Vaikuttaako Trumpin ja Putinin tapaaminen Suomen Nato-optioon? Tutkijat toppuuttelevat pelkoa etupiirijaoista: "Ei tässä kohtalonhetkiä eletä"
Yhdysvaltojen ja Venäjän presidenttien tapaaminen tuskin heijastuu merkittävästi Suomen turvallisuuspoliittiseen asemaan, pohtivat Ylen haastattelemat asiantuntijat. Tapaamisen asialista on siihen liian täynnä muita asioita.
Trumpin ja Putinin huippukokous
12.7.2018 klo 07:39
Yle Uutisgrafiikka
Lauri Miikkulainen
Suomi ei ole hakemassa Naton jäsenyyttä, mutta on tietoisesti pitänyt yllä mahdollisuutta jäsenyyden hakemiseen, eli niin kutsuttua Nato-optiota.
Entinen puolustusministerin erityisavustaja, nykyinen konsultti
Patrik Gayer kyseli kirjoituksessaan(siirryt toiseen palveluun), voiko presidenttien tapaaminen jopa sulkea Suomen Nato-oven.
Seura-lehden kyselyssä taas jopa
kolmannes suomalaisista pelkäsi(siirryt toiseen palveluun), että Trump ja Putin saattaisivat tapaamisessaan jakaa keskenään Eurooppaa jonkinasteisiin etupiireihin.
Donald Trump on ollut retoriikassaan tyly eurooppalaisia liittolaisiaan
kuten Saksaa kohtaan, ja kritisoinut
puolustusliitto Naton toimintaa.
Viimeisimpänä Yhdysvaltain entinen Lähi-idän suurlähettiläs ja presidentti Barack Obaman neuvonantajana toiminut Daniel Shapiro kyseli, voisiko Trump jopa ryhtyä ajamaan
Yhdysvaltain vetäytymistä Natosta(siirryt toiseen palveluun).
Kynnys hyväksyä Natoon uusia jäseniä on korkeampi kuin 15 vuotta sitten.
Tuomas Forsberg
Ylen haastattelemat ulko- ja turvallisuuspolitiikan asiantuntijat rauhoittelevat huolia.
Presidentti Trumpin Euroopan-matka voi osoittautua merkitykselliseksi, mutta hän ei yksin päätä sen paremmin Yhdysvaltojen suhteesta Natoon kuin Venäjäänkään.
Nato-optio on aina ollut tietoisesti epämääräinen
– Jos Suomen Nato-suhdetta arvioidaan siitä näkökulmasta, mikä on puolustusliiton halu ja kyky ottaa uusia jäseniä, voi Suomen Nato-option sanoa heikentyneen, toteaa Tampereen yliopiston kansainvälisen politiikan professori Tuomas Forsberg.
– On selvää, että monessa Nato-maassa kynnys hyväksyä liittoon uusia jäseniä on korkeampi, kuin vaikkapa 15 vuotta sitten, hän jatkaa.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että tuo mahdollisuus olisi jollain tapaa sulkeutunut tai sulkeutumassa.
– Vastahan Nato sai uuden jäsenen, Forsberg toteaa, viitaten
Montenegron liittymiseen puolustusliittoon viime vuonna.
Tampereen yliopiston kansainvälisen politiikan professori Tuomas Forsberg.Yle
Samaa toteaa muun muassa turvallisuuspolitiikkaan ja Euroopan ja Yhdysvaltojen suhteisiin perehtynyt tutkimusjohtaja Juhana Aunesluoma Helsingin yliopistosta.
– Suomi on jättänyt Nato-suhteisiinsa pelivaraa. Koko Nato-optio on luonteeltaan sellainen, että sen realistisuus selviäisi oikeastaan vain jättämällä hakemus, Aunesluoma naurahtaa.
– Yleisesti Nato on silti järjestö, joka mieluusti ottaa jäsenikseen kriteerit täyttäviä maita, ja Suomi kaikki kriteerit varmasti täyttäisi.
Näin ollen on tutkijoiden mukaan epätodennäköistä, että Trumpin ja Putinin tapaaminen tai keskustelut vaikuttaisivat Suomen Nato-suhteisiin suoraan.
Naton toiminta on vakaalla pohjalla
Suomen päätökset suhteestaan Natoon tulevaisuudessa ovat pelkkää spekulaatiota. Sen sijaan Naton yleistä tilannetta on tutkijoiden helpompi arvioida.
Positiivinen suhde Naton laajenemiseen on ollut Yhdysvalloissa perinteisesti tärkeä kysymys.
Matti Pesu
Juhana Aunesluoma kehottaa katsomaan, miten Nato on käytännössä kehittynyt. Hetkellinen retoriikan kiristyminen ei vielä uhkaa Naton toimintaa.
– Toiminnan jatkuvuus on Naton kaltaisessa instituutiossa jopa häkellyttävää. Ja jännitteistä huolimatta toimintavarmuus on pysynyt hyvänä, Aunesluoma toteaa.
Hän nostaa esimerkeiksi toimintakyvystä Naton johtaman operaation Afganistanissa, sekä eri valtioiden yhtenäisen toiminnan, kun ne maaliskuussa
karkottivat venäläisiä diplomaatteja.
Trumpin liikkumavara on lopulta pieni
Ulkopoliittisen instituutin tutkija Matti Pesu muistuttaa, että presidentti Trump on jäänyt Nato-kritiikissään suhteellisen yksin.
– Yhdysvalloissa molemmilla pääpuolueilla on aika vahva yhteisymmärrys Naton merkityksestä. Trumpin rooli olisi suurempi, jos puolueilla olisi tässä ideologisia erimielisyyksiä, Pesu toteaa.
– Esimerkiksi positiivinen suhde Naton laajenemiseen on ollut Yhdysvalloissa republikaaneille perinteisesti tärkeä kysymys.
Tämä tarkoittaa, ettei Trump voi yksin muuttaa Yhdysvaltain politiikkaa Naton suhteen, vaikka liittolaismaitaan kritisoikin.
Etupiiriajattelu kiehtoo Venäjää, muttei juuri Yhdysvaltoja
Sama liikkumavaran rajallisuus pätee myös Yhdysvaltojen ja Venäjän suhteisiin.
Tuomas Forsberg muistuttaa, että Venäjän osalta ei ole uutta tai yllättävää, että he nostavat esille erilaisia etupiirejä.
– Venäjän halu saada etunsa kansainvälisesti tunnustetuksi on ollut selkeä tavoite jo vuodesta 1993 lähtien. Mutta intresseistä puhuttaessa kipupisteitä ovat olleet muun muassa Ukraina, Georgia ja Moldova. Suomi on ollut eri asemassa.
Isot muutokset vaatisivat valmisteluja, eikä niistä ole tällä hetkellä merkkejä
Juhana Aunesluoma
Yhdysvalloissa etupiiriajatteluun sen sijaan on perinteisesti suhtauduttu erittäin nuivasti.
– Suhteet Venäjään ovat oikeastaan se osa Yhdysvaltojen ulkopolitiikkaa, jossa Trumpin valta on kaikkein vähäisin. Tiukasta linjasta on laaja yksimielisyys, Juhana Aunesluoma muistuttaa.
Helsingin yliopiston Eurooppa-tutkimuksen verkoston tutkimusjohtaja Juhana Aunesluoma.Yle
Vihaisesta puheesta on matkaa politiikan muutoksiin
Mutta ovatko asiantuntijat liian optimistisia? Presidentti Trumpin kautta ovat leimanneet arvaamattomuus ja äkkipikaisuus.
– Yhdellä twiitillä voi aiheuttaa paljon harmaita hiuksia. Yksittäiset kommentit eivät kuitenkaan vielä käännä hallinnon politiikkaa, muistuttaa Matti Pesu.
Juhana Aunesluoma on samoilla linjoilla.
– Yhdysvalloissa puolueiden linja on melko pitävä. On hyvä kysymys, voiko tässä tapaamisessa tapahtua sille yhtään mitään.
Trumpin ja Putinin tapaamisen
asialista on melko täynnäkeskustelua esimerkiksi Syyrian tilanteesta. Tämän takia on tutkijoiden mukaan epätodennäköistä, että esiin nousisi mitään, mikä vaikuttaisi Suomen kaltaiseen maahan.
– Isot muutokset vaatisivat valmisteluja, eikä niistä ole tällä hetkellä merkkejä, Aunesluoma toteaa.
– Ei tässä kohtalonhetkiä eletä sen paremmin Suomen kuin muidenkaan pienten valtioiden näkökulmasta. Maailmanpolitiikassa on huolestuttavia trendejä, mutta huippukokouksen merkitystä ei pidä liioitella, Matti Pesu sanoo.
https://yle.fi/uutiset/3-10297917?origin=rss