"
Defiantin puutteet havaittiin lokakuussa 1939 Hurricaneja vastaan tehdyissä harjoituksissa, mutta Hurricanen ja Spitfiren tuotannon ollessa vielä rajallista sen toivottiin tukevan ja täydentävän niitä.
[3]
Defiant-koneella varustettiin laivueet No 141 ja ensimmäisenä koneita saanut No 264,
[4] joka osallistui toukokuussa 1940
Dunkerquen taisteluun.
[2] Taktisen yllätyksen ansiosta Defiantilla saatiin hyviä tuloksia. On mahdollista, että koneen ulkonäkö sekoitettiin Hawker Hurricaneen, jolloin tavanomainen hyökkäys takaa ylhäältä oli hyökkääjälle tuhoisa.
[5]. Defiantilla saavutettiin 12. toukokuuta 35 pudotusta ja kaikkiaan 65 kuukauden loppuun mennessä. Keskitetty aseistus oli tehokas pommittajia vastaan.
[2]
Saksalaiset totesivat pian Defiantin heikkoudet. Se oli kömpelö ja aseistusta ei voinut suunnata suoraan eteenpäin. Kääntyvä takatorni alustoineen lisäsi painoa huomattavasti eteenpäin ampuviin kiinteisiin
tykkeihin tai
konekivääriin verraten. Defianteilla varustettu 264. hävittäjälaivue tuhottiin lähes täysin
taistelussa Britanniasta. Tyypin miehistötappiot kohosivat suureksi, sillä ampumosta oli vaikea pelastautua.
[6]. Koneet vedettiin pois päivähävittäjätehtävistä elokuussa
1940.
Yöhävittäjänä koneella ammuttiin alas 1940-41 enemmän saksalaisia pommittajia kuin muilla yökäytössä olleilla tyypeillä. Ampumo mahdollisti hyökkäyksen kohteena olleen pommikoneen tulittamisen alapuolelta tai viistosti alhaalta edestä, josta konekiväärien tulitus ohjaamoon oli tuhoisa. Koneen kehittämisen mahdollisuuksia ei ehkä ymmärretty,
[7]kun taas Saksassa kehitettiin tehokas "
Schräge Musik"-aseistus, jossa tykit asennettiin kiinteästi 60 asteen kulmaan ylöspäin.
[8]
1941 Mk I:een asennettiin A.I Mk 4 tutka ja tyyppinimeksi tuli N.F. Mk IA. V. 1941 koneen suorituskyky alkoi jäädä jälkeen Saksan uusimpiin pommittajiin verrattuna erityisesti niiden tehdessä yksittäisiä pistomaisia hyökkäyksiä. Alkuvuonna
1942 koneella saavutettiin vielä menestystä kahden hävittäjän pudottaessa kolme
Birminghamiin hyökänneistä pommittajista yöllä
15. tammikuuta. Aluetta puolustaneet Defiantit saavuttivat lisäksi 9 pudotusta myöhemmistä hyökkäyksistä.
[9] Defiant korvattiin
Bristol Beaufighter- tyypillä.
[10]
1940 hävittäjästä kehitettiin vielä versio II, joka ei osallistunut mainittavissa määrin sotatoimiin. Sen sijaan siitä tehtiin maalinhinausversio. Mk II:ta käytettiin Saksan tutkavalvonnan häirintään pommitushyökkäysten aikana, jolloin ne partioivat miehitettyjen rannikoiden läheisyydessä. 515. laivueen koneisiin asennettiin "Mandrel"- tai "Moonshine"-häirintälaite. Tässä tehtävässä koneita käytettiin 1943 saakka, kunnes ne korvattiin suuremmilla tyypeillä.
[11]
Boulton Paul suunnitteli ja valmisti Defiantista yksipaikkaisen version prototyypin nimellä P 94. Sen aseistuksena oli kaksitoista 7,7 mm:n Browning-konekivääriä siivissä kuten
Supermarine Spitfire tai Hurricane-hävittäjissä. Vaihtoehtona olisi ollut neljä 20 mm:n tykkiä. P 94:n yleinen suorituskyky oli lähes Spitfiren luokkaa ja se oli vain vähän heikompi kaarrossa. Muiden tyyppien tuotanto oli kuitenkin jo riittävä eikä P 94:ää otettu tuotantoon.
[12]
Boulton Paul konekivääritornia käytettiin myös
Handley Page Halifax -
pommikoneissa sekä samaan konseptiin perustuneessa laivaston
Blackburn Roc -hävittäjässä, joka muunnettiin
Skua-syöksypommittajasta"
https://fi.wikipedia.org/wiki/Boulton_Paul_Defiant
https://en.wikipedia.org/wiki/Boulton_Paul_Defiant
Boulton Paul Defiant N3378 on Bleaklow
http://aircrashsites.co.uk/air-crash-sites-5/boulton-paul-defiant-n3378-on-bleaklow-2/