HS tietovuoto Puolustusvoimien tiedustelusta

Höpö höpö.

Kyllä ruotsalainen nämä asiat osaa. Tärkeintä ja keskeistä ei ole se mitä ruotsalainen kertoo, vaan se mitä se jättää kertomatta.
Höpö höpö

Ries ei ole riikinruotsalainen, vaan amerikkalainen jolla on suomalaisia ruotsinkielisiä sukujuuria. Toimi aikanaan meillä tutkijana maanpuolustuskorkeakoulussa ja työskentelee nykyään Ruotsissa puhuu sujuvasti ruotsia

https://www.soif.org.uk/speakers/tomas-ries/
 
  • Tykkää
Reactions: PSS
Mutta olisiko HS maksanut vuotajalle materiaalista? Luulisi nyt edes sen verran HS käyttäneen aivojaan, että tajuaisivat, että tuo on rikollista!
Jos näin on käynyt, voi olla ettei se turvallisuussalaisuuden ilmaiseminen riitä, vaan silloin saattaisi tulla mukaan yllytys siihen virkarikokseen, edellyttäen että aloite olisi yllyttäjältä. Yllyttäjää rankaistaan kuin tekijää.
 
Jatkoin tapaukseen liittyvien lakien tutkimista, koska media ei niistä päsääntöisesti kerro vaan vetoaa lähinnä yleviin journalistisiin ohjeisiin. Lauralta takavarikoidusta materialista ei saa etsiä vuotajaa. Mutta siitä materiaalista saa ilmeisesti etsiä todisteita muista rikoksista.

Lopussa kerrotaan että takavarikko on oikeutettu jos asiakirjaa ei voi erottaa muista todisteista.

Pakkokeinolain mukaisesti oikeus joutuu puntaroimaan voiko koneen läpikäynti tuoda lisäarvoa julkaisurikokseen, jotta ristiriita lähdesuojan kanssa olisi hyväksyttävissä.

Jos olisin tuomari, niin en antaisi lupa köyttää takavarikoitua materiaalia, koska turvallisuusasian paljastaminen on muutenkin hyvin kiistaton. Tiedon säilyttämisrikoksessa taas ensisijainen vastuu on mielestäni puolustusvoimien puolella eikä siksi mahdollisen säilytyksen menettelytapavirhe olisi riittävän raskas epäily.

-------

Tuntuuhan tämä pahalta, mutta ollaan kuitenkin oikeusvaltiossa, jossa laki määrää miten pitää toimia. Hyvä asia silti on, että tuomio Hesarille on silti todennäköinen ja jatkossa media on varmasti tarkempi.

-----

Asiassa on myös PR-puoli. Jos lähdesuoja murretaan laittomasti siirtyvät sympatiat lehdistön puolelle. Tällä olisi iso merkitys tuleviin lainsäädännön muutoksiin. Varsinkin vihreät, vasemmisto ja ehkä demaritkin pystyisivät käyttämään lähdesuojan murtoa perusteena uusille lakimuutoksille, jotka voisivat tehdä tilanteesta paljon nykyistä pahemman.
Maanpuolustuksellinen etu on osoittautunut arvoksi, jonka loukkaamista suomalaiset eivät arvosta.
3 §
Läheisiin henkilöihin sekä vaitiolovelvollisuuteen ja -oikeuteen liittyvät takavarikoimis- ja jäljentämiskiellot

Rikoksesta epäillyn tai häneen oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 20 §:ssä tarkoitetussa suhteessa olevan henkilön hallusta ei saa takavarikoida tai jäljentää todisteena käytettäväksi asiakirjaa, joka sisältää epäillyn ja sanotun henkilön taikka mainitussa suhteessa epäiltyyn olevien henkilöiden välisen viestin. Tällaisen asiakirjan saa kuitenkin takavarikoida tai jäljentää, jos tutkittavana olevasta rikoksesta säädetty ankarin rangaistus on vähintään kuusi vuotta vankeutta.
Asiakirjaa ei saa takavarikoida tai jäljentää todisteena käytettäväksi, jos sen voidaan olettaa sisältävän sellaista, josta oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 23 §:n 1 momentissa tarkoitettu henkilö ei saa todistaa oikeudenkäynnissä tai mainitun luvun 24 §:n 2 tai 3 momentissa tarkoitettu henkilö saa kieltäytyä kertomasta, ja asiakirja on edellä tarkoitetun henkilön tai sen hallussa, jonka hyväksi vaitiolovelvollisuus tai -oikeus on säädetty.
Asiakirja saadaan kuitenkin 2 momentin estämättä takavarikoida tai jäljentää, jos henkilö voidaan oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 23 §:n 3 momentin nojalla velvoittaa todistamaan tai 24 §:n 4 momentin nojalla velvoittaa vastaamaan kysymykseen ja jos tutkittavana on tämän pykälän 1 momentissa tarkoitettu rikos.

Asiakirja saadaan 1 ja 2 momentin estämättä pitää takavarikoituna tai jäljennettynä, jos sen irrottaminen muusta takavarikon kohteesta ei ole mahdollista.
Nuo koskevat tilannetta jossa henkilö on todistajana, ja haetaan henkilöltä, esim. toimittajalta, vuotajan toimittamia asiakirjoja.

Lisäksi sulla näyttää olevan joku vahempi versio laista.
Nykyisin pakkokeinolain 7 luvun 3 § kuuluu
Takavarikoimis- ja jäljentämiskiellot
Asiakirjaa tai muuta 1 §:ssä tarkoitettua kohdetta ei saa takavarikoida eikä jäljentää, jos se sisältää tietoa, josta oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 10–14, 16, 20 tai 21 §:n nojalla on velvollisuus tai oikeus kieltäytyä todistamasta.

Jos salassapitovelvollisuus tai -oikeus perustuu oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 11 §:n 2 tai 3 momenttiin tai 13, 14, 16 tai 20 §:ään, edellytyksenä kiellolle 1 momentissa säädetyn lisäksi on, että kohde on mainitussa lainkohdassa tarkoitetun henkilön tai häneen mainitun luvun 22 §:n 2 momentissa tarkoitetussa suhteessa olevan henkilön hallussa taikka sen hallussa, jonka hyväksi salassapitovelvollisuus tai -oikeus on säädetty.

Takavarikoimis- tai jäljentämiskieltoa ei kuitenkaan ole, jos:

1) oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 11 §:n 2 tai 3 momentissa, 12 §:n 1 tai 2 momentissa, 13 §:n 1 tai 3 momentissa, 14 §:n 1 momentissa taikka 16 §:n 1 momentissa tarkoitettu henkilö, jonka hyväksi salassapitovelvollisuus on säädetty, suostuu takavarikoimiseen tai jäljentämiseen;

2) oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 20 §:n 1 momentissa tarkoitettu henkilö suostuu takavarikoimiseen tai jäljentämiseen;

3) tutkittavana on rikos, josta säädetty ankarin rangaistus on vähintään kuusi vuotta vankeutta, ja tuomioistuin voisi tutkittavaa rikosta koskevassa oikeudenkäynnissä velvoittaa todistamaan oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 12 §:n 3 momentin, 13 §:n 2 tai 3 momentin, 14 §:n 2 momentin taikka 20 §:n 2 momentin nojalla;

4) tutkittavana on rikos, josta oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 9 §:n 3 momentin nojalla tuomioistuimessa ei olisi oikeutta tai velvollisuutta kieltäytyä todistamasta, eikä takavarikoitava tai jäljennettävä kohde ole mainitun luvun 20 §:n 1 momentissa tarkoitetun henkilön hallussa.

Asiakirja tai muu kohde saadaan edellä tässä pykälässä säädetyn estämättä takavarikoida, jos on syytä olettaa, että se on joltakulta rikoksella viety tai että se tuomitaan menetetyksi. Asiakirja tai muu kohde saadaan pitää takavarikoituna tai jäljennettynä, jos sen irrottaminen tai erottaminen muusta takavarikon kohteesta ei ole mahdollista.


Tuo 3 § 3 mom 3 kohta viittaa oikeudenkäymiskaaren 20 § 2 momenttiin, jossa on poikkeukset 6v tai yli maksimirangaistuksella oleviin rikoksiin tai rikokseen joka koskee salassapitovelvollisuuden rangaistava rikkominen.

Tuomioistuin voi velvoittaa 1 momentissa tarkoitetun henkilön todistamaan, jos syyttäjä ajaa syytettä rikoksesta, josta säädetty ankarin rangaistus on vähintään kuusi vuotta vankeutta tai joka koskee salassapitovelvollisuuden rikkomista rangaistavaksi säädetyllä tavalla.


Pakkokeinolain 8 luvussa on säännökset eritysestä kotietsinnästä, jossa käytetään etsintävaltuutettua, jonka tehtävänä on tarvittaessa suodattaa suojattava materiaali.

20 § https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1734/17340004#L17P20

Nyt siis tutkitaan myös toimittajan rikosta ja toimittaja ei voi vedota oman rikoksen osalta lähdesuojaan. Tuo suoja näyttää jähteenkin osalta murtuvan OK 17:20 2 mom lopun perusteella.

Eri asia on sitten onko takavarioiduissa koneissa ja tikuissa tähän liittyvää materiaalia
 
Tuntuisi uskottavalta. Jos Venäjä joskus hyökkäisi Suomeen perinteisellä "panssarilautta Pälkäneellä" -kuviolla, niin väitän että saisimme nopeasti tiedon joukkojen kokoamisesta joltakin taholta joka saa meitä parempaa satelliittidataa. Viikko enemmän aikaa mobilisointiin saattaa vaikka kääntää "tilaisuus tekee varkaan" -yrityksen pelkäksi "harmittomaksi valmiusharjoitukseksi" rajan tuolla puolen. Eihän edes yllätyshyökkäyksen perikuvana pidetty operaatio Weserübung ollut oikeasti yllätys, vaan Tanskan hallitus oli saanut hankkeesta vihiä ruotsalaistiedustelulta, mutta hallituksella ei ollut munaa antaa joukkojen taistella.
Jossain kirjassa joku totesi tuosta että Pohjois-Saksan satamissa jokainen juoppo merimies tiesi jo viikon etukäteen että laivoja lastataan joukoilla ja sotamateriaalilla.

Määränpäästä liikkui eri huhuja muistaakseni tanskalaisia varoitettiin useampien maiden toimesta.
 
Ilta-Sanomien näkemys lähdesuojasta.

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005495254.html


HS:n toimittajilla on esitutkinnassa oikeus kieltäytyä vastaamasta kaikkiin kysymyksiin, koska he ovat itse epäillyn asemassa. Sen lisäksi heillä on lähdesuojaoikeus, jonka takia poliisin tutkintakeinot ovat joiltain osin rajoitettuja esimerkiksi juuri kotietsinnän osalta.

Lähdesuoja ei tässä tapauksessa murru, koska turvallisuussalaisuuden paljastamisen maksimirangaistus on neljä vuotta vankeutta. Lähdesuojan raja menee kuudessa vuodessa: se murtuu murhajutussa, mutta ei törkeän veropetoksen tutkinnassa.

Toisaalta poliisilla on muitakin keinoja lähteen selvittelyyn kuin epäillyiltä kysyminen. Turvallisuussalaisuuden paljastamista tutkittaessa sallittuja ovat muun muassa kaikki telepakkokeinot.
Ja pieleen menee.

Toimittajilla on toki oikeus vaieta, mutta lähdesuoja ei suojaa heitä vaan lähdetta ja selitin tuossa aiemmin sen toisen poikkeuksen 6v vankeuden rajan lisäksi.
 
Nykyinen kansanedustaja valehteli kuulusteluissa ja tunnusti tietovuodon vasta 20 vuoden jälkeen – tällainen oli Suomen historian kuuluisin vuotovyyhti
Politiikkaa on hämmennetty vuodoilla ennenkin. Zavidovo-vuodossa 1970-luvun alussa pelissä olivat Suomen idänsuhteet, Kekkosen uudelleenvalinta ja EEC-kauppasopimus.

200374020.jpg


Helsingin Sanomien lehtijuttu Viestikoekeskuksesta ja sen kymmenen vuoden takaisesta toiminnasta hämmentää Suomen poliittista johtoa presidentinvaalien alla.

Mittasuhteiltaan se ei kuitenkaan vedä vertoja Zavidovo-vuodolle, joka ravisteli Suomen poliittista johtoa Urho Kekkosen aikaan 1970-luvun alussa.

Zavidovo-vuodossa lehdistölle vuodettiin muistio keskustelusta, jonka presidentti Urho Kekkonen kävi Zavidovossa Neuvostoliiton puoluejohtajan Leonid Brezhnevin kanssa helmikuussa 1972.

Tapaamisessa oli keskusteltu Suomen tavoittelemasta vapaakauppasopimuksesta EU:n edeltäjän EEC:n kanssa. Neuvostoliitto suhtautui hankkeeseen epäluuloisesti, mutta Kekkonen lupasi henkilökohtaisesti takaavansa suhteiden säilymisen muuttumattomina EEC-sopimuksesta huolimatta.

Ruotsissa ilmestyvä Dagens Nyheter julkaisi lokakuussa 1972 suomalaistoimittaja Tor Högnäsin laajan artikkelin Zavidovon keskusteluista. Sama artikkeli julkaistiin myös Norjassa Dagbladetissa ja Suomessa Vasabladetissa.

Presidentti Kekkonen katsoi menettäneensä tapauksen johdosta Neuvostoliiton luottamuksen ja ilmoitti kuusi viikkoa artikkelin julkaisemisen jälkeen, ettei hän vastoin aiempaa lupaustaan olisikaan enää vuonna 1974 käytettävissä jatkokaudelle.

Käytyään Moskovassa Neuvostoliiton 50-vuotisjuhlissa ja neuvoteltuaan neuvostojohdon kanssa Kekkonen totesi maiden suhteiden säilyneen kuitenkin ennallaan. Hän suostui useimpien eduskuntapuolueiden pyyntöön olla käytettävissä jatkokaudelle.

Oikeuskanslerinvirasto ja keskusrikospoliisi kuulustelivat salaisen muistion vuotamisesta 85:tä henkilöä. Toimittaja Tor Högnäsin lähdesuojaa yritettiin murtaa, mutta hän ei koskaan paljastanut lähdettään.

–Journalistin pitää olla kriittinen tarkkailija, ei hovikirjoittaja eikä liiaksi päättäjien kanssa saman saunan lauteilla istuskelija, Högnäs sanoi kymmenisen vuotta myöhemmin.

Salainen muistio Lipposelle ja Koivistolle

Syytekirjelmän mukaan sdp:n kansainvälisten asioiden sihteerinä toiminut Paavo Lipponen ja puolueen tutkimusosaston päällikkö Aimo Kairamo vastaanottivat Zavidovo-tiedot silloiselta kauppaministeri Jussi Linnamolta (sd.).

Myös teollisuusministeri Seppo Lindblom (sd.) oli näyttänyt muistiota Lipposelle ja lisäksi valtiovarainministeri Mauno Koivistolle (sd.), joka jostain syystä oli alkuperäisen jakelun ulkopuolella.

–Minulla oli tiukka seula siinä, kenelle muistiota näytin. Toisesta tuli presidentti ja toisesta kaksinkertainen pääministeri, Lindblom muistelee Lännen Medialle.

Erkki Tuomioja valehteli poliisille

Silloista eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan jäsentä Erkki Tuomiojaa (sd.) kuulusteltiin vuodosta, mutta hän valehteli silloin poliisille, ettei ollut antanut Högnäsille tämän julkaisemia tietoja eikä ollut tiennyt, mistä tämä oli ne saanut.

Vasta 1993 ilmestyneessä kirjassaan Kukkaisvallasta Kekkosvaltaan Tuomioja tunnusti vuotaneensa tiedot Högnäsille, muttei kertonut miten hän oli saanut muistion.

Kekkonen ei halunnut Linnamoa syytteeseen

Zavidovo-vuoto johti kauppaministeri Jussi Linnamon eroon. Presidentti Kekkosen mukaan Linnamoa ei ollut kuitenkaan syytä asettaa syytteeseen valtakunnanoikeudessa, vaikka oikeuskansleri oli sitä presidentille esittänyt. Kekkonen sanoi, ettei Linnamon ollut todettu olleen varsinaisen vuotojutun takana.

Seppo Lindblom (sd.) ja presidentin vasemmistoradikaali kansliapäällikkö Antero Jyränki (sd.) tuomittiin raastuvanoikeudessa sakkorangaistukseen salassapitovelvollisuuksien laiminlyönnistä.

Jyränki oli kuulusteluissa tunnustanut antaneensa osan muistiosta Yleisradion radiojohtajan Eino S. Revon nähtäväksi. Jyränki erosi presidentin kansliapäällikön tehtävistä ja teki sen jälkeen pitkän uran valtiosääntöoikeuden professorina ja perustuslakivaliokunnan käyttämänä asiantuntijana.

Oliko Kekkonen itse vuodon takana?

Ulkoministerinä ja syyskuusta 1972 pääministerinä toiminut Kalevi Sorsa (sd.) piti muistelmissaan mahdollisena, että Kekkonen olisi itse ollut vuodon takana. Kekkosen kärjekkäiden vastustajien mukaan se oli presidentin temppu virkakautensa jatkon varmistamiseksi poikkeuslailla.

Kekkonen oli nimittäin jo huhtikuussa 1972 ilmoittanut olevansa valmis jatkamaan presidenttinä vielä neljä vuotta vuoden 1974 jälkeen, mutta sanonut, ettei lähde ehdokkaaksi normaaleissa valitsijamiesvaaleissa.

Kekkosen laatima Zavidovo-muistio jaettiin aluksi usealle Rafael Paasion (sd.) vähemmistöhallituksen ministerille ja ulkoministeriön huippuvirkamiehille. Ministerit jakoivat siitä tietoa puoluetovereilleen ja virkamiehet kollegoilleen.

On epäilty, että vuodon olivat järjestäneet EEC-sopimuksen vastustajat siinä uskossa, että tieto Neuvostoliiton nihkeästä suhtautumisesta kaataisi koko EEC-kauppajärjestelyn.

EEC-sopimuksen vastustajiin lukeutunut Tuomioja puolusteli parikymmentä vuotta myöhemmin muistion luovuttamista Högnäsille sananvapaudella ja avoimen keskustelun edistämisellä.

Sekoitus sattumia ja harkittua peliä?

Toimittaja Tuomo Lappalainen on samassa Suomen Kuvalehdessä (30/1993) pohtinut, että Zavidovo-vuoto saattoi olla sekoitus sattumia ja harkittua peliä:

Kekkonen halusi poliittisen eliitin ymmärtävän, että hän on korvaamaton. Presidentin kansliapäällikkö vuoti korvaamattomuuden osoittamiseksi laaditun muistion omin luvin lähipiirilleen, joka käytti sitä omiin tarkoituksiinsa. Tätä kautta sen saanut Tuomioja vuoti lopulta uutisen lehdille omista ihanteellisista motiiveistaan.

Seppo Lindblom kertoo Lännen Medialle, ettei ole pyrkinyt selvittämään lehtivuodon alkuperää. Hän oli itse saanut muistion virallisessa jakelussa.

–Kun (lehti)vuoto tuli, niin ensimmäinen vaikutelmani oli se, että se oli harkittu vuoto. Salainen muistio oli pantu aika laajaan jakeluun, joten voitiin ajatella, että se jotakin kautta tulee julkisuuteen. Tällöin tulisi julki, kuinka kovan painostuksen kohteena Kekkonen oli ollut Zavidovon neuvotteluissa ja kuinka varovasti oli edettävä.

Tuomioja ja Jyränki eivät suostuneet enää muistelemaan Zavidovo-vuotoa Lännen Medialle. Tuomioja totesi, ettei hänellä ole mitään uutta kerrottavaa. Jyränki piti asian muistelua turhana pistelynä ja tökkimisenä.
https://www.aamulehti.fi/uutiset/ny...men-historian-kuuluisin-vuotovyyhti-200624606
 
Jos näin on käynyt, voi olla ettei se turvallisuussalaisuuden ilmaiseminen riitä, vaan silloin saattaisi tulla mukaan yllytys siihen virkarikokseen, edellyttäen että aloite olisi yllyttäjältä. Yllyttäjää rankaistaan kuin tekijää.

Jos ja kun käy ilmi, että jutun pyrkimys vaikuttaa tiedustelulain sisältöön ja muotoon on täysin yhtäpitävä Venäjän pyrkimyksissä tuottaa Suomen sotilaalliselle tiedustelulle sellainen juridisista syistä johtuva Carta Blanco -putki, jossa Venäjä voi toimia vapaasti ilman, että Suomi voi vastatoimia, niin nimike saattaa hyvinkin muuttua vakoiluksi.*

Jos nimike kovenee tuolle tasolle tutkinnan edetessä, niin lähdesuoja murtuu automaattisesti.

Laissa on käsittääkseni joitain puutteita siinä mielessä että vaikuttava vakoilu ja sen toteen näyttäminen ei kai (?) ole yhtä selkeästi määritelty kuin tietoja välittävä vakoilu. Toivottavasti palstan juridiikkaan perehtyneemmä valaisevat tätä puolta.

Tulevan tiedustelulain suhteen tässä olisi mielestäni erittäin tärkeä täydennettävä alue jos ulkoisen vaikuttamisen osana oleminen on heikosti määritelty tai sanktioitu.

Jos joku toimii vieraan vallan vaikuttamisverkoston osana Suomea vastaan, niin toiminnan pitäisi olla juridisesti joka suhteessa vähintään yhtä vakavaa ja tutkittavissa olevaa kuin se, että on vieraan vallan tietohankintaverkoston osana.

Tämä jo siksikin, että 85% lienee vaikuttamista ja vain 15% tiedonhankintaa. Ei voida tuottaa juridiikan ulkopuolelle jäävää putkea tässäkään suhteessa.


* Viittaan Vonkan esille tuomaan "venäläisistä kaksoiskansalaisista koostuva tiedustelu- ja vaikuttamisverkosto venäläisen ministeriön ja lainsäädännön alaisena linjaorganisaatiomaisena rakenteena" -kokonaisuuteen.

Tässä höpinässä puhutaan siis kahdesta erillisestä Carta Blanco -putkesta. Kolmannesta olen puhunut aiemmin metodologiaan liittyvissä hourailuissani.
 
Valitettavasti niin tapahtuu mullekin.... Tunnustan sit olevani hieman blondi.
Välikevennys ja off topic

Olette te blondit kummaa porukkaa??!!.
Toimittaja Lauran blondiutta tukee tai siitä kumpuaa ylipäänsä fiksaatio kaikenlaiseen paljastamiseen, itsensä tai muiden asioiden.
Kuten nyt tämä aikaisempi paljastus-kohahdus. https://www.city.fi/ilmiot/uimapukukierros+esplanadilla/893 ...... vai olisko pitäny laittaa minkki-lieskaan tämä paljastus?


6519653a1360587aa93844320b883611.jpeg



.
 
Viimeksi muokattu:
Ja pieleen menee.

Toimittajilla on toki oikeus vaieta, mutta lähdesuoja ei suojaa heitä vaan lähdetta ja selitin tuossa aiemmin sen toisen poikkeuksen 6v vankeuden rajan lisäksi.

Ja muutenkin he sekoittavat tuossa kaksi rikosta. Turvallisuussalaisuuden julkistamisesta syytetään Hesaria, ei lähdesuoja siihen liity mitenkään, koska he ovat lehdessä julkisesti rikoksensa tehneet eli lähde on se HS:n numero, jossa ensimmäinen artikkeli julkaistiin - ei sitä enää voi mitenkään suojata. Tosin voi tietty olla, että vuotajaakin epäillään samasta rikoksesta sen lisäksi että vuotajaa epäillään myös virkasalaisuuden rikkomisesta. Tämä olisi sikäli loogista, että virkasalaisuuden rikkomisesta seuraa pienempi tuomio kuin turvallisuussalaisuuden julkistamisesta. Ei ainakaan minun oikeustajuuni menisi, että vuotaja pääsisi vähemmällä kuin Hesari, joten tämä tukisi teoriaa, että vuotajaa epäillään kahdesta rikoksesta ja Hesaria yhdestä.

Nyt varmaan odotetaan, että tuleeko vuotajalle myös vakoilusyyte. Tästä ei mielestäni ole ollut mitään missään lehdissä. Silloin päästäisiin yli sen 4 vuoden tuomion ja lähdesuoja voitaisiin murtaa.
 
Minusta toimittajien nuoruudensynnit tai uran alkuaikojen kepeät jutut eivät tuo lisäarvoa tähän juttuun. Minua kiinnostaa se vuotaja. Yksin se vuotaja. Tietenkin lehteä on myös käytetty hyväksi.

Laura saattoi myös tajuta tehneensä ison virheen. Siksi se vasara alkoi heilua.

Pietiläinen tässä haisee. Ja hän on hiljaa. Hiljaa kuin örkki-Erkki.

Kyllä tämä on operatiivien toimintaa, keitä hyvänsä ovatkaan. Lehti jäi siihen hönösti väliin ja mukaan se lähti, koska Kaius Niemi on kaikkea nykyaikaista - jonne operatiiveilla on anturi.

Tätä olen kaksi vuotta yrittänyt avata turpoverkkareille: ei ole vain yhtä aisaa vaan kaksi aisaa. Jos jossain ulkovallan tiedustelun kannattaa vaikuttaa niin lipilaarivasemmistossa, koska sillä on mediassa valtaa. Silloin ei olla marginaalissa vaan ajan muodin keskiössä. Olisihan se järjetön tiedustelu, jos se resursseillaan briiffaisi vain jotain 200 bätmän-trollia.
 
Minusta toimittajien nuoruudensynnit tai uran alkuaikojen kepeät jutut eivät tuo lisäarvoa tähän juttuun. Minua kiinnostaa se vuotaja. Yksin se vuotaja. Tietenkin lehteä on myös käytetty hyväksi.

Laura saattoi myös tajuta tehneensä ison virheen. Siksi se vasara alkoi heilua.

Pietiläinen tässä haisee. Ja hän on hiljaa. Hiljaa kuin örkki-Erkki.

Kyllä tämä on operatiivien toimintaa, keitä hyvänsä ovatkaan. Lehti jäi siihen hönösti väliin ja mukaan se lähti, koska Kaius Niemi on kaikkea nykyaikaista - jonne operatiiveilla on anturi.

Tätä olen kaksi vuotta yrittänyt avata turpoverkkareille: ei ole vain yhtä aisaa vaan kaksi aisaa. Jos jossain ulkovallan tiedustelun kannattaa vaikuttaa niin lipilaarivasemmistossa, koska sillä on mediassa valtaa. Silloin ei olla marginaalissa vaan ajan muodin keskiössä. Olisihan se järjetön tiedustelu, jos se resursseillaan briiffaisi vain jotain 200 bätmän-trollia.

Hienoa, mehän olemme päässeet jollain parviälyllä ihan samoihin johtopäätöksiin. Tai sitten tämä on jotain kollektiivista toiveajattelua.
 
Minua kiinnostaa se vuotaja. Yksin se vuotaja. Tietenkin lehteä on myös käytetty hyväksi..

Kyllä minua kiinnostaa myös HS, ja muutenkin kuin Halminen & Pietiläinen (jonka epäilen tietävän, että puhelintaan onkin kuunneltu jo mahd. ennen jutun julkaisua).

Toistan vielä, että erityisesti kiinnostaa se kysymys Miksi HS julkaisi vuotajan vuotamat tiedot, eikä skuuppina ollut Tiedustelukeskuksen sijaan itse vuoto?

Mahdammeko saada koskaan vastausta, vai saako jokainen arvioida Niemen ja muun toimituksen agendaa - tämähän juttu salaiseksi leimattuine papereineen ei ole pysynyt toimituksen sisällä millään salassa; sen ilmestymisestä -> HS:n saamista papereista l. vuodosta on ollut 100% varmasti tietoinen ainakin puoli toimitusta, ellei koko toimitus.

(Pakko paljastaa vain ja ainoastaan sen verran taustastani, että en tiennyt jutun luonteesta ja salaisisten papereiden käytöstä, mutta tiesin tämänkaltaisen jutun olevan tulossa. Yhtään en ihmettele, vaikka kävisin KRP:n juttusilla heidän pyynnöstään, kunhan ensin syövät ja lepäävät. First things first - kylläinen maha ei mökötä kuulusteltavalle. Tai sitten on kudelma koossa, eikä mitään kiirettä mihinkään)
 
Mikäs uhkaus tuo nyt on? Siinähän vaan rinnastetaan HS:n toimittajat noihin. Suurin osa noistakaan ei ole sarjassa kuollut....

Listan nimet on Arya Starkin lista ihmisistä, jotka hän haluaa hengiltä.
 
Kyllä minua kiinnostaa myös HS, ja muutenkin kuin Halminen & Pietiläinen (jonka epäilen tietävän, että puhelintaan onkin kuunneltu jo mahd. ennen jutun julkaisua).

Toistan vielä, että erityisesti kiinnostaa se kysymys Miksi HS julkaisi vuotajan vuotamat tiedot, eikä skuuppina ollut Tiedustelukeskuksen sijaan itse vuoto?

Mahdammeko saada koskaan vastausta, vai saako jokainen arvioida Niemen ja muun toimituksen agendaa - tämähän juttu salaiseksi leimattuine papereineen ei ole pysynyt toimituksen sisällä millään salassa; sen ilmestymisestä -> HS:n saamista papereista l. vuodosta on ollut 100% varmasti tietoinen ainakin puoli toimitusta, ellei koko toimitus.

(Pakko paljastaa vain ja ainoastaan sen verran taustastani, että en tiennyt jutun luonteesta ja salaisisten papereiden käytöstä, mutta tiesin tämänkaltaisen jutun olevan tulossa. Yhtään en ihmettele, vaikka kävisin KRP:n juttusilla heidän pyynnöstään, kunhan ensin syövät ja lepäävät. First things first - kylläinen maha ei mökötä kuulusteltavalle. Tai sitten on kudelma koossa, eikä mitään kiirettä mihinkään)

Miksei se yksinkertaisin selitys kelpaa? Ei meinaan pidä olettaa pahantahtoisuutta siellä missä toiminnan voi selittää tyhmyydellä. Mikä puhuu sitä vastaan että jutun julkaisu olisi jotain muuta kun kansasta vieraantuneiden Hesarin toimittajien virhearvio? Eli arvelivat saavansa jutun julkaisemalla porukan sotilastiedustelun tylynoloisia setiä vastaan mutta kävikin juuri päin vastoin.
 
Listan nimet on Arya Starkin lista ihmisistä, jotka hän haluaa hengiltä.

Onkos se nyt välttämättä huono asia? Noh, on se kumma jos huumori on viranomaisilta kielletty. Eikös PV:n tehtävä ole tehdä ilmareikiä ikäviin tyyppeihin. Itse aikoinaan baarissa kommentoin kun kysyttiin "mitä teet duuniksesi" niin "Tapan ihmisiä ja rikon esineitä" :D
 
Miksei se yksinkertaisin selitys kelpaa? Ei meinaan pidä olettaa pahantahtoisuutta siellä missä toiminnan voi selittää tyhmyydellä. Mikä puhuu sitä vastaan että jutun julkaisu olisi jotain muuta kun kansasta vieraantuneiden Hesarin toimittajien virhearvio? Eli arvelivat saavansa jutun julkaisemalla porukan sotilastiedustelun tylynoloisia setiä vastaan mutta kävikin juuri päin vastoin.

Tunnen sen verran toimittajia, että joitakin poikkeuksia lukuunottamatta heitä ei voi pitää tyhminä missään nimessä. Uteliaita, suuruudenhulluja ja rettelöintivalmiita, mutta ei tyhmiä.

Haistan tässä torsoksi jääneessä juttusarjassa (siivotut jatko-osat eivät juuri kiinnostaneet) agendana nimenomaan pahantahtoisuutta Oy Torni Ab:tä kohtaan. Voi tietty olla, että hajuaistini pettää.
 
Sen vuotajan tietävät jo Niemi, Halminen ja Pietiläinen ja todennäköisesti vielä muutama "älä vaan kerro kellekään". Uskon, että vuotaja on identifioitu myös tutkijoiden parissa. Eläköön nyt joulun yli, kun ei enempää konnuutta tee.
Vuotajan tietäminen ja sen todistaminen ovat kaksi eri asiaa.
Jos on PV:n puolella ja palanut niin ei FSB:tä kiinnosta mutta jos poliittisessa johdossa niin tämä saattaa päästä jatkossakin merkittävään asemaan.
Hesari lähti mukaan pelaamaan suurta peliä ja kyyti voi olla sen mukaista.


Miksei se yksinkertaisin selitys kelpaa? Ei meinaan pidä olettaa pahantahtoisuutta siellä missä toiminnan voi selittää tyhmyydellä. Mikä puhuu sitä vastaan että jutun julkaisu olisi jotain muuta kun kansasta vieraantuneiden Hesarin toimittajien virhearvio? Eli arvelivat saavansa jutun julkaisemalla porukan sotilastiedustelun tylynoloisia setiä vastaan mutta kävikin juuri päin vastoin.
Ja mikä olisikaan se tiedustelun vastainen ei pahantahtoinen motiivi?
 
Back
Top