Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Note: This feature may not be available in some browsers.
Höpö höpöHöpö höpö.
Kyllä ruotsalainen nämä asiat osaa. Tärkeintä ja keskeistä ei ole se mitä ruotsalainen kertoo, vaan se mitä se jättää kertomatta.
Jos näin on käynyt, voi olla ettei se turvallisuussalaisuuden ilmaiseminen riitä, vaan silloin saattaisi tulla mukaan yllytys siihen virkarikokseen, edellyttäen että aloite olisi yllyttäjältä. Yllyttäjää rankaistaan kuin tekijää.Mutta olisiko HS maksanut vuotajalle materiaalista? Luulisi nyt edes sen verran HS käyttäneen aivojaan, että tajuaisivat, että tuo on rikollista!
Nuo koskevat tilannetta jossa henkilö on todistajana, ja haetaan henkilöltä, esim. toimittajalta, vuotajan toimittamia asiakirjoja.Jatkoin tapaukseen liittyvien lakien tutkimista, koska media ei niistä päsääntöisesti kerro vaan vetoaa lähinnä yleviin journalistisiin ohjeisiin. Lauralta takavarikoidusta materialista ei saa etsiä vuotajaa. Mutta siitä materiaalista saa ilmeisesti etsiä todisteita muista rikoksista.
Lopussa kerrotaan että takavarikko on oikeutettu jos asiakirjaa ei voi erottaa muista todisteista.
Pakkokeinolain mukaisesti oikeus joutuu puntaroimaan voiko koneen läpikäynti tuoda lisäarvoa julkaisurikokseen, jotta ristiriita lähdesuojan kanssa olisi hyväksyttävissä.
Jos olisin tuomari, niin en antaisi lupa köyttää takavarikoitua materiaalia, koska turvallisuusasian paljastaminen on muutenkin hyvin kiistaton. Tiedon säilyttämisrikoksessa taas ensisijainen vastuu on mielestäni puolustusvoimien puolella eikä siksi mahdollisen säilytyksen menettelytapavirhe olisi riittävän raskas epäily.
-------
Tuntuuhan tämä pahalta, mutta ollaan kuitenkin oikeusvaltiossa, jossa laki määrää miten pitää toimia. Hyvä asia silti on, että tuomio Hesarille on silti todennäköinen ja jatkossa media on varmasti tarkempi.
-----
Asiassa on myös PR-puoli. Jos lähdesuoja murretaan laittomasti siirtyvät sympatiat lehdistön puolelle. Tällä olisi iso merkitys tuleviin lainsäädännön muutoksiin. Varsinkin vihreät, vasemmisto ja ehkä demaritkin pystyisivät käyttämään lähdesuojan murtoa perusteena uusille lakimuutoksille, jotka voisivat tehdä tilanteesta paljon nykyistä pahemman.
Maanpuolustuksellinen etu on osoittautunut arvoksi, jonka loukkaamista suomalaiset eivät arvosta.
3 §
Läheisiin henkilöihin sekä vaitiolovelvollisuuteen ja -oikeuteen liittyvät takavarikoimis- ja jäljentämiskiellot
Rikoksesta epäillyn tai häneen oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 20 §:ssä tarkoitetussa suhteessa olevan henkilön hallusta ei saa takavarikoida tai jäljentää todisteena käytettäväksi asiakirjaa, joka sisältää epäillyn ja sanotun henkilön taikka mainitussa suhteessa epäiltyyn olevien henkilöiden välisen viestin. Tällaisen asiakirjan saa kuitenkin takavarikoida tai jäljentää, jos tutkittavana olevasta rikoksesta säädetty ankarin rangaistus on vähintään kuusi vuotta vankeutta.
Asiakirjaa ei saa takavarikoida tai jäljentää todisteena käytettäväksi, jos sen voidaan olettaa sisältävän sellaista, josta oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 23 §:n 1 momentissa tarkoitettu henkilö ei saa todistaa oikeudenkäynnissä tai mainitun luvun 24 §:n 2 tai 3 momentissa tarkoitettu henkilö saa kieltäytyä kertomasta, ja asiakirja on edellä tarkoitetun henkilön tai sen hallussa, jonka hyväksi vaitiolovelvollisuus tai -oikeus on säädetty.
Asiakirja saadaan kuitenkin 2 momentin estämättä takavarikoida tai jäljentää, jos henkilö voidaan oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 23 §:n 3 momentin nojalla velvoittaa todistamaan tai 24 §:n 4 momentin nojalla velvoittaa vastaamaan kysymykseen ja jos tutkittavana on tämän pykälän 1 momentissa tarkoitettu rikos.
Asiakirja saadaan 1 ja 2 momentin estämättä pitää takavarikoituna tai jäljennettynä, jos sen irrottaminen muusta takavarikon kohteesta ei ole mahdollista.
Takavarikoimis- ja jäljentämiskiellot
Asiakirjaa tai muuta 1 §:ssä tarkoitettua kohdetta ei saa takavarikoida eikä jäljentää, jos se sisältää tietoa, josta oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 10–14, 16, 20 tai 21 §:n nojalla on velvollisuus tai oikeus kieltäytyä todistamasta.
Jos salassapitovelvollisuus tai -oikeus perustuu oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 11 §:n 2 tai 3 momenttiin tai 13, 14, 16 tai 20 §:ään, edellytyksenä kiellolle 1 momentissa säädetyn lisäksi on, että kohde on mainitussa lainkohdassa tarkoitetun henkilön tai häneen mainitun luvun 22 §:n 2 momentissa tarkoitetussa suhteessa olevan henkilön hallussa taikka sen hallussa, jonka hyväksi salassapitovelvollisuus tai -oikeus on säädetty.
Takavarikoimis- tai jäljentämiskieltoa ei kuitenkaan ole, jos:
1) oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 11 §:n 2 tai 3 momentissa, 12 §:n 1 tai 2 momentissa, 13 §:n 1 tai 3 momentissa, 14 §:n 1 momentissa taikka 16 §:n 1 momentissa tarkoitettu henkilö, jonka hyväksi salassapitovelvollisuus on säädetty, suostuu takavarikoimiseen tai jäljentämiseen;
2) oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 20 §:n 1 momentissa tarkoitettu henkilö suostuu takavarikoimiseen tai jäljentämiseen;
3) tutkittavana on rikos, josta säädetty ankarin rangaistus on vähintään kuusi vuotta vankeutta, ja tuomioistuin voisi tutkittavaa rikosta koskevassa oikeudenkäynnissä velvoittaa todistamaan oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 12 §:n 3 momentin, 13 §:n 2 tai 3 momentin, 14 §:n 2 momentin taikka 20 §:n 2 momentin nojalla;
4) tutkittavana on rikos, josta oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 9 §:n 3 momentin nojalla tuomioistuimessa ei olisi oikeutta tai velvollisuutta kieltäytyä todistamasta, eikä takavarikoitava tai jäljennettävä kohde ole mainitun luvun 20 §:n 1 momentissa tarkoitetun henkilön hallussa.
Asiakirja tai muu kohde saadaan edellä tässä pykälässä säädetyn estämättä takavarikoida, jos on syytä olettaa, että se on joltakulta rikoksella viety tai että se tuomitaan menetetyksi. Asiakirja tai muu kohde saadaan pitää takavarikoituna tai jäljennettynä, jos sen irrottaminen tai erottaminen muusta takavarikon kohteesta ei ole mahdollista.
Tuomioistuin voi velvoittaa 1 momentissa tarkoitetun henkilön todistamaan, jos syyttäjä ajaa syytettä rikoksesta, josta säädetty ankarin rangaistus on vähintään kuusi vuotta vankeutta tai joka koskee salassapitovelvollisuuden rikkomista rangaistavaksi säädetyllä tavalla.
Jossain kirjassa joku totesi tuosta että Pohjois-Saksan satamissa jokainen juoppo merimies tiesi jo viikon etukäteen että laivoja lastataan joukoilla ja sotamateriaalilla.Tuntuisi uskottavalta. Jos Venäjä joskus hyökkäisi Suomeen perinteisellä "panssarilautta Pälkäneellä" -kuviolla, niin väitän että saisimme nopeasti tiedon joukkojen kokoamisesta joltakin taholta joka saa meitä parempaa satelliittidataa. Viikko enemmän aikaa mobilisointiin saattaa vaikka kääntää "tilaisuus tekee varkaan" -yrityksen pelkäksi "harmittomaksi valmiusharjoitukseksi" rajan tuolla puolen. Eihän edes yllätyshyökkäyksen perikuvana pidetty operaatio Weserübung ollut oikeasti yllätys, vaan Tanskan hallitus oli saanut hankkeesta vihiä ruotsalaistiedustelulta, mutta hallituksella ei ollut munaa antaa joukkojen taistella.
Ja pieleen menee.Ilta-Sanomien näkemys lähdesuojasta.
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005495254.html
HS:n toimittajilla on esitutkinnassa oikeus kieltäytyä vastaamasta kaikkiin kysymyksiin, koska he ovat itse epäillyn asemassa. Sen lisäksi heillä on lähdesuojaoikeus, jonka takia poliisin tutkintakeinot ovat joiltain osin rajoitettuja esimerkiksi juuri kotietsinnän osalta.
Lähdesuoja ei tässä tapauksessa murru, koska turvallisuussalaisuuden paljastamisen maksimirangaistus on neljä vuotta vankeutta. Lähdesuojan raja menee kuudessa vuodessa: se murtuu murhajutussa, mutta ei törkeän veropetoksen tutkinnassa.
Toisaalta poliisilla on muitakin keinoja lähteen selvittelyyn kuin epäillyiltä kysyminen. Turvallisuussalaisuuden paljastamista tutkittaessa sallittuja ovat muun muassa kaikki telepakkokeinot.
https://www.aamulehti.fi/uutiset/ny...men-historian-kuuluisin-vuotovyyhti-200624606Nykyinen kansanedustaja valehteli kuulusteluissa ja tunnusti tietovuodon vasta 20 vuoden jälkeen – tällainen oli Suomen historian kuuluisin vuotovyyhti
Politiikkaa on hämmennetty vuodoilla ennenkin. Zavidovo-vuodossa 1970-luvun alussa pelissä olivat Suomen idänsuhteet, Kekkosen uudelleenvalinta ja EEC-kauppasopimus.
Helsingin Sanomien lehtijuttu Viestikoekeskuksesta ja sen kymmenen vuoden takaisesta toiminnasta hämmentää Suomen poliittista johtoa presidentinvaalien alla.
Mittasuhteiltaan se ei kuitenkaan vedä vertoja Zavidovo-vuodolle, joka ravisteli Suomen poliittista johtoa Urho Kekkosen aikaan 1970-luvun alussa.
Zavidovo-vuodossa lehdistölle vuodettiin muistio keskustelusta, jonka presidentti Urho Kekkonen kävi Zavidovossa Neuvostoliiton puoluejohtajan Leonid Brezhnevin kanssa helmikuussa 1972.
Tapaamisessa oli keskusteltu Suomen tavoittelemasta vapaakauppasopimuksesta EU:n edeltäjän EEC:n kanssa. Neuvostoliitto suhtautui hankkeeseen epäluuloisesti, mutta Kekkonen lupasi henkilökohtaisesti takaavansa suhteiden säilymisen muuttumattomina EEC-sopimuksesta huolimatta.
Ruotsissa ilmestyvä Dagens Nyheter julkaisi lokakuussa 1972 suomalaistoimittaja Tor Högnäsin laajan artikkelin Zavidovon keskusteluista. Sama artikkeli julkaistiin myös Norjassa Dagbladetissa ja Suomessa Vasabladetissa.
Presidentti Kekkonen katsoi menettäneensä tapauksen johdosta Neuvostoliiton luottamuksen ja ilmoitti kuusi viikkoa artikkelin julkaisemisen jälkeen, ettei hän vastoin aiempaa lupaustaan olisikaan enää vuonna 1974 käytettävissä jatkokaudelle.
Käytyään Moskovassa Neuvostoliiton 50-vuotisjuhlissa ja neuvoteltuaan neuvostojohdon kanssa Kekkonen totesi maiden suhteiden säilyneen kuitenkin ennallaan. Hän suostui useimpien eduskuntapuolueiden pyyntöön olla käytettävissä jatkokaudelle.
Oikeuskanslerinvirasto ja keskusrikospoliisi kuulustelivat salaisen muistion vuotamisesta 85:tä henkilöä. Toimittaja Tor Högnäsin lähdesuojaa yritettiin murtaa, mutta hän ei koskaan paljastanut lähdettään.
–Journalistin pitää olla kriittinen tarkkailija, ei hovikirjoittaja eikä liiaksi päättäjien kanssa saman saunan lauteilla istuskelija, Högnäs sanoi kymmenisen vuotta myöhemmin.
Salainen muistio Lipposelle ja Koivistolle
Syytekirjelmän mukaan sdp:n kansainvälisten asioiden sihteerinä toiminut Paavo Lipponen ja puolueen tutkimusosaston päällikkö Aimo Kairamo vastaanottivat Zavidovo-tiedot silloiselta kauppaministeri Jussi Linnamolta (sd.).
Myös teollisuusministeri Seppo Lindblom (sd.) oli näyttänyt muistiota Lipposelle ja lisäksi valtiovarainministeri Mauno Koivistolle (sd.), joka jostain syystä oli alkuperäisen jakelun ulkopuolella.
–Minulla oli tiukka seula siinä, kenelle muistiota näytin. Toisesta tuli presidentti ja toisesta kaksinkertainen pääministeri, Lindblom muistelee Lännen Medialle.
Erkki Tuomioja valehteli poliisille
Silloista eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan jäsentä Erkki Tuomiojaa (sd.) kuulusteltiin vuodosta, mutta hän valehteli silloin poliisille, ettei ollut antanut Högnäsille tämän julkaisemia tietoja eikä ollut tiennyt, mistä tämä oli ne saanut.
Vasta 1993 ilmestyneessä kirjassaan Kukkaisvallasta Kekkosvaltaan Tuomioja tunnusti vuotaneensa tiedot Högnäsille, muttei kertonut miten hän oli saanut muistion.
Kekkonen ei halunnut Linnamoa syytteeseen
Zavidovo-vuoto johti kauppaministeri Jussi Linnamon eroon. Presidentti Kekkosen mukaan Linnamoa ei ollut kuitenkaan syytä asettaa syytteeseen valtakunnanoikeudessa, vaikka oikeuskansleri oli sitä presidentille esittänyt. Kekkonen sanoi, ettei Linnamon ollut todettu olleen varsinaisen vuotojutun takana.
Seppo Lindblom (sd.) ja presidentin vasemmistoradikaali kansliapäällikkö Antero Jyränki (sd.) tuomittiin raastuvanoikeudessa sakkorangaistukseen salassapitovelvollisuuksien laiminlyönnistä.
Jyränki oli kuulusteluissa tunnustanut antaneensa osan muistiosta Yleisradion radiojohtajan Eino S. Revon nähtäväksi. Jyränki erosi presidentin kansliapäällikön tehtävistä ja teki sen jälkeen pitkän uran valtiosääntöoikeuden professorina ja perustuslakivaliokunnan käyttämänä asiantuntijana.
Oliko Kekkonen itse vuodon takana?
Ulkoministerinä ja syyskuusta 1972 pääministerinä toiminut Kalevi Sorsa (sd.) piti muistelmissaan mahdollisena, että Kekkonen olisi itse ollut vuodon takana. Kekkosen kärjekkäiden vastustajien mukaan se oli presidentin temppu virkakautensa jatkon varmistamiseksi poikkeuslailla.
Kekkonen oli nimittäin jo huhtikuussa 1972 ilmoittanut olevansa valmis jatkamaan presidenttinä vielä neljä vuotta vuoden 1974 jälkeen, mutta sanonut, ettei lähde ehdokkaaksi normaaleissa valitsijamiesvaaleissa.
Kekkosen laatima Zavidovo-muistio jaettiin aluksi usealle Rafael Paasion (sd.) vähemmistöhallituksen ministerille ja ulkoministeriön huippuvirkamiehille. Ministerit jakoivat siitä tietoa puoluetovereilleen ja virkamiehet kollegoilleen.
On epäilty, että vuodon olivat järjestäneet EEC-sopimuksen vastustajat siinä uskossa, että tieto Neuvostoliiton nihkeästä suhtautumisesta kaataisi koko EEC-kauppajärjestelyn.
EEC-sopimuksen vastustajiin lukeutunut Tuomioja puolusteli parikymmentä vuotta myöhemmin muistion luovuttamista Högnäsille sananvapaudella ja avoimen keskustelun edistämisellä.
Sekoitus sattumia ja harkittua peliä?
Toimittaja Tuomo Lappalainen on samassa Suomen Kuvalehdessä (30/1993) pohtinut, että Zavidovo-vuoto saattoi olla sekoitus sattumia ja harkittua peliä:
Kekkonen halusi poliittisen eliitin ymmärtävän, että hän on korvaamaton. Presidentin kansliapäällikkö vuoti korvaamattomuuden osoittamiseksi laaditun muistion omin luvin lähipiirilleen, joka käytti sitä omiin tarkoituksiinsa. Tätä kautta sen saanut Tuomioja vuoti lopulta uutisen lehdille omista ihanteellisista motiiveistaan.
Seppo Lindblom kertoo Lännen Medialle, ettei ole pyrkinyt selvittämään lehtivuodon alkuperää. Hän oli itse saanut muistion virallisessa jakelussa.
–Kun (lehti)vuoto tuli, niin ensimmäinen vaikutelmani oli se, että se oli harkittu vuoto. Salainen muistio oli pantu aika laajaan jakeluun, joten voitiin ajatella, että se jotakin kautta tulee julkisuuteen. Tällöin tulisi julki, kuinka kovan painostuksen kohteena Kekkonen oli ollut Zavidovon neuvotteluissa ja kuinka varovasti oli edettävä.
Tuomioja ja Jyränki eivät suostuneet enää muistelemaan Zavidovo-vuotoa Lännen Medialle. Tuomioja totesi, ettei hänellä ole mitään uutta kerrottavaa. Jyränki piti asian muistelua turhana pistelynä ja tökkimisenä.
Riimitellen palstalle...
Jos näin on käynyt, voi olla ettei se turvallisuussalaisuuden ilmaiseminen riitä, vaan silloin saattaisi tulla mukaan yllytys siihen virkarikokseen, edellyttäen että aloite olisi yllyttäjältä. Yllyttäjää rankaistaan kuin tekijää.
Välikevennys ja off topicValitettavasti niin tapahtuu mullekin.... Tunnustan sit olevani hieman blondi.
Ja pieleen menee.
Toimittajilla on toki oikeus vaieta, mutta lähdesuoja ei suojaa heitä vaan lähdetta ja selitin tuossa aiemmin sen toisen poikkeuksen 6v vankeuden rajan lisäksi.
Minusta toimittajien nuoruudensynnit tai uran alkuaikojen kepeät jutut eivät tuo lisäarvoa tähän juttuun. Minua kiinnostaa se vuotaja. Yksin se vuotaja. Tietenkin lehteä on myös käytetty hyväksi.
Laura saattoi myös tajuta tehneensä ison virheen. Siksi se vasara alkoi heilua.
Pietiläinen tässä haisee. Ja hän on hiljaa. Hiljaa kuin örkki-Erkki.
Kyllä tämä on operatiivien toimintaa, keitä hyvänsä ovatkaan. Lehti jäi siihen hönösti väliin ja mukaan se lähti, koska Kaius Niemi on kaikkea nykyaikaista - jonne operatiiveilla on anturi.
Tätä olen kaksi vuotta yrittänyt avata turpoverkkareille: ei ole vain yhtä aisaa vaan kaksi aisaa. Jos jossain ulkovallan tiedustelun kannattaa vaikuttaa niin lipilaarivasemmistossa, koska sillä on mediassa valtaa. Silloin ei olla marginaalissa vaan ajan muodin keskiössä. Olisihan se järjetön tiedustelu, jos se resursseillaan briiffaisi vain jotain 200 bätmän-trollia.
Minua kiinnostaa se vuotaja. Yksin se vuotaja. Tietenkin lehteä on myös käytetty hyväksi..
Mikäs uhkaus tuo nyt on? Siinähän vaan rinnastetaan HS:n toimittajat noihin. Suurin osa noistakaan ei ole sarjassa kuollut....
Kyllä minua kiinnostaa myös HS, ja muutenkin kuin Halminen & Pietiläinen (jonka epäilen tietävän, että puhelintaan onkin kuunneltu jo mahd. ennen jutun julkaisua).
Toistan vielä, että erityisesti kiinnostaa se kysymys Miksi HS julkaisi vuotajan vuotamat tiedot, eikä skuuppina ollut Tiedustelukeskuksen sijaan itse vuoto?
Mahdammeko saada koskaan vastausta, vai saako jokainen arvioida Niemen ja muun toimituksen agendaa - tämähän juttu salaiseksi leimattuine papereineen ei ole pysynyt toimituksen sisällä millään salassa; sen ilmestymisestä -> HS:n saamista papereista l. vuodosta on ollut 100% varmasti tietoinen ainakin puoli toimitusta, ellei koko toimitus.
(Pakko paljastaa vain ja ainoastaan sen verran taustastani, että en tiennyt jutun luonteesta ja salaisisten papereiden käytöstä, mutta tiesin tämänkaltaisen jutun olevan tulossa. Yhtään en ihmettele, vaikka kävisin KRP:n juttusilla heidän pyynnöstään, kunhan ensin syövät ja lepäävät. First things first - kylläinen maha ei mökötä kuulusteltavalle. Tai sitten on kudelma koossa, eikä mitään kiirettä mihinkään)
Listan nimet on Arya Starkin lista ihmisistä, jotka hän haluaa hengiltä.
Miksei se yksinkertaisin selitys kelpaa? Ei meinaan pidä olettaa pahantahtoisuutta siellä missä toiminnan voi selittää tyhmyydellä. Mikä puhuu sitä vastaan että jutun julkaisu olisi jotain muuta kun kansasta vieraantuneiden Hesarin toimittajien virhearvio? Eli arvelivat saavansa jutun julkaisemalla porukan sotilastiedustelun tylynoloisia setiä vastaan mutta kävikin juuri päin vastoin.
Vuotajan tietäminen ja sen todistaminen ovat kaksi eri asiaa.Sen vuotajan tietävät jo Niemi, Halminen ja Pietiläinen ja todennäköisesti vielä muutama "älä vaan kerro kellekään". Uskon, että vuotaja on identifioitu myös tutkijoiden parissa. Eläköön nyt joulun yli, kun ei enempää konnuutta tee.
Ja mikä olisikaan se tiedustelun vastainen ei pahantahtoinen motiivi?Miksei se yksinkertaisin selitys kelpaa? Ei meinaan pidä olettaa pahantahtoisuutta siellä missä toiminnan voi selittää tyhmyydellä. Mikä puhuu sitä vastaan että jutun julkaisu olisi jotain muuta kun kansasta vieraantuneiden Hesarin toimittajien virhearvio? Eli arvelivat saavansa jutun julkaisemalla porukan sotilastiedustelun tylynoloisia setiä vastaan mutta kävikin juuri päin vastoin.