Ihmissalakuljetus välimerellä

Ennen kuin elintasoerot pohjoisen ja etelän välillä pienenevät, tulijoita on. Itsekin lähtisin, jos olisin onnettomuudekseni sattunut syntymään johonkin Maliin. Onneksi Afrikassa talous kasvaa kohisten.

Laillinen väylä pienentää laittoman reitin houkuttelevuutta jonkin verran, mutta ei kokonaan. USAssa on kehittynyt Green card -järjestelmä, mutta liikennettä on silti Rio Grandella.

Ehdottoman tärkeää olisi saada järjestys palautettua lähtömaihin, varsinkin Libyaan ja Syyriaan.
 
Hyvisten kannattaa katsoa tämä esitys kerran kuukaudessa.



hd_video_icon.jpg


"Immigration gumballs" presentation by Roy Beck with Finnish subtitles.


Read more at
Embedded media from this media site is no longer available
 
Pauli Vahtera Vantaalla
1 t ·


Sankarimatkailua

Maahanmuutto näyttää nyt vaalien jälkeen olevan tärkeä keskustelunaihe, kustannuksista tosin on edelleen epäkorrektia puhua koska humaanisuus. Hesarin pääkirjoitussivun otsikko eilen "Välimeren siirtolaistragedia haastaa EU:n päätöksentekoon". Että näppärästi siirtolaistragedia työnnettiin EU-maiden kontolle. Afrikkalaiset, muslimit ja muut ovat taas viattomia uhreja. Jokainen kuvan kanssa haastateltu tietenkin nuori mies.

Frontexin määrärahat 3-kertaistettiin mikä on hyvä, vaan ei riittävä juttu. Hesarin talouskukkanen: "Suomen kaltaisille osallistujamaille kustannukset ovat vähäisiä, koska ne korvataan EU:n yhteisistä määrärahoista." Ja
ne yhteiset määrärahat EU:n kassaan tulevat mistä? Ai niin. Suomihan onkin ilmaisjäsen.

Kolme sivua human interestia. Syyrian armeijan kapteeni Aziz, 28 v., ilmoittaa sankarikseen Mika Häkkisen ja haluaa muuttaa Suomeen. Häkkinen tosin taitaa asua Monacossa, että sinne vaan suuntaamaan
Aziz! Nyt hän on Makedoniassa kavereittensa kanssa ja välttelee poliisia, ja "meitä pitäisi auttaa". Oikeita nimiä ei voi kertoa koska perheet - kas - ovat Syyriassa. Ja Kreikka on kuulemma kehottanut heitä jäämään (!)
Kreikkaan, mutta kun ei ole työtä ei saa - taas kas - apua. Ja bulgarialaiset on ihan kamalia (ei apua, ilmeisesti) mutta onneksi on mukava makedonialainen kuppila jonka terassilla uhrit voivat istua kupposella ja turista kamalista kokemuksistaan.

Taas on löydetty uusi reitti eli Turkista Kosille. Stadissa saa istua laukkunsa päällä kiitos noiden tulijoiden, ja Kosilla ilmeisesti sama homma kiitos syyrialaisten. Kun Kreikan avustus tulijoille on 0 euroa, niin ainoa tapa repiä rahaa on varastamalla. Tympeää, että lomatkin pitäisi suunnitella näitä reittejä silmällä pitäen.

Kukaan ei ole julkisesti puhunut siitä, että Kreikka, Italia, Espanja ja Malta saavat aivan hemmetinmoisen viipaleen tuloistaan turismista? Jos reittimatkustus saa holtittomasti jatkua, kauanko turistit enää käyvät noissa maissa? Lämmintä ja merta löytyy muualtakin. Kun turismitulot romahtavat, siinä romahtaa sitten kansantalouskin. Ja muutama hassu EU-maa sitten kannattelee näitä?

Pääasia tietenkin on, että kapteeni Aziz saa tarvitsemansa avun. Olemmehan ihmisiä, kaikki samanarvoisia. Näin taitaa olla vain pienten lapsien osalta. Ihmiset, jotka toimivat vastoin kaikkea ihmisyyttä oman etunsa vuoksi, eivät ansaitse samanarvoisuutta. Valinta on vapaa.


"}" data-reactid=".6" style="color: rgb(109, 132, 180); cursor: pointer;">Tykkää · Kommentoi · Jaa
 
Mielestäni salakuljetus on helppo rasti lopettaa, mutta minun toimintamallini ei välttämättä saa kansainvälistä hyväksyntää (ei edes kansallista hyväksyntää) :)
Eli kaikki salakuljettajat otetaan kiinni, alukset tuhotaan ja henkilöt lähetetään 2,2 m.n jollalla soutaen pois aluevesirajalta.
Eivät takuulla palaa samoilla vehkeillä ja samat äijät... :)
Eettisesti arveluttava ajatus? :)
 
Koko kirjoitus tässä.

28.4.2015 http://www.halla-aho.com/scripta/taakanjakoa_ja_numeroita.html
Taakanjakoa ja numeroita

Keskustelu Välimeren tilanteesta on kiihtynyt niin mediassa kuin EU:n toimielimissäkin tuoreiden, paljon kuolonuhreja vaatineiden tragedioiden jälkeen. Parlamentin täysistunnot ovat viime aikoina jokseenkin säännöllisesti alkaneet hiljaisella hetkellä merellä kuolleiden muistoksi.

Keskeisiä kysymyksiä ovat "työntötekijät" ("push factors") eli syyt, joiden vuoksi ihmiset jättävät kotiseutunsa, "vetotekijät" ("pull factors") eli tekijät, jotka houkuttelevat ihmisiä juuri Eurooppaan, sekä siirtolaispainetta hyväksi käyttävät rikollisjärjestöt, jotka työntävät ihmisiä merelle merikelvottomissa aluksissa.

Käyn tässä kirjoituksessa tiiviisti läpi numeroita, tosiasioita, EU:n lainsäädäntöä sekä ratkaisuehdotuksia.

Vuosina 2004-2010 Euroopasta vuosittain turvapaikkaa hakeneiden määrä pysytteli 200 ja 280 tuhannen välillä, mutta tämän jälkeen luvut alkoivat kasvaa nopeasti:

2011: 309 000
2012: 335 000
2013: 435 000
2014: 626 000

Valtaosa, yli 500 000, näistä hakemuksista jätettiin EU-maihin. Muita suosittuja kohteita ovat Sveitsi ja Norja, jotka esim. Schengen- ja Dublin-järjestelmiin kuuluvina maina ovat maahanmuuttokysymysten kannalta de facto -jäsenmaita.

Välimeren kautta Unionin alueelle tuli viime vuonna 218 000 ihmistä, joista "keskisen Välimeren reittiä" Libyasta Italiaan käytti 171 000. Viimeksimainituista n. puolet oli syyrialaisia ja eritrealaisia. Komission edustaja kertoi viime viikolla Libe-valiokunnan kokouksessa, että syyrialaisten ja eritrealaisten osuus tulijoissa vähenee kuitenkin jatkuvasti, kun taas länsiafrikkalaisten "taloudellisten siirtolaisten" ("economic migrants") osuus kasvaa koko ajan. Tämä on toki silmämääräisestikin helppo havaita lehdistön julkaisemista valokuvista.

Tulijamäärät ovat kasvaneet kaikkein voimakkaimmin juuri keskisellä Välimerellä. Tulijoita oli siis viime vuonna 171 000, kun vuonna 2013 heitä oli 45 000. Kasvun odotetaan jatkuvan kiihkeänä myös tänä vuonna; tammikuussa 2015 tulijoita oli 3528, kun vuotta aiempi vastaava luku oli 2171. Itäisen Välimeren reittiä saapui viime vuonna 50 561 henkeä, kun edellisen vuoden luku oli 23 299. Talvikuukaudet ovat yleensä olosuhteista johtuen hiljaisimpia. Komission edustajan mukaan huhtikuuhun mennessä tulijoita on ollut n. 40 000.

Merellä tapahtuvat onnettomuudet saavat, oikeutetusti, paljon huomiota, mutta ne on asetettava kontekstiinsa. Vuonna 2014 hukkuneita tai kateisiin joutuneita oli n. 3500, mutta vähintään 214 500 siirtolaista pääsi meren yli. Vaikka merimatka on vaarallinen, todennäköisyys päästä elävänä Eurooppaan on erittäin suuri. Todennäköisyys joutua palautetuksi taas on erittäin pieni monestakin syystä. 2010 voimaantullut palautusdirektiivi loi yhteisiä sääntöjä palautuksille ja poistamisille. Jäsenmaat palauttavat siirtolaisia joko EU:n palautussopimusten tai kahdenvälisten sopimusten nojalla. Rajaturvallisuusvirasto Frontexilla on keskeinen operatiivinen rooli, kun taas European Return Fund antaa jäsenmaille rahoitusta.

Vain pieni osa niistä, jotka eivät ole kansainvälisen suojelun tarpeessa, palautetaan, ja tämän katsotaan toimivan vetotekijänä. Lähtö- ja kauttakulkumaiden kanssa ei aina ole palautussopimuksia, eivätkä kolmannet maat noudata olemassaoleviakaan, minkä lisäksi siirtolaisten kansalaisuutta on usein vaikea määritellä.

Italialaiset reagoivat kahden vuoden takaiseen Lampedusan onnettomuuteen kansallisella Mare nostrum -meripelastusoperaatiollaan, joka hyvistä tarkoituksistaan huolimatta räjäytti tulijoiden määrän ja oli tavallaan suora tulonsiirto merimatkoja järjestäville rikollisorganisaatioille. Marraskuussa Frontex käynnisti oman Triton-operaationsa, jonka resurssit ovat kuitenkin selvästi pienemmät. Tritonin kuukausibudjetti on 2,9 miljoonaa euroa, kun Mare nostrumin kuukausittaiset kustannukset olivat lähes 10 miljoonaa euroa.

(Frontex on vuonna 2004 luotu organisaatio. On muistettava, että sillä ei ole omaa kalustoa, joukkoja tai itsenäistä toimivaltaa, vaan ulkorajavalvonta kuuluu jäsenmaille. Frontex tukee ja koordinoi kansallisten rajavalvontaviranomaisten yhteistyötä sekä tekee tutkimusta ja tarjoaa koulutusta. Frontex voi myös lähettää EBGT-joukkoja (European Border Guard Team) yhteisoperaatioihin ja nopeaa toimintaa vaativiin tilanteisiin. Ne lainaavat kaluston jäsenmailta. EU:n rajahallintaa täydentää Eurosur-kommunikaatiojärjestelmä, joka mahdollistaa esim. viranomaisilta, satelliiteista ja laivoilta saadun tiedon reaaliaikaisen jakamisen.)

Monet kysyvät, miksei pakolaislaivoja voi käännyttää tai hinata takaisin Libyaan. Yhtenä syynä ovat kansainväliset lait, jotka velvoittavat pelastamaan merihädässä olevat ja toimittamaan heidät turvalliseen paikkaan. Toukokuussa 2014 voimaan tulleiden EU-säännösten mukaan mereltä noukitut siirtolaiset voidaan toimittaa siihen kolmanteen maahan, josta aluksen oletetaan lähteneen, tai siihen EU-maahan, josta käsin pelastusoperaatio toimii. Siirtolaislaivat ovat lähtökohtaisesti merihädässä, koska ne ovat merikelvottomia. Lisäksi ne seilaavat nykyään usein "aavelaivoina", ilman muuta miehistöä kuin matkustajat, mikä selittyy osin sillä, että EU-lainsäädäntö antaa mahdollisuuden rangaista niitä, jotka organisoivat laittomien siirtolaisten matkoja. Vuonna 2014 saatiin kiinni yli 8000 järjestäjää ("facilitator").

Miksi siirtolaiset siis tuodaan Italiaan sen sijaan, että laivat hinattaisiin takaisin Libyaan? Kyseessä on Geneven pakolaissopimukseen kirjattu non-refoulement -periaate, jonka mukaan turvapaikanhakijaa ei voida käännyttää eikä palauttaa, jos on olemassa vakavan vaaran tai vainon riski. Libya on romahtanut valtio, jossa tällainen riski epäilemättä on.

Euroopan parlamentti, etenkin sen vasen laita, on vaatinut hyvin kiihkeästi "laillisten reittien avaamista" siirtolaisille sekä mahdollisuutta hakea "humanitaarista viisumia" EU-maiden konsulaateista. Lailliset reitit eivät kuitenkaan poista sitä perusongelmaa, että Euroopalla ei ole varaa tänne pyrkiviin ihmisiin sellaisissa määrin kuin pyrkijöitä on. Lisäksi suurin osa Lähi-Idän ja koko maailman pakolaisista jää joka tapauksessa kriisialueilla tai niiden välittömässä läheisyydessä oleville leireille, joiden olot ovat yleensä erittäin huonot. Itse asiassa juuri näillä oloilla perustellaan tyypillisesti sitä, että Euroopan pitäisi ottaa enemmän tulijoita vastaan. Kuitenkin sillä rahalla, joka käytetään yhden Eurooppaan tulleen, tukien varassa elävän siirtolaisen ylläpitämiseen, voitaisiin kohentaa huomattavan suuren ihmisjoukon elämisen edellytyksiä niillä leireillä.

Tähän vastataan yleensä, että "pitää tehdä molempia", ts. sekä ottaa tulijoita vastaan että tukea leireillä olevia ihmisiä. Tämä ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että kaikki raha, joka sijoitetaan Eurooppaan tuleviin siirtolaisiin, on pois siitä rahasta, joka voitaisiin käyttää leireillä olevien ihmisten auttamiseen. Eurooppaan siirretyn vähemmistön ongelmana ovat vastaanottokeskuksen apeat verhot ja vähäiset viihdemahdollisuudet. Leireillä olevien ihmisten ongelmia ovat ruuan ja puhtaan veden puute.

UNHCR:n mukaan maailmassa on tällä hetkellä 50 000 000 pakolaista. Libanonin, Jordanian, Turkin, Irakin ja Egyptin leireillä on lähes neljä miljoonaa syyrialaista pakolaista, minkä lisäksi Syyrian sisällä on 7,6 miljoonaa sisäistä pakolaista. On taloudellisesti ja varsinkin poliittisesti mahdotonta siirtää merkittävää osaa näistä ihmisistä Eurooppaan, eikä esimerkiksi Persianlahden öljysheikkejä voisi juuri vähempää kiinnostaa. Leijonanosa pakolaisista siis jää kaikissa tapauksissa leireihin, kunnes - toivon mukaan - he pääsevät joskus palaamaan koteihinsa. Tämän vuoksikaikkia pakolaisia pitää pyrkiä avustamaan siellä missä he ovat sen sijaan, että pientä osaa pakolaisista "autetaan" tuomalla tai päästämällä heidät Eurooppaan.

Media, varsinkin Helsingin Sanomat, lähestyy usein Välimeren kysymystä runollisella "häpeäretoriikalla". Ennen kaikkea pohjoiseurooppalaisten pitää kuulemma hävetä:

"Nämä ihmishenkien menetykset ovat suoraa seurausta Euroopan maiden – myös Suomen – kyvyttömyydestä yhteistyöhön ja taakanjakoon. Pohjois-Eurooppa on ollut haluton jakamaan vastuuta etelän kanssa, ja poliitikot ovat halunneet pysyä hissukseen maahanmuutosta, sillä he pelkäävät pakolaisten antavan lisäsytykkeitä populisteille."

On totta, että pelko maahanmuuttokriittisten liikkeiden voimistumisesta on tehnyt Euroopan hallituksista nihkeitä taakanjaon suhteen, mutta puheet Pohjois-Euroopan kyvyttömyydestä yhteistyöhön tai haluttomuudesta taakanjakoon ovat melko kohtuuttomia. Yhteistyötä esimerkiksi Italian ja Kreikan kanssa tehdään aiemmin mainitun Frontexin puitteissa. Vuosina 2014-2020 Italia saa yhteensä 522 miljoonaa euroa Turvapaikka-, siirtolaisuus- ja integraatiorahastosta (AMIF) sekä Sisäisen turvallisuuden rahastosta (ISF). Kreikkaa tuetaan samoista lähteistä 450 miljoonalla eurolla ja Espanjaa 500 miljoonalla eurolla.

Vaikka muodollista taakanjakomekanismia ei vielä olekaan, taakka jakautuu vapaan liikkuvuuden ja toimimattoman Dublin-menettelyn ansiosta jo nyt. Tai oikeastaan se ei jakaudu vaan siirtyy. Kuten kirjoituksen alussa sanoin, Euroopan maista haki viime vuonna turvapaikkaa 630 000 henkilöä. Tärkeimpiä ryhmiä olivat syyrialaiset, irakilaiset, afgaanit ja eritrealaiset. Jättävätkö nämä ihmiset turvapaikkahakemuksen ensimmäiseen turvalliseen maahan, kuten Dublin-menettely edellyttäisi?

630 000 turvapaikanhakijasta 32,5% jätti hakemuksensa Saksaan, 13% Ruotsiin, 10,3% Italiaan, 10% Ranskaan, 6,8% Unkariin, ja 5,1% Britanniaan. Väkilukuun suhteutettuna eniten turvapaikkahakemuksia ottivat vastaan seuraavat maat:

Ruotsi: 8417 hakemusta miljoonaa asukasta kohden
Unkari: 4331 -"-
Itävalta: 3296 -"-
Malta: 3174 -"-
Tanska: 2609 -"-
Saksa: 2509 -"-

Kuten huomaamme, Välimeren maat, Maltaa lukuunottamatta, eivät kuulu taakanjakajien top-5:een.

Dublin II -säännöstön mukaan vastuu turvapaikkahakemuksen käsittelystä, samoin kuin suojelun tarjoamisesta, kuului sille maalle, jonka kautta hakija tuli EU-alueelle. Toiseen jäsenvaltioon siirtyvä hakija palautettiin automaattisesti ensimmäiseen. Tämä asetti hankalaan tilanteeseen ne jäsenmaat, jotka sattuvat sijaitsemaan ulkorajalla.

Dublin III (2013) ottaa huomioon EU-tuomioistuimen ja Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisut, joiden mukaan turvapaikanhakijaa ei voi palauttaa sellaiseen jäsenmaahan, jonka menettelyissä tai vastaanotto-olosuhteissa on systemaattisia puutteita. Tämä koskee lähinnä Kreikkaa, mutta EIT on katsonut, että myös palautus Italiaan voi joissakin tapauksissa johtaa hakijan epäinhimilliseen kohteluun.

Dublin III on parhaillaan uudelleentarkastelussa, koska EU-tuomioistuin päätti, että yksin saapuvan alaikäisen turvapaikkahakemus on käsiteltävä siinä jäsenmaassa, jossa alaikäinen on läsnä, vaikka hän olisi aiemmin jättänyt hakemuksia muuallekin. Perusteluna on, että alaikäisten tarpeetonta siirtelyä jäsenmaiden välillä pitäisi välttää. Pelätään, että tämä lisää turvapaikka- ja perheenyhdistämisshoppailua sekä lasten salakuljetusta EU-alueen sisällä.

Dublin-järjestelmä siis toimii käytännössä hyvin huonosti. Schengenin turvin myös laittomasti alueella oleskelevat voivat liikkua esteettä, kulkureittejä on mahdotonta jäljittää ja sisääntulomaat ovat käytännössä palautuskelvottomia, joten turvapaikkahakemuksen voi jättää minne haluaa. Kohtuuden nimessä on todettava, että jos Dublin toimisi, se olisi epäoikeudenmukainen ulkorajavaltioita kohtaan. Jotain pitäisi siis lainsäädännön tasolla tehdä.

Euroopan parlamentti on useaan otteeseen, viimeksi vuonna 2014, vaatinut pysyvän ja sitovan taakanjakomekanismin luomista. Tällä hetkellä on olemassa tilapäinen EU:n sisäinen uudelleensijoitusohjelma Maltaa varten (Eurema II). Vuodesta 2005 alkaen muut jäsenmaat ovat uudelleensijoittaneet 700 henkilöä Maltalta joko Eureman puitteissa tai kahdenväliseen sopimiseen perustuen. Hanke on tuonut esiin taakanjakomekanismeihin liittyviä ongelmia. Esimerkiksi Puola sitoutui sijoittamaan Maltalta 75 pakolaista. Löytyi vain kahdeksan henkilöä, joille Puola kelpasi sijoituskohteeksi. Puolen vuoden sisällä nämäkin olivat poistuneet johonkin toiseen jäsenmaahan, todennäköisesti Saksaan.

Tiedustelin Libessä aiemmin tänä vuonna puhuneelta komission edustajalta, miten tällainen sekundäärinen muuttoliike, joka ilmiselvästi vesittäisi minkä tahansa taakanjakojärjestelmän, pystyttäisiin estämään. Ehdotus oli, että sijoituspaikaksi valittu maa solmisi sopimuksen tulijan kanssa. Tulija sitoutuisi asumaan esim. kolme vuotta kyseisessä maassa, ja sanktiona olisi oleskeluluvan peruuttaminen. Epäilen suuresti, miten toimiva ja oikeudellisesti pätevä moinen sopimus olisi. Ne, jotka työllistyvät, jäisivät todennäköisimmin paikalleen, kun taas ne, jotka eivät syystä tai toisesta integroidu, muuttaisivat karenssiajan päätyttyä avokätisimmän jäsenvaltion riesaksi.

Valitettava tosiasia on, että niin kauan kuin Euroopan maiden elintasoerot ovat näin suuria ja sosiaaliturvajärjestelmät näin kirjavia ja jäsenmaiden väliset rajat valvomattomia, siirtolaiset menevät niihin maihin, jotka heidän näkökulmastaan ovat houkuttelevimpia.

Paine jonkinlaiseen taakanjakomekanismiin kasvaa joka tapauksessa, mm. siksi, että Saksa, jonka sanalla on merkitystä, on nykyisen tilanteen suurimpia häviäjiä. Ruotsi on tietysti kaikkein suurin, mutta Ruotsi on niin pahasti tabujen kahlitsema, että maahanmuuttajien kutsuminen taakaksi on siellä vaikeaa. Ruotsihan pystyy ottamaan vastaan vaikka kaikki EU:hun tulevat pakolaiset! Toisaalta esimerkiksi vihreiden saksalainen mep Ska Keller suhtautui Libessä, äkkiä katsoen yllättäen, hyvin skeptisesti taakanjakoon. Perustelu oli kuitenkin se, että mekanismi rajoittaisi EU:hun tulevien siirtolaisten (ihmis)oikeutta valita itse vapaasti, missä he asuvat.

UNHCR, Itävallan sisäministeriö ja Libe-valiokunta järjestivät taakanjakokysymykseen keskittyneen seminaarin "Save lives" 25.3.2015. Itävalta on ollut näissä projekteissa muutenkin hyvin aktiivinen, mikä on maan houkuttelevuus huomioiden ymmärrettävää. Seminaarissa jaettiin myös ICMPD:n (International Centre for Migration Policy Development) raportti "An Effective Asylum Responsibility-Sharing Mechanism". ICMPD on sveitsiläis-itävaltalainen organisaatio, joka tuottaa maahanmuuttoon liittyviä asiantuntijapalveluja hallituksille Euroopassa ja muualla maailmassa.

Raportissa esitellään taakanjakokysymyksen historiaa, joka ulottuu ainakin vuoteen 1994. Saksaan tuli tuona vuonna 460 000 turvapaikanhakijaa, ja maa esitti tulijoiden jakamista jäsenmaiden kesken mm. maan bruttokansantuotteeseen, väkilukuun ja pinta-alaan perustuvin kriteerein. Ranska ja Britannia torppasivat hankkeen, mutta ajatus "jakoavaimesta" ("distribution key"), eli joukosta jakokriteereitä, jäi elämään ja on muistutellut itsestään erilaisissa raporteissa vuosien varrella. Milloinkaan sitä ei ole ajettu yhtä aggressiivisesti kuin juuri nyt.

Taakanjaolla voidaan tarkoittaa a) ihmisten fyysistä uudelleensijoitusta, b) rahallista kompensaatiota eniten siirtolaisia vastaanottaville maille tai c) niihin syihin puuttumista, joiden vuoksi siirtolaisvirrat ohjautuvat epätasaisesti (ts. epäyhtenäiset perheenyhdistämissäädökset, vaihtelevat sosiaaliturvajärjestelmät). Nyt käynnissä oleva keskustelu, ainakin Euroopan parlamentin tasolla, keskittyy kohdassa a) tarkoitettuun taakanjakoon eli ihmisten liikutteluun.

Keskeinen ongelma, johon jo ylempänä viittasin, on se, että tulijoille ei välttämättä kelpaa se maa, johon heidät haluttaisiin sijoittaa. Ratkaisuksi, kuten ylempänä myös totesin, on esitetty sanktioita. Monissa jäsenmaissa, mm. Suomessa, humanitaarisia maahanmuuttajia on pyritty hajasijoittamaan, vaihtelevalla menestyksellä. Raportista käy ilmi, että ainakin Britanniassa, Saksassa ja Itävallassa tulija menettää osan sosiaalietuuksistaan, ellei hän suostu asumaan hänelle osoitetussa paikassa.

Tämä on hämmentävää. Kun perussuomalaiset maahanmuuttopoliittisessa vaaliohjelmassaan esittivät vastaavaa sanktioitua hajasijoitusmallia, se oli ihmisoikeusasiantuntijoiden mukaan paitsi lain ja perustuslain myös kansainvälisten sopimusten ja yleensäkin maailmanjärjestyksen vastainen. Britanniassa, Saksassa ja Itävallassa sellainen kuitenkin on, eikä Suomi paheksu asiaa lainkaan.

Eurooppa-neuvosto kokoontui viime viikolla ylimääräiseen istuntoon ja julkaisi kymmenen kohdan toimenpideohjelman, johon sisältyy mm. ...

... Frontexin koordinoimien Triton- ja Poseidon -operaatioiden rahoituksen lisääminen.

... ihmissalakuljettajien käyttämien alusten systemaattinen kiinniotto ja tuhoaminen.

... sormenjälkien systemaattinen kerääminen kaikilta EU-alueelle tulevilta siirtolaisilta.

... Frontexin koordinoiman pikakäännytysjärjestelmän luominen.

... yhteistyö Libyan naapurimaiden kanssa.

... EU:n laajuinen vapaaehtoinen uudelleensijoitusohjelma.

Parlamentti keskustelee Välimeren tilanteesta täysistunnossaan 29.4. Oma kantani, joka vastaa pitkälti ECR-ryhmän kantaa, on se, että meripelastusoperaatioiden paisuttaminen ei ole ratkaisu, sillä se kannustaa ihmisiä lähtemään merelle ja on suoraa yritystukea rikollisjärjestöille. Mitä enemmän ihmisiä merellä on, sitä enemmän on myös hukkuneita.

Kuten ylempänä sanoin, laillisten maahantuloväylien luominen ei poista ongelmaa, koska halukkaita tulijoita tulee aina olemaan paljon enemmän kuin Eurooppa voi ottaa vastaan tekemättä itselleen huomattavaa vahinkoa. Syyrian sisällissotaa, Eritrean diktatuuria tai Saharan eteläpuolisen Afrikan köyhyyttä ja väestöpommia ei voida ratkaista siirtämällä ihmisiä Eurooppaan.

Välimeren liikenne voidaan pysäyttää tuhoamalla salakuljettajien alukset, mikä ei ole ylivoimainen operaatio. Kun liikenne on saatu loppumaan, voidaan pohtia kestävämpiä ratkaisuja tilanteeseen. Sotaa ja vainoa pakeneville ihmisille voidaan järjestää säälliset elinolosuhteet olemassaoleville pakolaisleireille kriisialueiden läheisyyteen, tai tällaisia vastaanottoalueita voidaan perustaa Välimeren eteläpuolelle yhteistyössä kolmansien maiden kanssa. Säälliset olosuhteet tarkoittavat esimerkiksi asiallista majoitusta, terveydenhuoltoa, työtä ja lasten mahdollisuutta koulunkäyntiin. Lähtökohtana tulee olla se, että ihmiset palaavat kotiseudulleen heti, kun olosuhteet sen sallivat. Eurooppaan asti päässeet eivät palaa koskaan, ja muun väittäminen on itsensä pettämistä.

Eurooppa ei voi sysätä koko ongelmaa muiden niskoille, mutta vastuunkantoa ei ole rypeminen omassa syyllisyydessä ja kolottavan omantunnon lääkitseminen tarjoamalla elinikäinen ylläpito niille harvoille, joilla on rahaa laivamatkaan. Vastuunkantoa on se, että autamme käytettävissä olevilla resursseilla mahdollisimman suurta määrää avuntarvitsijoita.
 
Mielestäni salakuljetus on helppo rasti lopettaa, mutta minun toimintamallini ei välttämättä saa kansainvälistä hyväksyntää (ei edes kansallista hyväksyntää) :)
Eli kaikki salakuljettajat otetaan kiinni, alukset tuhotaan ja henkilöt lähetetään 2,2 m.n jollalla soutaen pois aluevesirajalta.
Eivät takuulla palaa samoilla vehkeillä ja samat äijät... :)
Eettisesti arveluttava ajatus? :)

Jääpi varsinainen bisnestaso tällä tavoin saavuttamatta. Lonkeron katkaiseminen ei riitä, kun kyseessä on valovoimainen bisnes.
 
Valikoivaa merihätää. Boldasin vähän

Monday, May 4, 2015, 13:18 http://www.timesofmalta.com/article...efusing-help-from-maltese-patrol-boats.566735
Migrants refusing help from Maltese patrol boats
48d16c3396341150af4478386ce4a88ae944ca11-1430738511-5547564f-620x348.jpg

Maltese patrol boats have not been picking up migrants at sea because the migrants themselves refuse to be rescued by Maltese boats, the commander of the AFM’s maritime unit, Lt Col Andrew Mallia has been quoted as saying by the Italian newspaper La Repubblica.

He said that whenever Maltese patrol boats intercepted migrants’ boats the migrants invariably refused help.

He explained that the migrants did not want to come to Malta because that would make it difficult for them to proceed to Northern Europe.

Once the interceptions were made in international waters and as long as the migrants were safe, their boats had right of passage and could refuse assistance, Col Mallia said. Maltese boats often stand by and monitor the boats in case they faced an emergency.

The situation changed if the boats were found in Maltese waters, Col Mallia said.
 
Australiahan alkoi tankata niiden veneet ja lähettivät takaisin.
Muutamassa kuukaudessa loppui :)
 
Jääpi varsinainen bisnestaso tällä tavoin saavuttamatta. Lonkeron katkaiseminen ei riitä, kun kyseessä on valovoimainen bisnes.

Totta!
Lähtöpään heput tekevät sen rahan, ei lastin toimittajat...

Lähtöpään heppujen ansioiden ohella on syytä huomioida se, että mittaamattomat pakolaisvirrat hyödyttävät rikollista toimintaa myös täällä Euroopassa (etenkin eteläisessä Euroopassa). Osassa tapauksista toiminta on näennäisesti laillista, toiminnassa hyödynnetään lakien porsaanreikiä ja sitä etteivät heikossa asemassa olevat pakolaiset voit tai ymmärrä pitää puoliaan, eikä heillä välttämättä edes ole (asemastaan johtuen) luottamusta viranomaisiin Euroopassa - ei tietenkään kun ei sitä ole välttämättä ollut edes kotimaissaankaan. Ja vaikka toiminta saattaa olla osassa tapauksista näennäisesti laillista taustalta löytyy usein "korporaatioita" joiden toiminta ei sitten enää kestäkään päivänvaloa.

Italiassa, Espanjassa ja monessa muussa Etelä-Euroopan maassa järjestäytynyt rikollisuus hyötyy huomattavilla summilla pakolaisvirroista. Pakolaisia palkataan nälkäpalkalla tai nimellistä korvausta vastaan työskentelemään tehtaissa, suurtiloilla/farmeilla, jätebisneksessä tms. toiminnassa ja pieni osa tietenkin suostutellaan tai pakotetaan mukaan seksibisnekseen. Näille rikollisorganisaatioille köyhät paperittomat pakolaiset ovat otollinen kohde, koska käytännössä he eivät ole olemassa, jos he kuolevat seuraukset ovat olemattomat tai niitä ei ole laisinkaan. Jos he katoavat kukaan ei välitä, itse asiassa huomattavan usein kukaan ei edes tiedä missä he konkreettisesti ovat - eivät omaiset kotimaassaan eivätkä viranomaiset tai kukaan muukaan Euroopassa (tai missään). Ja toisaalta jos joku kiinnittää heihin huomiota tulos voi olla sama mikä niiden satojen tai tuhansien muiden ratkaisemattomien murhien/tappojen kohdalla etenkin Italiassa - ei ole ketään kenet tuomittaisi tai vaikka olisi korruptoitunut raha ja oikeuslaitos saa aikaan sen ettei todellinen rikollinen - se joka lankoja ohjailee välttämättä joudu oikeuteen yhden tai kahden tai edes kymmenen kuolleen (ruumita ei välttämättä edes löydy, on vain huhupuhe todisteena) pakolaisen tähden tuomiolle.

Ja toisaalta pakolaisbisnes hyödyttää välillisesti ja suoraan myös laillista liiketoimintaa Euroopassa, myös Suomessa. Suomessa on lukuisia organisaatioita jotka elävät sillä rahalla jonka valtiovalta/kunnat heille maksavat korvaukseksi työskentelemisestä pakolaisten parissa - tämän Euroopan laajuisen bisneksen etu tuskin on se, että pakolaisvirrat lakkaavat, koska sen jälkeen he jäävät ilman rahoja (ts. käytännössä verovaroista kustannettuja korvauksia) ja kun tällä bisneksellä on suoria ja epäsuoria yhteyksiä tiettyihin poliittisiin puolueisiin/liikkeisiin niin eipä ihme, että nämä puolueet eivät suuremmin halua padota pakolaisvirtoja. Ja toisaalta näissä puolueissa ja liikkeissä pakolaisvirtojen massiiviset pysäytykset koetaan eettisesti väärinä toimenpiteinä ja ryhdytään oitis vetoamaan "länsimaiden vastuuseen" tms. jargoniin. Puistattavaa toimintaa!

vlad.
 
EU hakee YK:sta tukea Välimeri-operaatiolle

Maanantai 11.5.2015 klo 21.17 http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2015051119671554_ul.shtml


EU:n ulkoministeri Federica Mogherini esitteli maanantaina YK:n turvallisuusneuvostolle unionin kaavailemia toimia maahanpyrkijöiden tulvan pysäyttämiseksi Välimerellä.

EU hakee YK:n turvallisuusneuvoston hyväksyntää sotilasoperaatiolle, jossa salakuljettajien alukset etsittäisiin ja tuhottaisiin jo ennen niiden käyttöä. Useat turvaneuvoston jäsenet valmistelevat yhdessä Italian kanssa päätöslauselmaa, jossa sallittaisiin "kaikkien käytettävissä olevien keinojen" käyttöä alusten tuhoamiseksi.

Turvaneuvoston pysyvistä jäsenmaista Venäjä vastustaa EU:n suunnitelmaa. YK:n hyväksynnän lisäksi myös Libyalta tarvittaisiin suostumus sen aluevesillä toimimiseen.

Mogherinin mukaan poikkeuksellinen tilanne vaati poikkeuksellisia toimia. Ensisijainen tavoite on säästää ihmishenkiä, hän muistutti YK:ssa.

STT-AFP
 
Me ollaan viellä ihmeissään noiden pakolaisten kanssa jos niitä aletaan ottamaan enemmän.
Niiden pitäisi saada oma maa kuntoon. Tätä mialummin auttaisi esim rauhanturvaajilla ja vaikkapa tuomareita ym mitkä ovat lahjomattomia. Saataisiin yhteiskunnan rakenteet kuntoon.

Toisekseen on aika typerää olettaa että ne ketkä tulevat pakolaisina tänne ovat niitä ketkä tarvitsevat eniten apua ja köyhimpiä.
Yksi laivalippu maksaa 1000e, jos monen pakolaisen keskikuukausi ansioit liikkuvat muutamassa sadassa eurossa eivät nuo ole niitä suurimpia avun tarvitsioita.
Sama oli aikoinaan kun lentokoneilla tuli pakolaisia suomeen, uutisoitiin että he ovat heikoimassa asemassa.
Miten voi olla että jos siihen aikaan keski palkka dollareissa oli muutaman sata dollaria ja sitten näillä pakolaisilla oli varaa 3000 dollarin lentolippuun per pää.

Varmaan joltain turvattomalta pakolaisleiriltä löytyy ne avun tarvitsiat kellä ei ole edes ruokaan varaa
 
Jääpi varsinainen bisnestaso tällä tavoin saavuttamatta. Lonkeron katkaiseminen ei riitä, kun kyseessä on valovoimainen bisnes.

Jos lonkerot aina päättäväisesti katkaistaan ja tiedotusta lisätään lähtömaihin ,alkaa pikkuhiljaa vaikuttamaan. Samaan aikaan pakolaisten elättämiseen täällä, käytettävät rahat suunnataan lähtömaihin, (täytyy kehittää toimiva järjestelmä) hädänalaisimpien auttamiseksi ja tiedotukseen, ettei euroop....pohjoismaat ota enää pakolaisia.
 
toukokuu 12, 201512:02 https://www.suomenuutiset.fi/eerola-valimeren-kautta-tulevat-ovat-laittomia-maahanmuuttajia/
Eerola: Välimeren kautta tulevat ovat laittomia maahanmuuttajia

LEHTIKUVA

maahanmuutto_pakolaiset_25185410_afp-640x320.jpg

Politiikka

Hallitusneuvottelujen maahanmuuttoryhmän vetäjä, perussuomalaisten kansanedustaja Juho Eerola ei kannata EU:n kaavailemaa pakolaisten kiintiöjärjestelmää, jossa Välimeren yli Eurooppaan tulevat pakolaiset jaettaisiin tasaisemmin jäsenmaiden kesken.

– Välimeren kautta tulevilla ihmisillä ei ole pakolaisstatusta vaan he ovat laittomia maahantulijoita. Heistä vastaa se valtio, johon nämä ihmiset tulevat. Suomi kantaa oman vastuunsa pakolaisista, ja meillä on käytössä kiintiöpakolaisjärjestelmä, Eerola sanoo.

Maahanmuutto hallitusneuvotteluissa

Eerolan mukaan hallitusneuvotteluihin liittyvä maahanmuuttoasioiden valmistelu on edennyt rakentavassa hengessä keskustan ja kokoomuksen kanssa.

– Valmistelemme kolmen puolueen kesken yhdessä tulevan hallituksen yhteistä näkemystä, joka on erilainen kuin SDP:n, vihreiden, kristillisdemokraattien, RKP:n ja vasemmistoliiton näkemys, Eerola toteaa.

Tulevan hallituksen maahanmuuttoasioiden valmistelu jatkuu Eerolan johdolla tänään.

20 000 pakolaisen järjestelmä

EU-komission puheenjohtaja Jean-Claude Juncker on ehdottamassa 20 000 vuotuisen kiintiöpakolaisen järjestelmää. Siinä pakolaiset jaettaisiin EU:n jäsenmaiden kesken maiden väkilukuun, bruttokansantuotteeseen, työttömyyteen ja jäsenmaiden ennestään ottamien pakolaisten määrään perustuen.

Perussuomalaiset vastustavat EU:n taakanjakomekanismia, koska se olisi Suomen kansallista etua vastaan. Taakanjako lisäisi Suomeen tulevien ei-työperäisten ihmisten määrää ja heikentäisi Suomen omia mahdollisuuksia vaikuttaa kuka maahan muuttaa.

Siirtolaispaine kasvaa

Afrikan väkiluvun ennustetaan nousevan tällä vuosisadalla neljään miljardiin. Väestöräjähdys ylläpitää ja pahentaa köyhyyttä. Perussuomalaisten mielestä Afrikasta ja Lähi-Idästä Eurooppaan kohdistuva massiivinen siirtolaisuus on väärä tapa reagoida elintasokuilun synnyttämään siirtolaispaineeseen.

Perussuomalaisten maahanmuuttopoliittisessa ohjelmassa vaaditaan, että EU:n pitää puuttua siirtolaisvirtaan edistämällä taloudellista toimeliaisuutta, hyvää hallintoa sekä tyttöjen ja naisten asemaa Afrikassa.

Lisäksi ohjelma painottaa tulosvastuullista ja tiukasti ehdollista kehitysapua. Siinä sotia ja kriisejä pakenevat ihmiset tulee asuttaa ensisijaisesti kriisialueiden läheisyyteen. Lähtökohtana pitää olla, että ihmiset palaavat koteihinsa heti kun olosuhteet sen sallivat.

Nettokustannukset nousisivat rajusti

Maahanmuuton nettovaikutuksia Suomen Perusta -ajatuspajalle laskenutSamuli Salminen arvioi pakolaisten aiheuttamia julkisen talouden nettokustannuksia, jotka nousevat rajusti, jos komission ehdotus menee läpi.

– Esimerkiksi kustakin Suomessa asuvasta tuhannesta työikäisestä Somaliassa syntyneestä maahanmuuttajasta on aiheutunut vuosittain noin 13 000 000 euron nettokustannukset Suomen julkiselle taloudelle, Salminen selvittää.

700 miljoonaa euroa vuodessa

Salminen tutkii parhaillaan maahanmuuton vaikutuksia kokonaisten elinkaarien yli.

– Tutkimuksen jo julkaistun ensimmäisen osan mukaan negatiiviset vaikutukset säilyvät pitkällä aikavälillä Somaliassa ja Irakissa syntyneillä. Tulokset kokonaisten elinkaarien yli tulevat tuonnempana, mutta jo nyt uskallan ennakoida hyvin negatiivisia tuloksia näitä maita koskien, Salminen arvioi.

Suomen Perusta -ajatuspajan ennen eduskuntavaaleja julkistaman selvityksen mukaan työikäisten 20-62-vuotiaiden maahanmuuttajien nettokustannukset ovat vuodessa 700 miljoonaa euroa. Tutkimuksessa on eritelty 10 maata, joista tulee eniten maahanmuuttajia Suomeen.

Somalimuuttaja maksaa eniten

Eniten kuluja syntyy Somaliasta ja Irakista tulevasta maahanmuutosta. Somalimuuttajat tuovat yli 13 000 euron nettokulut henkilöä kohden, mutta Saksasta tullut yksi maahanmuuttaja tuo vuodessa yli 2 000 euron nettohyödyn.

Laskelmissa on huomioitu mm. verotuksen, tulonsiirtojen, sosiaali- ja terveyspalveluiden sekä rikollisuuden suorat vaikutukset. Luvut koskevat vuosia 1995–2011.

MIKA RINNE
 
Jussi Hallaaho

Kansalainen kiinnitti huomioni Neuvoston direktiiviin 2001/55/EY vuodelta 2001. Sen 4 ja 5 artikla ovat hyvin mielenkiintoisia taakanjakokeskustelun kannalta ja komission huomisia toimia odotellessa.

Neuvosto voi määräenemmistöllä todeta, että käynnissä on "siirtymään joutuneiden henkilöiden joukottainen maahantulo", joka laukaisee jäsenmaiden velvollisuuden tarjota "tilapäistä suojelua" yhden vuoden ajaksi.

Määräajan loppuessa neuvosto voi edelleen määräenemmistöllä ja komission ehdotuksesta pidentää tilapäistä suojelua yhdellä vuodella.

Direktiivi näyttäisi mahdollistavan enemmistöpäätöksenä toteutettavan pakotetun taakanjaon ilman uutta lainsäädäntöä. En nyt ehdi perehtyä tähän paperiin tarkemmin, mutta keskiviikkona näemme, esittääkö komissio tämän direktiivin soveltamista vai jotakin muuta.

http://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/HTML/?uri=CELEX:32001L0055&from=FI
 
Israel on ottanut aika kovan linjan laittomaan maahanmuuttoon:

http://yle.fi/uutiset/israelin_vaih...o_maasta_tai_pysyvasti_telkien_taakse/7996253

Israel on tiukentanut entisestään suhtautumistaan afrikkalaisiin siirtolaisiin, kertoo yhdysvaltalaislehti The Washington Post. Sen mukaan Israelin hallituksella on heille kaksi vaihtoehtoa: joko he poistuvat maasta ja saavat siitä rahaa tai heidät pannaan määrittelemättömäksi ajaksi vankilaan.

Israelin viranomaiset ovat alkaneet lähettää kirjeitä ensimmäisille 45 000 sudanilaisesta ja eritrealaisesta, joita päätös koskee. Heillä on kuukausi aikaa ottaa vastaan runsaat kolme tuhatta euroa käteistä ja menolippu kotimaahansa tai johonkin toiseen afrikkalaisvaltioon, jota he eivät kuitenkaan itse saa valita.

Muussa tapauksessa heitä uhkaa Negevin autiomaahan rakennettu Saharonimin vankila, jossa Israel pitää turvapaikanhakijoita. Israelin mukaan kova politiikka säästää viime kädessä ihmishenkiä, kun tulokkaat tietävät jättää vaarallisen matkan sikseen.

....

Israel on kuitenkin alkanut pelätä valtavaa muuttoaaltoa Afrikasta. Egyptin vastaiselle rajalle valmistui toissa vuonna aita tulijoiden pysäyttämiseksi. Ilman papereita tulevia siirtolaisia kutsutaan Israelin viranomaiskielessä "soluttautujiksi".

Teräaita on toiminut Israelin toivomalla tavalla: vuonna 2012 rajan ylitti yli kymmenen tuhatta afrikkalaista, vuonna 2013 ei juuri yksikään, kirjoittaa The Washington Post.
 
Rajat auki valtioilla on verta käsissään.
 

Kaksi maailman avuttominta organisaatiota pyytää toisiltaan tukea, mitäköhän siitäkin tulee...?
 
Back
Top