Historiaa kirjoitetaan uusiksi

[Bushmaster]

Historia toista itseään.....Nykyään on kaluston säilyttäminen jne kiinni "varastointi ja kiinteistö kustannuksista".....


http://www.verkkouutiset.fi/kotimaa/oesch-43480

lainaus linkin jutusta:

Johtavat poliitikkomme eivät suostuneet näkemään uhkia

Oesch osallistui vapaussotaan jääkärikapteenina ja toimi jo vuonna 1919 Kaartin Jääkäripataljoonan komentajana. Pari vuosikymmentä hän joutui seuraamaan näköalapaikalta suomalaispoliitikkojen haluttomuutta varustautua pahimpaan. Ilma- ja maarajoja loukattiin, onneksi niihin ei C.G.E. Mannerheiminmielipiteistä huolimatta reagoitu aggressiivisesti.

Oeschin näkökanta voitti, eikä vieraitten koneiden alas ampumiseen ryhdytty, mikä olisi voinut antaa Neuvostoliitolle syyn sodan aloittamiseen.

Suomalaisten tumpelointi oli kuin tämän päivän Nato-keskustelua: kattoa ei kannata poudalla korjata, sillä se ei vuoda, eikä muulloinkaan koska sää on kelju.

Saksa miehitti syksyllä 1939 puolet Puolaa ja Neuvostoliito toisen puolen natsien kanssa tekemänsä sopimuksen mukaisesti. Seuraavaksi Stalin nielaisi Baltian maat.

Mannerheim ja Oesch sanoivat suorat sanat kahdelle pihtarille: pääministeriA.K. Cajanderille ja puolustusministeri Juho Niukkaselle, jotka eivät uskoneet tilanteen vakavuutta. Tragedia ilmenee pääministerin pitämässä puheessa elokuun 1939 sotaharjoitusten päätteeksi Viipurissa. Mannerheim ja Oesch eivät olleet uskoa korviaan.

Cajander höläytti:

"... on erittäin hyvä asia, että emme ole ostaneet liikaa mitään varusteita ja sotatarvikkeita ruostumaan ja mätänemään armeijan varastoihin, sillä niillähän on se paha ominaisuus, että ne vanhenevat ja pilaantuvat nopeasti".

Hän pani vielä pahemmaksi ja jatkoi:

"...on ilolla pantava merkille, että kananmunatuotanto on viime vuosina kasvanut tässä maassa niin ilahduttavassa määrässä…" Tämä siis suuren sotaharjoituksen päättäjäisjuhlassa! Ei ihme, että kun tarvittiin päätöskykyistä hallitusta, Cajanderin hallitus erosi heti talvisodan alettua, ja pääministeriksi tuli Risto Ryti.

 

[Huhta]

Mitä enemmän annetaan "suosiolla" alussa pois sitä enemmän pitäisi lopuksi ottaa väkisin takaisin. Puolustaminen onnistunee vähemmällä voimalla kuin hyökkääminen joten sinun mallillasi puolustusbudjettia pitäisi entisestään kasvattaa. Tai siten hyväksytään että luovutetut alueet ovat samoin tein menetettyjä. Alueiden palauttamisesta diplomatian keinoin meillä on tuore esimerkki Krimiltä. Ja sehän etenee alueen omistajan kannalta tosin hyvin.

Menetetty on menetetty, mutta oikeasti, onko sillä väliä? Karjalakin meni, mutta Suomi jäi. Ilomantsin tai vastaavan pienen rajapitäjän merkitys on sitä paitsi tänä päivänä minimaalinen suhteutettuna luovutettuun Karjalaan. (Poikkeuksena ehkäpä Lappeenranta, mutta se on joka tapauksessa todennäköisellä painopistealueella, ja siellä jouduttaneen joka tapauksessa antamaan löysää.

Uhkakuvat huomioiden meidän on järkevää toivoa lähinnä torjuntavoittoa. Venäjä on huomattavasti vahvempi ja sillä on laajempi keinovalikoima kuin meillä. On jokseenkin naivia lähteä olettamuksesta, että mitään aluemenetyksiä ei tulisi.

Äskeinen ei kuitenkaan tarkoita, etteikö Suomen kannattaisi panostaa puolustukseensa. Totta kai kannattaa, sillä se nostaa hyökkäyskynnystä ja parantaa torjuntavoiton edellytyksiä. Siihen pitää kuitenkin varautua, että jokin osa Suomi-Neidosta saattaa puuttua tappelun jälkeen.

Viivytystaistelun mekanisoituja joukkoja vastaan jollain traktorijoukoilla ja keski-ikäisillä paskamahoilla voi kyllä samoin tein unohtaa. Tuollainen porukka lanattaisiin minuuteissa. Häirintään ja muuhun läpsyttelyyn se kyllä kykenee mutta sillä taas ei etenemistä hidasteta ainakaan ennen kuin on myöhäistä. Viivytys liukkaasti liikkuvaa hyökkääjää vastaan on varmaan kaikkein vaativin taistelulaji. Jos on niin että olemmekin valmiit luopumaan välittömästi ja lopullisesti kaikista Jyväskylästä pohjoiseen olevista alueista niin sitten laskukaavatkin tietysti muuttuvat. Olennaista on ymmärtää kohta lopullisesti.

Kuvailemani joukkotyyppi oli kuvainnollinen viittaus puolustuksellisessa taistelussa metsässä tarvittaviin joukkoihin. En tarkoittanut oikeasti, etteikö siellä saisi olla alle 30-vuotiaita, tällä vuosituhannella valmistettuja aseita tai moderneja viestiyhteyksiä. Puolustauduttaessa panssaridivisioonaa vastaan ei tarvita omaa panssaridivisioonaa, kun vastassa vielä on laadullisesti heikko venäläinen versio. Saattaa olla, että käytin "viivytystä" sotateknisesti väärin. Viittasin siihen, ettei eteneminen ole paraatimarssia, jos edessä on Taliban-solua kehittyneempää vastarintaa. Jos hyökkäävän pataljoonan kärkikomppania on ajanut miinoitteeseen ja saanut epäsuoraa niskaansa, niin kyllä se varmasti menoa hidastaa, vaikka paikalla ei olisikaan yhtäkään kaartinjääkäriä, Pasia tai AMOSta.

Toinen juttu on, että ei se panssaridivisioona ilmesty ihan tuosta noin vain tiettyyn rajan kohtaan tietyllä kellonlyömällä. Aikaa suomalaisten joukkojen keskittämiselle siis on, jos vain tiedustelu on hereillä. Ja luulisi olevan, jos kerran liikekannallepanokin on onnistunut ja täytyy kiistellä joukkotyypeistä. Tai jos me uskomme, että panssaridivisioona tipahtaa Vaalimaalle suoraan Taivaasta, niin sitten se sama divisioona on kyllä kiertänyt Helsingin kautta Kemijoelle asti ennen kuin ensimmäinen suomalainen PERK on pystyssä.

 

[Rannari]

Menetetty on menetetty, mutta oikeasti, onko sillä väliä? Karjalakin meni, mutta Suomi jäi. Ilomantsin tai vastaavan pienen rajapitäjän merkitys on sitä paitsi tänä päivänä minimaalinen suhteutettuna luovutettuun Karjalaan. (Poikkeuksena ehkäpä Lappeenranta, mutta se on joka tapauksessa todennäköisellä painopistealueella, ja siellä jouduttaneen joka tapauksessa antamaan löysää.

Uhkakuvat huomioiden meidän on järkevää toivoa lähinnä torjuntavoittoa. Venäjä on huomattavasti vahvempi ja sillä on laajempi keinovalikoima kuin meillä. On jokseenkin naivia lähteä olettamuksesta, että mitään aluemenetyksiä ei tulisi.

Äskeinen ei kuitenkaan tarkoita, etteikö Suomen kannattaisi panostaa puolustukseensa. Totta kai kannattaa, sillä se nostaa hyökkäyskynnystä ja parantaa torjuntavoiton edellytyksiä. Siihen pitää kuitenkin varautua, että jokin sormi saattaa puuttua tappelun jälkeen.



Kuvailemani joukkotyyppi oli kuvainnollinen viittaus puolustuksellisessa taistelussa metsässä tarvittaviin joukkoihin. En tarkoittanut oikeasti, etteikö siellä saisi olla alle 30-vuotiaita, tällä vuosituhannella valmistettuja aseita tai moderneja viestiyhteyksiä. Puolustauduttaessa panssaridivisioonaa vastaan ei tarvita omaa panssaridivisioonaa, kun vastassa vielä on laadullisesti heikko venäläinen versio. Saattaa olla, että käytin "viivytystä" sotateknisesti väärin. Viittasin siihen, ettei eteneminen ole paraatimarssia, jos edessä on Taliban-solua kehittyneempää vastarintaa. Jos hyökkäävän pataljoonan kärkikomppania on ajanut miinoitteiseen ja saanut epäsuoraa niskaansa, niin kyllä se varmasti menoa hidastaa, vaikka paikalla ei olisikaan yhtäkään kaartinjääkäriä, Pasia tai AMOSta.

Toinen juttu on, että ei se panssaridivisioona ilmesty ihan tuosta noin vain tiettyyn rajan kohtaan tietyllä kellonlyömällä. Aikaa suomalaisten joukkojen keskittämiselle siis on, jos vain tiedustelu on hereillä. Ja luulisi olevan, jos kerran liikekannallepanokin on onnistunut ja täytyy kiistellä joukkotyypeistä. Tai jos me uskomme, että panssaridivisioona tipahtaa Vaalimaalle suoraan Taivaasta, niin sitten se sama prikaati on kyllä kiertänyt Helsingin kautta Kemijoelle asti ennen kuin ensimmäinen suomalainen PERK on pystyssä.

Aluemenetyksethän ovat tosiaan väistämättömiä mutteivät mitenkään tavoiteltavia. Epäilemättä ne kututtavat eniten niitä joiden kotialueet menetetään. Siitähän kuitenkin oli kysymys että voimakkaampi puolustus voisi rajoittaa menetettävien alueiden määrää. Paljonko kannattaa panostaa on jälleen makuasia.

Paseilla tms. ei ole meikäläisten joukkojen kannalta isoa merkitystä. Sen sijaan viestivälineillä ja pst-aseilla on. Ei siis kuvailemasi kaltaista joukkoa mallia wanha kevyin kertasingoin ja venttiseiskoin vaan vaikkapa uudenmallinen alueellinen tst-osasto jonka aseistus ja muu varustus on koulutuksen ohella paremmin kohdallaan.

 

[Huhta]

Paseilla tms. ei ole meikäläisten joukkojen kannalta isoa merkitystä. Sen sijaan viestivälineillä ja pst-aseilla on. Ei siis kuvailemasi kaltaista joukkoa mallia wanha kevyin kertasingoin ja venttiseiskoin vaan vaikkapa uudenmallinen alueellinen tst-osasto jonka aseistus ja muu varustus on koulutuksen ohella paremmin kohdallaan.

Tämä kuulostaa jo järkipuheelta! Tuollaisen peruskaman varassa toimivan joukon varustaminen maksaa pelkkiä pähkinöitä verrattuna johonkin panssarijoukkoon. Mitenkään panssarimiehiä halveksumatta; heille on oma paikkansa, eikä se ole kyhjöttämässä toimettomana Pohjois-Karjalassa.

 

[Lepard]

Kuten monella muullakin asialla, jääkäriliikkeelläkin oli "parasta ennen" -päiväys jonka yli mentiin aika reippaasti. Epäilemättä jääkärit olivat erittäin motivoituneita ja isänmaallisia henkilöitä, mutta vahva yhteenkuuluvuuden tunne teki heistä enenevässä määrin salaseuramaisen organisaation jossa pidettiin omia ja toisten puolta turhankin pitkälle. 'Ryssänupseereja' kohtaan suunnattu vainoaminen 20-luvulla heikensi upseerikunnan ammattitaitoa. Talvisodassa vielä mitenkuten pärjättiin, mutta jatkosodassa jääkäriupseeristo osoitti heikkoutensa. Kenraalikunnassa oli liikaa Laatikaisen kaltaisia vanhoihin kaavoihin jämähtäneitä patuja jotka eivät osanneet enää seurata aikaansa. Tuloksena 1944 suomalainen puolustustaktiikka oli toivottoman vanhentunutta ja tehotonta.

Osin varmasti totta. Osa ylempiin tehtäviin päätyneistä jääkäreistä ei ollut tosiaan kesällä -44 enää tehtäviensä tasalla. Talvela olisi tapattanut johtamansa joukot kesällä -44 Laatokan Karjalassa jäykän torjuvassa puolustuksessa kun piti viivyttää joukkoja säästäen, ellei Päämaja olisi lähettänyt eversti Nihtilää häntä opastamaan miten sotaa kannattaa käydä. Pappa Laatikaisen suurimmat ansiot Jatkosodan hyökkäysvaiheessa oli siinä, että ymmärsi jättää johtamisen alaisilleen ja keskittyi itse saunomiseen. Ja sitten oli persoonia jotka eivät keskinäisen kilpailun takia kyenneet yhteistyöhän, kuten Pajari ja Lagus. (Vaikka Lagus muuten olikin pätevämmän pään kenraaleita.) Toisaalta oli niitä todella pystyviäkin jääkärikenraaleita kuten kenraalimajuri Raappana, Ilomantsin motittaja. Kenraalimajurit Vihma ja Snellman jotka kaatuivat rintamalla olivat myös varsin hyviä kenttäkomentajia ja kenraaliluutnantti Oech oli varsin pätevä suurten yhtymien komentaja.

Enpä nyt tiedä oliko se meidän taktiikkamme niin vanhentunutta. Taktisella tasolla toimittiin varsin hyvin alkushokin jälkeen, divisioonat ja siitä alaspäin toimivat hyvin. Laatokan Karjalassa osattii viivyttää, kuluttaa ja pysäyttää ja Ilmomantsissa motitettiin taidokkaasti kun oli tilaa operoida. Kannaksella oli tietenkin vaikeampaa kun ei ollut oikein tilaa operoida. Saksalaisten oppien mukaan neuvostoliiton suurhyökkäyksen pysäyttäminen vaatii 100 km viivytystä ja vesistöesteen. Ongelmana oli se, että Päämaja (jossa jääkärit eivät olleet päättävissä asemassa) ei poliittisista syistä tähän suostunut, vaan joukot ryhmitettiin etuasemaan, pehmeään alavaan hiekkamaastoon jota oli mahdotonta puolustaa. Samalla taaempana olevat hyvät puolustusasemat jätettiin varustamatta ja miehittämättä.

Kuten aiemmin sanoin, turha heittää yleistyksiä koko ryhmää kohtaan. Joukossa oli hyviä ja huonoja, ensimmäisiä taisi kuitenkin olla enemmän. Kesällä -44 tehtiin monia virheitä, suurimmat teki Mannerheim ja Airo, jotka kumpikaan ei ollut jääkäreitä. Armeijakuntatason komentajat olivat pääsääntöisesti turhan huolettomia, divisioonien komentajat pääsääntöisesti tiesivät mitä oli tulossa mutta eivät voineet oikein kunnolla varautua, kun ei annettu lupaa ryhmittää joukkoja takavoittoisemmin, pitää tykistön vetäjiä joukkojen mukana eikä maataloustöissä eikä jaettu pst-aseita eteen jne.

 

[Old Boy]

pitää tykistön vetäjiä joukkojen mukana eikä maataloustöissä

Veli @Lepard kirjoitti lukuisia yleistyksiä; korjattakoon yksi, joka toistuu kirjallisuudessa opuksesta toiseen. Siis Valkeasaaren tykistön vetotraktorit.

Useimmat raskaat patteristot olivat moottoroituja, jolloin niiden kalustoon sisältyi 1 kpl vetotraktori per patteri. Ne eivät siis olleet telatraktorivetoisia, vaan tykkejä vedettiin kuorma-autoilla. Sen ajan
tykinvetäjät eivät olleet maastokelpoisia, vaan traktorin tehtävä oli vetää yksi tykki kerrallaan tielle vetoauton ulottuville. Vetotraktorin max nopeus oli myös kävelyvauhti, joten niillä ei olisi pelastettu
tykkejä joutumasta vihollisen sotasaaliiksi, vaikka kaikki olisivat olleet paikoillaan.

Toinen asia on, että läpimurroissa tuliasemissa olleet tykit menetetään aina pääosin, koska irtautumiskäsky ei nykykäsittein "ajantasaisen tilannekuvan" puuttumisen johdosta tule ajoissa.

 

[Lepard]

Veli @Lepard kirjoitti lukuisia yleistyksiä; korjattakoon yksi, joka toistuu kirjallisuudessa opuksesta toiseen. Siis Valkeasaaren tykistön vetotraktorit.

Useimmat raskaat patteristot olivat moottoroituja, jolloin niiden kalustoon sisältyi 1 kpl vetotraktori per patteri. Ne eivät siis olleet telatraktorivetoisia, vaan tykkejä vedettiin kuorma-autoilla. Sen ajan
tykinvetäjät eivät olleet maastokelpoisia, vaan traktorin tehtävä oli vetää yksi tykki kerrallaan tielle vetoauton ulottuville. Vetotraktorin max nopeus oli myös kävelyvauhti, joten niillä ei olisi pelastettu
tykkejä joutumasta vihollisen sotasaaliiksi, vaikka kaikki olisivat olleet paikoillaan.

Toinen asia on, että läpimurroissa tuliasemissa olleet tykit menetetään aina pääosin, koska irtautumiskäsky ei nykykäsittein "ajantasaisen tilannekuvan" puuttumisen johdosta tule ajoissa.

Hyvä kommentti, vetäjillä tarkoitin tosin kaikkia vetäjiä, myös kuorma-autoja ja hevosia. Suuri osa tykistöstä kun oli hevosvetoista. Osa vetäjistä oli myös linnoitustöissä taempana, sinänsä oikeissa töissä mutta väärään aikaan. Pääosa menetetystä kalustosta oli kevyempää ja vanhempaa kalustoa joka oli pakko ryhmittää lähelle etulinjaa lyhyen kantaman takia. Kalustoa menetettiin kun tulitoimintaa jatkettiin viimeiseen asti ja vihollinen pääsi ajamaan asemiin. Osa menetetystä kalustosta oli vanhoja jäykkälavettisia tykkejä, joiden ampumatarvikkeet oli ammuttu loppuun.
Pääsanoma oli se, että tämäkin oli yksi esimerkki ylimmän johdon väärästä tilannekuvasta.

 

[Old Boy]

Pääsanoma oli se, että tämäkin oli yksi esimerkki ylimmän johdon väärästä tilannekuvasta.

10 D tykistö oli jaettu kahteen tyk ryhmään, Ryhmä Hankipohja ja Ryhmä Tirronen. Jälkimmäinen kirjoittin sotatiestään muistelmat, jossa kuvasi tapahtumia. Nopeasti etenevä vihollinen saapui tuliasemiin
välittömästi perääntyvän jalkaväen kintereillä, jolloin tykkien menetys oli ikäänkuin luonnonlaki. Hevosvetoisesta valjakosta riitti, että yksi polle sai osuman, niin koko valjakko jäi tietysti siihen. Kun asemissa
oli oltu miltei kolme vuotta olivat ne tietysti kenttälinnoittetuja. Montuissa olevat tykit olisi pitänyt kiskoa köysillä ensin maantasalle, josta vasta voidaan kiinnittää vetäjään. Kaikkialla tähän ei ollut aikaa, osa
tykeistä pelastui. Lyhyellä kantamalla ei ainakaan tilastollisesti ollut merkitystä, koska pisimmän kantaman 122 K ja 155 K kalusto jäi kokonaisuudessaan sinne.
Ylimmän johdon tilannekuvalla ei tykkimenetysten kanssa ollut tekemistä, irtautumiskäskyn antajat (tai joiden olisi pitänyt antaa) löytyivät huomattavasti alempaa. Kannaksen tykistön hevosia ei tiettävästi
maataloustöissä ollut, ei ainakaan 10 D:n. Valkeasaaressa ei myöskään ollut jäykkälavettista kalustoa. Nämä kuuluivat Linnoituspatteristoihin, joilla ei ollut vetäjiä eikä ylipäänsä kuljetuskalustoa lainkaan.

 

[baikal]

muoks

 

[Lepard]

10 D tykistö oli jaettu kahteen tyk ryhmään, Ryhmä Hankipohja ja Ryhmä Tirronen. Jälkimmäinen kirjoittin sotatiestään muistelmat, jossa kuvasi tapahtumia. Nopeasti etenevä vihollinen saapui tuliasemiin
välittömästi perääntyvän jalkaväen kintereillä, jolloin tykkien menetys oli ikäänkuin luonnonlaki. Hevosvetoisesta valjakosta riitti, että yksi polle sai osuman, niin koko valjakko jäi tietysti siihen. Kun asemissa
oli oltu miltei kolme vuotta olivat ne tietysti kenttälinnoittetuja. Montuissa olevat tykit olisi pitänyt kiskoa köysillä ensin maantasalle, josta vasta voidaan kiinnittää vetäjään. Kaikkialla tähän ei ollut aikaa, osa
tykeistä pelastui. Lyhyellä kantamalla ei ainakaan tilastollisesti ollut merkitystä, koska pisimmän kantaman 122 K ja 155 K kalusto jäi kokonaisuudessaan sinne.
Ylimmän johdon tilannekuvalla ei tykkimenetysten kanssa ollut tekemistä, irtautumiskäskyn antajat (tai joiden olisi pitänyt antaa) löytyivät huomattavasti alempaa. Kannaksen tykistön hevosia ei tiettävästi
maataloustöissä ollut, ei ainakaan 10 D:n. Valkeasaaressa ei myöskään ollut jäykkälavettista kalustoa. Nämä kuuluivat Linnoituspatteristoihin, joilla ei ollut vetäjiä eikä ylipäänsä kuljetuskalustoa lainkaan.

Olet selvästi asiantuntija 10.D:n tykistön osalta, en ala siitä väittelemään. Mutta olen sitä mieltä että koko 10.D oli väärässä paikassa. Valkeasaari ei ollut puolustettavissa olevassa maastossa. Asemat olisi pitänyt miehittää vain vähäisillä joukoilla ja niitä tukevan tykistön olisi pitänyt olla valmiina irtautumaan nopeasti miinoitteilla suojatuista asemissa. Pääjoukot olisi pitänyt ryhmittää valmiiksi taempiin asemiin. Tähän olisi tarvittu ylempien johtoportaiden käskyt. Kun näin ei ollut, 10.D yritti toteuttaa tehtävää ja pitää sitkeästi ja viimeiseen asti käsketyt asemat tiedetyillä seurauksilla.

 

[Herman30]

Valkeasaari ei ollut puolustettavissa olevassa maastossa.

Voisitko lyhyesti sanoa miksi ei ollut? Äkkiseltään kun äsken googlasin niin näytti olevan todella aukeata seutua. Senkö takia huonost puolustettava maasto?

 

[Old Boy]

Pääjoukot olisi pitänyt ryhmittää valmiiksi taempiin asemiin

Tästä vallitsee nykyisin laaja yksimielisyys sotahistorioitsijoiden joukossa. Päämaja kysyi muistaakseni keväällä 1944 yhtymien komentajilta, missä pääaseman tulisi sijaita. Kaikki rintamakomentajat vastasivat, että
siellä missä rintamalinjat kulkivat. Tähän vaikutti mukavuudenhalu sekä täysin väärä käsitys venäläisten kehittyneestä sotataidosta. Kuuluisa on sitaatti, oliko Laatikainen, "joukot taistelevat vaikka kranaattikuopissa".
Saksalainen yhteysupseeri Päämajassa, Erfurth, oli aivan varma suomalaisten rintaman murtumisesta.

Päämajan olisi tosiaan pitänyt pääaseman paikka käskeä sekä sijoittaa sinne pääosa tykistöstä, jolla ei rintamalla ollut oikeastaan mitään tekemistäkään. Tämä johtui ankarasta atarvikeiden säännöstelystä.

 

[Tetra]

Jotta tilannekuva sekä omista joukoista että tilanteesta olisi oikea, joukkoja pitäisikin johtaa edestä. Meillä oli valitettavasti viime sodissa monia "Korsu-Kustaita", jotka eivät poistuneet komentopaikoiltaan ja lähettelivät sieltä todellisuudesta irti olevia tehtäviä alaisilleen.

Jokainen tapaus on tietenkin liikaa, mutta oliko näitä korsu-Kustaita sitten miten paljon?

Onko muuten kukaan upseeri joutunut ikinä vastuuseen siitä, että on epäpätevyytensä vuoksi tapattanut omia?

 

[fulcrum]

Tästä vallitsee nykyisin laaja yksimielisyys sotahistorioitsijoiden joukossa. Päämaja kysyi muistaakseni keväällä 1944 yhtymien komentajilta, missä pääaseman tulisi sijaita. Kaikki rintamakomentajat vastasivat, että siellä missä rintamalinjat kulkivat. Tähän vaikutti mukavuudenhalu sekä täysin väärä käsitys venäläisten kehittyneestä sotataidosta. Kuuluisa on sitaatti, oliko Laatikainen, "joukot taistelevat vaikka kranaattikuopissa".

Aika moni kenraali ilmeisesti myös pelkäsi että mikäli alueita jouduttaisiin luovuttamaan takaisin viholliselle, niin mahdollisuudet hyvään rauhaan Suomelle pienenevät. Erään hypoteesin mukaan marskille tietoisesti annettiin liian ruusuinen kuva tilanteesta ja rintaman lujuudesta, koska pelättiin hänen rupeavan kannattamaan erillisrauhaa. Sitä en tiedä vetivätkö rintamakenraalit ihan näin härskiä peliä, kiistämätöntä kuitenkin on ettei kaikki marskin pöydälle päätynyt. On toki ihan tiedostamattaankin helppo suodattaa pois 'epämiellyttävä' informaatio.

 

[baikal]

Aika moni kenraali ilmeisesti myös pelkäsi että mikäli alueita jouduttaisiin luovuttamaan takaisin viholliselle, niin mahdollisuudet hyvään rauhaan Suomelle pienenevät. Erään hypoteesin mukaan marskille tietoisesti annettiin liian ruusuinen kuva tilanteesta ja rintaman lujuudesta, koska pelättiin hänen rupeavan kannattamaan erillisrauhaa. Sitä en tiedä vetivätkö rintamakenraalit ihan näin härskiä peliä, kiistämätöntä kuitenkin on ettei kaikki marskin pöydälle päätynyt. On toki ihan tiedostamattaankin helppo suodattaa pois 'epämiellyttävä' informaatio.

Ja lopulta kokonaiskuva on silkkaa kuraa. Jos tätä harjoitettiin säännönmukaisesti, niin on aika kornia syyttää Päämajaa munimisesta. Kyllä munijat löytyvät silloin, taas kerran, ihan muualta.

 

[Old Boy]

Aika moni kenraali ilmeisesti myös pelkäsi että mikäli alueita jouduttaisiin luovuttamaan takaisin viholliselle, niin mahdollisuudet hyvään rauhaan Suomelle pienenevät.

Tämähän oli nimenomaan poliittisen johdon näkemys, ei kenraalien. Ja peruste, miksi suuria voimia pidettiin Itä-Karjalassa. Ei otettu huomioon sitä, ettei Neuvostoliitto huomioinut asevon rintamatilannetta, vaan otti sodan
jälkeen mitä halusi. Toisaalta kukaan ei ennalta voinut tietää, ettei suurta rauhankonferenssiä malli Versailles 1919 tai vaikka Berliini 1878 tällä kertaa tullutkaan.

Suurhyökkäykseen varautumisesta ja ylipäänsä toiminnan jonkinlaisesta kehittämisestä ja näiden mainittujen kenraalien koulutuksesta pitkän asemasodan aikana (tai siis sen puutteesta) kantaa kyllä Päämäja suurimman
vastuun!

 

[EK]

Lueskelin tuossa Talvisodan pikkujättiläistä, kun lopultakin kirjahyllylle pääsin ja tuossapa tuloksia. Jokainen voi päätellä Nummelan johtopäätösten oikeellisuuden:

Aseistuksen osalta mentiin määrävahvuuksien mukaan aika hyvässä flow'ssa, esim. kivääreitä olisi ollut 22 divisioonalle, kp:ita 17 divisioonalle, krh:t 18 d:lle ja kenttätykkejä 10 d:lle. Kuitenkin esim. tykistöä tosiasiassa oli 8/9 perustetulle divisioonalle (9.D taisteli alkuvaiheessa Suomussalmella ilman tykistöä). asetakki ja sotilashoustu 2/3 sotilaasta, reppu 1/2 ja päällystakki >1/2, sotilasjalkineet 3/10. Ei vaihtomateriaalia, ei alusvaatteita. Telttoja 1/2 tarpeesta. Lääkintä hyvällä mallilla.