Juuri tätät tarkoitan. Pst toki on osa jalkaväkeä aselajina(siis on koulutushaara eikä aselaji), mutta se, että kiväärijalkaväelle tarjotaan kaksoisroolia sekä pst- että kiväärimiehinä, on minusta väärä ajattelutapa. Toki jokaisen kiväärimiehenkin on tarvittaessa kyettävä käyttämään lähipst-aseita, mutta päätehtävä on kuitenkin taistella vihollisen jalkaväkeä vastaan. Pst-miehillä taas työnjako on täysin päinvastainen. Panssareiden torjunta on päätehtävä, ja jalkaväkeä vastaan taistellaan vain, mikäli panssareita ei ole tuhottavaksi tai oman nahan suojeleminen sitä vaatii. Jo pelkästään tuliasemien valinnassa törmätään melkoisiin ristiriitoihin, jos samoista asemista on tarkoitus tuhota tehokkaasti sekä vihollisen panssarit, että taistella jalkaväkeä vastaan. Lisäksi raskaiden pst-aseiden mukana kuljettaminen tekee kiväärimiehen tehtävän suorittamisesta melkoisen vaikeaa.
On tietenkin mahdollista kouluttaa ja varustaa kaikki kivääriryhmät vaikka Spike/TOW -kalustolla ja kuljettaa sitten vehkeet ajoneuvossa ja ottaa ne käyttöön tarvittaessa, mutta tällöinkin on huomattava, että ohjusampumalaitteen käyttöön ottanut ryhmä käytännössä muuttuu pst-ryhmäksi, eikä ohjusta käyttäessään kykene kiväärijalkaväen tehtäviin.
Edelleen, mikäli raskaat pst-aseet kuuluvat mielestäsi ryhmätasolle, niin pitäisikö sinne lisätä myös Stinger-laukaisin ja puikkoja (jos tulee heko), kumivene (vesistön ylitykseen), kranaatinheitin (välittömän epäsuoran antamiseen) tai vaikka soppatykki siltä varalta, että joudutaan liian kauaksi huollosta? Vai onko kuitenkin parempi luottaa siihen, että ylempi johtoporras tarvittaessa vahventaa ja antaa käyttöön tiettyjä joukkoja ja materiaalia, ja pyrkiä hoitamaan sitä omaa spesifiä tehtävää. Ja ei, meidän budjetilla ei ole varaa kylvää kalliita pst-aseita tulitukiaseiksi sellaisille joukoille, joiden päätehtävä ja koulutus on jotain muuta kuin panssarintorjunta.
mutta ihan noin heikko ei tilanne meillä taida onneksi olla.
