Hyödyttömimmät asiat mitä teille koulutettiin vm-palveluksessa?

Ei omalle kohdalle, mutta typerimpiä mitä olen kuullut on 11 kk tstapsv jj:n koulutus. Ja 2 vuoden päästä reserviin pääsystä sulatettu rauhan merkeiksi tms. ko. vaunumalli.

Pertti Jarla kertoi armeija-ajastaan sarjakuvallisissa muistelmissa muutamia anekdootteja. Mm sen, että hänet koulutettiin etäisyydenmittaajaksi kalustolla, jonka kouluttaja kertoi menevän poistoon tämän viimeisen koulutuserän jälkeen.
 
Meillä oli porukka, jossa onneksi sai sotilaskoulutusta ja hyvää ja myös kovaa sellaista, kunhan alokasajan vauva-alikersanttien typeryyksistä pääsimme. Myöhemmin kokelaana olinkin loppuajan sotajoukkueessa harjoituksesta toiseen, ja sinne sijoitetut olimme silläkin tavalla eri puusta kuin kasarmille jääneet alokaskouluttajat.

Alokasajalta on toki hyviä muistoja. Pistimme alikersantit heidän tullessaan viimeiseltä lomaltaan suihkuun vaatteineen, ja minä johdin henkilökohtaisesti toimintaa. Se oli oikein hauskaa. Siinä heille rättisulkeisia.

Muuten mieluummin ainakin itse latasin ja ammuin kuin leikin kasarmilla jotain alokasleikkejä. Mutta meitä on toki moneen junaan ja jokunen jäi laiturille.
Ei tosiaan ole kummoinen henkinen kestokyky, jos noin koville ottaa vielä jälkikäteenkin. Ja vielä palvelusrikoksiakin tullut tehtyä. Meillä osattiin ottaa nuo vähät kassuajat huumorilla ja mm. rättisulkeiset mukavana kisailuna. Suurin osa ajasta oltiinkin sitten tunturissa ja metsissä vetämässä narusta ja nauttimassa kesästä. Kesällä ja talvella.
 
Minulle sattu hyvä tupa, kun yhteispeli suju, meitä ei juurikaan rättisulkeissa hyppyytetty. Hymyssä suin kuunneltiin kun naapurituvissa pakat lenteli. Osasuunä laiska kessu joka ei kehdannut meitä vahtii ja tuvassa jokainen piti huolen että kaikki oli kunnossa kaikilla.
No siitä seuras että puolet tuvasta pääsi/joutu RAUK:iin ja osa myöhemmin RUK:hon
 
Rättisulkeiset eivät ole pelkkä simpututuskeino, vaan niillä on tarkoitus opettaa alokkaille oikeat asukokonaisuudet.

Meillä oli palvelusaikana yhdet. Kpääl. johti ne itse, alikersantit pukivat malliksi oikean asun. Opeteltiin muistaakseni maastopuku, palveluspuku, lomapuku, sarkapuku, lumipuku ja urheilupuku. Samalla kerrottiin, mitä päähinettä, jalkineita tai paitaa (jos näkyy takin alta) niiden kanssa käytetään. Samalla tarkistettiin, että kaikilla oli varusteet tallella ja oikean kokoisina. Väärän kokoiset piti sitten käydä vaihtamassa.

Jossain iltavahvuuslaskennassa alikessut vähän yrittivät omin päin, mutta siihen sattui PU paikalle, niin loppui sekin lyhyeen.
 
  • Tykkää
Reactions: EK
Minulle sattu hyvä tupa, kun yhteispeli suju, meitä ei juurikaan rättisulkeissa hyppyytetty. Hymyssä suin kuunneltiin kun naapurituvissa pakat lenteli. Osasuunä laiska kessu joka ei kehdannut meitä vahtii ja tuvassa jokainen piti huolen että kaikki oli kunnossa kaikilla.
No siitä seuras että puolet tuvasta pääsi/joutu RAUK:iin ja osa myöhemmin RUK:hon
Pakkojen lennättely, ”mopon käyntiin jättäminen sotkun pihalle kahvilla käydessä” (alokkaat marssivat paikallaan parijonossa nenä seinää kohti varusmiesjohtajan kahvitellessa ) yms. varusmiesjohtajien toimesta keksityt epäasiallisuudet eivät kuulu varusmiehelle suunniteltuun koulutukseen eikä niitä löydy mistään koulutusoppaasta tai päiväohjelmasta.

Järjestäytymisharjoitus (eli ne rättisulkeiset) kohtuullisesti toteutettuna ja vakiväen pitäminä ovat osa sitä suunniteltua koulutusta.
 
Valmistautukaa vahvuuslaskentaan, varustuksena runkkupuku, kypärä, kusiluistimet, rynnäkkökivääri ja henkilökohtainen ase ja mitä näitä oli :cool:
 
Ilma-ammunta rk:lla, tai ei niinkään se koulutus vaan alikessun alustus,se meni kutakuinkin näin: "Monissa muissa maissa ilmatorjunta hoidetaan monenlaisilla ohjuksilla, mutta kun meillä on niin pienet määrärahat niin se hoidetaan näillä." ja nosti rynkyn ilmaan.
 
Ei tosiaan ole kummoinen henkinen kestokyky, jos noin koville ottaa vielä jälkikäteenkin. Ja vielä palvelusrikoksiakin tullut tehtyä. Meillä osattiin ottaa nuo vähät kassuajat huumorilla ja mm. rättisulkeiset mukavana kisailuna. Suurin osa ajasta oltiinkin sitten tunturissa ja metsissä vetämässä narusta ja nauttimassa kesästä. Kesällä ja talvella.

Sinulta menee pointti vähän hukkaan, mutta ei se mitään. Eihän tässä kukaan ole puhunut sanallakaan koville ottamisesta, mutta rättisulkeisia pidän täysin turhana, ainakin sillä tavalla toteutettuna kuin ne koimme.

"Palvelurikoksen" tekivät tietenkin alokasryhmänjohtajat ja sitten kokonainen komppania alokkaita. Oltiin sujut.

Siinä oli sitten jo yhteishenkeä. Koulutuksellisesti asiaan voi määrätyssä mielessä jo olla tyytyväinen.
 
Ilma-ammunta rk:lla, tai ei niinkään se koulutus vaan alikessun alustus,se meni kutakuinkin näin: "Monissa muissa maissa ilmatorjunta hoidetaan monenlaisilla ohjuksilla, mutta kun meillä on niin pienet määrärahat niin se hoidetaan näillä." ja nosti rynkyn ilmaan.
Tämä asia voi vaikuttaa hoopolta, mutta esim Falklandin sodassa kivääritulella ammuttiin alas useita helikoptereita ja mahdollisesti myös Pucara ja Harrier (näistä jälkimmäisistä olen nähnyt ristiriitaisia väitteitä). Vietnamissa koptereita ammuttiinkin alas sitten jo läjäpäin, ja jo suurten lukujen valossa osa varmasti alas käsiaseilla.
 
Tämä asia voi vaikuttaa hoopolta, mutta esim Falklandin sodassa kivääritulella ammuttiin alas useita helikoptereita ja mahdollisesti myös Pucara ja Harrier (näistä jälkimmäisistä olen nähnyt ristiriitaisia väitteitä). Vietnamissa koptereita ammuttiinkin alas sitten jo läjäpäin, ja jo suurten lukujen valossa osa varmasti alas käsiaseilla.

Näinhän se on ja tämä olisi kannattanut näin alustaa. Ehkä se alikersantti ei tiennyt ilmatorjunnasta, että kyllähän meillä vähän muutakin on kuin rk ja itkoja... Ilmatorjuntaa ei tuolla toki paljon näkynyt.
 
Itse koulutuksesta, siis kantahenkilökunnan antamasta koulutuksesta, minulla ei ole moitteen sijaa. Se oli hyvää jo silloin. Luonnollisesti monet asiat vanhenevat ajallaan, kalusto muuttuu. Ei se silti turhaa ollut. Jos se olisi turhaa, voisi sanoa kuin 1930-luvun poliitikot, että mitä niitä aseita ostamaan, ruostuvat vain... 😎
 
Ilma-ammunta rk:lla, tai ei niinkään se koulutus vaan alikessun alustus,se meni kutakuinkin näin: "Monissa muissa maissa ilmatorjunta hoidetaan monenlaisilla ohjuksilla, mutta kun meillä on niin pienet määrärahat niin se hoidetaan näillä." ja nosti rynkyn ilmaan.
Näinhän se on ja tämä olisi kannattanut näin alustaa. Ehkä se alikersantti ei tiennyt ilmatorjunnasta, että kyllähän meillä vähän muutakin on kuin rk ja itkoja... Ilmatorjuntaa ei tuolla toki paljon näkynyt.
Kovapanosammuntojen tilastoa Lohtajalta vuodelta 1972, tulosten kannalta parhaana vuodenaikana eli toukokuussa. Muína aikoina tulokset oli yleensä huonompia. Uudempiakin tilastoja varmaan löytyisi julkisina, mutta eivät (modernisoimattomat) aseet ole tästä muuttuneet. Maalin osumailmaisin oli asetettu 6 m kohdalle, eli hinauspussin laskinyksikkö huomioi ohi kiitävän ammuksen kärkiaallon vielä 6 m päästä. Maali siis ympyrä, jonka halkaisja on 12 m ja nopeus oli 100 m/s eli DC-3:n nopeus. Kooltaan 12 m vastaa Mi-8 helikopteria.

Lentokorkeuden ratkaisevan merkityksen It-ammunnoissa näkee siitä, että "tehokkaimmaksi" järjestelmäksi osoittautui rynnäkkökivääri. Osumaprosentti oli tosin silläkin alle 10. 7,62 It-kk:t oli silloin vielä rivissä ja niillä saatiin tasan puolet vähemmän osumia. Selittäkääpä tämä!

Paljon puhutun Sergein osumaprosentti oli vaivaiset 3 prossaa näinkin isoon maaliin. Alla on selostus käytännössä yleisestä tilanteesta, ettei maalin nopeutta saa jonkin it-yksikön tutkalta. 5 tuliyksikköä 9:stä ampuneesta ei saanut ainuttakaan osumaa. Mitenkähän mahtaisivat samat ampujat pieneen lennokkiin osua?

Muutakin mielenkiintoista löytyy taulukosta. 30 mm Hispanot ei osunu kertaakaan ja laukauksia vain 54 kpl. Eivät siis yleensä saaneet maalipussia "piikille" jolloin ei saa ampua. Ja kun ammuttiin niin ei osuttu DC-3:n nopeudella lentävään Mi-8:iin kertaakaan. Nämä jo uusina kelvottomat aseet oli silloin rt:n käytössä, mutta eihän siellä kukaan niitä osannut kouluttaa eikä pitää tykkejä kunnosssa. Boforsin modernisoinnissa taas saatiin huonompi lopputulos, kun mitä alkuperäinen 30-luvun ase oli. Hieno tähtäin laski ennakon (ilman mitattua etäisyyttä tosin), mutta ei siitä ollu mitään hyötyä, kun ampuja ei tässäkään vimpaimessa millään saanu maalia "piikille." Modernisoimaton II MS:n aikainen 40 mm Bofors tykki ylsi tuplasti modernisoitua Boforsia ja melkein kolme kertaa Sergeitä parempiin tuloksiin.

35 mm Oerlikonin huonot tulokset kaipaa selitystä. Eivät tällä kertaa käyttäneet päämetodia eli tutkaohjattua ammuntaa vaan nyt oli käsketty ampua tykkilaskimen avulla. Sitä ei mitä ilmeisimmin oltu pahemmin harjoiteltu ja siksi surkeat tulokset. Ongelmia oli kyllä usein Oerlikoneiden analogisten keskuslaskinten kanssa. Ne piti osaa pitää oikeissa säädöissä, muuten ei tullut oikein yhtään mitään.


Lohtaja 5 1972.PNG
 
Tämä asia voi vaikuttaa hoopolta, mutta esim Falklandin sodassa kivääritulella ammuttiin alas useita helikoptereita ja mahdollisesti myös Pucara ja Harrier (näistä jälkimmäisistä olen nähnyt ristiriitaisia väitteitä). Vietnamissa koptereita ammuttiinkin alas sitten jo läjäpäin, ja jo suurten lukujen valossa osa varmasti alas käsiaseilla.
Ymmärsin ilma-ammunnan tarkoituksen olevan hätistää hekot ja hitaat koneet korkeammalle että ne ohjukset löytäisivät ne. Alumiinia ja pleksiä ne koneet vain ovat. Paitsi tietysti ne tornarien mukaan luodinkestävät lentävät tankit joiden pohjasta piti luotien vain kimpoilla joten turha ärsyttää jne.
 
Ei nyt suoraan ihan koulutusta, eikä juuri minulle, mutta kyllä helvetti vitutti ne varusmiesjohtajat (ei kaikki) jotka keräänty tuvan ovelle huutamaan jollekin heikkolahjaiselle. Määkivät kuorossa "mikä siinä kestää" yms. jos nyt vaikkapa M62 vyö oli jäänyt kaappiin kun tultiin käytävälle. Noilla oli vähän niinkuin aina samat silmätikut joille huudettin, jos nyt vaikka itellä jäi niin joku ehkä malliksi kävi hoputtaa.

No toisaalta ainakin tiesi keihin ei kannata luottaa.
 
Typerinjuttu... Kun päivystävänä upseerina ollut Majuri kävi pölläyttämässä sängyt. Luulisi sitä tuon tasoisella sotaherralla olleen tärkeämpääkin tekemistä, kuin purkaa turhautumistaan varusmiehiin...

(Eipä sitä kait muuten ilmeisesti Majuriksi pääsisikään)
 
En muista typerintä juttua, mutta yleisesti ottaen on ongelma, että varusmiehet (alikessut ja koksut) kouluttavat uusia asioita toisille varusmiehelle. *

On toki totta, että kouluttamalla oppii itsekin, kun asiat pitää opettaa eteenpäin, mutta tulee ongelmia jos kouluttaja ei itsekään osaa asiaa hyvin, tai on jopa ymmärtänyt sen väärin. Esim itse muistan että alikessuna jouduin opettamaan juttuja joita meille oli opetettu hyvin pintapuolisesti ja me alikessut keskenämme yritimme muistella, että miten tämä nyt menikään.

Oma kokemukseni on 1900-luvulta ja voi olla että asiat ovat nykyään eri tavalla, mutta mielestäni parempi järjestelmä olisi että palkattu henkilökunta suorittaisi varsinaisen kouluttamisen, ja varusmiesjohtajat toimisivat harjoittelun ohjaajina. Olisivat lisäksi mukana seuraamassa ensin varsinaista opetusta; muistin virkistämiseksi, ja heitä voisi käyttää myös esimerkkisuorituksen näyttäjinä.

Jokaisessa komppaniassa (vast) ei tarvitsisi olla omia ammattikouluttajia vaan voisivat olla esim koko varuskunnan yhteisiä. Tällä tavalla koulutus olisi tasalaatuista ja kouluttajat paitsi osaisivat itse koulutettavat asian hyvin, myös osaisivat kouluttaa sen hyvin.

* en tarkoita että varusmiehet eivät voisi kouluttaa mitään; esim punkan tekeminen ja suljeiskuviot ovat sellaisia joita varusmiehet voisivat kouluttaa.
 
Jokaisessa komppaniassa (vast) ei tarvitsisi olla omia ammattikouluttajia vaan voisivat olla esim koko varuskunnan yhteisiä. Tällä tavalla koulutus olisi tasalaatuista ja kouluttajat paitsi osaisivat itse koulutettavat asian hyvin, myös osaisivat kouluttaa sen hyvin.
Toimii peruskoulutuskaudella, mutta ei enää aselajikoulutuksissa. Eri aselajeissa on erilaisia oikeuksia, pst-ohjuksen ammuttamisoikeus ei sovi vaikka kenttätykistön tuliasemaoikeuksiin vaikka molemmissa ammutaan isommalla, kuin rynnäkkökivääri.
 
Varmaan tulee jotain tällaisia ongelmia eteen. Mutta onko estettä sille, että samalla henkilöllä olisi erilaisia kouluttajaoikeuksia; mikäli sille nähtäisiin tarvetta?

Toki on niinkin, että mitä teknisemmäksi ja erikoistuneemmaksi homma menee, sitä vaikeampaa on hallita montaa järjestelmää.
 
Meillä oli porukka, jossa onneksi sai sotilaskoulutusta ja hyvää ja myös kovaa sellaista, kunhan alokasajan vauva-alikersanttien typeryyksistä pääsimme. Myöhemmin kokelaana olinkin loppuajan sotajoukkueessa harjoituksesta toiseen, ja sinne sijoitetut olimme silläkin tavalla eri puusta kuin kasarmille jääneet alokaskouluttajat.

Alokasajalta on toki hyviä muistoja. Pistimme alikersantit heidän tullessaan viimeiseltä lomaltaan suihkuun vaatteineen, ja minä johdin henkilökohtaisesti toimintaa. Se oli oikein hauskaa. Siinä heille rättisulkeisia.

Muuten mieluummin ainakin itse latasin ja ammuin kuin leikin kasarmilla jotain alokasleikkejä. Mutta meitä on toki moneen junaan ja jokunen jäi laiturille.

Hohhoijaa taas.

Varusmiespalveluksen yksi funktio on minun mielestä myös eräänlainen oman egon tasaaminen. Jos et nyt pysty muutamaa kuukautta ottamaan tyhmiäkin käskyjä joltain varusmiesalikersanteilta, ilman että se traumatisoi noin pahasti, niin otan osaa.

Sehän vm-palvelus nyt on eräänlainen näytelmä ja normaali ihminen sen tajuaa muutamassa päivässä. Ei kaikkia asioita tarvitse ottaa noin hiton tosissaan ja henkilökohtaisesti. Tietysti jos on niin lapsellinen vielä, niin ehkä sitä ei sitten ymmärrä.

Se varusmiesesimiesten käyttö koulutuksella on tietysti sen takia, että nekin oppivat kouluttamista ja jopa jonkin verran johtamista. Eiköhän tuollainen järjestelmä ole asevelvollisuusarmeijassa käytännön pakko.

Armeija-ajasta pitäisi ainakin yksi asia jäädä mieleen. Yksin ei oikeasti pysty tekemään mitään merkittävää. Kaikki perustuu ryhmässä tekemiseen ja sen oppimiseen. Niitä yksittäisiä sotilaan taitoja, pystyy osaksi sitten treenaamaan vaikka loppuikänsä, mutta ei ne ole niin merkittäviä taitoja loppujen lopuksi. Se vaan näyttää olevan niin, että tuollaisista yksittäisistä mitattavista ominaisuuksista jaksetaan vaahdota vähän liikaakin.
 
Viimeksi muokattu:
Rättisulkeiset eivät ole pelkkä simpututuskeino, vaan niillä on tarkoitus opettaa alokkaille oikeat asukokonaisuudet.

Meillä oli palvelusaikana yhdet. Kpääl. johti ne itse, alikersantit pukivat malliksi oikean asun. Opeteltiin muistaakseni maastopuku, palveluspuku, lomapuku, sarkapuku, lumipuku ja urheilupuku. Samalla kerrottiin, mitä päähinettä, jalkineita tai paitaa (jos näkyy takin alta) niiden kanssa käytetään. Samalla tarkistettiin, että kaikilla oli varusteet tallella ja oikean kokoisina. Väärän kokoiset piti sitten käydä vaihtamassa.

Jossain iltavahvuuslaskennassa alikessut vähän yrittivät omin päin, mutta siihen sattui PU paikalle, niin loppui sekin lyhyeen.
Mulle jäi alokasajasta aika paljon hampaankoloon. Minulla on aina ollut vahva oikeudenmukaisuudentaju. Se ja jo käyty Teku ei riittänyt etenkään kapiasten ilta-aikaan käskyttämiin rättisulkeisiin. Ainakin yhdessä käskyttäjä oli PU. Asiattomat poistuttamiset, jäänyt mieleen eräs RK-ammunnoista tullessa, kokelas poistutti syvän mutaojan yli. Mahtoivat rättivarastolla tykätä...
RAuK oli OK ja viestikurssin priimuksena (silloin TurRtR koulutti vain yhden viestiupseerin vuodessa) pääsin esikuntaan ja tein asennuskeikkoja saarille ja pyöritin viestivarastoa viimeiset 5 kk. Se aika oli mukavaa, fiksut kapiaiset, ei turhaa tärkeilyä.
 
Back
Top