Hyödyttömimmät asiat mitä teille koulutettiin vm-palveluksessa?

Rättisulkeiset olivat hauskoja. Luodaan kiireen tuntu, jolloin häslääjät alkavat häsläämään. Ehkä kartoittivat ketkä pystyvät toimimaan kiireessä.
Ei sillä ollut mitään funktiota. Meilläkin tätä hupia oli tyyliin välillä suntispuku ja seuraavana jumalauta shortsit ja nasse. Kaksi minuuttia aikaa. Tätä hierottiin tunti ja sitten päälle tietysti tarkastettiin pinkat.

Kyllä se oli ihan pelkkää kakaroiden mälväystä. Toki minäkin nauroin muiden kanssa silloin, eikä meistä kukaan valittanut. Sen sijaan meidän simppualikeisarimme olivat aikanaan alokkaina itse valittaneet! Tämän sain kuulla heidän ryhmänjohtajaltaan myöhemmin siviilissä. Olivat teettäneet samoja juttuja. Niin se menee.
 
Rättisulkeiset olivat hauskoja. Luodaan kiireen tuntu, jolloin häslääjät alkavat häsläämään. Ehkä kartoittivat ketkä pystyvät toimimaan kiireessä.
RVL files, 80 -luvun puoliväli:
Sattuipa kerran Budejovicessä niin, että talvipakkasten tultua alokkaana (3. saapumiserä eli lokakuu) harjoiteltiin kolme tuntia tuota ”kiireen tuntua”. Sissykomppanialle annettiin aina pari minuuttia aikaa ahtautua päädyn portaikosta kolmeen kerrokseen tupiin ja takaisin muotoon uuden varustuksen kanssa. Omassa tuvassa autettiin porukalla niitä, jotka olivat hitaampia. Mitään tavaraa ei saanut puuttua. Ainakin pari kertaa tulin kimpsujen ja kampsujen kanssa vyöryvän ihmismassan seassa portaat alas vaparilla kun jalat eivät koskeneet puserruksen keskellä portaisiin. Kouluttajat pyörittelivät päätään kun meille siirretty komppanian päällikkö komensi jäniksille vasempaan jalkaan tahtia ja touhu jatkui tiiman toisensa jälkeen. Lopulta jokseenkin kaikki vaatteet olivat päällä ja kun varusteiden vaihdon aikaikkunaa venytettiin lopulta kipenen verran pidemmäksi, niin päästiin piinasta.

Tunnin rättärit eivät tuntuneet myöhemmässä vaiheessa palvelusta enää miltään. Koettelemuksista selviytyminen kasvattaa ainakin sitkoa, vaikka touhussa ei olisi kovin paljoa järkeä.
 
RVL files, 80 -luvun puoliväli:
Sattuipa kerran Budejovicessä niin, että talvipakkasten tultua alokkaana (3. saapumiserä eli lokakuu) harjoiteltiin kolme tuntia tuota ”kiireen tuntua”. Sissykomppanialle annettiin aina pari minuuttia aikaa ahtautua päädyn portaikosta kolmeen kerrokseen tupiin ja takaisin muotoon uuden varustuksen kanssa. Omassa tuvassa autettiin porukalla niitä, jotka olivat hitaampia. Mitään tavaraa ei saanut puuttua. Ainakin pari kertaa tulin kimpsujen ja kampsujen kanssa vyöryvän ihmismassan seassa portaat alas vaparilla kun jalat eivät koskeneet puserruksen keskellä portaisiin. Kouluttajat pyörittelivät päätään kun meille siirretty komppanian päällikkö komensi jäniksille vasempaan jalkaan tahtia ja touhu jatkui tiiman toisensa jälkeen. Lopulta jokseenkin kaikki vaatteet olivat päällä ja kun varusteiden vaihdon aikaikkunaa venytettiin lopulta kipenen verran pidemmäksi, niin päästiin piinasta.

Tunnin rättärit eivät tuntuneet myöhemmässä vaiheessa palvelusta enää miltään. Koettelemuksista selviytyminen kasvattaa ainakin sitkoa, vaikka touhussa ei olisi kovin paljoa järkeä.
Mitenhän onnistuisi kertausharjoituksissa yllä mainittu muistojen verestäminen :cool:
 
Helppo kysymys!

Tämä...

9331010c-cc89-4ace-bd48-00b0d765936e


Ja sitähän harjoiteltiin pitkään ja hartaasti kunnes pääsi kiusaamaan alokkaita samalla asialla ja maksamaan ruudut ruutuina :ROFLMAO:
Mitä Mitä ?
Jos Sota menee tasan niin pinkat ratkaisevat !
 
RVL files, 80 -luvun puoliväli:

Tunnin rättärit eivät tuntuneet myöhemmässä vaiheessa palvelusta enää miltään. Koettelemuksista selviytyminen kasvattaa ainakin sitkoa, vaikka touhussa ei olisi kovin paljoa järkeä.

Mutta eikös tätä samaa sitkoa saisi aikaan järkevälläkin koulutuksella, kuten tetsaamalla,evakuointia harjoittelemalla tai vaikka poteroita kaivamalla?

Nämä rättisulkeiset, motivaatiomontut sun muut tuntuu olleen olemassa vain, koska ne on kouluttajille ja varusmiesjohtajille helppoja ja hauskoja.
 
Mutta eikös tätä samaa sitkoa saisi aikaan järkevälläkin koulutuksella, kuten tetsaamalla,evakuointia harjoittelemalla tai vaikka poteroita kaivamalla?

Nämä rättisulkeiset, motivaatiomontut sun muut tuntuu olleen olemassa vain, koska ne on kouluttajille ja varusmiesjohtajille helppoja ja hauskoja.
Kyllä näin entisenä kouluttajana ja muutaman kerran rättisulkeisia vetäneenä, kyllä ne oli kouluttajalle paskaa myös. Niiden jälkeen joukko taas muisti hetken, että kello on muutakin kuin rippikoululahja ja paikalle tullaan käsketyssä varustuksessa.
 
Niiden jälkeen joukko taas muisti hetken, että kello on muutakin kuin rippikoululahja ja paikalle tullaan käsketyssä varustuksessa.

Ja kun joka kerta järjestäytyessä, järjestäydyttiin useamman kerran, niin sillä oli sama funktio?

Itse epäilin, että sillä vain tapettiin aikaa, ettei saavuttaisi paikalle liian aikaisin.
 
Ja kun joka kerta järjestäytyessä, järjestäydyttiin useamman kerran, niin sillä oli sama funktio?

Itse epäilin, että sillä vain tapettiin aikaa, ettei saavuttaisi paikalle liian aikaisin.
Yleensä kouluttaja antaa yhden ajan, sen jälkeen alijohtajat säätävät sen mukaan asioita. Muistan myös juosseeni tuvan ja järjestymispaikan väliä melkoisen monta kertaa ja aina oli jotain korjattavaa..milloin ei menyt jonossa, milloin kuului pulinaa jne. ja ei kyllä jäänyt traumoja.

Itse en koskaan rokottanut siitä. että joukko oli ajoissa paikalla, mutta joskus piti herätellä..
 
No ei, se oli vaan pelin henki. Samoin kuin ne lakki päässä syömisestä johtuneet satunnaisen asian kiertämiset. Ja ne parit rättisulkeiset oli vaan huvittavia.

Mutta jos turhia pitää hakea, niin kyllä ne noissa on.
Näihin vaikuttaa todella paljon joukko itse ja sen sisäinen kuri. Joidenkin kanssa homma toimii ilman ylimääräistä motivointia ja osan kanssa pitää väntää ihan tosissaan, ennen kuin asiat menevät perille.
 
Rättisulkeisethan oli aivan parasta huumoria. Ei kai sitä kukaan jaksa koko aikaa jotain tuottavaa ja hyödyllistä tehä? Jos rättisulkeiset tuntuu kovastikin ikävältä ja rankalta "harjoitukselta", on oikea toiminta liian kevyttä sekä pään ja ruumiin kestokyky heikkoa.
 
Rättisulkeisia mahtoi olla vain kerran alokasaikana, mutta elävästi jäi mieleen kun juuri ennen iltavapaita koko joukkue lähti kasarmin takamaastoon kenttälapioiden kanssa, koska motivaatio oli hukassa ja se piti kaivaa lumesta esiin.
 
Muistan ikuisesti ensimmäisen iltavapaan jälkeisen aamun ja ne sulkeiset. Ei minä en ollut iltavapaalla enkä humalassa 🤣 Meno oli ehkä hieman tavanomaista vauhdikkaampaa.
 
Meillä rättäreitä eivät vetäneet varusveijarit. Ryhmyrit ja kokelaat juoksivat mukisematta mukana kun sellaisia pidettiin. Ja niitä sattui kohdalle vain muutama. Alkuvaiheessa palvelusta tuo kolmen tunnin porrasjuoksu on mainitsemisen arvoinen ja loppuaikana kesäisen saapumiserän aloitettua alokkaana meillä oli kohtuullinen tunnin rättäri, joka oli aika pehmo. Tosin, siihen vaikutettiin itse vahvasti ja huolehdittiin, että omilla lapsilla oli kaikki rensselit kondiksessa ennen pihalle lähtöä. Kun itse oli koettu mitä oli koettu, koulutimme alokkaat eli ”lapset” hiukkasen etukenossa, jotta homma luistaisi hyvin.

Ei rättäreistä kannata järkeään menettää.

Lapsi -sana oli oman yksikön tuolloisessa slangissa lyhennys opetuslapsesta. Se ei ollut tarkoitukseltaan vähättelevä eikä loukkaava.

Slangitermin isä oli eläkepäiviä lähellä olleen persoonallinen mutta erittäin pidetty toimiupseeriluutnantti, Sissi-Eki. Opetuslapsi oli hänen alati käyttämänsä määrite, samoin koulutusmuotona käytetty opetuslapsimuoto eli puolikaari. Sissi-Eki komensi kuiskaamalla tai korkeintaan hiljaa puhumalla, mikä terästi lapsilauman tarkkaavaisuutta äärimmilleen. Tosin, ääni kyllä kuului ja kantoi tarvittaessa. Kun me puistosissyt olimme vaihtamassa Rajakoulusta lomalla käydessämme junaa Riihimäellä pohjoiseen ja menimme piipahtamaan täyteen miehitetyssä asemaravintolassa, kuului erään pöydän äärestä yhtäkkiä kovalla äänellä huuto: ”Ei mutta täällähän on minun lapsia!” Ja sitten lomalla ollut Eki hätisti ”pummit” pöydästä pois kutsuen ja viittoen meikäläiset istumaan ja suunnittelemaan ravintolavaunun valtaamista. Dienst ist Dienst und Schnapps ist Schnapps, sano sakemanni. :cool:
 
Rättisulkeisethan oli aivan parasta huumoria. Ei kai sitä kukaan jaksa koko aikaa jotain tuottavaa ja hyödyllistä tehä? Jos rättisulkeiset tuntuu kovastikin ikävältä ja rankalta "harjoitukselta", on oikea toiminta liian kevyttä sekä pään ja ruumiin kestokyky heikkoa.
Meillä oli porukka, jossa onneksi sai sotilaskoulutusta ja hyvää ja myös kovaa sellaista, kunhan alokasajan vauva-alikersanttien typeryyksistä pääsimme. Myöhemmin kokelaana olinkin loppuajan sotajoukkueessa harjoituksesta toiseen, ja sinne sijoitetut olimme silläkin tavalla eri puusta kuin kasarmille jääneet alokaskouluttajat.

Alokasajalta on toki hyviä muistoja. Pistimme alikersantit heidän tullessaan viimeiseltä lomaltaan suihkuun vaatteineen, ja minä johdin henkilökohtaisesti toimintaa. Se oli oikein hauskaa. Siinä heille rättisulkeisia.

Muuten mieluummin ainakin itse latasin ja ammuin kuin leikin kasarmilla jotain alokasleikkejä. Mutta meitä on toki moneen junaan ja jokunen jäi laiturille.
 
Ei omalle kohdalle, mutta typerimpiä mitä olen kuullut on 11 kk tstapsv jj:n koulutus. Ja 2 vuoden päästä reserviin pääsystä sulatettu rauhan merkeiksi tms. ko. vaunumalli.
 
Hyödyttömin hyödyllinen homma oli sarkaramiinan hautaaminen ja sitten sen etsiminen sillä piikillä. Oma varmaan edelleen haudattuna sulkeiskentässä, kun etsijä onnistui löytämään pelkät sakarat, mutta piikitti muistijäljet perunapelloksi.

Hyödyttömin hyödytön homma oli istuutumaan harjoittelu. Jossa siis harjoiteltiin "riittävän kauan" mm. erottamaan "istukaa"-käskyä saksalaisesta toisen maailmansodan aikaisesta syöksypommittajasta.
 
Back
Top