä tuoneet sitä paljon puhuttua tasa-arvoa.

Heiveröisin nainen pystyy tuhoamaan karuimman karpaasin esim. jonkun rosvon, ampumalla.

Ei turhaan sanonut amerikkalainen hra. Colt että Jumala teki miehen, mutta tuliaseet tekivät miehistä tasa-arvoisia.

Oikeastaan erään amerikkalaisen veteraanin juttujen mukaan tasapaino on tuliaseiden maailmassa kääntynyt hiukan nurinpäin. Elikkä iso ukko, on helpompi maali viholliselle, elikkä on vaikeampi naamioitua ja suojautua. Myös isoa karpaasia on muiden vaikeampi evakuoida jos haavoittuu. Ilmeisesti myös armeijan laitteet ja koneet ovat lähinnä suunnitellut keskivertojen käytettäviksi. (esim. kokorajoitukset helikoptereissa ja lentokoneissa)

Daavid heiveröinen lammaspaimen, tappoi Goljatin. Daavid teki fiksusti että ampui lingon avulla lyijyluodin suoraan Goljatin päähän. Sitten pökkeröiseltä Goljatilta olikin helpompi leikata pää irti miekalla.

 

[late347]

Opetetaan Suomessakin, mutta enemmän se taitaa olla liikuntakoulutusta ja asennekasvatusta. Tuota varten on jopa erikseen lähitaisteluaseita, jotka on jäykistetty, jotta eivät mene harjoitellessa ihan kieroksi jos pistimen sijaan lyökin piippuiskun kaulaan tai kasvoihin tai perällä niskaan tai lippaalla suuhun.
Minulla on ihan lämpimät muistot pistintaistelukoulutuksesta. Auton renkaan kulutuspinnoille pistäessä pitää lyödä aika kovaa ja jos terä takertui, niin sitä sai kiskaista kunnolla irti kouluttajan huutaessa vierestä ”Se ei kuollut vielä! Nyt vittu kenkää naamaan ja tapa se!”

Nostetaan lähitaistelukoulutusta 2000- luvulle; kyllä pojilla pitää olla kunnolliset harjoitusolosuhteet eikä mitään helwetin renkaita maalitauluna!

 

[Torrakko]

Eräässäkin tapauksessa kilpa-ampujat olivat todenneet, että ampuminen ihmistä kohti vaati aivan toisenlaisen kynnyksen ylittämisen mitä ampuminen maalitauluun tjsp. Tilanteessa jossa piti ampua ihmistä sillä ei enää ollut merkitystä kuinka hyvä ampujana olit, muut asiat nousivat merkityksellisemmiksi jotta kykeni ampumaan ihmistä kohden tappaakseen tämän.

vlad.

Tämä aihe taisi olla jossain topikissa kans. Osa sotilaista tähtää vihollisen yli ja niin edelleen. Paha kyllä mennä mitään sanomaan kun käytännön kokemus uupuu.

Mitkä asiat siinä nousee merkitykselliseksi kun ammutaan elävää maalia?

 

[JR49]

Tämä aihe taisi olla jossain topikissa kans. Osa sotilaista tähtää vihollisen yli ja niin edelleen. Paha kyllä mennä mitään sanomaan kun käytännön kokemus uupuu.

Mitkä asiat siinä nousee merkitykselliseksi kun ammutaan elävää maalia?

Muistelen lukeneeni, että etenkin tarkka-ampujat pääsevät ns. iholle kiinni kiikarinsa kautta. Kohdetta väijytään, saatetaan nähdä jopa ilme, ja kohteen kuolema on konkreettisesti sidoksissa ampujaan. Siinä viitattiin, että tykkimiehen sota on jollain tavalla helpompaa, sen kun lähettää murkulaa matkaa.
Itse kun miettii, niin onhan sen kohteen elävä persoona eri tavalla läsnä, kun ampuu rk:lla suolet pellolle kaverilta kuin lähettää ohjus vaikkapa alusta kohti.

 

[Cold Will]

Tämä aihe taisi olla jossain topikissa kans. Osa sotilaista tähtää vihollisen yli ja niin edelleen. Paha kyllä mennä mitään sanomaan kun käytännön kokemus uupuu.

Mitkä asiat siinä nousee merkitykselliseksi kun ammutaan elävää maalia?

Huomattavan iso osa sotilaista ampuu tahallaan ohi. Jos ammutaan elävää maalia niin, sopiva määrä psykopatiaa ja empatian puutetta ovat hyviä ominaisuuksia. Kun tuon tapaisia piirteitä on pohjalla ja siihen lisätään hyvä koulutus niin, hyvä sotilas valmis taisteluun. Normaalille ihmiselle jolla on normaali mielenterveys, toisen ihmisen tappaminen on äärimäisen vaikea kokemus joka jättää aina jälkensä ja huomattava osa traumatisoituu. Hyvä esimerkki tappamisen vaikeudesta on se että kuolevaa vihollista ei tarvitse edes fyysisesti nähdä. Jopa Amerikkalaisilla lennokkimiehistöillä on havaittu pahoja stressioireita vaikka he maapallon toiselta puolelta, näyttöruudulta ohjaavat tapahtumia.