Historialliset taistelut
- Viestiketjun aloittaja Entiteetti
- Aloitus PVM
Jay Taylor Tshiang-elämäkerrassaan 'The Generalissimo' antaa kyllä vähän erilaisen kuvan. Eteneminen alkuperäisestä hyökkäyssuunnasta täysin yksiselitteisesti pysähtyi. Sillä tulvalla oli myös se vaikutus, että japanilaiset eivät pystyneet ylläpitämään miehitystään jo valloittamillaan alueilla.
Siviiliraatojen määrää on myös poliittisissa tarkoituksissa (lähinnä kommunistien toimesta) liioiteltu aika reippaasti. Missäs ne kommunistit - jotka sitten sodan jälkeen keräsi Etikka-Joen satujen suosiollisella avustuksella kaiken kunnian vastarintasodasta japanilaisia vastaan - olivat muuten? Aivan, miehittämässä tasavaltalaisten alueita japanilaisia vastaan sotimisen sijasta.
Viimeksi muokattu:
soittaja
Kapteeni
Japanilaisten sotilaallista etenemistä vain hidastettiin, koska maan piti ensin antaa kuivua. Sen sijaan tapahtui seuraavaa (lainaus Wikipedista):
Tuhoamisella oli kielteinen vaikutus Kiinan väestöön. Selviytyjät syyttivät molempia osapuolia, koska he eivät pystyneet selvittämään selvästi, kuka oli täysin vastuussa katastrofista (nationalistinen hallitus tai japanilaiset hyökkääjät). Tulvineista alueista tuli suuria rekrytointialueita kommunisteille, jotka käyttivät paikallista vihaa tuodakseen selviytyneet asemaansa. 1940-luvulla alueista tuli sissisodan kasvualusta, joka tunnetaan nimellä “Yuwansu Zone”.
Patoja rakennettiin uudelleen vasta vuosina 1946 ja 1947. On kuitenkin tärkeää huomata, että rikkomus toi väestöltä suuren tuen pohjoisen kommunisteille.
Viimeksi muokattu:
fulcrum
Greatest Leader
Eddy Bauerin 2. maailmansota-kirjassa oli mainio kuvaus kiinalaisesta sotilasjohtamiskulttuurista: joku liittoutuneiden vieraileva kenraali pisti merkille erään tasavaltalaisen armeijan hyvin hoidetut ja ammattimaisesti asemiin laitetut kenttätykit. No jonkun ajan päästä oli taistelu japanilaisia vastaan eikä tykistöä näkynyt tai kuulunut missään. Siitä loihe kyselemään armeijan komentajalta että mites ne teidän kenttätykit, eikö ne olisi nyt tarpeen? Kenraali vastasi että ne ovat kaukana selustan takana ettei niitä vain menetetä: armeija (ja kenraali) menettäisi kaiken merkityksensä jos sillä ei olisi tykkejä!
JR49
Respected Leader
Kevyen Prikaatin hyökkäyksen signaali. Hyökkäykseen osallistuneen puhaltamana, suoraan vuodelta 1890. Kiitos Edisonin vahasylinterien.
On 2 August 1890, trumpeter Martin Leonard Landfried, from the 17th Lancers, who may[24] have sounded the bugle charge at Balaclava, made a recording on an Edison cylinder that can be heard here, with a bugle which had been used at Waterloo in 1815.[
https://archive.org/details/EDIS-SWDPC-01-04
https://en.wikipedia.org/wiki/Charge_of_the_Light_Brigade
On 2 August 1890, trumpeter Martin Leonard Landfried, from the 17th Lancers, who may[24] have sounded the bugle charge at Balaclava, made a recording on an Edison cylinder that can be heard here, with a bugle which had been used at Waterloo in 1815.[
https://archive.org/details/EDIS-SWDPC-01-04
https://en.wikipedia.org/wiki/Charge_of_the_Light_Brigade
tulikomento
Supreme Leader
Konfederaation veteraanit esittävät filmikameran edessä kapinallisten taisteluhuudon.
JR49
Respected Leader
tulikomento
Supreme Leader
Sen verran pitkäikäisiä sisällissodan veteraanit olivat, että heistä saatiin taltioitua elävää kuvaa jälkipolville.
Tuolta Krimin Balaklavasta Krimin sodan ajoilta se intin "sissipipo-kaulahuivi" on saanut nimensä balaklava.
Ja tuossa taistelussa kaapatusta venäläisestä tykinputkesta nakerretaan materiaali Victoria Cross -mitaleja varten. Yksi ensimmäisiä VC-mitaleja annettiin suorituksesta Oolannin sodassa.
JR49
Respected Leader
Historiallisista taisteluista puheen ollen.
Minulla sattuu olemaan tehtynä vuosisadan divarilöytö: tätä lehteä puoli vuosikertaa yksissä kansissa loppuvuodesta 1914 ja alkuvuodesta 1915.
https://en.wikipedia.org/wiki/The_Navy_and_Army_Illustrated
Aivan äärimmäisen mielenkiintoinen. Avaa näkymän täysin erilaiseen maailmaan ja maailmankatsomukseen. Lehti oli eräänlainen Iso-Britannian ammattiarmeijan ja laivaston esittelyjulkaisu, tarkoitus kai saada rekryyttejä yläluokan keskuudesta.
Tuoreimpia ja vanhempia sotatapahtumia analysoidaan, isoja laadukkaita kuvia, alla oleva kuva on tilanteesta, jossa taistelulaivat höyryävät tukemaan Gallipolin maihinnousua tulittaakseen turkkilaisten linnakkeita helmikuussa 1915. Eli kuvan ollessa lehdessä, maihinnoususta ylipäänsä oli hyvin vähän tietoja, ja HMS Triumph oli vielä pinnalla.
Brittiarmeijan vakinaisten rykmenttien taisteluhistorioita esitellään hyvin tarkasti. Tulee esille valtava määrä tietoja ja anekdootteja unohtuneista taisteluista ja joukko-osastoista Oliver Cromwellin ajoista lähtien. Buurisota, Intian taistelut, Sudan ym. ym.
Lukijat käyvät väittelyä kirjeitse lehden sivuilla jostain sotatapahtuman yksityiskohdasta esimerkiksi Krimin sodasta! Antavat ymmärtää olleensa itse paikalla!
Esimerkiksi tuo ylläoleva Kevyen Prikaatin hyökkäys tuli esille, kun yhdessä numerossa oli esittely hyökkäykseen osallistuneesta ratsuväkirykmentistä:
https://en.wikipedia.org/wiki/11th_Hussars
Lehdissä on wiki-artikkelien kaltaisia, mutta tarkempia ja anekdooteilla höystettyjä kuvauksia joukko-osastojen kohtaloista. Tämän ratsuväkirykmenttin seuraajan seuraajan seuraaja on edelleen olemassa, siinäpä huimaavaa historian kaarta.
Kitchenerin armeija on painoksissani vasta luotu, ja yläluokkaiset kirjoittajat ovatkin hyvin huolissaan siitä mm., ettei vaan upseereiksi koroteta ketään aristokratian ulkopuolelta. Länsirintamalle menneiden vakinaisten rykmenttien upseerikunnan ryhmäkuvia on runsaasti. Ei voi välttyä ajatukselta, että kuvassa vuonna 1914 esiintyneistä juuri kukaan ei selvinnyt sodasta hengissä.
Kaatuneiden kuvia ja kertomuksia kaatumiseen johtaneista tapahtumista onkin runsaasti. Ehkä tämä oli syynä lehden lopettamiseen vuoden 1915 aikana.
https://en.wikipedia.org/wiki/HMS_Triumph_(1903)
Minulla sattuu olemaan tehtynä vuosisadan divarilöytö: tätä lehteä puoli vuosikertaa yksissä kansissa loppuvuodesta 1914 ja alkuvuodesta 1915.
https://en.wikipedia.org/wiki/The_Navy_and_Army_Illustrated
Aivan äärimmäisen mielenkiintoinen. Avaa näkymän täysin erilaiseen maailmaan ja maailmankatsomukseen. Lehti oli eräänlainen Iso-Britannian ammattiarmeijan ja laivaston esittelyjulkaisu, tarkoitus kai saada rekryyttejä yläluokan keskuudesta.
Tuoreimpia ja vanhempia sotatapahtumia analysoidaan, isoja laadukkaita kuvia, alla oleva kuva on tilanteesta, jossa taistelulaivat höyryävät tukemaan Gallipolin maihinnousua tulittaakseen turkkilaisten linnakkeita helmikuussa 1915. Eli kuvan ollessa lehdessä, maihinnoususta ylipäänsä oli hyvin vähän tietoja, ja HMS Triumph oli vielä pinnalla.
Brittiarmeijan vakinaisten rykmenttien taisteluhistorioita esitellään hyvin tarkasti. Tulee esille valtava määrä tietoja ja anekdootteja unohtuneista taisteluista ja joukko-osastoista Oliver Cromwellin ajoista lähtien. Buurisota, Intian taistelut, Sudan ym. ym.
Lukijat käyvät väittelyä kirjeitse lehden sivuilla jostain sotatapahtuman yksityiskohdasta esimerkiksi Krimin sodasta! Antavat ymmärtää olleensa itse paikalla!
Esimerkiksi tuo ylläoleva Kevyen Prikaatin hyökkäys tuli esille, kun yhdessä numerossa oli esittely hyökkäykseen osallistuneesta ratsuväkirykmentistä:
https://en.wikipedia.org/wiki/11th_Hussars
Lehdissä on wiki-artikkelien kaltaisia, mutta tarkempia ja anekdooteilla höystettyjä kuvauksia joukko-osastojen kohtaloista. Tämän ratsuväkirykmenttin seuraajan seuraajan seuraaja on edelleen olemassa, siinäpä huimaavaa historian kaarta.
Kitchenerin armeija on painoksissani vasta luotu, ja yläluokkaiset kirjoittajat ovatkin hyvin huolissaan siitä mm., ettei vaan upseereiksi koroteta ketään aristokratian ulkopuolelta. Länsirintamalle menneiden vakinaisten rykmenttien upseerikunnan ryhmäkuvia on runsaasti. Ei voi välttyä ajatukselta, että kuvassa vuonna 1914 esiintyneistä juuri kukaan ei selvinnyt sodasta hengissä.
Kaatuneiden kuvia ja kertomuksia kaatumiseen johtaneista tapahtumista onkin runsaasti. Ehkä tämä oli syynä lehden lopettamiseen vuoden 1915 aikana.
https://en.wikipedia.org/wiki/HMS_Triumph_(1903)
tulikomento
Supreme Leader
Eikös VC:t ole tehty Krimin sodassa sotasaaliina saaduista ryssän tykeistä ? Kunniamerkkien metalli siis peräisin noista tykeistä.
JR49
Respected Leader
Kunniamerkeissä käytettyä metallia on tutkittu.
https://en.wikipedia.org/wiki/Victoria_Cross
Näyttäisi muuten siltä, että brittien pitäisi kaapata uusia tykkejä materiaaliksi. Tosin toisen maailmansodan jälkeen ristejä ei ole montaa tarvinnut myöntää.
It has long been widely believed that all the VCs were cast in bronze from the cascabels of two cannon that were captured from the Russians at the siege of Sevastopol.[19][20][18] However, in 1990 Creagh and Ashton conducted a metallurgical examination of the VCs in the custody of the Australian War Memorial,[21][22] and later the historian John Glanfield wrote that, through the use of X-ray studies of older Victoria Crosses, it was determined that the metal used for almost all VCs since December 1914 is taken from antique Chinese guns, replacing an earlier gun.[4][20][18][23] Creagh noted the existence of Chinese inscriptions on the cannon, which are now barely legible due to corrosion.[21] A likely explanation is that the cannon were taken as trophies during the First Opium War and held in the Woolwich repository.
It was also thought that some medals made during the First World War were composed of metal captured from different Chinese guns during the Boxer Rebellion. This is not so, however. The VCs examined by Creagh and Ashton[21][22] both in Australia (58) and at the National Army Museum in New Zealand (14)[21] spanned the entire time during which VCs have been issued and no compositional inconsistencies were found.[21] It was also believed that another source of metal was used between 1942 and 1945 to create five Second World War VCs when the Sevastopol metal "went missing".[4] Creagh accessed the Army records at MoD Donnington in 1991 and did not find any gaps in the custodial record.[21] The composition found in the WW2 VCs, amongst them those for Edwards (Australia) and Upham (New Zealand), is similar to that for the early WW1 medals. This is likely to be due to the reuse of material from earlier pourings, casting sprues, defective medals, etc.
The remaining portion of the only remaining cascabel, weighing 358 oz (10 kg), is stored in a vault maintained by 15 Regiment Royal Logistic Corps at MoD Donnington and may only be removed under armed guard. It is estimated that approximately 80 to 85 more VCs could be cast from this source.
https://en.wikipedia.org/wiki/Victoria_Cross
Näyttäisi muuten siltä, että brittien pitäisi kaapata uusia tykkejä materiaaliksi. Tosin toisen maailmansodan jälkeen ristejä ei ole montaa tarvinnut myöntää.
Manufacture
A single company of jewellers, Hancocks & Co, has been responsible for the production of every VC awarded since its inception.[18]It has long been widely believed that all the VCs were cast in bronze from the cascabels of two cannon that were captured from the Russians at the siege of Sevastopol.[19][20][18] However, in 1990 Creagh and Ashton conducted a metallurgical examination of the VCs in the custody of the Australian War Memorial,[21][22] and later the historian John Glanfield wrote that, through the use of X-ray studies of older Victoria Crosses, it was determined that the metal used for almost all VCs since December 1914 is taken from antique Chinese guns, replacing an earlier gun.[4][20][18][23] Creagh noted the existence of Chinese inscriptions on the cannon, which are now barely legible due to corrosion.[21] A likely explanation is that the cannon were taken as trophies during the First Opium War and held in the Woolwich repository.
It was also thought that some medals made during the First World War were composed of metal captured from different Chinese guns during the Boxer Rebellion. This is not so, however. The VCs examined by Creagh and Ashton[21][22] both in Australia (58) and at the National Army Museum in New Zealand (14)[21] spanned the entire time during which VCs have been issued and no compositional inconsistencies were found.[21] It was also believed that another source of metal was used between 1942 and 1945 to create five Second World War VCs when the Sevastopol metal "went missing".[4] Creagh accessed the Army records at MoD Donnington in 1991 and did not find any gaps in the custodial record.[21] The composition found in the WW2 VCs, amongst them those for Edwards (Australia) and Upham (New Zealand), is similar to that for the early WW1 medals. This is likely to be due to the reuse of material from earlier pourings, casting sprues, defective medals, etc.
The remaining portion of the only remaining cascabel, weighing 358 oz (10 kg), is stored in a vault maintained by 15 Regiment Royal Logistic Corps at MoD Donnington and may only be removed under armed guard. It is estimated that approximately 80 to 85 more VCs could be cast from this source.
tulikomento
Supreme Leader
Hyvä dokkari Venäjän ja Japanin välisestä sodasta 1904-1905.
tulikomento
Supreme Leader
Tietoisku Fredrik Suuren aikaisesta Preussin armeijasta.
John Hilly
Ylipäällikkö
Joku laukoi aikanaan, että Preussi ei ollut valtio vaan suuri sotilasleiri.
tulikomento
Supreme Leader
Muilla valtioilla oli armeijat. Preussin armeijalla oli valtio.
John Hilly
Ylipäällikkö
Niin se olikin. Kiitos korjauksesta.
Kiinan valtiolla ei ole armeijaa. Kiinan kommunistisella puolueella on.