Henkinen puoli

pstsika

Haukka
Lahjoittaja
#81
Oletteko veljet koskaan miettineet suhdettanne väkivaltaan?
Onko olemassa hyvää ja huonoa väkivaltaa?
Onko väkivallan käyttö välineenä aina ja poikkeuksetta paha asia?
Onko kyky väkivaltaan lahja vai kirous?
Pidättekö perusluonnettanne edes kohtuullisen väkivaltaisena ja samanaikaisesti osin opittuna ja osin geeneissä olevana hyvänä ominaisuutena, joka kuitenkin kanavoituu oikein eikä aja teitä telkien taakse tai vaihtoehtoisesti vain on olemassa ilman, että sitä joutuu kohtaamaan?
 
#83
Oletteko veljet koskaan miettineet suhdettanne väkivaltaan?
Joka viikko, jos en joka päivä. En välttämättä omaa suhdettani sillä sitä olen jo pohtinut mielestäni tarpeeksi mutta ihmisen suhdetta väkivaltaan ylipäätään.
Onko olemassa hyvää ja huonoa väkivaltaa?
Toki, molempia. Hyvyyttä tai pahuutta ei määrää väkivallan luonne vaan miten sitä sovelletaan. Tosin joillain väkivallan muodoilla on vain yksi tai muutama käyttötarkoitus, ja jos ne ovat kaikki pahoja, niin... on hankalaa löytää edes neutraliteettia asiassa.
Onko väkivallan käyttö välineenä aina ja poikkeuksetta paha asia?
Kaikki tappamista tai pysyvää vakavaa vauriota miedompi väkivalta on joissain tilanteissa sallittua tai jopa suotavaa. Riippuu väkivallan soveltajan tarkoitusperistä. Jaloimmillaan pientä väkivaltaa käytetään ehkäisemään suurempaa väkivaltaa, ihmisten suojelun yhteydessä. Kiinalaiset sanovat viisaasti että jos pelastat jonkun hengen, olet vastuussa hänen myöhemmistä tekemisistään. Hengen vieminen ja hengen pelastaminen ovat tekoina yhtä vakavia. On silti parempi pelastaa henki, sillä sen teon voi vielä kumota jälkikäteen. Tapettua ei voi tuoda henkiin, sikäli kun minä olen asian oikein ymmärtänyt.
Onko kyky väkivaltaan lahja vai kirous?
Riippuu siitä hallitseeko yksilö väkivaltaisen luonteensa, vai hallitseeko väkivaltainen luonne yksilöä.
Pidättekö perusluonnettanne edes kohtuullisen väkivaltaisena ja samanaikaisesti osin opittuna ja osin geeneissä olevana hyvänä ominaisuutena, joka kuitenkin kanavoituu oikein eikä aja teitä telkien taakse tai vaihtoehtoisesti vain on olemassa ilman, että sitä joutuu kohtaamaan?
Minä luulen kykeneväni tiettyinä päivinä hyvinkin helposti vakavaan väkivaltaan, eli tilanteesta, päivästä ja sekunnista riippuen. Toisina päivinä melkein vapisen kauhusta kun ajattelen maailmaa. Pelkään itseänikin paljon. Pelkään em. hallinnan menetystä vaikka se on hyvin epämääräinen pelko. Hallinnan menetys olisi myös siunaus, sillä se poistaisi estot, ja vapauttaisi täyden taistelupotentiaalin. Pelkään että en osaisi lopettaa aloittamaani väkivaltaa ajoissa, ja siihen tarvittaisiin muiden väliintuloa, missä voisi minulle käydä huonosti. Väkivaltainen puoleni on opittu tai jalostettu. En voi mitenkään lähteä arvailemaan kuinka paljon geeneilläni on osaa asiassa. Yksilön elinympäristön, lapsuuden ja kasvuvuosien roolia tulee myös pohtia. Painajaisten merkitystä olen myös pohtinut hiljattain isolla tasolla, sekä henk.koht. tasollani painajaisissa tekemiäni ratkaisuja.
 

Fremen

Ylipäällikkö
#84
Ottelutausta edelleen, sorry guys.... olen edelleen sita mielta etta TAMA ratkaisee henkisen puolen:

 
#85
Ottelutausta edelleen, sorry guys.... olen edelleen sita mielta etta TAMA ratkaisee henkisen puolen:

Mutta sitten kuitenkin helvetinmoinen treenimäärä, yhdistettynä järkyttyvään työmoraaliin ja aina kylmänä pysyvään analyyttiseen mieleen, voittaa tuon in your face katupoika meiningin. :D

 

DM

Luutnantti
#86
Hyviä pointteja asiaa käsittelevästä kirjallisuudesta ja omaa pohdintaakin. Lindybeigen pätkiä on muutenkin hauska katsoa mielenkiintoisen esitystavan vuoksi.

Shooting to kill - how many men can do this?

Battle fatigue - did it affect soldiers in the ancient world?
 
#87
Shooting to kill - how many men can do this?
Tuo on hyvää settiä tuo ensimmäinen video. Myös hyvin järkyttävää, ainakin siinä kohtaa kun kerrottiin kuinka jenkit kouluttivat sotilaitaan ampumaan refleksinomaisesti sen kummemmin ajattelematta. Sillä tavalla saa aikaan paljon siviilitappioita, sekä PTSD-tapauksia, ja varmasti myös omiaankin erehtyy ampumaan, kun kulman takaa tai rakennuksesta tulee joku ilmoittamatta. Toisaalta on myös helvetin vaikeaa ja vaarallistakin analysoida jokaista kohdetta. Eli kun pitää sekunnin murto-osassa päätellä onko kohde taistelija vai siviili. Sen voi kokea jo kaupallisissa ampumasimulaattoreissa. (nimim. ampunut kymmenittäin omia vahingossa, vielä senkin jälkeen kun yritti iskostaa itseensä että tarkistaa kohteen ensin). Onhan niitä kameramiehiäkin ammuttu kentälle kun on luultu että hän parhaillaan sihtailee singolla (silloin kun videokamerat olivat niin suuria että niitä piti kannatella olallaan).
 
#89
Tuo on hyvää settiä tuo ensimmäinen video. Myös hyvin järkyttävää, ainakin siinä kohtaa kun kerrottiin kuinka jenkit kouluttivat sotilaitaan ampumaan refleksinomaisesti sen kummemmin ajattelematta. Sillä tavalla saa aikaan paljon siviilitappioita, sekä PTSD-tapauksia, ja varmasti myös omiaankin erehtyy ampumaan, kun kulman takaa tai rakennuksesta tulee joku ilmoittamatta. Toisaalta on myös helvetin vaikeaa ja vaarallistakin analysoida jokaista kohdetta. Eli kun pitää sekunnin murto-osassa päätellä onko kohde taistelija vai siviili. Sen voi kokea jo kaupallisissa ampumasimulaattoreissa. (nimim. ampunut kymmenittäin omia vahingossa, vielä senkin jälkeen kun yritti iskostaa itseensä että tarkistaa kohteen ensin). Onhan niitä kameramiehiäkin ammuttu kentälle kun on luultu että hän parhaillaan sihtailee singolla (silloin kun videokamerat olivat niin suuria että niitä piti kannatella olallaan).
Aika vähän omia osumia kokonaistappioista. Suurin osa näyttää tulleen ilma-iskuissa yms. raskaiden aseiden käytöstä väärin tunnistettuun kohteeseen. Ja Wikipedia osuvan esimerkin oikeesta elämästä:

During a raid on 16 July 2006 to apprehend a key terrorist leader and accomplice in a suburb of North Basra, Cpl John Cosby, of the Devonshire and Dorset Regiment, was killed by a 5.56 mm round from a British-issued SA80. It was ruled to be a case of friendly fire by the coroner. It was reported that the British forces who shot him were unclear about the rules of engagement.
Siinä menee aikaa että oppii käyttämään "taistelumoodia." Putkinäköön on tiukassa paikassa niin helppo lipsahtaa ja sillon jää kaikki muu huomaamatta paitsi se pienen pieni ala jolle katse ja mieli keskittyy. Huomaa vain aseen ja vieraan ja päättää että se on vihollinen. Muutamassa sekunnin sadassa kädet jo suuntaa aseen vihollisen suuntaan ja rekyyli alkaa iskeä. Kun putkinäön oppii hallitsemaan voi harjoitella huomaamaan yksityiskohtia ja vieläpä sellaisia joilla on väliä omaan toimintaasi, aseen malli ja univormun erityispiirteet. Mieli ei enää vedä tuhatta ja sataa samalla uralla vain hyrrää taustalla valmiina kaikkeen. Sitten saa tuon olon myös aina nopeammin hallintaan ja kasattua itsensä toimintaa varten. Taitaa tuokin eräänlainen taito olla ja ihmisten taito pelata sillä vaihtelee.
 
#91
Olen itse ihmetellyt sitä, miten hitaasti tulee reagoitua kun tilanne tulee ns. puskista. Olen reippaampia kamppailulajeja jonkin verran harrastanut ja niissä ottanut nyrkkeilyhanskaa ja potkua vastaan ihan säännöllisesti, mutta se sinänsä ei ole kauheana valmistanut yllättäviin itsepuolustustilanteisiin. Tämä varmaan sen takia kun on aina tiennyt että kohta alkaa kontakti, ja on ollut sitä ennen hetki aikaa tiedostaa tilanne. Sen sijaan kun kadulla on tullut joku tilanne vastaan, vaikka olisikin tiennyt että kaveri on siinä ja vähän epäilyttävä, niin aina kun on kyseinen epäilyttävä kaveri sitten yhtäkkiä tarttunut kiinni tai huitaissut naamaan, niin ensimmäiset pari sekuntia ollut aivot ihan jumissa ja mennyt peruutellessa että "hetkinen, mitäs tässä nyt oikein tapahtuu, pitäisikö puolustautua vai mitä... ?"

Se on juuri se pari sekuntia milloin kerkeää ottaa pari ratkaisevaa koppia naamaan, tai puukosta, tai vastaavaa. Tämmöisten varalta pitäisi tehdä sellaisia treenejä, missä ihan satunnaisessa tilanteessa kaveri läpsäisee olkapäälle että "hep!" ja silloin pitäisi salamannopeasti ottaa puolustusasemat. Mieluiten siten, että sitä ei osaa odottaa, tai on juuri tekemässä muuta. Sama tietenkin sotilailla, harjoitusten pitäisi olla sellaisia että kun satunnaisessa tilanteessa annetaan yllättävä signaali eli esim. starttipistoolin paukahdus, niin reaktio on opeteltu "maahan - kivääri valmiiksi - parempaan suojaan" tai vastaavaa, mahdollisimman nopeasti.
 

Rajajääkäri

Kenraali
Lahjoittaja
#92
Jos ihminen on normaalissa rauhallisessa ja tasapainoisessa henkisessä tilassa, taitaa sinnä mennä se pari sekuntia, ennenkuin on ns. taisteluvalmis. Jos taas harjoituttaa itsensä siihen, että pystyy välittömästi reagoimaan tilanteisiin, ollaan jonkinlaisessa stressitilassa koko ajan ja se ei taida olla terveydelle hyvä asia, noin pitkän päälle.
Arvelen asiaa....
 

Bodyguard

Kenraali
Lahjoittaja
#93
Olen itse ihmetellyt sitä, miten hitaasti tulee reagoitua kun tilanne tulee ns. puskista. Olen reippaampia kamppailulajeja jonkin verran harrastanut ja niissä ottanut nyrkkeilyhanskaa ja potkua vastaan ihan säännöllisesti, mutta se sinänsä ei ole kauheana valmistanut yllättäviin itsepuolustustilanteisiin. Tämä varmaan sen takia kun on aina tiennyt että kohta alkaa kontakti, ja on ollut sitä ennen hetki aikaa tiedostaa tilanne. Sen sijaan kun kadulla on tullut joku tilanne vastaan, vaikka olisikin tiennyt että kaveri on siinä ja vähän epäilyttävä, niin aina kun on kyseinen epäilyttävä kaveri sitten yhtäkkiä tarttunut kiinni tai huitaissut naamaan, niin ensimmäiset pari sekuntia ollut aivot ihan jumissa ja mennyt peruutellessa että "hetkinen, mitäs tässä nyt oikein tapahtuu, pitäisikö puolustautua vai mitä... ?"

Se on juuri se pari sekuntia milloin kerkeää ottaa pari ratkaisevaa koppia naamaan, tai puukosta, tai vastaavaa. Tämmöisten varalta pitäisi tehdä sellaisia treenejä, missä ihan satunnaisessa tilanteessa kaveri läpsäisee olkapäälle että "hep!" ja silloin pitäisi salamannopeasti ottaa puolustusasemat. Mieluiten siten, että sitä ei osaa odottaa, tai on juuri tekemässä muuta. Sama tietenkin sotilailla, harjoitusten pitäisi olla sellaisia että kun satunnaisessa tilanteessa annetaan yllättävä signaali eli esim. starttipistoolin paukahdus, niin reaktio on opeteltu "maahan - kivääri valmiiksi - parempaan suojaan" tai vastaavaa, mahdollisimman nopeasti.
Noita reagointiharjoituksia pitäisi sitten tehdä aikamoinen määrä... Oppimistahan on paljon tutkittu ja jotta jonkun asian saa automaatioksi, on sitä harjoiteltava tuhansia kertoja. Tietty on yksilöllisiä eroja, mutta silloin tällöin treenattuna sitä automaatiota ei tule. Toki harjoittelu auttaa, mutta kyllä yleensä yllättävässä tilanteessa on aina sellainen pienen hetken viive ennen kuin siihen reagoidaan.
 
#94
Olen itse ihmetellyt sitä, miten hitaasti tulee reagoitua kun tilanne tulee ns. puskista. Olen reippaampia kamppailulajeja jonkin verran harrastanut ja niissä ottanut nyrkkeilyhanskaa ja potkua vastaan ihan säännöllisesti, mutta se sinänsä ei ole kauheana valmistanut yllättäviin itsepuolustustilanteisiin. Tämä varmaan sen takia kun on aina tiennyt että kohta alkaa kontakti, ja on ollut sitä ennen hetki aikaa tiedostaa tilanne. Sen sijaan kun kadulla on tullut joku tilanne vastaan, vaikka olisikin tiennyt että kaveri on siinä ja vähän epäilyttävä, niin aina kun on kyseinen epäilyttävä kaveri sitten yhtäkkiä tarttunut kiinni tai huitaissut naamaan, niin ensimmäiset pari sekuntia ollut aivot ihan jumissa ja mennyt peruutellessa että "hetkinen, mitäs tässä nyt oikein tapahtuu, pitäisikö puolustautua vai mitä... ?"
Ja tämän alkutilanteen jälkeen on tapahtunut mitä?
 
#96
Lainaan tähän nimerkki Mjölnirin viestin potku.netistä. (Mjölnir taitaa olla ilmavoimien majuri, joka kouluttaa voimankäyttöä, lähitaistelua, force protection kuvioita yms.)


Sotilaan ominaisuudet ja vaatimukset ennen ja nyt
28, 2015, 12.26

Törmäsin netin ihmeellisessä maailmassa listaan siitä, millainen pitää olla, että voisi olla Navy Seal. Tein siitä oman variaationi, ja listasin asiat, joita itse pyrin mahdollisimman hyvin noudattamaan:

Soturin ominaisuudet:

Itseluottamus: Tämä on ensimmäinen juttu! Kovan harjoittelun ja onnistuneiden suoritusten kautta saat itseluottamusta. Itseluottamus näkyy ulospäin. Se ei tarkoita sitä, että sinun pitää olla ylimielinen, vaan sitä, että lopputulos on mielessäsi jo selvillä siinä vaiheessa, kun aloitat. Voitto.

Päättäväisyys: Älä epäröi, toteuta täysillä se päätös, jonka teet.

Itsevarmuus: soturin pitää olla johtaja, pitää luottaa omiin kykyihin tehdä päätöksiä ja esittää ne siten, että muut seuraavat

Voima: soturin ei tarvitse olla voimanoston maailmamestari, mutta voimaa pitää olla. Sinun pitää pystyä nostamaan maasta kaksi kertaa oma painosi, vetämään leukoja, juoksemaan täydessä varustuksessa jne. Taitavimmankin ampujan pitää jaksaa kantaa itsensä, aseensa ja varusteensa taisteluun ja taistelussa sekä sieltä pois.

Taito: Soturin pitää olla jatkuvasti lapsellisen kiinnostunut hankkimaan uusia taitoja ja tulemaan paremmaksi vanhoissa.

Aktiivisuus: Soturin pitää olla koko ajan liikkeessä, tekemässä, suunnittelemassa. Pieni hyperaktiivisuus kuuluu soturille.

Aggressivisuus: Kun päätät toteuttaa jotain, vie se loppuun. Jos olet oikeassa ja joku mu väärässä, älä alistu. Jos kohtaat vastustusta, mene siitä läpi, jos et voi mennä läpi, kierrä se. Voima, rohkeus, energia.

Kurinalaisuus: Jos kunnossa pysyminen edellyttää joka aamu heräämistä tuntia aiemmin, tee se. Hanki treenausrutiini ja pidä siitä kiinni. Siedä epämiellyttävyyttä, kunnes siitä tulee tapa ja alat pitää siitä.

Sopeutumiskyky: Sopeudu ympäristöösi. Jos huomaat, että joku asia on haitallinen menestymisen kannalta, vaihda se. Mukaudu.

Valppaus: Katsele ympärillesi, tee havaintoja, tunnista uhka ja ole valmis toimimaan. Soturia ei koskaan yllätetä. Pidä tarpeelliset tavarat pakattuna, tee suunnitelmat häiriötilanteisiin äläkä epäröi toteuttaa niitä. Ole valmis.

Kärsivällisyys: Soturin tulee kärsivällisesti sietää vastoinkäymisiä ja epämiellyttävyyttä. Kylmää, nälkää, kipua, väsymystä. Jossain vaiheessa kaikki se maksetaan takaisin.

Älykkyys: Soturin pitää olla mentaalisesti nopea ja hänellä on oltava paljon toimintavaihtoehtoja. Hommat harvoin menevät suunnitelmien mukaan, joten pitää pystyä nopeasti muuttamaan niitä.

Rohkeus: Rohkeus ei tarkoita sitä, ettei pelkää. Rohkeus tarkoittaa sitä, että tekee pelosta huolimatta.

Lojaalisuus: Soturilla pitää olla syy, ideologia, instituutio, jonka puolesta taistellaan. Lojaalisuus pitää oikealla polulla.

Rakkaus: soturin ei taistele ja harjoittele siksi, että vihaa sitä, mikä on hänen edessään, vaan siksi, että rakastaa niitä asioita, jotka ovat hänen takanaan. Perhe, yhteisö, yhteiskunta, soturilla pitää olla joku asia, jota hän rakastaa. Soturi ei taistele vihan vaan rakkauden takia.

Soturin pitää tutustua pimeään puoleen, mutta pimeä ja valoisa puoli on pidettävä balanssissa. Läheisesi eivät välttämättä ymmärrä tai hyväksy sinun kykyäsi käyttää pimeää puolta, mutta soturille se on välttämätöntä. Pidä huoli, että pimeän puolen houkutus ei saa sinua epätasapainoon, vaan soturin on harjoitettava myös valoisaa puolta; Kulttuuria, kauniita ja rakkaita asioita.
 

Pistemaali

Kersantti
BAN
ALTTERI
#97
Rauha on paras, mutta jos on pakko puolustautua, tarkoittaa se puolustautumista henkeen ja vereen.

Hyvä video.
1,500 People watching Roy Elghanayan's Krav Maga LIVE!


Nämä vaativat myös astetta kovempaa asiantuntemusta, mutta tehokasta.
 
Viimeksi muokattu:
#98
Ja tämän alkutilanteen jälkeen on tapahtunut mitä?
Yleensä jonkinlainen kömpelö irroittautuminen tilanteesta, tai sitten muita on tullut väliin. Ei ole kuitenkaan semmoista aggressiovaihetta että "täysillä takaisin" itsellä tullut missään välissä, hyvä kun kerennyt vähän kohti huitaista. Mutta pienellä nenäverenvuodolla ja kolhitulla ylpeydellä noista vähäisistä kahnauksista on selvitty :) Joskin onpa joku vastapuoli joskus esitellyt että olisi ollut puukkokin taskussa, eli pahemminkin olisi voinut käydä.

Ehkä tärkein opetus noissa on ollut, että jos joku tulee kadulla kohti vähänkään vihaisen oloisena, tönäisee tahallaan tai muuta, niin kyseinen henkilö on lähes aina valmistautunut kohta huitaisemaan. Jos henkilö ei halua tapella, niin yleensä asenne on selkeästi kontaktia välttelevä. Hyvin mustavalkoinen jako, joko/tai. Sama on pätenyt ulkomailla taskuvarkaisiin: jos henkilö vaikuttaa sille että uskaltaa tulla iholle, niin silloin on tulossa mahdollisesti reipaskin yritys lompakolle esim. tönimisen kautta.

Noissa tilanteissa on pari kertaa tullut aliarvioitua myös henkilön ulkomuotoa - vaikka vastapuoli on ollut kuinka 60-kiloinen vinkuheinä ja itse selvästi pituus-painosuhteessa pari painoluokkaa ylempänä, niin kyllä uskallusta on ollut kun vähän on jotain itsetuntoa tukevaa nautittu, tai on ollut kavereita mukana tai vastaavaa. Yksi vinkuheinä sitä puukkoakin esitteli, eli jos on pienikokoinen ja aggressiivinen kaveri niin suurella todennäköisyydella on jotain 'tasoittavaa' taskussa.
 
#99
Vaikuttaa vähän siltä, että ongelma on valppaudessa ja tilannetietoisuudessa.

Oletko tutustunut Cooperin väreihin?

  • White: Unaware and unprepared. If attacked in Condition White, the only thing that may save you is the inadequacy or ineptitude of your attacker. When confronted by something nasty, your reaction will probably be "Oh my God! This can't be happening to me."
  • Yellow: Relaxed alert. No specific threat situation. Your mindset is that "today could be the day I may have to defend myself". You are simply aware that the world is a potentially unfriendly place and that you are prepared to defend yourself, if necessary. You use your eyes and ears, and realize that "I may have to shoot today". You don't have to be armed in this state, but if you are armed you should be in Condition Yellow. You should always be in Yellow whenever you are in unfamiliar surroundings or among people you don't know. You can remain in Yellow for long periods, as long as you are able to "Watch your six." (In aviation 12 o'clock refers to the direction in front of the aircraft's nose. Six o'clock is the blind spot behind the pilot.) In Yellow, you are "taking in" surrounding information in a relaxed but alert manner, like a continuous 360 degree radar sweep. As Cooper put it, "I might have to shoot."
  • Orange: Specific alert. Something is not quite right and has your attention. Your radar has picked up a specific alert. You shift your primary focus to determine if there is a threat (but you do not drop your six). Your mindset shifts to "I may have to shoot that person today", focusing on the specific target which has caused the escalation in alert status. In Condition Orange, you set a mental trigger: "If that person does "X", I will need to stop them". Your pistol usually remains holstered in this state. Staying in Orange can be a bit of a mental strain, but you can stay in it for as long as you need to. If the threat proves to be nothing, you shift back to Condition Yellow.
  • Red: Condition Red is fight. Your mental trigger (established back in Condition Orange) has been tripped. "If 'X' happens I will shoot that person" — 'X' has happened, the fight is on.
https://en.wikipedia.org/wiki/Jeff_Cooper
Noin lähtökohtaisesti kotioven ulkopuolella liikutaan aina keltaisella. Kaupunkielämää viettävä ihminen käy oranssilla kerran pari viikossa.

Kannattaa tehdä myös erilaisia havainnointi harjoitteita. Aluksi ympäristön ja ihmisten tarkkailu tuntuu rasittavalta ja turhalta. Vähitellen ihmisten ja ympäristön tarkkailusta tulee melko pitkälti automaationa pyörivä toiminto, eikä sen eteen tarvitse ponnistella samalla tavalla kuin aluksi.

Mielikuvaharjoittelu on myös hyvin tärkeää. Mieti etukäteen miten toimit jos kohtaat aggressiivisen ihmisen. Miten ilmaiset päättäväisesti, että et ole kiinnostunut mistään paskasta, mutta samalla osoitat päättäväisyyttä ja kerrot "haastattelijalle", että tarpeen tullessa käytät väkivaltaa itsesi puolustamiseen.

Työkalupakkiin olisi myös hyvä saada sellaisia tekniikoita jolla iholle pyrkivä tai tönijä saadaan aisoihin ilman lyömistä tai potkimista.
 
Jos ihminen on normaalissa rauhallisessa ja tasapainoisessa henkisessä tilassa, taitaa sinnä mennä se pari sekuntia, ennenkuin on ns. taisteluvalmis. Jos taas harjoituttaa itsensä siihen, että pystyy välittömästi reagoimaan tilanteisiin, ollaan jonkinlaisessa stressitilassa koko ajan ja se ei taida olla terveydelle hyvä asia, noin pitkän päälle.
Arvelen asiaa....
Niin, sekunnin tai pari tuo ”jähmettymisvaihe” kestää. Köökkipsykologi sanoisi, että aivoilta ottaa aikansa päättää – hyökkäys vai pako?

Omista kokemuksista muistuu mieleen ensimmäinen laskuvarjohyppy. Vapaapudotuksen ensi sekunti halvaannutti järjenjuoksun (syöksy varmaan kuolemaan; ei voi paeta eikä oikein hyökätäkään). Sitten automaatio alkoi toimia, varjo aukesi ja oli hetki aikaa jopa nauttia maisemistakin.

Toinen tapaus oli aseellinen ryöstöyritys. Yömyöhällä ravintolasta hotelliin palatessani pari pohjoisafrikkalaista arabia (?) lähti huomaamatta seuraamaan autiolla kadulla. Taakse ehdittyään toinen tiuskaisi: ”Money!” Kun käännyin katsomaan, kuka komentaa, ja näin miehet, ensimmäinen tunne oli pettymys: olinpa varomaton. Varkaita ennenkin nähneenä en kuitenkaan huolestunut, vaan yritin kääntää tilanteen huumoriksi. Kysyin, näytänkö pankilta. Arabi ei ymmärtänyt englantiani tai huumoriani, vaan veti esiin veitsen. Sitten olikin tosi kyseessä. Vaikka aivot olivat alkujärkytyksestä kauhun kangistamat, selkäytimestä lähtevä automaatio pelasti tilanteen (ainoa kerta, kun olen lievästi loukkaantunut).

Vanhemmiten onneksi oppii välttämään vaaroja ja (fyysisistä) väkivaltaa, vaikka ei niistä eroon kokonaan pääse, kuten tuolla Turkin vallankaappaus -vitjassa kuvailin.