Noista Vietnamin muistelmista tuli mieleeni Ed Rasimuksen kirja
When Thunder Rolled, joka on käännetty myös suomeksi. Majuri Rasimukselle kertyi sata taistelulentoa F-105 Thunderchiefillä ja toisella keikalla F-4 Phantomilla peräti 150. Hän oli siitä harvinainen lentäjä, että hän lähti myös toiselle kiinnitykselle Vietnamiin 1970-luvun puolella. F-105-lentäjillä oli ollut 50% tappiot kaatuneina tai sotavankeina (usein sama asia) eikä ketään vaadittu palaamaan.
Kirja on hyvin mielenkiintoinen muutamilta osiltaan. Minulle uutena tietona tulivat USAAF:n ja toisaalta US Naval AF:n aivan ilmeiset reviiririidat ja kahden tuuman paksuinen VOKS, jota piti noudattaa. Jo Vietnamissa nähtiin suuriin omiin tappioihin johtavaa politiikkaa, joka sekoittaisi kenen tahansa täysjärkisen sotilaan pään.
Vuonna 1966 Pohjois-Vietnam oli jaettu seitsemään eri lentoalueeseen, joilla jokaisella oli omat yksityiskohtaiset sääntönsä. Lisäksi Kiinan vastaisella raja-alueella oli erikseen 32 km leveä kieltoalue, jolle ei saanut ollenkaan mennä. Hanoin ympärillä oli kuudentoista kilometrin kieltoalue ja Haiphongin ympärillä kahdeksan kilometrin. Kaikki taistelulennot Thaimaassa olevilta amerikkalaisilta sotilaskentiltä Etelä-Vietnamin alueelle oli kokonaan kielletty, vaikka amerikkalaisjoukot olivat millaisessa kusessa tahansa Vietkongin kanssa.
Ilmatorjuntaohjuspatterien paikat oli raivattu ja tasoitettu, joten tiedustelukoneet havaitsivat ne helposti rakennusvaiheessa. Ne merkittiin VOKSiin. Rakennusaikana niitä ei saanut tulittaa. Vasta jos niistä ammuttiin ohjus, ohjusaseman tuleen sai vastata. Lentäjät olisivat halunneet tuhota ne rakennusvaiheessa, mutta
koska siellä oli venäläisiä rakentamassa ohjusasemia, niitä ei korkeimpien esikuntien (tai poliitikkojen määräyksestä) saanut tulittaa.
Thunderchiefien suuret tappiot tulivatkin sittemmin lähinnä ilmatorjuntatulen vuoksi. Vuosien 1965 ja 1968 välillä Kaakkois-Aasiassa Yhdysvallat menetti
yli 330 F-105-konetta.
Rasimus näki lihavia maaleja, kuten MiG-hävittäjien kentän tai suuria polttoainevarastoja - mutta ne olivat kieltolistalla. Kentälle laskeutuvia koneita ei saanut myöskään tulittaa. MIG-lentäjissä oli paljon venäläisiä ja kenttien tekninen henkilökunta oli pitkälti venäläistä.
Hanoin ympärillä olevaa laajinta ja pohjoisinta aluetta sai tulittaa vain Washingtonin erityisluvalla. Käytännössä lupa olisi pitänyt saada presidentiltä.
Rasimus ei peittele katkeruuttaan siitä, että operaatio Rolling Thunder muistuttaa ilveilyä. Kaikki ovat nähneet oikeita maaleja mutta lupa annetaan kaataa tuhansia tonneja räjähdysainetta johonkin kahden polun risteykseen, josta "saaliiksi saatiin taktinen polkupyörä ja norsu".
USA oli auttavinaan Etelä-Vietnamia mutta voittaakseen sodan sen olisi pitänyt ottaa riski avoimesta konfliktista kiinalaisia ja neuvostoliittolaisia sotilaita vastaan. Ja heidän sotilaitaan oli kaikissa tärkeissä kohteissa Pohjois-Vietnamin alueella. Niinpä USA pelasi outoa tuhoon tuomittua peliä.
Neuvostoliitto ei koskaan myöntänyt lähettäneensä sotilasneuvonantajiaan sinne - eikä tuota jälkikäteismyöntöä ole tullut käsittääkseni Venäjältäkään. Mutta esimerkiksi 1970-luvulla erään tst-hekolaivueen upseerikerhon seinällä oli verinen Neuvostoliiton lippu. Miten se sinne joutui? Etelä-Vietnamissa jonkun pataljoonan partio mönki viidakossa ja sen piti yöpyä jollain kukkulalla. Se pyysi hekoja tarkastamaan ympäristön. Tiedustelukopteria ammuttiin, mutta kokematon lentäjä unohti merkata alueen savuilla. Cobrien huomautettua tästä se lähti suorittamaan merkkausta. Tiedustelukopteri ammuttiin alas. Oli pimeää. Suojaava Cobra lensi alueen yli monta kertaa ennen kuin maassa hermot pettivät. Ja kun kokenut lentäjä sai tulta vastaansa, se veti ylös, kääntyi ja hyökkäsi ampuen välittömästi kuusi rakettia.
Alueella alkoi oikea sota. Lopulta viisi Cobraa ampui raketteja alueella suojaten pientä partiota, joka halusi vain nukkua yhden yön kukkulalla. Olivat osuneet jonkin tärkeän esikunnan sekaan. Aamulla tehtiin maahanlasku alueella jo olleen partion luokse. Uusi tiedustelukopteri ilmoitti, että täällä on kaikkea, mutta en ole vielä nähnyt parempaa naamiointia. Vihollinen irtautui mutta ansoituksissa haavoittui vaikeasti seitsemän amerikkalaista. Tiedustelukopterin tuhossa menetettiin kolme ja lisäksi yhden Cobran tähystäjä sai surmansa käsiasetulesta.
Ja siellähän se oli muiden ruumiiden seassa. Pieni Neuvostoliiton lippu paperittoman valkoihoisen neuvonantajan paidassa.
http://koalakustannus.fi/kirjat/kirja.php?id_prd=143
