Huoltovarmuus

Miten Suomi varautuu vakaviin häiriötilanteisiin ja poikkeusoloihin eli pitää huoltovarmuutta yllä?
YLE Puhe. 11.9.2019 Haastateltavana Huoltovarmuuskeskuksen virkaatekevä toimitusjohtaja Asko Harjula. Haastattelijana Linda Pelkonen.


Suomen kylmä ilmasto, syrjäinen sijainti ja riippuvuus merikuljetuksista, energiaintensiivinen talouden rakenne ja pitkät kuljetusetäisyydet ovat erityispiirteitä, jotka vaikuttavat huoltovarmuuden tavoitteisiin ja keinovalikoimiin. Nälkävuosien jälkeen opittiin kantapään kautta, että hyvinä vuosina kannattaa varastoida viljaa huonojen vuosien varalle. Sodista opittiin, että varautuminen riskeihin on tarpeen myös rauhan aikana. Mitkä yhtiöt ovat Suomen huoltovarmuuden kannalta tärkeitä?
.
 
Uutinen vain tilaajille, mutta otsikko kertoo asian:

https://www.talouselama.fi/uutiset/suomen-laakepula-on-paisunut-ennatysmittoihin-laaketeollisuus-olisi-valmis-kajoamaan-poikkeusolojen-varastoihin

Näin rauhanaikana ja normaalin kansainvälisen kaupan vallitessa.

Ei ihme, onhan saatavuushäiriötä päivittäistavarakaupassakin koko ajan. Yksi osa ongelmaa on varmasti myös siinä, että Suomi ei ole lääketeollisuuden näkökulmasta mikään prioriteettimarkkina. Jos samasta lääkkeestä saa vapailla markkinoilla Yhdysvalloissa pyytää moni(kymmen)nkertaista hintaa, niin miksi me olisimme toimituslistan kärjessä?
 
Ei ihme, onhan saatavuushäiriötä päivittäistavarakaupassakin koko ajan. Yksi osa ongelmaa on varmasti myös siinä, että Suomi ei ole lääketeollisuuden näkökulmasta mikään prioriteettimarkkina. Jos samasta lääkkeestä saa vapailla markkinoilla Yhdysvalloissa pyytää moni(kymmen)nkertaista hintaa, niin miksi me olisimme toimituslistan kärjessä?

Itse asiassa, suomi ei ole 5,5 miljoonan asukkaan maana yhtään minkään globaalin teollisuuden prioriteettimarkkina. Vähän sama, kun pitäisi jotain yksittäistä kaupunkia päämarkkina-alueena jollekkin globaalille toimijalle. Itse asiassa yksittäinen miljoonakaupunki saattaisi olla jopa houkuttelevampi koska jakelun järjestäminen suppealle mutta väkirikkaalle markkina-alueelle olisi helpompaa kun 338 500km2 erämaahan.
 
Suomen osalta lääkkeiden saaminen Helsinkiin riittää ja käyttäjämäärää voi arvioida koko maan väkiluvun kautta. Suomalaiset sitten itse päättää ja hoitaa jakelun täällä.
Suomessa on vain muutama koko maan kattavaa tukkukauppaa, jotka ovat erikoistuneet lääkkeiden jakeluun. Suurimmat niistä ovat Oriola ja Tamro. Tietenkin sillä on jokin vaikutus että miten paljon esim jostain EU maiden kiintiöstä riittää 5 miljoonaiselle porukalle.
 
Ei ihme, onhan saatavuushäiriötä päivittäistavarakaupassakin koko ajan. Yksi osa ongelmaa on varmasti myös siinä, että Suomi ei ole lääketeollisuuden näkökulmasta mikään prioriteettimarkkina. Jos samasta lääkkeestä saa vapailla markkinoilla Yhdysvalloissa pyytää moni(kymmen)nkertaista hintaa, niin miksi me olisimme toimituslistan kärjessä?
Eikä tämä ole yksin lääketeollisuuden vika.
Kuulin väittämän apteekkimaailmasta, en tiedä onko totta, tai ei.

Lääketeollisuuden standardit ja määräykset ovaty niin kovia, että muutokset tuotannossa ovat vaikeita, hitaita ja kalliita. Siksi aina ei voida/kannata vaihtaa tehtävää tuotetta, koska sen aiheuttama katko tuotantoon on niin kallista.
Toinen väittämä on, että koska lääkkeiden raaka-aineet ovat hyvin tarkasti säädeltyjä, ei niihin voi tehdä muutosta, koska jotain raaka-ainetta ei ole saatavilla.
Koska eli jos joku esim. apu/sidosaine on loppu, sitä ei voida korvata toisella samanlaisella ja testatulla aineella, koska lääke ei enää täytä myyntiluvan ehtoja.

Finnrexin kohdalla jossain väitettiin lääkkeen pakkauksen olevan lainvastainen ja vaatii uusinnan. Koska tämä on iso töistä, ei muutosta kannata tehdä.
Asperin Zippin kohdalla lääke oli loppu, koska joku raaka-aine oli loppu.
Eli vaikka säätely on hyvästä, saattaa se joskus aiheuttaa myös negatiivisia asioita.

Kirsikkana kakunpäällä on loppuasiakas, joka ei halua maksaa lääkkeestään yhtään enempää kuin on ehdottomasti pakko. Suomessa voitaisiin pitää isoja varastoja, mutta se ei ole ilmaista ja maksajaa ei löydy.

Edit: Huhun mukaan influenssa rokotteet ovat myöhässä, koska THL vatuloi asian kanssa liian pitkään.
 
Eikä tämä ole yksin lääketeollisuuden vika.
Kuulin väittämän apteekkimaailmasta, en tiedä onko totta, tai ei.

Lääketeollisuuden standardit ja määräykset ovaty niin kovia, että muutokset tuotannossa ovat vaikeita, hitaita ja kalliita. Siksi aina ei voida/kannata vaihtaa tehtävää tuotetta, koska sen aiheuttama katko tuotantoon on niin kallista.
Toinen väittämä on, että koska lääkkeiden raaka-aineet ovat hyvin tarkasti säädeltyjä, ei niihin voi tehdä muutosta, koska jotain raaka-ainetta ei ole saatavilla.
Koska eli jos joku esim. apu/sidosaine on loppu, sitä ei voida korvata toisella samanlaisella ja testatulla aineella, koska lääke ei enää täytä myyntiluvan ehtoja.

Finnrexin kohdalla jossain väitettiin lääkkeen pakkauksen olevan lainvastainen ja vaatii uusinnan. Koska tämä on iso töistä, ei muutosta kannata tehdä.
Asperin Zippin kohdalla lääke oli loppu, koska joku raaka-aine oli loppu.
Eli vaikka säätely on hyvästä, saattaa se joskus aiheuttaa myös negatiivisia asioita.

Kirsikkana kakunpäällä on loppuasiakas, joka ei halua maksaa lääkkeestään yhtään enempää kuin on ehdottomasti pakko. Suomessa voitaisiin pitää isoja varastoja, mutta se ei ole ilmaista ja maksajaa ei löydy.

Edit: Huhun mukaan influenssa rokotteet ovat myöhässä, koska THL vatuloi asian kanssa liian pitkään.

Apuaineita luulisi olevan saatavilla melko hyvin, ovathan ne lääkkeissä varsin samankaltaisia. Laktoosimonohydraattia käytetään joka toisessa tablettimuotoisessa valmisteessa.

Sen sijaan päivällä läpikäymäni suomenkielisen uutisoinnin mukaan jopa raaka-aineen pitää tulla myyntiluvassa mainitusta tehtaasta. Eli jos tehdas X palaa Intiassa, mikä on alalla tietynlainen ongelma, niin vaikuttavaa ainetta ei voida ostaa tehtaasta Y - ei vaikka sille tehtäisiin kaikki samat laboratoriotestit kuin tehtaasta X tulevalle lääkeaineelle. Järjenvastaista, mutta byrokratia on ja voi hyvin. Olen nimittäin melko varma, että Fimean proviisorit eivät käy sillä myyntiluvan intialaisella tehtaalla tekemässä tarkastuksia järin usein jos koskaan.

Mitä tulee varmuusvarastointiin, niin siihen soisi panostettavan julkisiakin varoja nykyistä enemmän. Kun raaka-aineet tulevat toiselta puolelta maailmaa, niin se asettaa huoltovarmuudelle pullonkaulaa. Varaston holdaaminen on kuitenkin melko halpaa niin kauan kuin lääkevalmisteiden viimeinen käyttöpäivä ei lähesty, ja lääkkeitä mahtuu paljon suhteelliseen pieneen tilaan eivätkä tärkeimmät lääkkeet ole käytännössä paljon arvoisiakaan. Huoltovarmuuskeskuksen tai vastaavan olisi toki syytä saada määrittää varastoitavat lääkkeet, kalleimpia ja pienen potilasmäärän tarvitsemia valmisteita ei ole syytä varastoida vastaavassa määrin kuin halpoja ja ison potilasmäärän tarvitsemia valmisteita. Nythän laki lääkkeiden velvoitevarastoinnista määrää asiasta melko tiukasti eikä tee eroa siprofloksasiinin ja uunituoreen, patentoidun laajakirjoisen antibiootin välille. Ensinmainittu on puoli-ilmaista, jälkimmäinen voi olla varsin kallista.
 
Apuaineita luulisi olevan saatavilla melko hyvin, ovathan ne lääkkeissä varsin samankaltaisia. Laktoosimonohydraattia käytetään joka toisessa tablettimuotoisessa valmisteessa.

Sen sijaan päivällä läpikäymäni suomenkielisen uutisoinnin mukaan jopa raaka-aineen pitää tulla myyntiluvassa mainitusta tehtaasta. Eli jos tehdas X palaa Intiassa, mikä on alalla tietynlainen ongelma, niin vaikuttavaa ainetta ei voida ostaa tehtaasta Y - ei vaikka sille tehtäisiin kaikki samat laboratoriotestit kuin tehtaasta X tulevalle lääkeaineelle. Järjenvastaista, mutta byrokratia on ja voi hyvin. Olen nimittäin melko varma, että Fimean proviisorit eivät käy sillä myyntiluvan intialaisella tehtaalla tekemässä tarkastuksia järin usein jos koskaan.

Mitä tulee varmuusvarastointiin, niin siihen soisi panostettavan julkisiakin varoja nykyistä enemmän. Kun raaka-aineet tulevat toiselta puolelta maailmaa, niin se asettaa huoltovarmuudelle pullonkaulaa. Varaston holdaaminen on kuitenkin melko halpaa niin kauan kuin lääkevalmisteiden viimeinen käyttöpäivä ei lähesty, ja lääkkeitä mahtuu paljon suhteelliseen pieneen tilaan eivätkä tärkeimmät lääkkeet ole käytännössä paljon arvoisiakaan. Huoltovarmuuskeskuksen tai vastaavan olisi toki syytä saada määrittää varastoitavat lääkkeet, kalleimpia ja pienen potilasmäärän tarvitsemia valmisteita ei ole syytä varastoida vastaavassa määrin kuin halpoja ja ison potilasmäärän tarvitsemia valmisteita. Nythän laki lääkkeiden velvoitevarastoinnista määrää asiasta melko tiukasti eikä tee eroa siprofloksasiinin ja uunituoreen, patentoidun laajakirjoisen antibiootin välille. Ensinmainittu on puoli-ilmaista, jälkimmäinen voi olla varsin kallista.

Luulisi, mutta näyttää siltä, että luulo ei ole tiedon värtti.
Eivätkä tabletit ole ainoita lääkkeitä joka silloin tällöin loppuvat, niin loppuvat muutkin.
 
Mitä tulee varmuusvarastointiin, niin siihen soisi panostettavan julkisiakin varoja nykyistä enemmän.

Minä luulen, että nämä -yleistyvät toimitusongelmat- korostuvat juuri siksi, että valtiot eivät enää vaadi apteekkilinjalta puskurivarastoja. Ja kun apteekkitukuilla ei ole varastoja, niin pienikin tehtaiden toimitusvaikeus tekee kiusaa. Olihan ennenkin toimituskatkoja, mutta puskurivarastoista homma hoidettiin ilman ongelmia.

Puskurivarastojen kustannustekijä voitaisiin ilman muuta laskuttaa kuluttajilta, eihän se mikään ameriikantemppu olisi. Eli kun ostat aspiriinirasian, niin siinä olisi joku sentti -puskurivarastomaksua- hinnassa. Valtion ei tarvis laittaa touhuun lanttiakaan. Apteekit ja tukut varastoisivat ja saisivat siitä korvauksen.
 
Minä luulen, että nämä -yleistyvät toimitusongelmat- korostuvat juuri siksi, että valtiot eivät enää vaadi apteekkilinjalta puskurivarastoja. Ja kun apteekkitukuilla ei ole varastoja, niin pienikin tehtaiden toimitusvaikeus tekee kiusaa. Olihan ennenkin toimituskatkoja, mutta puskurivarastoista homma hoidettiin ilman ongelmia.

Puskurivarastojen kustannustekijä voitaisiin ilman muuta laskuttaa kuluttajilta, eihän se mikään ameriikantemppu olisi. Eli kun ostat aspiriinirasian, niin siinä olisi joku sentti -puskurivarastomaksua- hinnassa. Valtion ei tarvis laittaa touhuun lanttiakaan. Apteekit ja tukut varastoisivat ja saisivat siitä korvauksen.

En osaa sanoa, miten tilanne on maailmalla ja millainen vaikutus sillä on Suomeen. Ylellä on tuoreehko juttu aiheesta, jonka mukaan Suomen järjestelmä on poikkeuksellinen kansainvälisesti vertaillen, ja tästäkään varannosta ei riitä normaaliolojen pienten laatupoikkeamien tasaamiseen.

Sinänsä ainakin Yhdysvalloista tuntuu tuollainenkin instanssi löytyvän. NPR:n jutun mukaan varaston arvo on 7 miljardia dollaria arvoista varastoa, että jos Ylen mukaan Suomen varasto on 120 miljoonan euron arvoinen, niin nuo tuntuvat olevan samaa luokkaa suhteessa väestön kokoon. Tosin amerikkalaisten varanto on ilmeisesti suunnattu vähän eri tavalla, uhkina koetaan ennemmin pernarutto, botulismi ja hermomyrkyt kuin saatavuuden tyrehtyminen.

The inventory includes millions of doses of vaccines against bioterrorism agents like smallpox, antivirals in case of a deadly flu pandemic, medicines used to treat radiation sickness and burns, chemical agent antidotes, wound care supplies, IV fluids and antibiotics.
 
53111629.jpg

Havainnekuva Suomen merivoimien neljästä uudesta monitoimikorvetista. Alukset rakennetaan huoltovarmuussyistä Suomessa, mutta taistelujärjestelmä hankitaan ulkomailta. LEHTIKUVA
Kriisioloissa tämä voisi saada Suomen polvilleen
VERKKOUUTISET | 01.12.2019 | 09:00- päivitetty 30.11.2019 | 16:49

Huoltovarmuus tarkoittaa kykyä selviytyä häiriötilanteista ja kriisioloista mahdollisin vähin haitoin.

Huoltovarmuus kytkeytyy voimakkaasti poliittisiin ja talouselämän muutoksiin.

Varautumisella puolestaan tarkoitetaan yhteiskunnan kriisinkestokyvyn varalta tehtäviä ennakkovalmisteluja.

Hallitusneuvos Kari Klemm on kirjoittanut kirjan huoltovarmuudesta. Hän työskennellyt yli 20 vuotta valtioneuvoston varautumisasioiden parissa asiantuntija- ja johtotehtävissä.

Nykyisin Klemm on työ- ja elinkeinoministeriön valmiuspäällikkö.

Suomen ensimmäinen kansallinen riskiarvio tehtiin sisäministeriön johdolla vuonna 2015, muutamaa vuotta myöhemmin tehtiin laajempi arvio, jossa on kartoitettu erilaisia riskejä ja uhkia, joita on parisenkymmentä. Niitä ovat esimerkiksi erilaiset häiriöt taloudessa, sähkön saannissa, vesihuollossa ja elintarvikehuollossa. Mukana ovat myös informaatiovaikuttaminen, laajamittainen maahantulo, epidemiat ja terroristiset iskut.

Uhkista voi tarkemmin nostaa esille epidemiat ja niistä vielä erikseen pandemiat. Tunnetuin influenssapandemia oli noin sata vuotta sitten puhjennut Espanjantauti, johon sairastui kolmasosa maailman väestöstä. Tauti tappoi parissa vuodessa kymmeniä miljoonia ihmisiä.
Espanjantaudin jälkeiset influenssapandemiat ovat olleet sille sukua. Espanjantaudin aiheutti lintuinfluenssatyyppinen A-viruksen alatyyppi H1N1, jonka perillinen sairastutti sikainfluenssana ihmisiä vuonna 2009 myös Suomessa ja sai aikaan laajoja varautumistoimia.
Klemmin mukaan seuraavan pandemian ajankohtaa, viruksen ominaisuuksia tai sairastuneiden määrää ei voida ennustaa. Pandemia voi käsittää useita aaltoja ja kestää pahimmillaan jopa 36 kuukautta.

Pandemian vaikutukset tulisivat olemaan suurimmat työvoimavaltaisilla palvelualoilla, mutta vaikutukset koskisivat koko väestön terveydentilaa. Yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaaminen vaarantuisi, jos avainhenkilöistä tulisi pulaa.

Yksilön vastuu
Kotitalouksien ja yhteisöjen omatoiminen varautuminen on tärkeä osa varautumisen kokonaisuutta ja yhteiskunnan kriisikestävyyttä. Paraskaan julkinen palvelu ei kykene vastaamaan tarpeisiin esimerkiksi myrskyn tai laajan sähkökatkon aikana.

Kriisi voi aiheuttaa tilanteen, missä päivittäistavaroita ei syystä tai toisesta saa enää kaupasta. Osana hyvää taloudenpitoa kotitaloudet voivat varautua hankkimalla poikkeusaikoja varten puskuriksi ruokaa, juomaa ja välttämättömyystarvikkeita noin kolmen vuorokauden tarpeiksi.

Tutkimusten mukaan suurimmalla osalla väestöä on kotivaraa yli kolmeksi vuorokaudeksi. Kansainvälisten kokemusten perusteella 72 tunnin sisällä kyetään organisoimaan apua ja palauttamaan toimintoja.

Energiahuolto
EU:ssa vallitsee yksimielisyys siitä, että energian omavaraisuutta on kasvatettava. Silti uhkana on, että riippuvuus tuontienergiasta uhkaa nousta nykyisestä 50 prosentista peräti 70 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä. EU on etsinyt kuumeisesti keinoja vähentääkseen riippuvuuttaan Venäjältä tulevasta energiasta etenkin vuoden 2014 Ukrainan kriisin jälkeen.

Suomen omien fossiilisten polttoainevarojen puute ja korkea energia kulutus ovat merkinneet tuontienergian suurta osuutta energian käytössä. Tuontienergian ja kotimaisen energian suhde oli pitkään noin 70/30, nykyisin tilanne on 50/50. Tuontipolttoaine tulee pääosin vain yhdestä hankintalähteestä, Venäjältä.

Klemm toteaa, että toimituksissa ei ole ollut suuria häiriöitä. Silti merkittävä tuontiriippuvaisuus on huoltovarmuudelle aina riski.

Esimerkiksi maakaasulla on Suomen energian kokonaiskulutuksesta vajaa kymmenen prosentin osuus. Kaasu tulee kokonaan Venäjältä kahdella rinnakkaisputkella.

Kauppa ja liikenne
Suomi on pienenä vientitaloutena muita EU-maita alttiimpi maailmantalouden suhdannevaihteluille. Poikkeusoloissa saattaa tulla tarve ulkomaankaupan sääntelylle.

Itämeren kuljetusten häiriintyminen olisi Suomelle hyvin vahingollista, sillä viennistä 90 prosenttia ja tuonnista 80 prosenttia kuljetetaan meritse.

Noin kolmannes Suomen ulkomaankaupasta liikkuu kotimaisilla laivoilla. Itämeri siis yhdistää, mutta pahimmillaan voi myös eristää Suomen tärkeimmistä kauppakumppaneista.

Merikuljetusreittien korvaaminen olisi erittäin vaikeaa ja käytännössä mahdotonta.

Normaalioloissa suomalaista meriliikennettä voivat uhata maailmankaupan häiriöt ja taantuma, kannattavuuskysymykset ja Suomeen rekisteröityjen alusten ulosliputtaminen. Sinänsä ulosliputtaminen on alan normaalia toimintaa, eivätkä viranomaiset voi sitä juurikaan estää. Kriisin aikana meriliikenne voi kärsiä satamien käytön rajoituksista sekä aluksiin kohdistuvista tuhotöistä.

Kriisiaikana rautatiekuljetuksilla on Suomessa tärkeä merkitys. Junilla voidaan melko lyhyessä ajassa siirtää suuriakin määriä ihmisiä ja tavaraa paikkakunnalta toiselle. Puolustusvoimien tarpeisiin rautatiekuljetukset soveltuvat hyvin etenkin valmiuden kohottamistilanteessa.

Sen sijaan aseellisen kriisin aikana nykyaikaiset, tarkat ja tuhovaikutuksiltaan suuret aseet estävät suurimittaiset junakuljetukset.

Kari Klemm: Huoltovarmuus. Varautumisella selviytymiskykyä. 248 sivua. Tietosanoma/Art House Oy.

 

The New York Times: Suomi parhaiten pandemiaan varautunut Pohjoismaa

Amerikkalainen lehti hehkuttaa Suomen varautumista katastrofeihin.

Arvovaltainen amerikkalaislehti The New York Times hehkuttaa sunnuntaina julkaistussa jutussaan Suomen Huoltovarmuuskeskusta.
Lehti kertoo, että toisin kuin muut Pohjoismaat Suomi ei lopettanut varmuusvarastojaan kylmän sodan jälkeen.
Niinpä Suomella on kadehdittava määrä suojavarusteita ja varastoa pidetään yhtenä Euroopan suurimmista.
Lehti kirjoittaa, että tämä paljastaa muiden Pohjoismaiden haavoittuvuuden.

Lääketieteellisten tarvikkeiden lisäksi varastossa on The New York Timesin mukaan viljaa, öljyä, maataloustyökaluja ja materiaalia ammusten tekemiseen.
Varmuusvarastot avattiin koronavirusepidemian myötä ensimmäistä kertaa toisen maailmansodan jälkeen.

Norjalainen puolustustutkija Magnus Hakenstad kommentoi lehdelle, että Suomi on Pohjoismaiden parhaiten valmiudessa oleva maa, "aina valmiina suureen katastrofiin tai kolmanteen maailmansotaan".

Artikkelissa on haastateltu myös Huoltovarmuuskeskuksen toimitusjohtajaa Tomi Lounemaa.
Lounema kommentoi, että vaikka Suomi on vuodesta toiseen sijoittunut korkealle onnellisuuslistauksissa, maan sijainti ja historia on opettanut varautumaan pahimpaan.

– Varautuminen on suomalaisessa DNA:ssa, Lounema sanoo lehdelle.

The New York Timesissa myös huomautetaan, että suojavarusteiden todellisesta määrästä on vain vähän tietoa julkisuudessa.
Lounema kommentoi lehdelle, että kaikki varmuusvarastoihin liittyvä tieto on salaista.
 

30.04.2020
Puolustusministeri Kaikkonen: Huoltovarmuudesta tehtävä kattavat stressitestit

Puolustusministeri Antti Kaikkonen esittää huoltovarmuusjärjestelmän läpikäymistä monipuolisilla stressitesteillä.
Testien avulla kartoitettaisiin mahdollisia puutteita materiaalisessa varautumisessa erilaisiin häiriötilanteisiin ja kriisioloihin.

-Koronaviruksen myötä havaitut puutteet varautumisessa heikentävät huoltovarmuutemme uskottavuutta. Luottamuksen palauttaminen on paikallaan, Kaikkonen toteaa.

-Ehdotan, että teemme kattavat huoltovarmuuden stressitestit kaikenlaisten poikkeustilanteiden varalta, katovuosista luonnonkatastrofeihin ja energiakriiseihin.
Tämä työ antaisi pohjan myös mahdollisten epäkohtien korjaamiselle.

Kaikkosen mukaan huoltovarmuuden käsitettä ei pidä rajata vain Huoltovarmuuskeskuksen varastoihin, vaan on käytävä läpi sekä julkishallinnon että elinkeinoelämän materiaalinen varautuminen.
Yhteiskunnan toiminnan kannalta kriittisen materiaalin, varaosien, ylläpito- ja korjausosaamisen ja muun saatavuuden takaaminen on varmistettava kaikissa tilanteissa.

-Uutta pandemiaa tai sotilaallista konfliktiakaan ei valitettavasti voida kokonaan sulkea pois. Viisas varautuu kaikkeen.

-Huoltovarmuus on keskeinen osa kokonaisturvallisuuttamme.
Suomalaisten luottamuksesta viranomaisiin ja varautumiseen on pidettävä kiinni, se valaa perustan turvallisuudelle ja turvallisuuden tunteelle, Kaikkonen sanoo.
 
Nyt kun lentoreitit alkaa sulkeutua maailmalla, niin huoltovarmuuskeskuksessa varmaan tehdään tiukasti töitä, ettei lennä paska tuulettimeen. Onhan näin?
 


Jos oikein muistan, niin HVK:n vuosibudjetti on 30 miljoonaa euroa.

Joten aika napeilla mennään.
 
Viime huhtikuussa lyötiin 600 miljoonan hankintalisämääräraha tiskiin.

2018 tilinpäätökseen liittyen ori muutama tunnusluku. Itse tp on salainen, mutta ao. linkin muistio antaa tämän verran. 37M€ otettiin takaisin valtiolle liian isoksi katsotusta 220M€ kassasta.

Päättyneen tilikauden tulos sisältää öljyvarastojen arvojen alennuksia 182 miljoonaa euroa. Tämän vuoksi kokonaistulos oli 86 miljoonaa euroa tappiollinen.
2. Huoltovarmuusrahaston sijoittamattomat varat tilikauden päättyessä olivat 220 miljoonaa euroa, johon sisältyy 37 miljoonaa euroa valtion talousarvioon tilitettäviä varoja.
 
Back
Top