Suomen salaisin paikka
Suomen salaisin paikka Keski-Suomen kallioiden uumenissa saa muun tiedustelulaitoksen ohella oikeuden valvoa internetliikennettä, jos eduskunta hyväksyy tiedustelulait. Kansanedustajat joutuvat päättämään asiasta tietämättä tarkkaan, mitä Tikkakoskella oikein tapahtuu. Helsingin Sanomat kertoo nyt ja lähipäivinä, mitä sotilastiedustelu tekee – ja on tehnyt.
Laura Halminen HS, Tuomo Pietiläinen HS
Julkaistu: 16.12. 2:00 , Päivitetty: 16.12. 6:20
Yhdeksäntoista sotilastiedustelutyöryhmän jäsentä katseli toisiaan neuvotteluhuone Junttilassa lokakuussa 2015. Oli työryhmän ensimmäinen kokous, läsnäolijat esittäytyivät toisilleen ja vaihtoivat yhteystietoja.
Pääesikuntaan kokoontuneilla sotilailla ja korkeilla virkamiehillä oli tärkeä tehtävä: valmistella tiedustelulaki, joka mullistaa kertaheitolla Puolustusvoimien oikeudet tehdä tiedustelua sekä Suomessa että ulkomailla. Samanlaiset laajat tiedusteluoikeudet on saamassa myös siviilitiedustelusta huolehtiva suojelupoliisi (Supo).
Sana
mullistaa ei ole liioiteltu, sillä sotilastiedustelun tehtävistä tai toimivaltuuksista ei ole Suomessa omaa kattavaa lainsäädäntöä. Siksi sotilastiedustelu on kehittänyt itselleen salaisia toimintamalleja, joita ei ole koskaan hyväksytty eduskunnassa eikä avattu ulkopuolisille.
Salainen on myös paikka, johon työryhmä päätti ensi töikseen käydä tutustumassa. Sotilastiedustelutyöryhmä kirjasi heti ensimmäisessä kokouksessaan lokakuussa vierailun ”Puolustusvoimien tiedustelulaitokselle Tikkakoskelle” marraskuussa.
Joku veti punaisella kynällä yli sanan
Tikkakoskelle, mutta yliviivattu paikkakunta jäi näkyviin virallisiin pöytäkirjoihin.
            <img itemprop="url" src="//hs.mediadelivery.fi/img/978/b36e1a1d9b374f058437cdd5c69a5ffe.jpg" alt="Viestikoelaitoksen sijainti on vedetty yli sotilastiedustelulakityöryhmän pöytäkirjassa.">                            <meta itemprop="width" content="978">                <meta itemprop="height" content="733.5">                     
Viestikoelaitoksen sijainti on vedetty yli sotilastiedustelulakityöryhmän pöytäkirjassa.
Työryhmän yksipäiväiseksi suunniteltu reissu venähti lopulta kaksipäiväiseksi.
Mikä Tikkakoskella, pienessä Jyväskylän taajamassa, niin paljon kiinnostaa?
Lukuisat ulkopuoliset ovat yrittäneet selvittää Tikkakosken salaisuutta. Yleisradion tutkivan journalismin ohjelma MOT valitti korkeimpaan hallinto-oikeuteen saakka, kun toimittajat eivät saaneet perustietojakaan Tikkakoskella toimivasta yksiköstä.
Ylen toimittajat joutuivat tyytymään korkeimman hallinto-oikeuden vuoden 2007 päätökseen, jonka mukaan yksikön organisaatio, toimintasuunnitelma, asiakkaat ja kansainvälinen yhteistyö ovat salaisia.
Poikkeuksen tekivät toimintakertomus ja strategia. Ne ovat erittäin salaisia.
            <img itemprop="url" src="//hs.mediadelivery.fi/img/978/c6ffd7a8018e44768681b9f10b4ad3a7.jpg" alt="Yksityiskohta Viestikoelaitoksen yli 40-sivuisesta vuosiraportista 2005.">                            <meta itemprop="width" content="978">                <meta itemprop="height" content="395.39142">                     
Yksityiskohta Viestikoelaitoksen yli 40-sivuisesta vuosiraportista 2005.
Pääesikunta vetosi kymmenen vuotta vanhaan korkeimman hallinto-oikeuden päätökseen myös tänä vuonna, kun Helsingin Sanomat pyysi asiakirjoja Viestikoelaitoksen budjetista, henkilöstöstä ja organisaatiosta.
Pääesikunta ei edelleenkään luovuta Viestikoekeskuksesta edes perustietoja, vaikka sille on suunnitteilla uusia ja suomalaisten yksityisyyden suojaa rikkovia tehtäviä. Nyt se kuuntelee ja mittaa viestintää ilmassa, mutta lisäksi Viestikoekeskus saisi oikeuden tietoverkkotiedusteluun eli kaapelien tietoliikenteen seuraamiseen.
Puolustusvoimat on myös tehnyt kaikkensa, jotta kukaan ulkopuolinen ei kiinnostuisi yksikön toiminnasta tai kirjoittaisi siitä mitään. Viestikoelaitoksessa työskennelleet tekevät ikuisen vaitiolositoumuksen, ja tarvittaessa kysyjä saa harhaanjohtavia vastauksia.
Vielä vuonna 1987 Pääesikunta sumutti Helsingin Sanomien toimittajaa vastaamalla, että Viestikoelaitos ja sen sisaryksikkö Sähköteknillinen tutkimuslaitos ”suorittavat tutkimusta ja kokeilua, jotka tulosten osalta ovat salaisia”.
Jo vanhahtava nimi Viestikoelaitos kuulostaa siltä, että yksikön toiminnassa ei ole mitään tiedusteluun liittyvää. Kun Viestikoelaitos yhdistyi vuonna 2014 Puolustusvoimien Tiedustelulaitokseen, yksikkö sai uuden nimen Viestikoekeskus.
Suomen sotilastiedustelun osat – keskukset, laitokset ja osastot – ovat vaihtaneet nimeä niin tiheään, että ulkopuolisten on ollut vaikea ymmärtää muutoksia. Nimet eivät kuitenkaan ole tärkeitä, sillä organisaation tehtävät ovat pysyneet pääosin samoina vuosikymmenestä toiseen.
Nykyinen Viestikoekeskus on pääasiassa signaali- ja kuvaustiedusteluun erikoistunut yksikkö. Se kuuntelee ilmassa liikkuvia viestejä ja harjoittaa elektronista mittaustiedustelua.
Virallisesti yksikkö keskittyy kaikkien ilmansuuntien seuraamiseen, mutta käytännössä kohteena on Venäjä.
Esimerkiksi Puolustusvoimain komentajan neuvottelukunta määritteli 2008, että Viestikoelaitos on ”sotilastiedustelun osana päävastuullinen Venäjän asevoimien seurannasta”.
Rauhanaikana Viestikoekeskuksen tavoitteena on havaita ainakin vanhan Leningradin sotilaspiirin alueella olevien joukkojen liikekannallepano.
Käytännössä Viestikoekeskus sieppaa Venäjän sotavoimien sähkömagneettista säteilyä sekä analysoi ja luokittelee sitä. Näin yksikkö muodostaa elektronisen tilannekuvan, jonka perusteella se arvioi Venäjän alueella olevat joukot, joukkojen tyypit, johtosuhteet, tehtävät ja toiminnan muutokset.
Sotilaskielellä Viestikoekeskuksen vastuulla on luoda vihollisesta elektroninen tiedustelukartta. Tällainen kartta paljastaa vastustajan suunnitelmat, valmiuden, johtopaikat, liikkeen, tulituen, maalitiedustelun, ilmapuolustuksen sekä tukielementtien käyttämät viesti-, tutka- ja telemetrialähettimet.
            <img itemprop="url" src="//hs.mediadelivery.fi/img/978/e39258d0aa6540d4944a2df5702341a2.jpg" alt="Tiellä Viestikoekeskukselle eli entiselle Viestikoelaitokselle on ankaria varoituksia.">                            <meta itemprop="width" content="978">                <meta itemprop="height" content="664.7344">                     
Tiellä Viestikoekeskukselle eli entiselle Viestikoelaitokselle on ankaria varoituksia. (KUVA: Petteri Kivimäki)
HS:n haltuunsa saaman asiakirja-aineiston mukaan Tikkakosken tiedustelulaitoksessa työskenteli vuonna 2010 yhteensä 150 henkeä.
Heistä suurin joukko eli noin 70 henkeä työskenteli Viestikoelaitoksen tiedustelukeskuksessa. Se vastasi Viestikoelaitoksen kaikkein salaisimmista asioista, kuten tilannekuvasta, strategisesta ja operatiivisesta analyysistä, salausalgoritmeista, sanoma-analyysistä ja niin sanotuista signaalikirjastoista.
Kun mukaan lasketaan muu Pääesikunnan tiedusteluväki ja silloisen Puolustusvoimien tiedustelukeskuksen ihmiset, Suomen sotilastiedustelun palveluksessa oli vuonna 2010 yhteensä noin 320 henkeä. Se on selvästi enemmän kuin siviilitiedustelua hoitavan Supon 225 hengen vahvuus oli tuolloin.
Salainen muistio vuodelta 2004 kertoo, että Viestikoelaitoksen henkilöstöongelmat olivat yhtä inhimillisiä kuin muissakin organisaatioissa: päälliköitä oli liikaa ja alaisia liian vähän. ”Esikunnan osastopäälliköiden määrä on suuri”, toteaa muistio, joka päätyy ehdottamaan kahdeksan osaston supistamista neljään osastoon ja tiedustelukeskukseen.
Tikkakosken väki saattaa tulevaisuudessa kaksinkertaistua. Puolustusvoimien on tarkoitus investoida kymmenen vuoden aikana kyberpuolustukseen 200 miljoonaa euroa ja palkata 200 henkeä, joista tosin vain nelisenkymmentä keskittyisi tiedusteluun kaapeleissa.
Viestikoekeskus tarvitsee lisää väkeä myös siksi, että uudet tiedustelulait tekisivät sotilasyksiköstä alihankkijan siviilitiedustelulle eli Supolle. Tiedustelulakiesitysten mukaan Viestikoekeskus suodattaisi ja nappaisi internetliikenteestä sen verkkoliikenteen, joka suojelupoliisia kiinnostaa.
Samalla kasvaa myös Supo, sillä se on palkkaamassa ensi vuonna 50 henkeä ja myöhemmin 94 henkeä lisää nykyiseen 320 hengen vahvuuteensa.
Vaikka Viestikoekeskus on sotilasyksikkö, se kertoo salaisissa muistioissaan
asiakkaista ja
tuotteista kuin mikä tahansa yritys. Yksikön keräämät tiedot menevät ensin Pääesikunnan tiedusteluosastolle, joka yhdistää, analysoi ja toimittaa lopullisen tuotteen asiakkaille.
            <img itemprop="url" src="//hs.mediadelivery.fi/img/978/eb29621599074bab85cfdad84a13242f.jpg" alt="Yksityiskohta Viestikoelaitoksen tekemästä ilmoituksesta kertoo, että Yhdysvaltain merivoimien Baltops-harjoitus Itämerellä kesäkuussa 2005 herätti Venäjän mielenkiinnon.">                            <meta itemprop="width" content="978">                <meta itemprop="height" content="282.1435">                     
Yksityiskohta Viestikoelaitoksen tekemästä ilmoituksesta kertoo, että Yhdysvaltain merivoimien Baltops-harjoitus Itämerellä kesäkuussa 2005 herätti Venäjän mielenkiinnon.
Viestikoekeskuksen ja muun Puolustusvoimien tiedustelun asiakkaat ovat hyvin valikoituneita. Vuonna 2007 Viestikoelaitos sijoitti heistä ykkösluokkaan muun muassa tasavallan presidentin, pääministerin ja puolustusministerin sekä Puolustusvoimien ylimmän johdon.
Sidosryhmiin eli kakkosluokkaan Viestikoelaitos ryhmitteli ulkoministerin, suojelupoliisin, tavallisen poliisin, Rajavartiolaitoksen ja Tullin.
Puolustusvoimien tiedustelun sidosryhmiä ovat salaisen muistion mukaan myös Ilmailulaitos, Säteilyturvakeskus, Seismologian laitos, liikenne- ja viestintäministeriö, Suomen Pankki, yliopistot ja korkeakoulut sekä Teknologian tutkimuskeskus VTT.
Ykkösasiakas on tasavallan presidentti. Hän on Suomen puolustusvoimien ylipäällikkö, joka saa kaiken palvelun. Muut asiakkaat saavat palvelua tuotteen mukaan, luokittelee Pääesikunnan tiedusteluosaston salainen muistio vuodelta 2007.
Yritykset pyrkivät myymään tuotteitaan kaikille. Viestikoekeskuksen tuotteet eivät ole vapaasti ostettavissa, vaan laitos pyrkii päinvastoin salaamaan ne tiukasti.
Viestikoelaitoksen diaesitykset alkavat usein muistutuksella siitä, että nyt ollaan salaisessa paikassa ja jokainen kännykkä voi olla mikrofoni:
ERITTÄIN SALAINEN
– ei muistiinpanoja
– sulkekaa gsm-puhelimet
Seuraa esitys Venäjän vuoden 2005 SAR-tutkista, joka on esimerkki analysoiduista raporteista ja tutkimuksista, Viestikoekeskuksen yhdestä päätuotteesta.
Näihin Viestikolaitoksen vuosittain tekemiin päätuotteisiin kuuluivat muun muassa otsikot ”Venäjän asevoimien toiminta”, ”Venäjä uhka-arvio”, ”Elektronisen sodankäynnin uhka-arvio” ja ”Tietoverkkosodankäynnin uhka-arvio”, kertoo joulukuulle 2008 päivätty salainen muistio.
Esitykset sisältävät konkreettisia havaintoja esimerkiksi Venäjän asevoimien johtamisjärjestelmien kehityksestä, lähialueen esikunta- ja johtamisharjoituksista sekä sotaharjoituksista.
”Harjoitusten laatu on parantunut ts. joukkojen suorituskyky lisääntyy”, kertoo vuonna 2007 tehty erittäin salaiseksi leimattu esitys.
Lopuksi Viestikoelaitos esitteli, mitä keskeisiä eroja se on havainnut verrattuna Venäjän tekemiin virallisiin ilmoituksiin rajantakaisista joukoista. Venäjän viestijoukot eivät olleet raportoineet kalustostaan, ja ydinkärkien kuljetusyksikköjä oli jäänyt raportoimatta rajan pinnasta.
Länsimaat ja niiden tiedustelu saavat Viestikoelaitoksen raporteissa hyvin vähän huomiota. Esimerkiksi vuoden 2005 vuosiraportin 43 sivusta on omistettu lännen tiedustelulle ja valvontalennoille yksi sivu. Lähialue eli käytännössä Venäjä saa huomiota 40 sivun verran.
Jatkuu Seuraavassa viestissä
