Ukrainan kriisin kärjistyminen sodaksi on ollut ikävä yllätys monessa maassa etenkin poliitikoille, jotka olivat tuudittautuneet ajatukseen "ei enää sotaa Euroopassa" - tämä harkitsematon ajatusrakennelma on johtanut siihen, että monessa maassa asevoimien rahoitusta on leikattu, roolia muutettu olennaisella tapaa (esim. erikoistuttu kv. operaatioihin tms), ryhdytty järjettömiin kilpailutuksiin (Saksasta taitaa löytyä useita esimerkkejä siitä kuinka homma on mennyt puihin). Vajaassa vuodessa kaikki on muuttunut ja nyt aiemmin fiksuilta tuntuneet leikkaukset alkavatkin tuntua järjettömiltä toimilta mutta paluu entiseen on huomattavan vaikeasti toteutettavissa ja diktatuureihin verrattuna tällaisissa prosesseissa demokratiat ovat olennaisesti hitaampia. Ihmetyttää vaan ettei Georgia herättänyt poliitikkoja vaikka se herätti monet muut huomaamaan Venäjän harjoittaman politiikan muuttuneen entistä enemmän vastaamaan doktriinia ja Moskovan asettamia tavoitteita.
Jos Ukrainan tilanteesta etsii jotain positiivista niin Suomen kohdalla se on ainakin se, että eiköhän nyt haudattu jälleen joksikin aikaa joidenkin utopiat ammattiarmeijasta asevelvollisuuden sijaan!
vlad.
Eduskunta pomppelehtii ympäriinsä laulellen, että eeei meee taarviita aarmeijaaaa eiii mee taarviita armeijaaa eeeiii mee taaaarvita aaaaarmeijaa aa oho!! mitä se ryssä teki!! vittu