Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Note: This feature may not be available in some browsers.
Eikä vain poliitikot. Rajattomasti ja tähtitieteellisesti ihaillut jääkäriupseerit, pääosa siitä, olivat aivan yhtä pihalla. Osaaminen ja käsitys sodasta jäi Missejoelle, jotain lisää tuli punikkien höyhentämisestä ja osa tupeloi pitkin Karjalaa sotaharrasteissaan. Näillä samoilla jutuilla lähdettiin kyntämään sotavakoa -39 ja vielä -41. Vain kyseisen kaartin hankkima rajaton karaktääri Suomessa esti asiallisen historiankirjoituksen vuosikymmeniä ja nyt alkaa olla jo momentum ohi.
No tuosta lopputuloksesta vois ehkä päätellä että kovinhyvin ei oltu valmistauduttu.
Hopee ei oo näissä kansainvälisissä kovapanosammunnoissa kaksinen tulos.
Eikä vain poliitikot. Rajattomasti ja tähtitieteellisesti ihaillut jääkäriupseerit, pääosa siitä, olivat aivan yhtä pihalla. Osaaminen ja käsitys sodasta jäi Missejoelle, jotain lisää tuli punikkien höyhentämisestä ja osa tupeloi pitkin Karjalaa sotaharrasteissaan. Näillä samoilla jutuilla lähdettiin kyntämään sotavakoa -39 ja vielä -41. Vain kyseisen kaartin hankkima rajaton karaktääri Suomessa esti asiallisen historiankirjoituksen vuosikymmeniä ja nyt alkaa olla jo momentum ohi.
Eli verrattuna vaikka Tanskaan, Iso-Britanniaan tai Saksaan, Suomi käytti puolustukseensa ison osan BKT:stä, mutta päävastustajaan (=ainoaan realistiseen uhkaan) Neuvostoliittoon verrattuna sangen vähän. En nyt enää jaksa tähän hätään hakea kansantuloja eri maista toista maailmansotaa edeltävältä ajalta, mutta voinemme kuvitella, että kaikkien seitsemän vertailumaan talous on ennen toista maailmansotaa ollut suurempi kuin Suomen. Siispä rahaa on käytännössä ollut monessakin tapauksessa enemmän kuin Suomella.
Tämä asia halutaan usein sivuuttaa eli meille eihän riitä edes muiden kanssa vertailukelpoinen bkt-prosentti koska taloutemme on pieni suhteessa alueemme kokoon. Emme saa mitään anteeksi tuolla perusteella. Tavoitteena pitäisikin olla vertailukelpoiisten maiden prosentti mutta tuplana. Liittoutumattomuuden pitäisi edelleen korottaa prosenttia. Ei mitenkään realistista joten velvoitetaan edes viranhaltijat kertomaan kaiken olevan hyvin ja puolustuksen vahvempi kuin koskaan. Hyvin näyttää toimivan.
Liittoutumattomuudesta olen samaa mieltä kanssasi. En kuitenkaan usko tavallasi, että talouden ja alueen suhde olisi kovin tärkeä ohjeluku puolustusmenojen mitoittamiseen.
Käyttämälläsi logiikallahan esimerkiksi Israelilla ja Singaporella pitäisi olla pienet puolustusmenot, koska ne ovat maantieteellisesti pieniä valtioita. Olen kuitenkin eri mieltä: koska syvyyttä ei juuri ole, ei puolustautuminen ja vihollisen kuluttaminen maastoa hyödyntäen ole realistinen vaihtoehto. Kyseisillä mailla pitää olla vahva sotilaallinen kyky, koska yksikin hävitty taistelu on erittäin vahingollinen, jopa kohtalokas. Jos alueella ja taloudella on siis jokin korrelaatio, niin se on päinvastainen kuin esität.
Katson sotilaallisen maanpuolustuksen kannalta olevan joitakin merkittäviä resursseja: joukot (aseet ja sotilaat) ja maa-ala. Jos joukoista säästetään, täytyy uhrata maata. Jos maata ei haluta uhrata, pitää olla vahvemmat joukot.
Nyt pitää kuitenkin huomata, että suhteellisen heikkokin joukko pystyy viivyttämään hyökkääjää ja ostamaan siten lisää aikaa apujoukkojen saapumiseen. Ne viivytysjoukot taas ovat puoli-ilmaisia: yli-ikäiset reserviläiset, maataloustraktorit, kertasingot, viuhkapanokset ja venttiseiskat eivät paljoa maksa. Jos vihollinen miehittää Ilomantsin, koska alueella oli vain yksi alueellisten joukkojen ottokalustolla varustettu pataljoona, niin ei se ole mikään katastrofi. Tuloksena on 5 000 pakolaista (vrt. nyk. 30 000), minimaalinen haava talouteen ja kolhu kansallisylpeyteen. Ei sen pahempaa.
Suomessa aluemenetykset ovat mielestäni hyväksyttäviä, jos nyt ei puhuta kokonaisesta läänistä (1997). Puolustuksen ei tarvitse olla sellainen, että jokainen neliökilometri säilyy osana valtakuntaa. Puolustuksen pitää olla sellainen, että realistisissa uhkatilanteissa saavutetaan uusi torjuntavoitto ilman kohtuuttomia menetyksiä ja itsenäisyys säilyy. Tämän saavuttamiseen ei Suomessa tarvita mitään Israelin puolustusbudjettia kertaa kaksi + liittoutumattomuuslisää. Nykytasosta pitäisi kylläkin päästä jonkin verran ylöspäin.
Öhquist piti suurimpana syynä puolustuksen pettämiseen Summassa tykistön ja ammusten riittämättömyyttä. Hänen mukaansa, mikäli niitä olisi ollut riittävästi, Suomi olisi helposti pystynyt puolustamaan kevään rospuuttokelien ylikin. Mitenkähän lienee.
En ole ikinä uskonut tätä väitettä, enkä usko vieläkään. Parhaat pataljoonat olivat kunnossa, jossa perääntymismarssien päivämatka oli jätettävä välillä väliin aivan väsymyksen takia. Hevosmiehet ajoivat yhtenä sojona loppuun ajettuja ukkoja taaksepäin yötä päivää. Lopulta hevoselle sai ottaa poikkeukselliset viisi nukkujaa. Pelkällä kategorisella rajattomasti ihaillulla jääkärikenraalin komennolla ei seisaaltaan nukkuvat joukot sentään virity uusiin koitoksiin kuin joissain kenraalien unissa wanhojen hywien aikojen Misse-tohinoissa. Ei. Kannattaa muistaa sekin, ettei neukkuarmeija aikonut suinkaan jatkaa mitään nyhertämistä. Ei, uusi rykäisy oli tulossa ja erittäin todennäköisesti rintama olisi murtunut tuolloin niin pahoin, ettei sitä olisi puolikuntoisten jalkaväkiyksiköiden vastahyökkäyksillä enää saatu vakautettua. Ei, vaikka jokainen loputtomasti patsaalle koroitettu jääkärikenraali olisi ryhtynyt konepistoolimieheksi pataljoonien esitaistelijoiden klubiin.
Sehän se sodissa tahtoo olla aina riesana, että pelkkä komentajien ja kenraalien tahto ei aina riitä.....aina on riesana tuo ikiaikainen joukkojen kestokyky ja voimavarat. Viisautta olisikin se, että erilaisten Torjuntavoittoakatemioiden eräänä aineena olisi "kuinka arvioida joukkojen TODELLISET voimavarat"? Aiheesta muuten oli syksyllä joku dokkari taivaschannelilla. Aihe ei ole tuntematon muillekaan sotia käyville sotavaltioille, vuorollaan kukin nyykkää samaan asiaan.
Nykypäivänä meillä on ongelmana juuri tuo komentopaikkajohtaminen. Luullaan että järjestelmien kautta saatavan tilannekuvan avulla voidaan johtaa joukkoja kuin videopelissä, ymmärtämättä että joukot koostuvat ihmisistä jotka tarvitsevat komentajansa henkilökohtaista läsnäoloa ja tukea vaikeissa paikoissa
Kiitos Lepardille viestistä, joka on johdettu edestä. Mielenkiintoinen on tuo väite siitä, että panssarijoukoissa ymmärretään edelleen edestä johtamisen arvo kenties parhaiten. Tuntuisi, että mekanisoitu joukko jos mikä voitaisiin johtaa välineillä vaikka Iivantiirasta käsin Kymijoelle. En väitä, etteikö tuo olisi tosi. Kaksi panssarijoukkoa per Suomi ovat joutuneet ymmärtääkseni jo pitkän aikaa sitten tiettyyn "kisaan" keskenään ja se on todennäköisesti kantanut hyvää hedelmää.
Kiitos Lepardille viestistä, joka on johdettu edestä. Mielenkiintoinen on tuo väite siitä, että panssarijoukoissa ymmärretään edelleen edestä johtamisen arvo kenties parhaiten. Tuntuisi, että mekanisoitu joukko jos mikä voitaisiin johtaa välineillä vaikka Iivantiirasta käsin Kymijoelle. En väitä, etteikö tuo olisi tosi. Kaksi panssarijoukkoa per Suomi ovat joutuneet ymmärtääkseni jo pitkän aikaa sitten tiettyyn "kisaan" keskenään ja se on todennäköisesti kantanut hyvää hedelmää.
Ja @baikal iskee taas rajattomassa upseerivihassaan... kas kun et kadettiupseereitakin saanut mitenkään haukuttua samassa viestissä...Eikä vain poliitikot. Rajattomasti ja tähtitieteellisesti ihaillut jääkäriupseerit, pääosa siitä, olivat aivan yhtä pihalla. Osaaminen ja käsitys sodasta jäi Missejoelle, jotain lisää tuli punikkien höyhentämisestä ja osa tupeloi pitkin Karjalaa sotaharrasteissaan. Näillä samoilla jutuilla lähdettiin kyntämään sotavakoa -39 ja vielä -41. Vain kyseisen kaartin hankkima rajaton karaktääri Suomessa esti asiallisen historiankirjoituksen vuosikymmeniä ja nyt alkaa olla jo momentum ohi.
Aika kova leimaus. Täytyy ensinnäkin todeta, että ihan perusjääkärikin oli aika kova tyyppi, joka jätti kaiken taakseen syyllistyen Venäjän lakien mukaan maanpetokseen Suomen vapauden vuoksi. Vastaavanlaisia heittäytymisiä ei tänä päivänä paljonkaan näe. Kunnia heille.
Totta on sekin, että pelkkä jääkärinä palveleminen ei tehnyt kaikista mitään sodankäynnin neroja. Joukkoon mahtuu melkoisia hönöjäkin, joista jotkut päätyivät korkeisiinkin virkoihin. Lundqvist esimerkiksi palveli koko sodan ilmavoimien komentajana, mutta ei-lentäjänä paljonkaan ymmärtänyt ilma-aseen päälle ja oli osin syyllinen väärin kalustamispäätöksiin. Toisaalta joukossa on monta kovaakin kenttäkomentajaa, kuten Talvela ja Lagus, jotka pärjäsivät sotahommissa hyvin. Itseasiassa Talvisodassa keskeiset rintamakomentajat olivat jääkäreitä jotka pärjäsivät hyvin. Osa heistä tosin taantui, niin että Jatkosodassa menestys oli heikompaa (esim Laatikainen ja Hägglund).
Sotiemme ehkä suurin virhe oli heikko valmistautuminen kesän -44 suurhyökkäykseen. Ja siinä olivat avainasemassa Airo (ei jääkäri) ja Mannerheim (ei jääkäri).
Joskushan väitettiin, että Panssariprikaati oli pysähtynyt joukkoosasto jossa ryvettiin itsetyytyväisyydessä.
Pieni kilpailu on siis hyvästä ja tässä valossa keskittäminen ei aina ole se paras ratkaisu.