HS-kysely Sotilaat huolissaan Venäjän aikeista

Topikin aihe on itseasiassa se, että upseerit eivät saa nukuttua ja heidän perhe-elämänsä kärsii, koska Venäjä raaputtaa Euroopan turvallisuuspintoja.

Mitenköhän herrojen upseerien henkinen kantti kestää, jos oikeasti vanja laittaisi suomalaiset kiristysruuviin, pyssymiesjoukkojen maahanlaskusta puhumattakaan? Siis, jos jo nyt tuntuu työkyky olevan vaakalaudalla unettomuuden vuoksi?
 
Oliskohan kenties kyse siitä suunnittelu- ja valmiustoiminnasta, jota täällä niin kovasti morkataan.
 
Mitenköhän herrojen upseerien henkinen kantti kestää, jos oikeasti vanja laittaisi suomalaiset kiristysruuviin, pyssymiesjoukkojen maahanlaskusta puhumattakaan? Siis, jos jo nyt tuntuu työkyky olevan vaakalaudalla unettomuuden vuoksi?

Henkisen kantin kestävyys on yksilöllistä. Joillakin se kestää vaikka läpi kolmannen maailmansodan jälkeisen ydintalven kun taas toisilla henkinen selkäranka murtuu ja toimintakyky katoaa jo pelkästä asian ajattelemisesta. Syvän rauhan aikana ei ole mitään todellista syytä tai tarvetta stressata oikeastaan mistään. Henkisen paineen muodostaminen ja sietokyky ovat hyvin pitkälti asennekysymys.


Oliskohan kenties kyse siitä suunnittelu- ja valmiustoiminnasta, jota täällä niin kovasti morkataan.

Niin, eli tarkoitatko niitä lihavien kirjoituspöytäsotilaiden ja muiden sikaniskojen toimistotyötä?

Sitä voi reserviläisenä ajatella, että esim. harjoitukset, henkilöstö, laitteiden ja kaluston huolto ja testaus, varastointi, hankinnat, puhumattakaan sodanajan toiminnan suunnittelusta, tapahtuu tuosta vaan.

Eikö ne tulekaan kaikki jostain taikaseinästä manaamalla?
 
Itse pidän Puolustusvoimien suunnittelukulttuuria ja -toimintatapaa raskassoutuisena ja tehottomana.

Niiltä osin kuin itse olen (useammassakin toimintaympäristössä) nähnyt, siinä minimoidaan virheitä ja tuotetaan toimeenpantavuudeltaan kohtuullisen hyvää peruskauraa. Se ei skaalaudu, eikä varsinkaan tue nopeaa kehittymistä.

Vertailukohtana ovat taloudellisilta, materiaalisilta ja henkilöstövaikutuksiltaan samansuuruiset siviilihankkeet, niin Suomessa kuin kansainvälisestikin. Siis sisältä tarkasteltuna.

Syvän rauhan tilassa virheiden ja riskien minimointi on luonnollisesti väistämätön kehityskulku, ja moni hyvä asia seuraa sitä. Toisaalta se on kovin vahva este tai ainakin hidaste vertaisjoukkoa nopeammalle kehitykselle.

Kysyn usein itseltäni miten toimenpide X tai suunnitelma Y, kehityshanke Z tai muu puuha parantaa Suomen vakavien häiriötilanteiden ja poikkeusolojen suorituskykyä. Se on armoton mittari. Oikea? Ainoa oikea sotaväelle?
 
Itse pidän Puolustusvoimien suunnittelukulttuuria ja -toimintatapaa raskassoutuisena ja tehottomana.

Niiltä osin kuin itse olen (useammassakin toimintaympäristössä) nähnyt, siinä minimoidaan virheitä ja tuotetaan toimeenpantavuudeltaan kohtuullisen hyvää peruskauraa. Se ei skaalaudu, eikä varsinkaan tue nopeaa kehittymistä.

Vertailukohtana ovat taloudellisilta, materiaalisilta ja henkilöstövaikutuksiltaan samansuuruiset siviilihankkeet, niin Suomessa kuin kansainvälisestikin. Siis sisältä tarkasteltuna.

Syvän rauhan tilassa virheiden ja riskien minimointi on luonnollisesti väistämätön kehityskulku, ja moni hyvä asia seuraa sitä. Toisaalta se on kovin vahva este tai ainakin hidaste vertaisjoukkoa nopeammalle kehitykselle.

Kysyn usein itseltäni miten toimenpide X tai suunnitelma Y, kehityshanke Z tai muu puuha parantaa Suomen vakavien häiriötilanteiden ja poikkeusolojen suorituskykyä. Se on armoton mittari. Oikea? Ainoa oikea sotaväelle?

Monesti olen miettinyt, että pitäisi olla kilpaileva puolustusvoimat siinä rinnalla. Tosin sellaisia löytyy jo lähiympäristöstä. Mutta tämä tietysti hyvin kapeasta vinkkelistä katsottuna.
 
Tämä on varmasti totta. Aika isojakin mistaakeja lakaistaan maton alle, kun tekijä on iso tappi. Tätä on varmasti hankala kiistää.
Ensimmäisenä tulee mieleen prikaatikenraali Nepponen. Jäi kiinni lievästä rattijoppoudesta. Ei ollut riittävästi perusteita erottaa, mutta annettiin ymmärtää että on aika lähteä ja siirretiin jäähdyttelemään, kunnes ymmärsi erota parin kuukauden päästä. Valittiin tosin sittemmin eduskuntaan, mutta se nyt tuskin on pv:n vika ;-)

Ja erotettiinhan kenraali Keinonenkin puolustusvoimain komentajan tehtävästä jäätyään kiinni väärinkäytöksistä.
 
Noniin Lepardi, lepo vaan. Myönnä vaan, että koppalakki korvaa järjen.;)
Yli 40 prosenttia vastanneista on sitä mieltä, että Suomen poliittisen johdon olisi pitänyt toimia jämäkämmin Ukrainan kriisissä.
Suomen reserviläisarmeijan liikekannallepano kestää kuukausia. Krimin kriisi on upseerien mukaan kuitenkin osoittanut, että Venäjä voi mobilisoida nopeasti isoja joukkoja. Tilanne voi kärjistyä päivissä."

Kysymykseni kuuluvatkin:
- onko pv:n henkilöstön stressitaso alentunut kriisin pitkittyessä - vai ehkä noussut lisää?
- tarkoittaisiko se, että valtiojohto olisi toiminut jämäkämmin sitä, että olisi kohotettu valmiutta tms.?
- eikö tuolle liikekannallepanon hitaudelle nyt voisi tehdä jotain virkistävää?

Myönnettäköön, ammattiylpeänä lähden tulille kun tuomitaan tyhmäksi, laiskaksi ja maanpuolustuksen suurimmaksi ongelmaksi vaikka parhaansa tässä on yrittänyt...

En kyllä ympäristössäni ole huomannut mitään stressitason nousua. Ja pitäisin aika huolestuttavana jos näin tapahtuu. Mitään suurempaa suoranaista uhkaa ei Suomeen (vielä) suuntaudu, joten kyllä ammattilaisten pitäisi olla vielä aika levollisia.

Tosiasia on, että merkittävää puolustuskyvyn nostaminen kestää pitkään. Oli se sitten lisämateriaalin hankintaa tai reservin koulutustason nostamista. Tämä jälkimmäinen esim kertauttamalla tärkeimpiä joukkoja olisi nopein ja tehokkain taa parantaa valmiutta. Jotain tällaista olisi hyvinkin voinut järjestää, samalla olisi annettu selkeä signaali, että seuraamme tilannetta ja reagoimme siihen. Poliitikot eivät tähän tietenkään suostu koska:
- Se maksaa rahaa.
- Se voi "provosoida Venäjää". Perinteinen perustelu ja huono. Tosiasiassa suurvalta ei koe pienen valtion puolustuksellisia toimenpiteitä mitenkään uhkaaviksi. Toki Venäjä näin väittäisi, jotta saisi pienellä kommunikealla kohdemaan pitämään valmiutensa korkeana.

LKP-järjestelmä vaatisi tosiaan uudistamista. Nykypäivänä valmiusjoukoille voitaisiin antaa varusteet (pois lukien aseet) jo kotiin. Tarvittaessa heidät kutsuttaisiin sitten palvelukseen vaikka tekstiviesteillä ja radio/TV-ilmoituksilla. Suurempi haaste on raskaan materiaalin ja raskaiden ampumatarvikkeiden hajauttaminen, mutta kyllähän tähänkin keinoja varmasti olisi kehitettävissä.

Keskeisintä on kuitenkin että poliitikot antavat valtuuden kohottaa valmiutta riittävän ajoissa. Talvisodasta selvittiin surkeasta varustelutasosta vain koska koko kenttäarmeija asetettiin ylimääräisiin harjoituksiin hyvissä ajoin ennen NL:n hyökkäystä. Joukoilla oli toista kuukautta aikaa kouluttaa ja varustaa asemia, puhumattakaan kaikesta siviiliyhteiskunnan varautumisesta ja materiaalin ottamisesta puolustusvoimien käyttöön.
 
Myönnettäköön, ammattiylpeänä lähden tulille kun tuomitaan tyhmäksi, laiskaksi ja maanpuolustuksen suurimmaksi ongelmaksi vaikka parhaansa tässä on yrittänyt...

LKP-järjestelmä vaatisi tosiaan uudistamista. Nykypäivänä valmiusjoukoille voitaisiin antaa varusteet (pois lukien aseet) jo kotiin. Tarvittaessa heidät kutsuttaisiin sitten palvelukseen vaikka tekstiviesteillä ja radio/TV-ilmoituksilla. Suurempi haaste on raskaan materiaalin ja raskaiden ampumatarvikkeiden hajauttaminen, mutta kyllähän tähänkin keinoja varmasti olisi kehitettävissä.

Keskeisintä on kuitenkin että poliitikot antavat valtuuden kohottaa valmiutta riittävän ajoissa. Talvisodasta selvittiin surkeasta varustelutasosta vain koska koko kenttäarmeija asetettiin ylimääräisiin harjoituksiin hyvissä ajoin ennen NL:n hyökkäystä. Joukoilla oli toista kuukautta aikaa kouluttaa ja varustaa asemia, puhumattakaan kaikesta siviiliyhteiskunnan varautumisesta ja materiaalin ottamisesta puolustusvoimien käyttöön.

Nyt kun päästiin asiaan, olen samaa mieltä, pientä kehitystä toisaan tarvitaan. Toki nuo LKP-asiat ovat niin hys hys juttuaja, etten edes usko tietäväni kaikkea, mutta käsitykseni siitä on "liian hidas nykyaikaan".
Vaikka aseita ei edes jaettaisi kotiin, olisi nopeampi kutsujärjestelmä otettava käyttöön. Poliitikot tulevat vehtaamaan asian kanssa joten PV,n puolella ei jää aikaa lähettää kirjeitä.
 
Ei pitäisi laittaa leikin puolelle sitä mitä Ukrainassa tapahtunut Krimin miehityksineen. 140 000 sotilasta laitetaan välittömästi Shotsin kisojen jälkeen valmiusharjoituksiin ja suoritetaan haltuunotto, ja äijiä vieläkin rajoilla. Jos sinä olisit töissä alalla, niin alkaisitko piirtelemään karttoja keskellä yötä? Ihmiset ottavat ja katsovat asioita eri kanteilta, osa toki mediavaikuttamista.
 
@Hande taitaa puhua tästä "tulos tai ulos"- urakehityksestä, joka koskee mm. yhdysvaltalaisia värvättyjä. Kieltämättä tuossa on houkuttelevia seikkoja, koska silloin päästäisiin kivuttomasti eroon siitä osasta henkilöstöä, joka ei enää kehity tai gonahtaa vain odottelemaan eläkettä tehden toisarvoisia työtehtäviä ja kenties laiskottelee niidenkin osalta. Toisaalta kyvykkäillä olisi nykyistä nopeatempoisempi urakehitys tuon myötä ja reserviin siirretty entinen ammattisotilas olisi kuitenkin poikkeusoloissa käytettävissä siinä missä kuka tahansa asevelvollinen, mutta ei jurnuttaisi virkaiän tai aseman takia nuorempien esteenä eikä söisi rajallisia resursseja.

En sano, etteikö tuossa olisi myös huonoja puolia vähintäänkin yksikön näkökulmasta, mutta on siinä paljon hyvääkin.

Käytännön sovellus voisi olla jotain tuon suuntaista. Kaiken kaikkiaan tässä ei ole kysymys siitä, etteivätkö everstiluutnantit olisi hyviä ryyppykavereita, tai kovakuntoisia esitaistelijoita, tai vaikka mitä muuta positiivista, vaan siitä, että meillä ei yksinkertaisesti ole varaa ylläpitää niin järeää byrokratiaa, kuin mitä tällä hetkellä tehdään. Se voi olla kevyempi kuin muilla, mutta siitä huolimatta liian raskas meille. Mitään helppoa pikaratkaisua tähän ei tietenkään ole, mutta koko järjestelmää pitää tietenkin muuttaa koulutuksesta lähtien ja jos kaikille nykyään riittää paperitöitä, niin sitten niitä pitää vähentää. Virkoja pitää vähentää ja järjestelmä pitää muokata sellaiseksi, että pienempi määrä virkamiehiä pystyy sitä pyörittämään. Samaan aikaan täytyisi pitää tiukasti kiinni rivistä poistuvista ammattitaitoisista reserviläisistä. Tunnen hyvin vähän kantahenkilökuntaan kuuluvia, samalta RUK-kurssilta jäi firmaan neljä kaveria, jotka sattumalta ovat tällä hetkellä juuri everstiluutnantteja, eikä heistä kenelläkään olisi vaikeuksia työllistyä muihin hommiin. Edustavatko he sitten sitä parempaa puolikasta, siitä en osaa sanoa.

Tämä ylimiehitysongelma läpäisee toki kaikki hallinnonalat, ei tämä mikään Pv:n luoma hirviö. Kadettiupseerikunta on toki voimakas tekijä, mikä muuttaa osaltaan homman luonnetta. Samanlaista veljen hylkäämisen tuskaa ei ehkä muissa piireissä tunneta?
 
Kyllä meillä varsin kustannustehokas puolustusjärjestelmä on.

Onko järkeä verrata Ruotsiin tai Norjaan? Sieltäkö se uhka tulee?

Kustannustehokkuudesta, mitä jos koulutetaan putkimiehet ja hammashoitajat mutta heidän työlupa päättyy kun täyttävät 30 vuotta? Se on vastaava asia kuin että melkein kaikki saa varusmieskoulutuksen, mutta 30-vuotiaana poistetaan reservistä. Se on turhaa koulutusta.
 
Onko järkeä verrata Ruotsiin tai Norjaan? Sieltäkö se uhka tulee?

Kustannustehokkuudesta, mitä jos koulutetaan putkimiehet ja hammashoitajat mutta heidän työlupa päättyy kun täyttävät 30 vuotta? Se on vastaava asia kuin että melkein kaikki saa varusmieskoulutuksen, mutta 30-vuotiaana poistetaan reservistä. Se on turhaa koulutusta.
Mitenniin ne yli 30v poistetaan reservistä?
Reservissähän ollaan 60-ikävuoteen asti, joko sijoitettuna tai sijoittamattomana. Tuntuu nyt menevähän unohduksiin se, vaikka et olisi sijoitettu johonkin tiettyyn joukkoon tällähetkellä, olet silti reservissä ja tarpeen vaatiessa sijoitetaan jonnnekkin missä tarvitaan.
 
Mitenköhän herrojen upseerien henkinen kantti kestää, jos oikeasti vanja laittaisi suomalaiset kiristysruuviin, pyssymiesjoukkojen maahanlaskusta puhumattakaan? Siis, jos jo nyt tuntuu työkyky olevan vaakalaudalla unettomuuden vuoksi?
Joo. Karavaani kulkee ja koirat haukkuu:p

Tuskinpa suomalaisilla upseereilla unet menneet:confused:
 
Jotain palveluita voisi ostaa ulkomailta kuten viimeksi kun Saksa hoiti Lapin alueen.

Esikuntapalvelut voisi ostaa Ruotsista koska heillä on niin paljon kenraaleita. Koulutuspalveluita voisi myös ostaa Ruotsista, palkatut aliupseerit kouluttaa paremmin kuin kotimainen 18-19v kokelas.

Jos aseita ja näkkileipää voi ostaa ulkomailta niin varmaan myös koulutusta. Kaikki on kuitenkin aika toivotonta jos armeijaa ei suunnitella reserviläisarmeijaksi. Eli aseet ja menetelmät pitää alusta asti rakentaa siten, että taisteluun tullaan nelivetoisella pick-upilla tai LandCruiserilla. Ei siinä ole mitään hävettävää. Valemaaleja on maa täynnä, toisin kuin Pasia käyttävät pataljoonat, jotka paljastuu turhan helposti.
 
Monesti olen miettinyt, että pitäisi olla kilpaileva puolustusvoimat siinä rinnalla. Tosin sellaisia löytyy jo lähiympäristöstä. Mutta tämä tietysti hyvin kapeasta vinkkelistä katsottuna.
MPK. Jos ressut tekis varusmiehiä paremmin ja vielä ylpeilisi siitä kapiaisille. Häpeä on hyvä motivaattori.
 
Onko järkeä verrata Ruotsiin tai Norjaan? Sieltäkö se uhka tulee?

Kustannustehokkuudesta, mitä jos koulutetaan putkimiehet ja hammashoitajat mutta heidän työlupa päättyy kun täyttävät 30 vuotta? Se on vastaava asia kuin että melkein kaikki saa varusmieskoulutuksen, mutta 30-vuotiaana poistetaan reservistä. Se on turhaa koulutusta.

Oletko koska viimeksi yrittänyt tetsata täydessä taisteluvarustuksessa? Kun on sellaiset 25 kiloa romua niskassa, ei nelikymppiset enää kauheasti riehu. Sota on ruohonjuuritasolla nuorten miesten hommia. Sen takia niitä vanhempia siirretäänkin helpompiin tehtäviin selustaan ja esikuntiin.

Seuraavaksi alat sitten kyselemään kuten aseistakieltäytyjät, että miksi meillä koulutetaan koko ikäluokka vaikka kaikkia ei sijoiteta sodan ajan tehtäviin. No siksi että siviiliyhteiskunta tarvitsee yhä enemmän väkeä toimiakseen, jolloin VAP-luokka kasvaa tasaisesti. Ja toisaalta se osa reservistä joka ei kykene kuntonsa ja terveytensä takia tehtäviinsä kovinkaan montaa vuotta kasvaa kokoajan. Ja kun ei ole kristallipalloa annettu, on vaikea arvioida kaksikymppisistä hemmoista mihin ammattiin intin jälkeen kouluttautuvat ja miten kunto kehittyy...
 
Back
Top