HS-kysely Sotilaat huolissaan Venäjän aikeista

[Laamanator]

Ensinnäkin Suomessa on perinteisesti ollut naurettavan vähän kantahenkilökuntaa sijoitettavaksi sodanajanjoukkoihin, kun vertaa mihin tahansa kaaderiperusteiseen asevelvollisuusarmeijaan. 550k aikana tilanne oli katastrofaalinen ja tiputus 350k:n paransi lähinnä operatiivisten joukkojen tilannetta. Taistelevien joukkojen (JV, PST, TYK, MEK) SA-perusyksikönpäälliköksi ei kyllä riitä reserviläisen osaaminen - ei osin edes joukkuetasolle (TIED-, PSTOHJ). Monissa esikunnissa ja tukevien joukkojen yksikönpäälliköiden tehtävissä taas se siviiliosaamista omaava reserviläinen tosin voi taas olla sitä kapiaista parempi.

Onko suomalaisella nykyjärjestelmällä edes realistista mahdollisuutta kasvattaa ammattisotilaiden %-osuutta sa-joukoissa riittävän suureksi? Kenttäarmeijan suorituskyvyn ja maanpuolustuksen kannalta se olisi edullinen ja sen vuoksi ehdottoman tavoiteltava tilanne, mutta nykyinen järjestelmä ei siihen valitettavasti taivu.

Muutama viesti taaksepäin esitin kysymyksen, että tarvitseeko jokaisen ammattisotilaan olla virassa. Tämän kysymyksen esitin sen vuoksi, että sa-joukkojen tarve on huomattavasti suurempi kuin, mitä normaaliolojen aikana on mahdollista pitää virassa. Oman näkemykseni mukaan jokaisen ei tarvitse olla virassa, mutta yhteensä koulutettua ammattipäällystöä tulee olla sa-joukkojen tarpeeseen nähden jos ei riittävästi, niin ainakin mahdollisimman paljon.

Onko asian järjestämisen ratkaisu reservin nykyistä suurempi ammattimaistaminen ja yhtenäisupseeristo, jonkinlainen "tulos tai ulos" järjestelmä vai mikä kaikkine yksityiskohtineen, en tässä vaiheessa ota siihen kantaa. Joka tapauksessa tällainen tarkoittaisi hyvinkin merkittäviä ja jopa radikaaleja muutoksia nykyiseen järjestelmään, ja saattaisi lisätä sotilasuran tuulisuutta merkittävästi. Riskit ja vastuu omasta pärjäämisestä ulkoistettaisiin nykyisin yhteiskunnassa vallitsevan uusliberalistisen käytännön mukaisesti yksilölle itselleen. Olen kohtalaisen vakuuttunut siitä, että esimerkiksi Upseeriliitto taistelisi tällaista muutosta vastaan vaikka hamaan lakkauttamiseensa asti.

Maanpuolustuksen edun vuoksi on kuitenkin tarvittaessa tehtävä suuriakin uhrauksia ja pystyttävä tinkimään ns. saavutetuista eduista. Siitäkin huolimatta, että se aiheuttaisi suurta mielipahaa tai henkilökohtaista vahinkoa. Puolustusvoimien tehtävä on puolustaa Suomea. Ei toimia minkään poikakerhon verovaroin kustannettuna suojatyöpaikkana ja nautintaoikeutena. Tästä muun muassa poliittinen kansanedustuslaitos sekä kansalaiset ja veronmaksajat lienevät järkähtämättömän yksimielisiä.

Kannattaa miettiä sitä, että niissäkin joukoissa jossa khenk:aa on sijoitettu tälle tasolle on kapiaisten kokemus- ja osaamistaso muihin maihin ja jopa meidän omia standardejamme KRIHA operaatioissa alempi. Esimerkkinä vaikkapa Britti armeija jossa "ylenemistahti" vastaa melko hyvin omaamme Komppanian päällikkö on aina majuri (Näin on myös meillä KRIHA operaatioissa). Vaikka paikka olisikin jyvitetty kantahenkilökunnalle, on meidän SA-joukoissa kyseisessä tehtävässä pääsääntöisesti luutnantti - yliluutnantti. Tämä tarkoittaa sitä että KPÄÄL on suomalaisessa organisaatiossa pääsääntöisesti 10v vähemmän kokenut. Vastaavasti PKOM on SA-joukoissa yleensä kapteeni-majuri. BA:ssa ye-everstiluutnatti. Tässä ero on vielä radikaalimpi...mitäpä luulette kuinka paljon enemmän näkemystä ja kokemusta on YE-evl:lla kun SM-kapteenilla....ainakin se 10 palvelusvuotta!

Palvelusvuosiensa lisäksi moni näistä kaukaisten maiden ammattisotureista on lisäksi johtanut sitä omaa joukkoaan oikeissa taistelutehtävissä. Suomalaisilla ammattisotilailla on tältä saralta hieman vähemmän omakohtaista kokemusta ja siten hankittua osaamista. Toivottavasti ne Suomen paljon puhutut "erityisolosuhteet" sitten vähän kompensoivat tätä kompetenssin vajausta ja wanhan sanonnan mukaan paras oppi tulee lopulta kantapään kautta.

Kyllä minulle on tullut vastaan niitä möhömahojakin erinäisiä kappaleita - ja huom minä sentään olen täällä niitä joiden mielestä intti tekee aina välillä jotain oikein, ja jotka ymmärtävät että niitä kirjoituspöytämajureita tarvitaan.

Kyllä Puolustusvoimilla on monessa asiassa peiliin katsomisen paikka ja runsaasti kehittämisen varaa. Sitä ei rehellinen voi kieltää ja asiat eivät hyssyttelemällä tai vaikenemisella kehity mihinkään. Kehitys kulkee eteenpäin eikä maailma tule milloinkaan valmiiksi. Voisi kokonaisuuden kannalta olla jopa erittäin hedelmällistä, mikäli maanpuolustusta koskevat asiat saataisiin nykyistä laajemman ja syvällisemmän kansalaiskeskustelun fokukseen, ja ihmiset oikeasti seuraisivat tarkasti mitä sotaväessä tehdään. Keskustelu kävisi tällöin kuumana myös muista aiheista kuin siitä, että mikä varuskunta lakkautetaan missäkin tai pitäisikö asevelvollisuudesta luopua.

 

[Sardaukar]

Pari kysymystä Laamanaattorille:

1. " tarvitseeko jokaisen ammattisotilaan olla virassa." Miten voi olla ammattisotilas jos ei ole? Puolipäiväsotilaan hommia saattaa olla vaikea tehdä.

2. "Palvelusvuosiensa lisäksi moni näistä kaukaisten maiden ammattisotureista on lisäksi johtanut sitä omaa joukkoaan oikeissa taistelutehtävissä. Suomalaisilla ammattisotilailla on tältä saralta hieman vähemmän omakohtaista kokemusta ja siten hankittua osaamista. Toivottavasti ne Suomen paljon puhutut "erityisolosuhteet" sitten vähän kompensoivat tätä kompetenssin vajausta ja wanhan sanonnan mukaan paras oppi tulee lopulta kantapään kautta."

Tuohan tarkoittaa täysin, että Suomen pitäisi osallistua enemmän taistelutoimiin ulkomailla kokemuksen kasvattamiseksi. Onkos tuo nyt se tarkoitus kompetenssin kasvattamiseen?

 

[Museo]

Muutama viesti taaksepäin esitin kysymyksen, että tarvitseeko jokaisen ammattisotilaan olla virassa.

Upseereissa heräisi vasemmistolaisia ajatuksia jos virkasuhteet muutettaisiin osa-aikaisiksi työsuhteiksi jollain puolikkaalla vuosityöajalla. Tämä se suunta on kuitenkin ollut monella muullakin tavallisen kuolevaisen työpaikalla, joten miksi se ei voisi entistä enemmän koskettaa myös kadettiupseereita?

 

[tjmies]

Millä ihmeellä saat puolustusvoimien hallinnosta leveän? Kerrataanpa vielä kerran 2015 organisaatio. Kenraaleita/amiraaleja 28, everstejä/kommodoreja 90, everstiluutnantteja/komentajia hieman yli 400, majureita/komentajakapteeneita 650, kapteeneita/kapteeniluutnantteja 1000, yliluutnantti-luutnatti vähän yli 1000.

Vertailuluvut maailmalta kyllä kertovat, että suomessa ei ylempiä upseereita johdettaviin sotamiehiin verrattuna ole paljon. Tälläiselle täysin maallikolle vaan nuokin luvut vaikuttavat jotenkin isoilta, mutta se johtunee huonosta alan tuntemuksesta.
Tuossa aikaisemmin joku heitti että taistelevia pataljoonia on noin 50. Olen tietoinen että muitakin joukkoja on ja että ammattiupseereita SA-sijoitetaan muuallekin kuin noihin pataljooniin mutta leikitäänpä hiukan. Everstit ja yli heitetään pois laskuista - olkoon vaikka jossain ylemmissä esikunnissa jne. Ripotellaanpa nuo yllämainitut upseert ihan huvin vuoksi sitten noihin pataljooniin.

Pataljoonalle riittää 8 evl:ää, eli joka komppanialle riittää evl päälliköksi ja pari jää vielä pyörittämään pataljoonan esikuntaa/muita toimintoja.

Majureita on 13 joista muutama varataan pataljoonan esikuntaan avuksi kun evl:ja oli niin vähän. Loput kuluukin kun laitetaan ne ylijääneet majurit komppanian varapäällikön hommiin tai tulenjohtopäälliköiksi.

Kapteeneja on 20 kappaletta niin että sitenhän meillä onkin jo joukkueenjohtajan vakanssit täytetty kapteeneilla.

Valitettavasti yliluutnantti-luutnantti -aksellilla on vajausta, joten jokaiseen ryhmään ei riitä ryhmänjohtajaksi tämän tason upseeria, mutta kaipa osan ryhmistä voisi saada toimimaan vaikka niissä olisikin rj:nä vain joku reservin luutnantti.

Tämän kepeän ajatusleikin rustasin tähän ihan vaan siksi, että ymmärrän kyllä että joku saattaa olla sitä mieltä että upseerikunnassa on jonkun sortin pöhöä, varsinkin kun hommat mitä ne tekee - sekä rauhan aikana että sodonajan joukoissa - ovat useimmille ihan tuntemattomia. Koska useimpien mielikuvat upseereista tulee varusmiespalveluksesta (jossa vain yliluutnanttiin asti tehdään jotain ja korkeammat herrat vaan patsastelee ympäriinsä tärkeän näköisenä, eiks jeh?) niin on hankala nähdä tarvetta kaikille niille upseereille jotka tekevät jotain sellaista joka ei ole omakohtaisesti ja kokemusperäisesti tuttua.

Sillä logiikallahan saadaan sodanajanjoukkoihin yllä "laskemani" miehitys....

 

[Lepard]

Tuossa aikaisemmin joku heitti että taistelevia pataljoonia on noin 50. Olen tietoinen että muitakin joukkoja on ja että ammattiupseereita SA-sijoitetaan muuallekin kuin noihin pataljooniin mutta leikitäänpä hiukan. Everstit ja yli heitetään pois laskuista - olkoon vaikka jossain ylemmissä esikunnissa jne. Ripotellaanpa nuo yllämainitut upseert ihan huvin vuoksi sitten noihin pataljooniin.

Pataljoonalle riittää 8 evl:ää, eli joka komppanialle riittää evl päälliköksi ja pari jää vielä pyörittämään pataljoonan esikuntaa/muita toimintoja.

Majureita on 13 joista muutama varataan pataljoonan esikuntaan avuksi kun evl:ja oli niin vähän. Loput kuluukin kun laitetaan ne ylijääneet majurit komppanian varapäällikön hommiin tai tulenjohtopäälliköiksi.

Kapteeneja on 20 kappaletta niin että sitenhän meillä onkin jo joukkueenjohtajan vakanssit täytetty kapteeneilla.

Valitettavasti yliluutnantti-luutnantti -aksellilla on vajausta, joten jokaiseen ryhmään ei riitä ryhmänjohtajaksi tämän tason upseeria, mutta kaipa osan ryhmistä voisi saada toimimaan vaikka niissä olisikin rj:nä vain joku reservin luutnantti.

Tämän kepeän ajatusleikin rustasin tähän ihan vaan siksi, että ymmärrän kyllä että joku saattaa olla sitä mieltä että upseerikunnassa on jonkun sortin pöhöä, varsinkin kun hommat mitä ne tekee - sekä rauhan aikana että sodonajan joukoissa - ovat useimmille ihan tuntemattomia. Koska useimpien mielikuvat upseereista tulee varusmiespalveluksesta (jossa vain yliluutnanttiin asti tehdään jotain ja korkeammat herrat vaan patsastelee ympäriinsä tärkeän näköisenä, eiks jeh?) niin on hankala nähdä tarvetta kaikille niille upseereille jotka tekevät jotain sellaista joka ei ole omakohtaisesti ja kokemusperäisesti tuttua.

Sillä logiikallahan saadaan sodanajanjoukkoihin yllä "laskemani" miehitys....

Näinhän se on, näkymätöntä työtä on vaikea arvioida, saati sitten arvostaa. Pelkästään operatiivinen suunnittelu syö aika paljon työvoimaa. 230 000 sotilaan armeijan palvelukseen kutsuminen, heille tulevien miljoonien varusesineiden, satojen tuhansien aseiden, kymmenien tuhansia ajoneuvojen ja yhteensä varmaan satojen tuhansien tonnien materiaalimäärien hajauttamisen suunnittelu ja valmistelu ei tapahdu hetkessä, puhumattakaan näiden joukkojen keskittämisen ja ensimmäisten tehtävien suunnittelusta. Saati sitten se lakisääteinen hallintohumppa jonka mieluummin unohtaisi mutta tehtävä sekin on....

Tuo ajatusleikki oli ihan hyvä alku. Tosin niitä taistelevia pataljoonia taitaa olla jonkin verran enemmän. Ja joka tapauksessa niitä kapteeni - everstiluutnantteja tarvitaan myös kaikkiin aselajijoukkoihin. Kokoonpanoissa on varmaan pari sataa kenttätykistöpatteristoa, ilmatorjuntapatteristoa, pioneeripataljoonaa, viestipataljoona ja huoltopataljoonaa. Sitten on niitä ylempiä esikuntia, kuten prikaatien esikunnat, aselajirykmenttien esikunnat (tykistö, pioneeri ja logistiikka), sotilasalueiden esikunnat ja armeijakuntien esikunnat. Merivoimilla on puolestaan laivueensa, rannikkojoukkojen pataljoonat ja taisteluosastot. Ilmavoimilla on hävittäjälaivueet, operaatiokeskukset ja erilaiset tukikohtapataljoonat. Ja tietenkin on myös puolustushaarojen esikunnat ja pääesikunta joihon tarvitaan väkeä.

Eli käytännössä niitä everstiluutnantteja riittää se yksi per pataljoona/taisteluosasto (ei aina sitäkään). Komppanian päälliköt ovat vain osassa joukoista henkilökuntaa ja joukkueen johtajat vain hyvin harvoin. Tosiasia on, että uudessakin sodan ajan organisaatiossa vain 4% sotilaista on ammattisotilaita.

 

[Lepard]

Muutama viesti taaksepäin esitin kysymyksen, että tarvitseeko jokaisen ammattisotilaan olla virassa. Tämän kysymyksen esitin sen vuoksi, että sa-joukkojen tarve on huomattavasti suurempi kuin, mitä normaaliolojen aikana on mahdollista pitää virassa. Oman näkemykseni mukaan jokaisen ei tarvitse olla virassa, mutta yhteensä koulutettua ammattipäällystöä tulee olla sa-joukkojen tarpeeseen nähden jos ei riittävästi, niin ainakin mahdollisimman paljon.

Onko asian järjestämisen ratkaisu reservin nykyistä suurempi ammattimaistaminen ja yhtenäisupseeristo, jonkinlainen "tulos tai ulos" järjestelmä vai mikä kaikkine yksityiskohtineen, en tässä vaiheessa ota siihen kantaa. Joka tapauksessa tällainen tarkoittaisi hyvinkin merkittäviä ja jopa radikaaleja muutoksia nykyiseen järjestelmään, ja saattaisi lisätä sotilasuran tuulisuutta merkittävästi. Riskit ja vastuu omasta pärjäämisestä ulkoistettaisiin nykyisin yhteiskunnassa vallitsevan uusliberalistisen käytännön mukaisesti yksilölle itselleen. Olen kohtalaisen vakuuttunut siitä, että esimerkiksi Upseeriliitto taistelisi tällaista muutosta vastaan vaikka hamaan lakkauttamiseensa asti.

Maanpuolustuksen edun vuoksi on kuitenkin tarvittaessa tehtävä suuriakin uhrauksia ja pystyttävä tinkimään ns. saavutetuista eduista. Siitäkin huolimatta, että se aiheuttaisi suurta mielipahaa tai henkilökohtaista vahinkoa. Puolustusvoimien tehtävä on puolustaa Suomea. Ei toimia minkään poikakerhon verovaroin kustannettuna suojatyöpaikkana ja nautintaoikeutena. Tästä muun muassa poliittinen kansanedustuslaitos sekä kansalaiset ja veronmaksajat lienevät järkähtämättömän yksimielisiä.

Kyllä Puolustusvoimilla on monessa asiassa peiliin katsomisen paikka ja runsaasti kehittämisen varaa. Sitä ei rehellinen voi kieltää ja asiat eivät hyssyttelemällä tai vaikenemisella kehity mihinkään. Kehitys kulkee eteenpäin eikä maailma tule milloinkaan valmiiksi. Voisi kokonaisuuden kannalta olla jopa erittäin hedelmällistä, mikäli maanpuolustusta koskevat asiat saataisiin nykyistä laajemman ja syvällisemmän kansalaiskeskustelun fokukseen, ja ihmiset oikeasti seuraisivat tarkasti mitä sotaväessä tehdään. Keskustelu kävisi tällöin kuumana myös muista aiheista kuin siitä, että mikä varuskunta lakkautetaan missäkin tai pitäisikö asevelvollisuudesta luopua.

Toki nykyjärjestelmästä löytyisi kehitettävää. Olen samaa mieltä siitä, että henkilöstöä tulisi voida käyttää joustavammin. Olisi tosiaan hyvä, jos nuorempia sotilaita siirtyisi vapaaehtoisesti tai ohjattuna reserviin mistä käsin heitä käytettäisiin välillä harjoituksissa ja pidettäisiin yllä sodan ajan osaamista. Suurin pula soan ajan organisaatiossa on juuri kapteeneista ja siitä alaspäin. Tämän tason tehtävissä tulisi kuitenkin osaamista pitää yllä jatkuvalla harjoittelulla.

Palveluksessa olevien sotilaiden osalta tekemisen fokusta tulisi tosiaan saada enemmän hallinnosta operatiivisiin tehtäviin ja sodan ajan tehtävien harjoitteluun. Jokaisella voisi olla vaikka pakollinen sodan ajan tehtävän harjoittelu joka kuukausi ja pakollinen fyysinen harjoittelu viikottain jne. Fyysiset vaatimukset saisivat olla tiukemmat ja vapaaehtoisuus kansainvälisiin tehtäviin pitäisi poistaa ja tehdä niistä pakollista herkkua kaikille.

Tällä tavoin saataisiin laajempi ammattisotilaspohja sodan ajan organisaatioon, parempaa sodan ajan osaamista ja kestänyyttä. Onnistuakseen tämä edellyttäisi lainmuutoksia mm virkamiesten irtisanomissuojaan ja tiukempia sanktioita, jos käskettyjä tavoitteita ei saavuteta. Hallinnollisia määräyksiä tulisi muuttaa niin, että ammattisotilas ei menetä kaikkia ammuttamisoikeuksiaan ja lisenssejään siirtyessään reserviin. Lailla pitäisi turvata reserviin siirtyneiden ammattisotilaiden osallistuminen harjoituksiin siviilityöantajien estämättä sitä.

Onnistuakseen tämä todennäköisesti edellyttäisi ammattisotilaiden palkkojen ja muiden etuisuuksien lisäämistä. Muuten ei tuskin saataisi väkeä ammattiin, jossa lakisääteisesti edellytettäisiin tiukasti kuntotason säilyttämistä, siirtopakkoa ja ulkomaan palvelusta sekä karsittaisiin väkeä tasaisesti reserviin näyttöjen perusteella, edellyttäen kuitenkin säännöllistä osallistumista sodan ajan tehtävän harjoitteluun reservissäkin. Tämä tietenkin nostattaisi valituksia sotilaiden erikoiskohtelusta jne., mutta hyvää ei saa halvalla.... Toinen vaihtoehto on toteuttaa että meille syntyy jenkkien mallin mukaiset hyvin liikkuvat työmarkkinat, joita meillä ei vielä ole.

 

[Magistra]

. Suurin pula soan ajan organisaatiossa on juuri kapteeneista ja siitä alaspäin. Tämän tason tehtävissä tulisi kuitenkin osaamista pitää yllä jatkuvalla harjoittelulla.

Palveluksessa olevien sotilaiden osalta tekemisen fokusta tulisi tosiaan saada enemmän hallinnosta operatiivisiin tehtäviin ja sodan ajan tehtävien harjoitteluun. Jokaisella voisi olla vaikka pakollinen sodan ajan tehtävän harjoittelu joka kuukausi ja pakollinen fyysinen harjoittelu viikottain jne. Fyysiset vaatimukset saisivat olla tiukemmat ja vapaaehtoisuus kansainvälisiin tehtäviin pitäisi poistaa ja tehdä niistä pakollista herkkua kaikille

Kyllähän fakta on se, että mitä kauemmas edellisestä sodasta ajallisesti päädytään, sitä hankalampi on ammattisotilaiden työkuva pitää fokuksessa. Pitkä rauhanaikaa on tehnyt niin organisaatiolle kuin henkilötasollakin pehmittymistä.

Olen totisesti samaa mieltä sitä, että työn suuntaaminen operatiiviseen toimenkuvaan olisi tarpeen. Käytännössä en vain keksi, miten "jokaviikkonen sa-tehtävän harjoittelu" voisi tapahtua fyysisesti, taloudellisesti jne. Itselläni ei ole kovin kattava näkemys varusmieskouluttajia ja perusyksikkönä pyörittäviä korkeampi arvoisista kapiaisista, mutta sen yhden lähikontaktin kautta väittäisin, ettei harjoitusta voitaisi pistää pystyyn edes kerran kuussa.

En tiedä (kertokaa, jos tiedätte!) kuinka paljon tehtäväkierto vaikuttaa itse sa-tehtävään. Välillä urakierto tuntuu pyörittävän porukkaa siihen malliin, ettei omaan työtehtävään (siellä työpöydän ääressä) ehdi syventyä. Ehtiikö sa-tehtävään?!

Tuo kv-palvelu on monitahoinen juttu: kv-keikat ovat käsittääkseni taloudellisesti pois pv:n muusta rahasta. Ja olisiko jokaiselle sotilaalle sitten suosittaa se "pakollinen" visiittipaikka? Kohdemaiden vaarallisuustaso vaihtelee - kuka joutuu minnekin? Ja meiltä löytyy sellainen mies kotoa, joka osaa puhua suomea piste. Siis vaikka kuinka on virkamiesengelskaa luettu, vain suomella pärjää.

Foorumilla usein parjattu Hägglund on antanut fyysisen kunnon ylläpitämisestä ihan yleispätevää noottia. Hän inhoaa läskejä naisia ja läskejä upseereita, helppo yhtyä mielipiteeseen. Mitenkäs ne läskit miehet muutoin...

No, topiikin otsikko kuului, että sotilaat huolissaan Venäjän aikeista. Itse päädyin murehtimaan läski-teemaa. Ja upseerien määrää on tuskailtu - ylikansoittavat Suomen. Mutta tosiasia on, että tuo operatiivinen tehtävähän se ytimessä pitäisi olla. Ja jos sotilaita pelottaa, niin eikös vastaus pelkoon ole valmistautuminen eli treeni eli kertaus eli...

 

[Lepard]

Maanpuolustuksen edun vuoksi on kuitenkin tarvittaessa tehtävä suuriakin uhrauksia ja pystyttävä tinkimään ns. saavutetuista eduista. Siitäkin huolimatta, että se aiheuttaisi suurta mielipahaa tai henkilökohtaista vahinkoa. Puolustusvoimien tehtävä on puolustaa Suomea. Ei toimia minkään poikakerhon verovaroin kustannettuna suojatyöpaikkana ja nautintaoikeutena. Tästä muun muassa poliittinen kansanedustuslaitos sekä kansalaiset ja veronmaksajat lienevät järkähtämättömän yksimielisiä.

Poikakerho, suojatyöpaikka ja nautintaoikeus? Hieman jää tuosta kommentista taas se maku, että kirjoittajan mielestä suurin ongelma maanpuolustuksessa ovat ne ammattisotilaat. Pitäisi ensin kai todistaa että puolustusvoimat on suojatyöpaikka ennen kuin sellaista väittää. Tilastojen mukaan työstä poissaolot mm sairauksien takia on pv:ssä selvästi vähäisempää kuin valtion siviilipuolella, vaikka työ on osalla väestä fyysisesti hyvinkin haastavaa. Samoin tutkimusten mukaan henkilökunta tekee paljon myös "harmaata työtä", eli talkootöitä pv:lle merkkaamatta tuntejaan.

Olen varma, että puolustusvoimien henkilökunta on valmis tinkimään saavutetuista eduista muiden mukana jos Suomen etu niin vaatii. Mutta tuskin suostuvat erikseen röykytettäviksi vain koska jotkut henkilöt ilman mitään todisteita perusteettomasti haluavat "kapiaiset kyykkyyn". Monikaan ei tunnu muistavan, että sotilaita on jo palkittu "erikoiseduilla" kuten siirtopakolla, poliittisen elämän rajoituksilla, työehtosopimuksella jossa tehdään varsin halvalla ilman ylityökorvauksia valtiolle töitä sotilaallisissa harjoituksissa, työskentelyllä ilman työsuojelumääräysten täyttä suojaa sotilaallisissa harjoituksissa, velvoitteella elää nuhteettomasti, jonka takia sotilasta rangotaan sotilaskurinpitomenettelyssä siviilipuolella tehdystä rikkeestä josta on tullut jo siviilirangaistus jne. Tervetuloa kokeilemaan palvelua poikakerhossa, voit hämmästyä kuinka rankkaa se joskus on.

 

[skärdis]

Olen varma, että puolustusvoimien henkilökunta on valmis tinkimään saavutetuista eduista muiden mukana jos Suomen etu niin vaatii. Mutta tuskin suostuvat erikseen röykytettäviksi vain koska jotkut henkilöt ilman mitään todisteita perusteettomasti haluavat "kapiaiset kyykkyyn". Monikaan ei tunnu muistavan, että sotilaita on jo palkittu "erikoiseduilla"

Kannattaisikohan joskus kokeilla niitä auvoiseksi luulemiasi siviilityömarkkinoita?

kuten siirtopakolla

Siirtopakko on valtiolla nykyisin laajasti käytössä. Monissa asiantuntijatason ja sitä korkeammissa virkailmoituksissa lukee ehtona, että nimitettävän tulee antaa suostumuksensa virkapaikan siirtoon koko Suomen alueella.

Sellaiseen asiakirjaan olen minäkin nimeni vetäissyt. Siviiliviroissa allekirjoittamiseen ei tietenkään ole pakkoa, mutta kun kyse on virkaan nimittämisen ehdosta, niin vaihtoehtona on se, ettei saa nimitystä.

poliittisen elämän rajoituksilla

Totta.

työehtosopimuksella jossa tehdään varsin halvalla ilman ylityökorvauksia valtiolle töitä sotilaallisissa harjoituksissa

En osaa tarkemmin sanoa, mutta ainahan työväki on palkkoja ja lisiään valitellut. Tässäkin pitäisi verrata ensin muihin, ennen kuin voi sanoa mitään.

työskentelyllä ilman työsuojelumääräysten täyttä suojaa sotilaallisissa harjoituksissa

Jokaisella, myös upseerilla on oikeus kieltäytyä työtehtävästä, joka on liian vaarallinen.

Ihmetyttää kyllä suuresti, jos upseeri tuntee olonsa turvattomaksi tilanteesta, jossa on varusmiehiä mukana. Varusmiehethän ovat silloin upseerejakin turvattomammassa tilassa, jota ei voi mitenkään hyväksyä. Upseereilla on kuitenkin parempi koulutus, paremmat varusteet ja ennen kaikkea parempi tieto meneillään olevasta toiminnasta.

velvoitteella elää nuhteettomasti, jonka takia sotilasta rangotaan sotilaskurinpitomenettelyssä siviilipuolella tehdystä rikkeestä josta on tullut jo siviilirangaistus jne.

Ei voi enää pitää paikkaansa. Kaksinkertaisten rangaistusten kielto (lat. ne bis in idem) koskee myös upseereja.

Upseerejakin koskee kaikkia virkamieheä koskeva erityisasema, jonka perusteella 2 vuoden vankeusrangaistukseen johtaneen tuomion yhteydessä tuomioistuin suorittaa myös viraltapanon. Myös lyhyemmät vankeurangaistukset voivat johtaa viraltapanoon tai varoitukseen, jos tuomioistuin katsoo sen aiheelliseksi.

Puoliksi totta eli upseeri ei voi häröillä vapaa-ajallaan niin, että saisi vankeusrangaistuksen.

Tervetuloa kokeilemaan palvelua poikakerhossa, voit hämmästyä kuinka rankkaa se joskus on.

Kiitos kutsusta. Taitaa vaan kasarmien portit olla meiltä iäksi suljettuna.


MUTTA, entäs sitten ne upseerien erikoisedut, joita Lepardi ei tietenkään tuonut esiin?

- palkallinen koulutus
- 100 % varma työllistyminen oman alan tehtäviin ja välittömästi valmistumisen jälkeen
- 100 % irtisanomisturva tuotannollisista ja taloudellisista syistä (henk. koht. mokailulla voi tulla kenkää, kts. edellä)
- erinomaiset eläke-edut
- halpaa työsuhdeasumista

Siinä nyt ainakin jotain alkuun. Melko hyviä ainakin nuo työuran alkupään edut, mutta mitäpä niitä enää sen jälkeen muistelemaan, kun on jo kerran nauttinut..

 

[Second]

Semmoista se on tuo kehitys. Aina ei naurata ja välillä voi hirvittää.

 

[baikal]

"työturvallisuus varusmiesten kanssa toimittaessa".....herättää kyllä aika vinkeitä ajatuksia, suoraan sanoen. Taitolaji on huippuammattilainen keksimään tekstien piilomerkityksiä, voisi hieman nyt avata tätä?

 

[Laamanator]

Pari kysymystä Laamanaattorille:

1. " tarvitseeko jokaisen ammattisotilaan olla virassa." Miten voi olla ammattisotilas jos ei ole? Puolipäiväsotilaan hommia saattaa olla vaikea tehdä.

2. "Palvelusvuosiensa lisäksi moni näistä kaukaisten maiden ammattisotureista on lisäksi johtanut sitä omaa joukkoaan oikeissa taistelutehtävissä. Suomalaisilla ammattisotilailla on tältä saralta hieman vähemmän omakohtaista kokemusta ja siten hankittua osaamista. Toivottavasti ne Suomen paljon puhutut "erityisolosuhteet" sitten vähän kompensoivat tätä kompetenssin vajausta ja wanhan sanonnan mukaan paras oppi tulee lopulta kantapään kautta."

Tuohan tarkoittaa täysin, että Suomen pitäisi osallistua enemmän taistelutoimiin ulkomailla kokemuksen kasvattamiseksi. Onkos tuo nyt se tarkoitus kompetenssin kasvattamiseen?

En tarkoittanut kumpaakaan. Lisään nopeasti tarkennuksena:

Ammattisotilaiden määrää lisätään kouluttamalla heitä nykyistä enemmän. Tämän loogisena seurauksena kaikille ei tietysti riittäisi virkoja, joten töihin haluavat joutuisivat kilpailemaan niistä. Tällöin tilanne olisi sama kuin siviilityömarkkinoillakin eikä maailma ole siihen vielä kaatunut. Koulutus on investointi ja yksilötasolla siihen liittyy aina riskejä.

Koska tulevaisuus ei olisi enää 100% varma, niin yksilön omasta työmarkkinakelpoisuudesta olisi huolehdittava oma-aloitteisesti. Tämä motivoisi opiskelemaan nykyistä laajemmin ja epävarmuutta voisi reilusti kompensoida antamalla opinto-oikeus yksilön haluamaan korkeakouluun ilman pääsykokeita, mikä olisi todellinen houkutin monelle, jolta ne seitsemän ällää jäivät aikanaan yo-kirjoituksissa saamatta. Samalla sotakoulujen korkeakoulustatuksesta voitaisiin luopua ja tehdä koulutuksesta puhtaasti sotilasammatillista. Tämä lyhentäisi koulutuksen kestoa.

Tämän lisäksi voisi mahdollistaa nykyistä suuremman liikkuvuuden PV:n ja työmarkkinoiden välillä. Välillä voisi olla vaikka 5 vuotta siviilitöissä ja hakeutua sitten takaisin sotaväen palvelukseen, jos siltä tuntuu ja päinvastoin. Kenraaliksi haluavat tuskin loppuisivat tällä kesken, vaikka suuri osa ei tekisikään koko työuraansa puolustusvoimien palveluksessa.

Lisäksi suurina kysymyksinä ovat erilaiset lainsäädännölliset seikat ja motivointikysymykset suuremman suosion saavuttamiseksi. Järjestelmän muuttaminen ei ole yksinkertaista, mutta varmasti mahdollista jos tahtoa löytyy.

Upseereissa heräisi vasemmistolaisia ajatuksia jos virkasuhteet muutettaisiin osa-aikaisiksi työsuhteiksi jollain puolikkaalla vuosityöajalla. Tämä se suunta on kuitenkin ollut monella muullakin tavallisen kuolevaisen työpaikalla, joten miksi se ei voisi entistä enemmän koskettaa myös kadettiupseereita?

Onko kenelläkään valtion virkamiehellä enää nykyisin varaa olla oikeistolainen? Valitettavasti vasemmiston perinteinen suhtautuminen maanpuolustukseen on negatiivinen, joten siltä suunnalta tuskin on mitään apua tulossa.

 

[Kapiainen]

Ammattisotilaiden määrästä sen verran, että uudistuksen myötä on sodanajan armeijassa selkeästi enemmän ja aiempaa alemmilla tehtävätasoilla ammattisotilaita sijoitettuna.

 

[Lepard]

Siirtopakko on valtiolla nykyisin laajasti käytössä. Monissa asiantuntijatason ja sitä korkeammissa virkailmoituksissa lukee ehtona, että nimitettävän tulee antaa suostumuksensa virkapaikan siirtoon koko Suomen alueella.

Ihmetyttää kyllä suuresti, jos upseeri tuntee olonsa turvattomaksi tilanteesta, jossa on varusmiehiä mukana. Varusmiehethän ovat silloin upseerejakin turvattomammassa tilassa, jota ei voi mitenkään hyväksyä. Upseereilla on kuitenkin parempi koulutus, paremmat varusteet ja ennen kaikkea parempi tieto meneillään olevasta toiminnasta.

Ei voi enää pitää paikkaansa. Kaksinkertaisten rangaistusten kielto (lat. ne bis in idem) koskee myös upseereja.

Puoliksi totta eli upseeri ei voi häröillä vapaa-ajallaan niin, että saisi vankeusrangaistuksen.
MUTTA, entäs sitten ne upseerien erikoisedut, joita Lepardi ei tietenkään tuonut esiin?

- palkallinen koulutus
- 100 % varma työllistyminen oman alan tehtäviin ja välittömästi valmistumisen jälkeen
- 100 % irtisanomisturva tuotannollisista ja taloudellisista syistä (henk. koht. mokailulla voi tulla kenkää, kts. edellä)
- erinomaiset eläke-edut
- halpaa työsuhdeasumista

Siinä nyt ainakin jotain alkuun. Melko hyviä ainakin nuo työuran alkupään edut, mutta mitäpä niitä enää sen jälkeen muistelemaan, kun on jo kerran nauttinut..

Nyt tämä jo haisee perisuomalaiselta puhtaalta kateudelta. Joku pahus on kyennyt neuvottelemaan itselleen hyvät työsuhde-edut, ja sen sijaan että pyrittäisiin samaan, pitää saada vedettyä muut alas...

Siirtopakko on sotaväessä ollut tosiasia vuosikymmeniä ja se myös toteutuu usein. Yleisesikuntaupseerit vaihtavat tällä hetkellä tehtäviä 1,5 vuoden välein ja siihen liittyy usein myös paikkakunnan vaihto. Ei taida olla ihan yhtä jokapäiväistä siviilipuolella.

Työsuojelumääräyksien noudattamattomuus sotilaallisissa harjoituksissa ei välttämättä tarkoita vaaraa vaan työolosuhteita. Toimitaan maastossa, vaikeissa sääolosuhteissa, majoittaudutaan kentällä, toimitaan vaunukouluttajana vaunun kannella ajoviimassa -20 asteen pakkasella jne. Varusmiehet ovat toki samoissa oloissa, mutta vain lyhyen aikaa, ammattisotilas voi viettää kentällä parikin vuosikymmentä. Ja varustuksessa ei muuten ole mitään eroja, ihan sama suojavarustus jaetaan varusmiehille kuin henkilökunnallekin.

Kaksinkertainen rangaistus ei koske vain upseereita vaan kaikkia ammattisotilaita. Ei tosin samasta rikkeestä mutta samaan asiaan liittyen. Jos ammattisotilas vaikka joutuu poliisin kiinniottamaksi ravintolaillan päätteeksi ja saa sakot virkamiehen vastustamisesta, rankoo kurinpitoesimies joukko-osastossa virkamieslain mukaisen ammattisotilaalta vaadittavan asiallisen käytöksen rikkomisesta. Jos rike on vakavampi, vaikkapa rattijuoppous, voi seurauksena olla väistämättömän sotilaskurinpitotuomion lisäksi vielä siirto vähemmän vaativaan tehtävään ja sen myötä palkan tippuminen. Mistäkö tiedän tämän? Kun olen kyseisen rankomisen ja tehtävänsiirron joskus joutunut tekemään.

Ja ne edut tosiaan. Kaikessa on kysymys tasapainosta. Upseerilta edellytetään poikkeuksellista sitoutumista ammattiinsa. Hänelle luovutetaan uransa aikana salaista ja Suomen puolustuksen kannalta keskeistä materiaalia, edellytetään erityisellä lailla poikkeuksellisen nuhteetonta käyttäytymistä ja fyysisen kunnon ylläpitoa. Hänelle asetetaan muista kansalaisista poikkeavia rajoituksia mm poliittiseen toimintaan osallistumisen suhteen. Hänen oletetaan työskentelevän olosuhteissa, joissa ei noudateta normaaleja työsuojelusäännöksiä. Hänet asetetaan rutiininomaisesti johtamaan vaativia ja usein vaarallisia ammuntoja ja harjoituksia ja pienimmistäkin vahingosta hänet asetetaan edesvastuuseen. Hänet koulutetaan ammattiin, johon tarjoaa työtä Suomessa vain yksi työantaja.

Vastapainona on tosiaan ilmainen koulutus. Joka ei tosin ole mitään normaalia yliopisto-opiskelua. Siinä kun ei ole minkäänlaista akateemista vapautta. Koulutukseen kuuluu paljon kenttäkoulutusta, opiskelupaikan vaihto useaan kertaan eri puolille Suomea ja pakko valmistua tiukassa aikataulussa. Työpaikka on tosiaan takuuvarma, mutta eipä niitä töitäkään ole tosiaan muualta tarjolla. Puolustusvoimat ymmärtää sentään säästää valtion resursseja tarjoamalla kaikille töitä eikä kouluttamalla väkeä kortistoon kuten poliisi ja moni muu valtion laitos. Mielestäni järkävää resurssien käyttöä, eikö?

100% irtisanomisturva ei enää pidä paikkaansa. Tässä viimeisemmässä puolustusvoimauudistuksessa irtisanotaan myös sotilaita. Heitä pyritään toki tukemaan, 20 vuotta kranaatinheitinkouluttajana toimiminen kun ei välttämättä helpota siviilielämään siirtymistä.

Eläke-edut ovat hyvät. Niitä on tosin tasaisesti viime vuosikymmenet heikennetty. Taustalla on kuitenkin enemmän valtion pitää sotilaiden keski-ikä riittävän alhaisena kuin upseeriliiton taitavuus. Ei kai ole kenenkään etu että valtiota puolustavat isoisä-ikäiset sotilaat? Ikäpyramidi pitää säilyttää riittävän jyrkkänä, jotta kentälle riittää nuoria kouluttajia ja sodan ajan tehtäviin kenttäkelpoisia johtajia. Ja muistaakseni mielestäsi meillä on jo nyt aivan liikaa tarpeettomia esikuntasikoja. Väen potkiminen pihalle 20 vuoden jälkeen on tietenkin yksi mahdollisuus, mutta tuskin turvaa laadukasta upseeristoa kun tiedossa on todennäköisimin vain pätkätyö. Eli rekrytoinnin takaamiseksi pitäisi kehittää jotain muita keinoja, esim paremmat palkat, irtisanoutumispalkka, koulutustuki jne. Eli valtion rahaa palaa kuitenkin...

Halvat työsuhdeasunnot alkavat olla jo myytti. Pääosassa varuskunnista intin asunnot on pääosin myyty pois koska hinta-laatu suhde on sellainen, että henkilökunta hankkii asuntonsa mieluummin vapailta markkinoilta. Käy vaikka tutustumassa Vekaranjärven tai Säkylän luksus-asuntoihin.

Kokonaisuutena en ole koskaan jaksanut tuhlata energiaani muiden kadehtimiseen vaan omaan tekemiseeni. Tiedän kyllä, että lentäjäveljet saavat huomattavasti parempaa palkkaa kuin meikäläinen, mutten ole silti heiltä palkkaa vaatimassa pienemmäksi. Tekevät hyvää työtä, ovat palkkansa ansainneet ja päässeet hyviin sopimuksiin päässeet. Olen uravalintani tehnyt itse tietäen mihin ryhdyn ja tyydyn siihen.

 

[Vonka]

Otan tyhmän ja lisäarvoa tuottamattoman viestini pois.

 

[baikal]

Mielestäni Lepard kyllä perustelee ihan ansiokkaasti asiansa. Ja tottahan se on, että aina se toinen ei ole palkkansa väärti, mutta juuri minä olen jopa alipalkattu, tätä rataahan se ajattelu menee.

Tuo tankin kannella istuminen pakkasella kuulostaa suoraan sanoen perusvittumaiselta. Voin kuvitella perskohtaisesti, mitkä tunnelmat tuosta seuraavat ajanoloon.

 

[CV9030FIN]

Tuo tankin kannella istuminen pakkasella kuulostaa suoraan sanoen perusvittumaiselta. Voin kuvitella perskohtaisesti, mitkä tunnelmat tuosta seuraavat ajanoloon.

...Usko pois että ei se ole herkkua muutoinkaan kun vain talvikelillä esim. selälle joka ottaa iskut vastaan ilman mitään panssaria kummempaa pehmustetta välissä...

 

[skärdis]

Nyt tämä jo haisee perisuomalaiselta puhtaalta kateudelta. Joku pahus on kyennyt neuvottelemaan itselleen hyvät työsuhde-edut, ja sen sijaan että pyrittäisiin samaan, pitää saada vedettyä muut alas...

Olipas paatoksellista tekstiä. Taidat uskoa ihan kympillä kirjoittamaasi?

Kateuskortin esiin vetäminen ja ay-väen punakaartilaiselta kuulostavan paatoksellisen tekstin esittäminen on jo sellainen hälytysmerkki, että järkevänä miehenä jättäisin koko keskustelun väliin.

Yhteen asiaan en kuitenkaan malta olla puuttumatta, kun selvästikään et kadiksen opeilla (?) näytä pystyvän asianmukaiseen argumentointiin.

Kaksinkertainen rangaistus ei koske vain upseereita vaan kaikkia ammattisotilaita. Ei tosin samasta rikkeestä mutta samaan asiaan liittyen. Jos ammattisotilas vaikka joutuu poliisin kiinniottamaksi ravintolaillan päätteeksi ja saa sakot virkamiehen vastustamisesta, rankoo kurinpitoesimies joukko-osastossa virkamieslain mukaisen ammattisotilaalta vaadittavan asiallisen käytöksen rikkomisesta.

Sanooko sinulle latinan kielinen maksiimi ne bis in idem mitään?

Pitäisi sanoa, jos kuitenkin toimit sen vastaisesti. Kertauksen vuoksi, kyse on siitä, ettei samasta rikoksesta tule määrätä kuin yksi rangaistus.

Suomi on tässä asiassa vetänyt omaa itäblokkilaista linjaansa aivan viime vuosiin asti, kun esimerkiksi lievästä veropetoksesta on saanut sekä sakot että veronkorotuksen. Virkamiehiä on jopa ohjeistettu toimittamaan prosessi tietyssä järjestyksessä, jotta verovelvolliselle on varmistettu tuplarangaistus. Tämä on ollut maantapa ja yksi esimerkki siitä tsaristisesta hallintoperinteestä, jolla Suomi on niittänyt mainettu Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa Strasbourgissa. Kun tarpeeksi monta kertaa tuli sieltä turpaan, uskoi Korkein oikeuskin Suomen olevan osa läntistä Eurooppaa ja kesällä 2013 kaatoi verovelvolliselle langetetun tuplarangaistuksen. Siitä tuli kiire eri viranomaisille uusimaan ohjeitaan ja varmistamaan, ettei vastaavaa pääse tapahtumaan enää KKO:n tuomion jälkeen.

Todella häpeällistä, että Suomella kesti Euroopan ihmisoikeussopimuksen ratifioinnista 23 vuotta huomata tuollainen läntisen maailmassa täysin selvä oikeusperiaate. Muut länsivallat tosin olivat Euroopan ihmisoikeussopimuksen piirissä jo 50-luvulta asti ja Suomi liittyi muiden neuvostosateliittien kanssa mukaan vuonna 1990.

Tämä periaate on kuitenkin sellainen, joka koskee myös sotilaita ja sotilaskurinpitoesimiehenä toimivien on täytynyt ottaa tämä erittäin vakavasti huomioon viime kesästä lähtien. Toivottavasti on järjestetty koulutusta, koska en jaksa upseerien muutoin ymmärtäneen asiaa. Vastaavasti tuollaisen "uhriksi" joutuneen virkamiehen tulisi ajaa asiaansa tarvittaessa ihmisoikeustuomioistuimeen asti, jotta nähtäisiin onko joutunut ihmisoikeusloukkauksen kohteeksi.

Olen toki itsekin toiminut tuon periaatteen mukaisest1i (ennen KKO:n ratkaisua), kun virkamiehenä joutuu välillä tekemään mielestään vääriä ratkaisuja, mutta olen sentään tiennyt toimivani periaatteessa väärin. Nyt en sellaista päätöstä suostuisi enää allekirjoittamaan, vaikka esittelijä sellaista esittäisikin.

Jos rike on vakavampi, vaikkapa rattijuoppous, voi seurauksena olla väistämättömän sotilaskurinpitotuomion lisäksi vielä siirto vähemmän vaativaan tehtävään ja sen myötä palkan tippuminen. Mistäkö tiedän tämän? Kun olen kyseisen rankomisen ja tehtävänsiirron joskus joutunut tekemään.

No voi kyynel! Jos ja kun rattijuopumuksesta on annettu (ehdollinen) vankeusrangaistus, niin virkamieslaki mahdollistaa viraltapanon. Kaikki sen alle tuleva on silkkaa höveliäisyyttä.

Sanotaan nyt vielä toistamiseen, että vankeusrangaistuksen saaminen mahdollistaa aina viraltapanon. Eikä ne bis in idem sitä estä.

 

[Vonka]

Ongelmansa joka toimessa. Helpolla ei pääse kuin Arkadianmäellä, ja sielläkin on huoli, tuleeko taas valituksi.

 

[kimmo.j]

Ammattisotilas ei ole ainoa joka voi menettää työnsä jos ajokortti joutuu kuivumaan rattijuoppouden takia. Kännissä rähinoinnistä voi myös menettää oikeutensa toimia turvallisuusalan töissä.
Kyllähän jokainen ymmärtää, ettei kapiaisen työ ole aina mitään herkkua, eikä elä yhtä juhlaa. Näin on jokaisessa työssä jonka tiedän. Jokaisella työllä on hyvät ja huono puolensa, ne vain vaihtelevat. Siksi en pidä ammattisotilaita mitenkään erityisen huonossa asemassa olevina. Tietystikkään he eivät ole erityisen auvoisessakaan asemassa.