Hyödyttömimmät asiat mitä teille koulutettiin vm-palveluksessa?

Mulle jäi alokasajasta aika paljon hampaankoloon. Minulla on aina ollut vahva oikeudenmukaisuudentaju. Se ja jo käyty Teku ei riittänyt etenkään kapiasten ilta-aikaan käskyttämiin rättisulkeisiin. Ainakin yhdessä käskyttäjä oli PU. Asiattomat poistuttamiset, jäänyt mieleen eräs RK-ammunnoista tullessa, kokelas poistutti syvän mutaojan yli. Mahtoivat rättivarastolla tykätä...
RAuK oli OK ja viestikurssin priimuksena (silloin TurRtR koulutti vain yhden viestiupseerin vuodessa) pääsin esikuntaan ja tein asennuskeikkoja saarille ja pyöritin viestivarastoa viimeiset 5 kk. Se aika oli mukavaa, fiksut kapiaiset, ei turhaa tärkeilyä.

Koulutuksessa olo minun mielestä pitää välillä vituttaakin. Tekee omalle egolle ihan hyvää.
 
Varmaan tulee jotain tällaisia ongelmia eteen. Mutta onko estettä sille, että samalla henkilöllä olisi erilaisia kouluttajaoikeuksia; mikäli sille nähtäisiin tarvetta?

Toki on niinkin, että mitä teknisemmäksi ja erikoistuneemmaksi homma menee, sitä vaikeampaa on hallita montaa järjestelmää.
Ongelma tulee pitkässä juoksussa kaikkien varaomääräysten osaaminen. Osaan antaa vain esimerkin PsvK henkilöstön urapolusta omalta osalta PO I kesti 11 kk.

- Varusmiehenä T-72 kurssi ja vaunun johtajaoikeus luo pohjan toimia nuorempana joukkueen kouluttajana.
- PO I Lappeenrannassa antaa peruskoulutuksen toimia jv-joukkueen kouluttajana sekä oikeuden johtaa perusammuntoja sekä toimia tulitoiminnan valvojana kivkal-aseilla radalla ja taisteluammunnoissa, laser-etäisyysmittarin käyttö, sinkoaseiden tulitoiminnan valvojana, käsikranaatinheittoharjoituksen johtajana sekä suojeluharjoituksen johtajana.
- PO I Panssarilinja tavoite on antaa koulutus toimia psv-joukkueen kouluttajana, kalustokoulutukset T-72 M1 kalustolle sekä osaltani ajajakortin sekä perusteellisen ampujakoulutuksen. Lisäksi kurssin lopussa oikeus toimia psv-joukkueen kouluammuntojen johtajana sekä tulitoiminnan valvojana psv-joukkueen taisteluammunnoissa.
PO-jälkeen vuosi tai kaksi on vuorossa psv-ajo-opettaja askultointi ja sen läpäisy jälkeen sai pätevyyden toimia ajo-opettajana maastossa ja tiellä. Ennen tätä oikeutta toimitaan kurssilla rakenne- ja ampujakouluttajana.
Lisäksi tuossa kaiken muun ohella on pätevöitynyt SA-PsvJ johtajaksi.
 
Helppo kysymys!

Tämä...

9331010c-cc89-4ace-bd48-00b0d765936e


Ja sitähän harjoiteltiin pitkään ja hartaasti kunnes pääsi kiusaamaan alokkaita samalla asialla ja maksamaan ruudut ruutuina :ROFLMAO:
Varsin simppeli tekele verrattuna Laivaston pinkkaan
 
Pinkka, punkka ja järjetön sisäkuri. Ihan kuten sillä olisi nyt olisi saatu aikaan muuta kun armeijaa vihaava pulska poika reserviin. Ei todellakaan. Toisin teki asiansa osaava aselajikouluttaja ja sillä saatiin, 16 kg kevyempänä siinä kuuluisassa "vain" puolessa vuodessa. Meni vuoden verran, ja oli siinä tullut hommattua vakituinen työpaikka ja sillä on menty näihin päivin saakka.
 
Pinkkoja hierottiin kuulemma siksi, että jos sodassa tulee tasapeli, niin pinkat ratkaisevat. :p
 
En muista typerintä juttua, mutta yleisesti ottaen on ongelma, että varusmiehet (alikessut ja koksut) kouluttavat uusia asioita toisille varusmiehelle. *

On toki totta, että kouluttamalla oppii itsekin, kun asiat pitää opettaa eteenpäin, mutta tulee ongelmia jos kouluttaja ei itsekään osaa asiaa hyvin, tai on jopa ymmärtänyt sen väärin. Esim itse muistan että alikessuna jouduin opettamaan juttuja joita meille oli opetettu hyvin pintapuolisesti ja me alikessut keskenämme yritimme muistella, että miten tämä nyt menikään.

Oma kokemukseni on 1900-luvulta ja voi olla että asiat ovat nykyään eri tavalla, mutta mielestäni parempi järjestelmä olisi että palkattu henkilökunta suorittaisi varsinaisen kouluttamisen, ja varusmiesjohtajat toimisivat harjoittelun ohjaajina. Olisivat lisäksi mukana seuraamassa ensin varsinaista opetusta; muistin virkistämiseksi, ja heitä voisi käyttää myös esimerkkisuorituksen näyttäjinä.

Jokaisessa komppaniassa (vast) ei tarvitsisi olla omia ammattikouluttajia vaan voisivat olla esim koko varuskunnan yhteisiä. Tällä tavalla koulutus olisi tasalaatuista ja kouluttajat paitsi osaisivat itse koulutettavat asian hyvin, myös osaisivat kouluttaa sen hyvin.

* en tarkoita että varusmiehet eivät voisi kouluttaa mitään; esim punkan tekeminen ja suljeiskuviot ovat sellaisia joita varusmiehet voisivat kouluttaa.

Kyyl se muistaakseni ilmavoimissa näin tapahtuikin 1900 -luvulla, eli kantahenkilökunta opetti ensin asian.
 
Ei ollut hyödyttömiä tai turhia asioita. Intin jälkeen tiesi että miten pitää porukka johtaa ja miten ei. Molemmat puolet yhtä tärkeitä ja edelleen valideja.
 
Ongelma tulee pitkässä juoksussa kaikkien varomääräysten osaaminen. Osaan antaa vain esimerkin PsvK henkilöstön urapolusta omalta osalta PO I kesti 11 kk.
Esimerkki ei ole ihan tätä päivää enää. Korjaa jos olen väärässä, mutta muistan viimeisen PO I kurssin päättyneen tammikuussa 1989 eli yli 35 v sitten. Sen jälkeen alkoivat opistoupseerikurssit, jotka nekin on lopetettu 20 v sitten. Sitten perustettiin aliupseeristo uudelleen periaatteella: "AUK-pohjalla ammattiin" eli siviiliyhteiskunnan tapainen ennen vakivirkaa tapahtuva yhtenäinen pitkä peruskoulutus oli PV:ssä muisto vaan. Kyllähän nykyäänkin ammattisotilaita koulutetaan, mutta ne ovat virkaurakursseja, joita pidetään vähän eri juttuina.

Itse asiasta olen samaa mieltä eli opeteltavaa olisi liiikaa jos useamman aselajin juttuja pitäisi yrittää peruskoulutuksessa omaksua.

Pertti Jarla kertoi armeija-ajastaan sarjakuvallisissa muistelmissa muutamia anekdootteja. Mm sen, että hänet koulutettiin etäisyydenmittaajaksi kalustolla, jonka kouluttaja kertoi menevän poistoon tämän viimeisen koulutuserän jälkeen.
Jarla on humoristi, joka Kunnon sotamies Svejk-hengessä kertoo hauskoja armeijamuistoja. Hän oli intissä 1990-luvun alussa, jolloin lasermittarit alkoivat korvata varusmieskoulutuksessa vanhat stereoetäisyysmittarit. Kouluttaja on todellisuudessa kertonut joukko-osaston saavan näitä LEM mejä koulutuskäyttöön seuraavaa saapumiserää varten, jolloin vanhat stereomittarit palautetiin varikolle varattaviksi sa-joukoille. Ne säilyivät sa-varauksissa vielä ainakin 20 v ajan. Jarla koulutettiin siis etäisyydenmittaajaksi, nykykäsite on tulenjohtomies 1, joka sisältää paljon muutakin kun etäisyyksien mittaamisen. Stereomittarikoulutuksen varusmiehenä saanut TJM1 oppi laserin 10 min pikakoulutuksella.

Edit
Allaolevan johdosta liitän vähän täydennystä: Missään tapauksessa ei ollut tarkoitus väheksyä nykyisten virka-aliupseeriemme osaamista.

Kyse oli siitä, millaista peruskoulutusta tarvitaan tehtävässä. jossa virkatie ulottuu kansainvälisiin esikuntiin ja vaikka Brysseliin saakka. Pohjakoulutusvaatimus on tietääkseni aliupseerikoulutus ja ammattikoulu. Koulutuksessa edettäneen intin tapaan hitaimpien tahdissa, muutoin voisi syntyä vaarallisia asevalvojia ja kouluttajia.

Allaolevan Maasotakoulun sivuilta tänään kaapatun kuvan mukaan: "Aselaji- ja toimialakohtaiset opinnot on korvattu täydennyskoulutuksella ja työssäoppimisella." Tätä ei mitenkään voida verrata kestoltaan ja oppisisällöiltään entisiin 12 kk kestäviin opintoihin Lappeenrannassa ja aselajikoulussa. Sivuilla todetaankin realiteetit (säästotarpeet?) tunnustaen: "Palkatun henkilöstön täydennyskoulutukseen ei kulu enää niin paljon aikaa ja resursseja aikaisempaan verrattuna."

Aliupseerikoulutus 2021.png
 
Viimeksi muokattu:
Sitten perustettiin aliupseeristo uudelleen periaatteella: "AUK-pohjalla ammattiin" eli siviiliyhteiskunnan tapainen ennen vakivirkaa tapahtuva yhtenäinen pitkä peruskoulutus oli PV:ssä muisto vaan.
Aliupseerin opintoputki noudattaa aika pitkälti vanhaa PO-kurssi järjestelmää ja sisältöä. Pois ovat jääneet yleissivistävät aineet, matematiikka, fysiikka ja kielet. Tilalle on tulleet eri asejärjestelmäkoulutuksia palvelusaselajin mukaisesti. Enemmistö aliupseereista taitaa jo nykypäivänä olla ylioppilaita.
 
Ei ole oma, mutta poika naureskeli älyttömyyksiä tässä kun ollaan mökillä ja tuli mutkien kautta juttua napalmista. Hänellä on astma, eikä siksi saanut osallistua vm-koulutuksen polttotaisteluharjoitukseen, mutta on harjoitellut napalmin sammuttamista ilman napalmia ja ilman tulta/savua.
 
Ei ole oma, mutta poika naureskeli älyttömyyksiä tässä kun ollaan mökillä ja tuli mutkien kautta juttua napalmista. Hänellä on astma, eikä siksi saanut osallistua vm-koulutuksen polttotaisteluharjoitukseen, mutta on harjoitellut napalmin sammuttamista ilman napalmia ja ilman tulta/savua.

Kai tuo kuitenkin on tyhjää parempi.

Mutta nuo oli kyllä p-kauden kohokohtia.

Miten muuten astma ja kaasunaamari toimii yhdessä (siis ilman kaasua...)?
 
Autokoulu uudelleen että saa ajaa PV:n henkilöautoja. Kesti muistaakseni viikon tai hiukan päälle. Ehkä siinä olisi voinut keskittyä niihin poikkeuksin mitä sotavaltio vaatii. Päivä kaksi ehkä. Tuoreet ajokortit kuitenkin nuorilla miehillä.
 
Autokoulu uudelleen että saa ajaa PV:n henkilöautoja. Kesti muistaakseni viikon tai hiukan päälle. Ehkä siinä olisi voinut keskittyä niihin poikkeuksin mitä sotavaltio vaatii. Päivä kaksi ehkä. Tuoreet ajokortit kuitenkin nuorilla miehillä.
Tämä ei ollut itselleni myöskään mieleen. Ei pelkästään se autokoulun teorian läpikäynti, vaan mieluummin olisin ollut kyseisen viikon aikana sotilaskoulutusta saamassa mitä järjestettiin heille joilla ei ajokorttia ollut. Enemmän olisi ollut tarvetta siihen PV:n ajoneuvojen ja lappujen suhteen, vaikkapa UAZin sielunelämää opeteltiin myöhemmin kantapään kautta. Sai siitä onneksi yhden KL-päivän mutta välttelin silti ajohommia jos vaihtoehtona oli sotilaskoulutusta.
 
Autokoulu uudelleen että saa ajaa PV:n henkilöautoja. Kesti muistaakseni viikon tai hiukan päälle. Ehkä siinä olisi voinut keskittyä niihin poikkeuksin mitä sotavaltio vaatii. Päivä kaksi ehkä. Tuoreet ajokortit kuitenkin nuorilla miehillä.
Meillä se kesti päivän. Vähän jotain teoriaa, hiekkamontulla revittelyä UAZilla ja joku "inssiajo" Transitilla.
 
Otsikon kysymykseen palataksemme..

Varsinaisen sotilaallisen koulutuksen ohuus ja vähyys oli suurin "hyödyttömyys". Osaamisen taso ei koskaan noussut hyväksi ja jos olisi edes osa peittojen viikkaukseen käytetystä ajasta käytetty johonkin hyödylliseen koulutukseen, niin olisi tullut tarpeeseen. Mutta kukapa sitä koulutusta antaisi, kun virkaväki valuu kouluttajien huoneeseen jo iltapäiväkahvin aikaan ja illat sitten lusitaan tylsistyneinä kuin avovankilassa.
 
Meillä se kesti päivän. Vähän jotain teoriaa, hiekkamontulla revittelyä UAZilla ja joku "inssiajo" Transitilla.

90 -luvulla sen läpyskän sai jos oli ajokortti ja tarve ajaa pv: autoilla. Näin ainakin ilmavoimissa ja olihan se hienoa mennä avolava Dodgella ruokalan eteen parkkiin ja siitä syömään. Niistä Ladoista en niin pitänyt!
 
Ehkpä turhin koulutus oli kulkuväylien hiekoitus talviaikaan, sen antoi eräs kapteeni minulle henkilökohtaisesti kun sirottelin lapiolla nätisti sitä mursketta. Homma meni niin, hän otti lapion ja ns. olan takaa heitti sitä hiekkaa niin että pikkukivet vaan ropisi ympäröivissä ikkunoissa. Sitten otettiin pari kierrosta uudelleen kunnes hän oli tyytyväinen minun toimintaan.
 
Ehkpä turhin koulutus oli kulkuväylien hiekoitus talviaikaan, sen antoi eräs kapteeni minulle henkilökohtaisesti kun sirottelin lapiolla nätisti sitä mursketta. Homma meni niin, hän otti lapion ja ns. olan takaa heitti sitä hiekkaa niin että pikkukivet vaan ropisi ympäröivissä ikkunoissa. Sitten otettiin pari kierrosta uudelleen kunnes hän oli tyytyväinen minun toimintaan.
Ette sen kivenneet kulkuväylien reunoja tuntemattoman hengessä?
 
^^^ Kuljetuspuolella oli ihan kunnon koulutukset maastokuorma-autoilla. Ei ollut turha laisinkaan. Taisi sen kuutisen viikkoa kestää kaikkinensa (se oli pois peruskoulutusjaksosta, joten meille opetettiin ensin ne sulkeisjutut pikakoulutuksella).
Mutta siis ihan kunnon ajokoulu oli metsäkeikkoineen päivineen. Ajettiin sellasista paikoista joista ei pääse kulkemaan edes jalkaisin. Aivan uskomattomia noi Masit ja Rasit aikoinaan.
Tekniikkaakin käytiin läpi jonkin verran (enemmän sitä käytiin läpi vielä myöhemmin AUK:ssa).

Niillä opeilla olen selvinnyt elämässäni jäämättä lumipenkkaan/mutavelliin jumiin kertaakaan.

Mulle turhin taisi olla ne pinkat ja punkat jne. Vaikka sen pinkan tein kerran millilleen ja sitten en enää siihen koskenut. Ja harvemmin niitä loppujen lopuksi tarkistettiinkaan.
 
Back
Top