Historialliset taistelut
- Viestiketjun aloittaja Entiteetti
- Aloitus PVM
arix
Respected Leader
Tästäkään en ollut lukenut, hienoa!
Operaatio Mestarillinen, 1988. Paremmat varusteet kuin pojillaan (vai onko jo pojanpojillaan??) Ukrainassa.
Tulee myös oma inttiaikani mieleen Neuvostoliiton Ulkomuseossa. Usein sopivana aamuna vaunuja pressun alta ottaessa Hätilässä mieleeni tuli, että enää puuttuisi Hindin läpätys pään yltä.
Tulee myös oma inttiaikani mieleen Neuvostoliiton Ulkomuseossa. Usein sopivana aamuna vaunuja pressun alta ottaessa Hätilässä mieleeni tuli, että enää puuttuisi Hindin läpätys pään yltä.
tulikomento
Supreme Leader
MPKK:n parin vuoden takainen verkkoluentosarja Napoleonin sotataidosta.
tulikomento
Supreme Leader
Perinteisellä ratsuväellä oli vielä roolinsa, ainakin jollain tapaa ensimmäisessä maailmansodassa.
Toisessa maailmansodassa jäi jo historian hämärään.
Toisessa maailmansodassa jäi jo historian hämärään.
tulikomento
Supreme Leader
Käsittääkseni nykyään ilmaston lämpenemisen myötä noita ekan maailmansodan aikaisia asemia on alkanut tulla esiin. Ainakin mm. Italian Dolomiiteilla.
Norppa
Eversti
Itsekin päässyt tiirailemaan alppikasarmeja ja puolustusvarustuksia Ranskan ja Italian rajalla - jumalattomasta lumen määrästä johtuen ei päässyt kovin lähelle, mutta teki silti vaikutuksen. Ovat olosuhteisiin suhteutettuna ikuisia rakennelmia, kun kasarmit on muurattu paikan päällä ja katotkin ovat monesti kiveä. Veikkaan että tuolla ei ole hikoiltu sisätiloissa, mutta ei ole kyllä ollut ilmanvaihto-ongelmiakaan.
”Tuolta alhaalta ne 210mm murkulat tuli ja tuonne naapurivuoreen ne meni.”
Tollensen taistelua noin 3250 vuotta sitten Pohjois-Saksan Mecklenburg-Etu-Pommerissa arvioidaan vanhimmaksi tunnetuksi suureksi taisteluksi Euroopassa.
Jopa kahdentuhannen ihmisen taisteluun on mahdollisesti osallistuttu etelästä Baijerista ja Määristä asti.
www.hs.fi
Jopa kahdentuhannen ihmisen taisteluun on mahdollisesti osallistuttu etelästä Baijerista ja Määristä asti.
Arkeologia | Tutkimus nuolenpäistä paljastaa ”Euroopan vanhimman taistelun” saloja
Pohjois-Saksassa sijaitsevalla Tollensen taistelukentällä käytiin Euroopan kenties vanhin tunnettu suuri taistelu 3 250 vuotta sitten. Nyt analysoidut nuolenpäät paljastavat uutta tietoa konfliktin osapuolista.
www.hs.fi
tulikomento
Supreme Leader
Sotahistoriallisen Seuran esitelmä keskiaikaisesta sodankäynnistä.
fulcrum
Greatest Leader
Kohtaus elokuvasta "Kevyen Prikaatin Hyökkäys" vuodelta 1968:
Elokuva on satiirillinen, mutta itse prikaatin hyökkäys on kuvattu varsin tarkasti, ja henkilöiden repliikit perustuvat historiallisiin lähteisiin ja muistelmiin.
Britit olivat tuonneet Krimin sotaan vain vähän ratsuväkeä koska hevosten laivaus oli niin työlästä. Heillä oli mukanaan vain pieni ratsudivisioona (n. 1200 miestä) ja aikaisemmassa Alman taistelussa sitä oli käytetty hyvin varovasti, mikä turhautti ratsu-upseereita.
Balaklavan taistelussa venäläiset olivat vallanneet harjanteella olleita turkkilaisten miehittämiä linnoitteita. Brittien komentaja, Raglanin paroni marsalkka FitzRoy Somerset, uskoi että venäläiset yrittäisivät viedä siellä olevat tykit (jotka britit olivat alistaneet turkkilaisille, koska näillä ei ollut omia sopivia tykkejä). Tykkien menettämistä pidettiin erityisen häpeällisenä, vallattuja tykkejä kun esiteltiin sotasaaliina ja niitä laitettiin usein muistomerkkeihin. Raglanin vanha esimies Wellington ei ollut koskaan menettänyt yhtään tykkiä. Raglan saneli käskyn, jossa ratsudivisioonan käskettiin edetä harjanteelle estämään tämä. Mahdollisesti hän uskoi, että pelkkä demonstraatio, etenemisen uhka, saisi venäläiset pakenemaan tai ainakin luopumaan aikeistaan viedä tykit, siksi aikaa että brittiläinen jalkaväki saataisiin paikalle suorittamaan vastahyökkäys.
Käskyä välittämään valikoitui kapteeni Louis Nolan. Hän oli syntynyt Kanadassa irlantilaistaustaiseen sotilassukuun. Hän oli erittäin intohimoinen ratsu-upseeri joka halusi kehittää aselajia, hän oli palvellut Intiassa ja oli tutustunut Euroopassa useiden maiden ratsuväkeen (Ruotsin ratsuväki oli tehnyt häneen erityisen vakutuksen). Hän oli kirjoittanut aiheesta suosittuja kirjoja ja suunnitellut uuden satulan.
Ratsudivisioonaa johti kenraaliluutnantti (vt.) George Bingham, Lucanin jaarli, ja sen kevyttä prikaatia kenraalimajuri James Brudenell, Cardiganin jaarli. Nämä kolme miestä olivat keskenään huonoissa väleissä. Lucan oli naimisissa Cardiganin siskon kanssa, ja Cardiganin mielestä Lucan kohteli hänen siskoaan huonosti. Miehet pystyivät tuskin lainkaan keskustelemaan haukkumatta toisiaan. Aateliston ja yläluokan dominoimassa upseeristossa alhaissyntyistä mutta innokasta Nolania puolestaan pidettiin ärsyttävänä ja ylimielisenä kiipijänä ja kuumakallena. Nolan puolestaan piti Lucania saamattomana nahjuksena.
Raglanin käsky on säilynyt, koska Lucan ymmärsi heti, että siitä tulisi jälkipyykkiä ja se kannatti pitää tallessa:
"Lordi Raglan toivoo ratsuväen etenevän nopeasti etulinjaan, seuraamaan vihollista, ja yrittämään estää vihollista viemästä tykkejä pois. Ratsutykistö voi tukea. Ranskalainen ratsuväki on vasemmalla puolellanne. Toteutettava välittömästi."
Ylläolevassa kohtauksessa käskyn välitystä on vähän tiivistetty. Todellisuudessa Nolan antoi käskyn ensin Lucanille, joka ei ymmärtänyt sitä. Laaksosta ei nähnyt linnoitteita, saati niiden tykkejä. Kun Lucan kysyi tarkennusta, Nolan viittasi epämääräisesti selkänsä taakse "Tuolla ovat tykkinne, milord!" Ainoat tykit, jotka Lucan näki, olivat laakson toisessa päässä olevat Donin kasakoiden pieni patteri. Lucanin mukaan Nolan puhui hänelle erittäin epäkunnioittavasti, ja tästä möksähtäneenä hän kieltäytyi puhumasta enää tämän kanssa, ja ryhtyi suunnittelemaan hyökkäystä.
Nolan välitti käskyn Cardiganille, joka myös protestoi sen järjettömyytä. Nolan vastasi että käsky on toteutettava "...paitsi tietysti jos teitä ja miehiänne pelottaa!" Cardigan julmistui ja uhkasi haastavansa Nolanin sotaoikeuteen, jos sattuisi selviämään hyökkäyksestä hengissä.
Cardigan lähetti adjutanttinsa Lucanin luo varmistamaan käskyn oikeellisuus. Lucan ratsasti itse paikalle, ja miehet olivat kerrankin yhtä mieltä siitä, että käsky oli sulaa hulluutta, mutta Lucan vakuutti että se oli toteutettava. Kevyt prikaati hyökkäisi edellä, ja raskas prikaati tulisi perässä ja tukisi hyökkäystä. Elokuvassa ei näytetä raskaan prikaatin osaa, koska Lucan keskeytti heidän etenemisensä puolivälissä, ollen varma että koko divisioona tuhoutuisi hyödyttömästi. Myöhemmin jotkut ovat arvelleet että Lucanin olisi kannattanut vain painaa päälle, niin hyökkäys olisi ehkä saanut jotain aikaankin. Raglanin käskyssä mainitsema ranskalainen ratsuväki osallistui taisteluun hyökkäämällä 150 miehen voimin laakson pohjoispuolella olevia venäläisten pattereita vastaan, niin että näiden oli pakko lopettaa tulitus brittejä vastaan.
Nolan menehtyi tarkalleen elokuvassa näytetyllä tavalla. Hän ratsasti yhtäkkiä prikaatin eteen - ehkä yrittäen ohjata nämä oikeaan suuntaan, vaikkei tästä ole varmuutta - mutta hänen yläpuolellaan räjähtävä venäläisten shrapnelli tappoi hänet. Cardigan selviytyi hyökkäyksestä hengissä vastoin kaikkia todennäköisyyksiä, hän ei edes haavoittunut pahasti.
Kun kevyen prikaatin rippeet hoippuivat takaisin omille linjoille, Raglan oli liian järkyttynyt jatkamaan taistelua. Pelkän jalkaväen voimin olisi muutenkin liian riskialtista yrittää ajaa venäläiset pois. Nykyään tiedämme, etteivät venäläiset olleet siirtämässä tykkejä pois, ainoastaan särkeneet joidenkin lavetit. Brittien vetäydyttyä he tosin saivat kaikessa rauhassa viedä pois 7 ehjäksi jäänyttä kevyttä tykkiä.
Balaklavan taistelu oli lähes ainoa sotaretken taisteluista jonka venäläiset saattoivat edes jotenkuten julistaa voitoksi, vaikka sen merkitys sodan lopputulokseen oli lopulta vähäinen.
Kevyen prikaatin hyökkäys lienee yksi ylimainostetuimpia sotilaallisia epäonnistumisia, samanlaisia koomauksia, väärinkäsityksiä ja katastrofaalisia hyökkäyksiä oli tapahtunut maailman sivu ja tulisi tapahtumaan jälkeenkin päin. Sen tunnettuvuus perustunee lähinnä brittilehdistön revittelyyn ja Krimin sodan yleiseen poliittiseen likapyykkiin.
11. Husaarirykmentin kornetti:
11. oli Cardiganin oma rykmentti, ja hän oli itse tilannut miehilleen upeat kullanhohtoiset univormut. Cardigan oli upporikas ja käytti sotilasuraansa paljon omia rahojaan. Cardiganin ja hänen miestensä univormuilla koreilu aiheutti paljon mussutusta muilta rykmenteiltä.
Usein hyökkäys henkilöityy lordi Cardiganiin, jonka uralta löytyykin kaikenlaista ylimielistä ja sotilaalle sopimatonta käytöstä ja epäpätevyyttä. Tähän nimenomaiseen hölmön tölmäykseen hän on kuitenkin syytön, hänhän vain toteutti saamaansa käskyä kyseenalaistettuaan sen järjellisyyden kahdesti.
Raglan syytti Lucania kevyen prikaatin menetyksestä, ja sai järkättyä tälle fudut. Kotimaassa Lucan sai osittain palautettua maineensa. Raglan ei ollut sitä enää näkemässä. Vaikka hän saikin venäläisistä suuren voiton Inkermanin taistelussa seuraavassa kuussa, sotaretken tahmeus ja rintamaolot rapauttivat hänen mielensä ja kehonsa terveyttä. Raglan kuoli leirissään seuraavan vuoden kesäkuussa.
Lucan ja Cardigan syyttivät pääasiassa Nolania käskyn sotkemisesta. Tältä todisteiden valossa tosiaan näyttääkin, toisaalta Nolan oli kuollut eikä voinut enää puolustaa itseään, joten hän oli kätevä syntipukki. Myöhemmin jotkut tutkijat ovat väittäneet että Raglanin käskyn alkuperäisen ajatuksen noudattaminen olisi päättynyt samanlaiseen katastrofiin, koska venäläisiä oli harjanteella paljon, ja maasto teki ratsuväen hyökkäyksen vaikeaksi.
Raglan:
Lucan:
Cardigan:
Nolan:
Elokuva on satiirillinen, mutta itse prikaatin hyökkäys on kuvattu varsin tarkasti, ja henkilöiden repliikit perustuvat historiallisiin lähteisiin ja muistelmiin.
Britit olivat tuonneet Krimin sotaan vain vähän ratsuväkeä koska hevosten laivaus oli niin työlästä. Heillä oli mukanaan vain pieni ratsudivisioona (n. 1200 miestä) ja aikaisemmassa Alman taistelussa sitä oli käytetty hyvin varovasti, mikä turhautti ratsu-upseereita.
Balaklavan taistelussa venäläiset olivat vallanneet harjanteella olleita turkkilaisten miehittämiä linnoitteita. Brittien komentaja, Raglanin paroni marsalkka FitzRoy Somerset, uskoi että venäläiset yrittäisivät viedä siellä olevat tykit (jotka britit olivat alistaneet turkkilaisille, koska näillä ei ollut omia sopivia tykkejä). Tykkien menettämistä pidettiin erityisen häpeällisenä, vallattuja tykkejä kun esiteltiin sotasaaliina ja niitä laitettiin usein muistomerkkeihin. Raglanin vanha esimies Wellington ei ollut koskaan menettänyt yhtään tykkiä. Raglan saneli käskyn, jossa ratsudivisioonan käskettiin edetä harjanteelle estämään tämä. Mahdollisesti hän uskoi, että pelkkä demonstraatio, etenemisen uhka, saisi venäläiset pakenemaan tai ainakin luopumaan aikeistaan viedä tykit, siksi aikaa että brittiläinen jalkaväki saataisiin paikalle suorittamaan vastahyökkäys.
Käskyä välittämään valikoitui kapteeni Louis Nolan. Hän oli syntynyt Kanadassa irlantilaistaustaiseen sotilassukuun. Hän oli erittäin intohimoinen ratsu-upseeri joka halusi kehittää aselajia, hän oli palvellut Intiassa ja oli tutustunut Euroopassa useiden maiden ratsuväkeen (Ruotsin ratsuväki oli tehnyt häneen erityisen vakutuksen). Hän oli kirjoittanut aiheesta suosittuja kirjoja ja suunnitellut uuden satulan.
Ratsudivisioonaa johti kenraaliluutnantti (vt.) George Bingham, Lucanin jaarli, ja sen kevyttä prikaatia kenraalimajuri James Brudenell, Cardiganin jaarli. Nämä kolme miestä olivat keskenään huonoissa väleissä. Lucan oli naimisissa Cardiganin siskon kanssa, ja Cardiganin mielestä Lucan kohteli hänen siskoaan huonosti. Miehet pystyivät tuskin lainkaan keskustelemaan haukkumatta toisiaan. Aateliston ja yläluokan dominoimassa upseeristossa alhaissyntyistä mutta innokasta Nolania puolestaan pidettiin ärsyttävänä ja ylimielisenä kiipijänä ja kuumakallena. Nolan puolestaan piti Lucania saamattomana nahjuksena.
Raglanin käsky on säilynyt, koska Lucan ymmärsi heti, että siitä tulisi jälkipyykkiä ja se kannatti pitää tallessa:
"Lordi Raglan toivoo ratsuväen etenevän nopeasti etulinjaan, seuraamaan vihollista, ja yrittämään estää vihollista viemästä tykkejä pois. Ratsutykistö voi tukea. Ranskalainen ratsuväki on vasemmalla puolellanne. Toteutettava välittömästi."
Ylläolevassa kohtauksessa käskyn välitystä on vähän tiivistetty. Todellisuudessa Nolan antoi käskyn ensin Lucanille, joka ei ymmärtänyt sitä. Laaksosta ei nähnyt linnoitteita, saati niiden tykkejä. Kun Lucan kysyi tarkennusta, Nolan viittasi epämääräisesti selkänsä taakse "Tuolla ovat tykkinne, milord!" Ainoat tykit, jotka Lucan näki, olivat laakson toisessa päässä olevat Donin kasakoiden pieni patteri. Lucanin mukaan Nolan puhui hänelle erittäin epäkunnioittavasti, ja tästä möksähtäneenä hän kieltäytyi puhumasta enää tämän kanssa, ja ryhtyi suunnittelemaan hyökkäystä.
Nolan välitti käskyn Cardiganille, joka myös protestoi sen järjettömyytä. Nolan vastasi että käsky on toteutettava "...paitsi tietysti jos teitä ja miehiänne pelottaa!" Cardigan julmistui ja uhkasi haastavansa Nolanin sotaoikeuteen, jos sattuisi selviämään hyökkäyksestä hengissä.
Cardigan lähetti adjutanttinsa Lucanin luo varmistamaan käskyn oikeellisuus. Lucan ratsasti itse paikalle, ja miehet olivat kerrankin yhtä mieltä siitä, että käsky oli sulaa hulluutta, mutta Lucan vakuutti että se oli toteutettava. Kevyt prikaati hyökkäisi edellä, ja raskas prikaati tulisi perässä ja tukisi hyökkäystä. Elokuvassa ei näytetä raskaan prikaatin osaa, koska Lucan keskeytti heidän etenemisensä puolivälissä, ollen varma että koko divisioona tuhoutuisi hyödyttömästi. Myöhemmin jotkut ovat arvelleet että Lucanin olisi kannattanut vain painaa päälle, niin hyökkäys olisi ehkä saanut jotain aikaankin. Raglanin käskyssä mainitsema ranskalainen ratsuväki osallistui taisteluun hyökkäämällä 150 miehen voimin laakson pohjoispuolella olevia venäläisten pattereita vastaan, niin että näiden oli pakko lopettaa tulitus brittejä vastaan.
Nolan menehtyi tarkalleen elokuvassa näytetyllä tavalla. Hän ratsasti yhtäkkiä prikaatin eteen - ehkä yrittäen ohjata nämä oikeaan suuntaan, vaikkei tästä ole varmuutta - mutta hänen yläpuolellaan räjähtävä venäläisten shrapnelli tappoi hänet. Cardigan selviytyi hyökkäyksestä hengissä vastoin kaikkia todennäköisyyksiä, hän ei edes haavoittunut pahasti.
Kun kevyen prikaatin rippeet hoippuivat takaisin omille linjoille, Raglan oli liian järkyttynyt jatkamaan taistelua. Pelkän jalkaväen voimin olisi muutenkin liian riskialtista yrittää ajaa venäläiset pois. Nykyään tiedämme, etteivät venäläiset olleet siirtämässä tykkejä pois, ainoastaan särkeneet joidenkin lavetit. Brittien vetäydyttyä he tosin saivat kaikessa rauhassa viedä pois 7 ehjäksi jäänyttä kevyttä tykkiä.
Balaklavan taistelu oli lähes ainoa sotaretken taisteluista jonka venäläiset saattoivat edes jotenkuten julistaa voitoksi, vaikka sen merkitys sodan lopputulokseen oli lopulta vähäinen.
Kevyen prikaatin hyökkäys lienee yksi ylimainostetuimpia sotilaallisia epäonnistumisia, samanlaisia koomauksia, väärinkäsityksiä ja katastrofaalisia hyökkäyksiä oli tapahtunut maailman sivu ja tulisi tapahtumaan jälkeenkin päin. Sen tunnettuvuus perustunee lähinnä brittilehdistön revittelyyn ja Krimin sodan yleiseen poliittiseen likapyykkiin.
11. Husaarirykmentin kornetti:
11. oli Cardiganin oma rykmentti, ja hän oli itse tilannut miehilleen upeat kullanhohtoiset univormut. Cardigan oli upporikas ja käytti sotilasuraansa paljon omia rahojaan. Cardiganin ja hänen miestensä univormuilla koreilu aiheutti paljon mussutusta muilta rykmenteiltä.
Usein hyökkäys henkilöityy lordi Cardiganiin, jonka uralta löytyykin kaikenlaista ylimielistä ja sotilaalle sopimatonta käytöstä ja epäpätevyyttä. Tähän nimenomaiseen hölmön tölmäykseen hän on kuitenkin syytön, hänhän vain toteutti saamaansa käskyä kyseenalaistettuaan sen järjellisyyden kahdesti.
Raglan syytti Lucania kevyen prikaatin menetyksestä, ja sai järkättyä tälle fudut. Kotimaassa Lucan sai osittain palautettua maineensa. Raglan ei ollut sitä enää näkemässä. Vaikka hän saikin venäläisistä suuren voiton Inkermanin taistelussa seuraavassa kuussa, sotaretken tahmeus ja rintamaolot rapauttivat hänen mielensä ja kehonsa terveyttä. Raglan kuoli leirissään seuraavan vuoden kesäkuussa.
Lucan ja Cardigan syyttivät pääasiassa Nolania käskyn sotkemisesta. Tältä todisteiden valossa tosiaan näyttääkin, toisaalta Nolan oli kuollut eikä voinut enää puolustaa itseään, joten hän oli kätevä syntipukki. Myöhemmin jotkut tutkijat ovat väittäneet että Raglanin käskyn alkuperäisen ajatuksen noudattaminen olisi päättynyt samanlaiseen katastrofiin, koska venäläisiä oli harjanteella paljon, ja maasto teki ratsuväen hyökkäyksen vaikeaksi.
Raglan:
Lucan:
Cardigan:
Nolan:
Viimeksi muokattu:
Mukavaa, että joku jaksaa vielä kirjoittaakin, eikä vain postata linkkejä YouTubeen tai artikkeleihin saatesanoilla "Ihanaa" tai "Ryssä kärsii" tai "Eih..." Tai sitten se uusin syöpä "Tekoäly sanoi että..."Kohtaus elokuvasta "Kevyen Prikaatin Hyökkäys" vuodelta 1968:
Elokuva on satiirillinen, mutta itse prikaatin hyökkäys on kuvattu varsin tarkasti, ja henkilöiden repliikit perustuvat historiallisiin lähteisiin ja muistelmiin.
Britit olivat tuonneet Krimin sotaan vain vähän ratsuväkeä koska hevosten laivaus oli niin työlästä. Heillä oli mukanaan vain pieni ratsudivisioona (n. 1200 miestä) ja aikaisemmassa Alman taistelussa sitä oli käytetty hyvin varovasti, mikä turhautti ratsu-upseereita.
Balaklavan taistelussa venäläiset olivat vallanneet harjanteella olleita turkkilaisten miehittämiä linnoitteita. Brittien komentaja, Raglanin paroni marsalkka FitzRoy Somerset, uskoi että venäläiset yrittäisivät viedä siellä olevat tykit (jotka britit olivat alistaneet turkkilaisille, koska näillä ei ollut omia sopivia tykkejä). Tykkien menettämistä pidettiin erityisen häpeällisenä, vallattuja tykkejä kun esiteltiin sotasaaliina ja niitä laitettiin usein muistomerkkeihin. Raglanin vanha esimies Wellington ei ollut koskaan menettänyt yhtään tykkiä. Raglan saneli käskyn, jossa ratsudivisioonan käskettiin edetä harjanteelle estämään tämä. Mahdollisesti hän uskoi, että pelkkä demonstraatio, etenemisen uhka, saisi venäläiset pakenemaan tai ainakin luopumaan aikeistaan viedä tykit, siksi aikaa että brittiläinen jalkaväki saataisiin paikalle suorittamaan vastahyökkäys.
Käskyä välittämään valikoitui kapteeni Louis Nolan. Hän oli syntynyt Kanadassa irlantilaistaustaiseen sotilassukuun. Hän oli erittäin intohimoinen ratsu-upseeri joka halusi kehittää aselajia, hän oli palvellut Intiassa ja oli tutustunut Euroopassa useiden maiden ratsuväkeen (Ruotsin ratsuväki oli tehnyt häneen erityisen vakutuksen). Hän oli kirjoittanut aiheesta suosittuja kirjoja ja suunnitellut uuden satulan.
Ratsudivisioonaa johti kenraaliluutnantti (vt.) George Bingham, Lucanin jaarli, ja sen kevyttä prikaatia kenraalimajuri James Brudenell, Cardiganin jaarli. Nämä kolme miestä olivat keskenään huonoissa väleissä. Lucan oli naimisissa Cardiganin siskon kanssa, ja Cardiganin mielestä Lucan kohteli hänen siskoaan huonosti. Miehet pystyivät tuskin lainkaan keskustelemaan haukkumatta toisiaan. Aateliston ja yläluokan dominoimassa upseeristossa alhaissyntyistä mutta innokasta Nolania puolestaan pidettiin ärsyttävänä ja ylimielisenä kiipijänä ja kuumakallena. Nolan puolestaan piti Lucania saamattomana nahjuksena.
Raglanin käsky on säilynyt, koska Lucan ymmärsi heti, että siitä tulisi jälkipyykkiä ja se kannatti pitää tallessa:
Katso liite: 121926
"Lordi Raglan toivoo ratsuväen etenevän nopeasti etulinjaan, seuraamaan vihollista, ja yrittämään estää vihollista viemästä tykkejä pois. Ratsutykistö voi tukea. Ranskalainen ratsuväki on vasemmalla puolellanne. Toteutettava välittömästi."
Ylläolevassa kohtauksessa käskyn välitystä on vähän tiivistetty. Todellisuudessa Nolan antoi käskyn ensin Lucanille, joka ei ymmärtänyt sitä. Laaksosta ei nähnyt linnoitteita, saati niiden tykkejä. Kun Lucan kysyi tarkennusta, Nolan viittasi epämääräisesti selkänsä taakse "Tuolla ovat tykkinne, milord!" Ainoat tykit, jotka Lucan näki, olivat laakson toisessa päässä olevat Donin kasakoiden pieni patteri. Lucanin mukaan Nolan puhui hänelle erittäin epäkunnioittavasti, ja tästä möksähtäneenä hän kieltäytyi puhumasta enää tämän kanssa, ja ryhtyi suunnittelemaan hyökkäystä.
Nolan välitti käskyn Cardiganille, joka myös protestoi sen järjettömyytä. Nolan vastasi että käsky on toteutettava "...paitsi tietysti jos teitä ja miehiänne pelottaa!" Cardigan julmistui ja uhkasi haastavansa Nolanin sotaoikeuteen, jos sattuisi selviämään hyökkäyksestä hengissä.
Cardigan lähetti adjutanttinsa Lucanin luo varmistamaan käskyn oikeellisuus. Lucan ratsasti itse paikalle, ja miehet olivat kerrankin yhtä mieltä siitä, että käsky oli sulaa hulluutta, mutta Lucan vakuutti että se oli toteutettava. Kevyt prikaati hyökkäisi edellä, ja raskas prikaati tulisi perässä ja tukisi hyökkäystä. Elokuvassa ei näytetä raskaan prikaatin osaa, koska Lucan keskeytti heidän etenemisensä puolivälissä, ollen varma että koko divisioona tuhoutuisi hyödyttömästi. Myöhemmin jotkut ovat arvelleet että Lucanin olisi kannattanut vain painaa päälle, niin hyökkäys olisi ehkä saanut jotain aikaankin. Raglanin käskyssä mainitsema ranskalainen ratsuväki osallistui taisteluun hyökkäämällä 150 miehen voimin laakson pohjoispuolella olevia venäläisten pattereita vastaan, niin että näiden oli pakko lopettaa tulitus brittejä vastaan.
Nolan menehtyi tarkalleen elokuvassa näytetyllä tavalla. Hän ratsasti yhtäkkiä prikaatin eteen - ehkä yrittäen ohjata nämä oikeaan suuntaan, vaikkei tästä ole varmuutta - mutta hänen yläpuolellaan räjähtävä venäläisten shrapnelli tappoi hänet. Cardigan selviytyi hyökkäyksestä hengissä vastoin kaikkia todennäköisyyksiä, hän ei edes haavoittunut pahasti.
Kun kevyen prikaatin rippeet hoippuivat takaisin omille linjoille, Raglan oli liian järkyttynyt jatkamaan taistelua. Pelkän jalkaväen voimin olisi muutenkin liian riskialtista yrittää ajaa venäläiset pois. Nykyään tiedämme, etteivät venäläiset olleet siirtämässä tykkejä pois, ainoastaan särkeneet joidenkin lavetit. Brittien vetäydyttyä he tosin saivat kaikessa rauhassa viedä pois 7 ehjäksi jäänyttä kevyttä tykkiä.
Balaklavan taistelu oli lähes ainoa sotaretken taisteluista jonka venäläiset saattoivat edes jotenkuten julistaa voitoksi, vaikka sen merkitys sodan lopputulokseen oli lopulta vähäinen.
Kevyen prikaatin hyökkäys lienee yksi ylimainostetuimpia sotilaallisia epäonnistumisia, samanlaisia koomauksia, väärinkäsityksiä ja katastrofaalisia hyökkäyksiä oli tapahtunut maailman sivu ja tulisi tapahtumaan jälkeenkin päin. Sen tunnettuvuus perustunee lähinnä brittilehdistön revittelyyn ja Krimin sodan yleiseen poliittiseen likapyykkiin.
11. Husaarirykmentin kornetti:
11. oli Cardiganin oma rykmentti, ja hän oli itse tilannut miehilleen upeat kullanhohtoiset univormut. Cardigan oli upporikas ja käytti sotilasuraansa paljon omia rahojaan. Cardiganin ja hänen miestensä univormuilla koreilu aiheutti paljon mussutusta muilta rykmenteiltä.
Usein hyökkäys henkilöityy lordi Cardiganiin, jonka uralta löytyykin kaikenlaista ylimielistä ja sotilaalle sopimatonta käytöstä ja epäpätevyyttä. Tähän nimenomaiseen hölmön tölmäykseen hän on kuitenkin syytön, hänhän vain toteutti saamaansa käskyä kyseenalaistettuaan sen järjellisyyden kahdesti.
Raglan syytti Lucania kevyen prikaatin menetyksestä, ja sai järkättyä tälle fudut. Kotimaassa Lucan sai osittain palautettua maineensa. Raglan ei ollut sitä enää näkemässä. Vaikka hän saikin venäläisistä suuren voiton Inkermanin taistelussa seuraavassa kuussa, sotaretken tahmeus ja rintamaolot rapauttivat hänen mielensä ja kehonsa terveyttä. Raglan kuoli leirissään seuraavan vuoden kesäkuussa.
Lucan ja Cardigan syyttivät pääasiassa Nolania käskyn sotkemisesta. Tältä todisteiden valossa tosiaan näyttääkin, toisaalta Nolan oli kuollut eikä voinut enää puolustaa itseään, joten hän oli kätevä syntipukki. Myöhemmin jotkut tutkijat ovat väittäneet että Raglanin käskyn alkuperäisen ajatuksen noudattaminen olisi päättynyt samanlaiseen katastrofiin, koska venäläisiä oli harjanteella paljon, ja maasto teki ratsuväen hyökkäyksen vaikeaksi.
Raglan:
Lucan:
Cardigan:
Nolan: