Suomen vientitulot eivät olekaan olleet viime vuosina laskukiidossa, väittää
uusi tutkimus(siirryt toiseen palveluun).
Vaikka Nokian vienti romahti ja vei vuosina 2008–2015 viisi miljardia euroa viennin kotimaisesta arvonlisäyksestä, palveluviennin kasvu on viime vuosina korvannut Nokian romahduksen jäljet.
Tutkimus ei vertaile perinteiseen tapaan viennin bruttoarvoa, vaan viennin Suomeen jättämää arvonlisäystä eli palkkoja, voittoja ja pääomakustannuksia.
– Perinteiset tavat tarkastella vientiä antavat jopa hiukan harhaanjohtavan kuvan viennin merkityksestä. Bruttovientitilastot liioittelevat Suomen talouden vientivetoisuutta, Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen Vattin erikoistutkija Saara Tamminen sanoo.
Tutkimusraportti 100 vuotta pientä avotaloutta julkistettiin maanantaina. Vattin, Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen (Etla), Aalto-yliopiston ja Helsingin yliopiston yhteistyönä syntynyt raportti on ensimmäinen kokonaiskuva palveluviennin merkityksestä taloudelle.
Laatu ja brändi ovat kaiken A ja O
Tutkimuksesta selviää, että erityisesti palvelujen vienti jyllää.
Sen osuus koko viennin arvonlisäyksestä oli viime vuonna jo 36 prosenttia. Isoimmat rahavirrat Suomeen jättää paperiteollisuus, mutta it-palvelut ovat kasvaneet toiseksi merkittävimmäksi alaksi heti paperiteollisuuden vanaveteen.
Suomalainen teollisuus ei vie enää maailmalle vain tuotteita kuten laivoja, hissejä ja koneita, vaan samat yritykset kauppaavat osaamistaan palveluina. Palveluviejinä tunnetaan esimerkiksi Kone, Wärtsilä ja Nokia.
– Kasvua on tullut erityisesti teollisuusyritysten palveluviennistä, ja lisäksi tietysti esimerkiksi peliyrityksistä, Etlan tutkimuspäällikkö Katariina Nilsson Hakkala sanoo.
Tutkimuksen mukaan jopa 60–70 prosenttia eli kaksi kolmasosaa viennin arvonlisästä tulee laatu- ja brändituotteiden ja -palvelujen viennistä. Suomeksi sanottuna hinta ei ratkaise, vaan laatu, ominaisuudet ja yrityksen maine.
– Tällä on merkitystä myös poliittisen päätöksenteon kannalta. Pitäisi nähdä isompi kuva pelkän hintakilpailukyvyn ja tavaraviennin sijaan, Nilsson Hakkala sanoo.
Tavaraviennin tilastot eivät kerro koko totuutta
Näkökulma on uusi. Yleensä mitataan viennin bruttoarvoa, eli sitä millaisia kokonaissummia tuotteista saadaan.
Tärkeämpää kasvulle ja työllisyydelle on kuitenkin se, mitä yritykset jättävät Suomeen voittoina ja palkkoina, eli kotimainen arvonlisäys.
Tutkijoiden mukaan juuri arvonlisäyksen mittaaminen on tärkeää, koska tuotantoketjut ovat hajonneet maailmalle. Ennen vanhaan alihankkijat ja palveluntuottajat olivat valtaosin kotimaisia, mutta nyt osavaiheet kiertävät yhä useammin ulkomaisten toimijoiden kautta.
– Tavaraviennin tilastot eivät pysy monimutkaisten globaalien tuotantoprosessien perässä. Monen vientihyödykkeen osalta jopa yli puolet viennin bruttoarvosta heijastaa vain ulkomaisten välituotteiden arvoa, sanoo Vatt:n erikoistutkija Saara Tamminen.
Suomi on maailman avoimpia talouksia
Avotaloudella raportti viittaa siihen, että Suomi on jo Venäjän vallan ajasta asti ollut verraten avoin talous, jota ulkomaankauppa on vaurastuttanut.
Ulkomaankaupan suhde bruttokansantuotteeseen oli kansainvälisessä vertailussa korkea jo vuosina 1870–1913 eli ennen itsenäistymistä. Myös sotien välissä, jolloin valtioiden välinen kauppa väheni, Suomi pysyi verraten avoimena.
Tutkimuksessa esitetään uusia laskelmia viennin koko kotimaisesta arvonlisästä viimeisen sadan vuoden ajalta.
Ulkomaankaupan kokonaistaloudellinen merkitys ylitti vuoden 1913 tason vasta 1990-luvun laman jälkeen. Suurimmillaan osuus oli vuonna 2000 it- ja Nokia-huuman keskellä.