Ilmasota

[miheikki]

Jammailevat Dagestanissa. Tuossa on alkuperäinen 10 min video

 

[Vonka]

Onko tuo kenties Tsetseniasta vai Afganistanista ?

Vaikka et minulta kysykään, niin tsetseenejä siinä on.

 

[Mustaruuti]

Sturmovik oli sellainen härkä, että sitä ei saanut oikein alas kuin mersun tykillä. Epäilen kovasti tehoja.

Joku tiedustelu tai kuljetusheko voisi olla maali. Tst-heko on aika selviytymiskykyinen. Teoriassa Jv-joukkueen tulentiheys tulitettaessa kopteria on suuri, ja se voisi ottaa paljon osumia. Mutta ilmamaalin ampuminen (ennakko jne) on oma lajinsa.

Ampujistakin se riippuu. Etä ampuuko kohti vai sinne päin. Sotamenestys perustuu - kaikesta huolimatta - pohjimmiltaan ampumataitoon.

"Jug Room Fortin" taistelussa Afganistanissa 2 Apachea lensi melkoisessa tulimyräkässä. 100-200 talebania ampui niitä jalkaväkiaseilla oikein urakalla, ajoittain lyhyiltäkin matkoilta. Myös kymmeniä sinkojen yhteislaukauksia ("Volley Fire"). Kovimmassa paikassa Apachet jopa laskeutuivat Talebanin miehittämän rakennuksen eteen noutamaan haavoittunutta. Käsittääkseni kopterit eivät saaneet ainuttakaan osumaa.

Pisti kyllä sen verran silmään, että pakko mainita ettei Apachella kyllä noudeta haavoittuneita. Kaksipaikkainen rynnäkkö kopteri kun on.

Batler Britton -tyylillä näemmä onnistuu. Parikin eri casea.

Vonkan mainitsema, Afganistanista.

http://www.theguardian.com/uk/2007/jan/21/afghanistan.world

A 39-year-old helicopter pilot, known only as 'Tom', said that strapping soldiers to the helicopter would be the quickest way to rescue Ford.

Ja Irakista.

http://www.nationalguard.mil/News/A...unded-soldier-with-unorthodox-evacuation.aspx

"I had my copilot strapped to the side of the aircraft and a critically-wounded Soldier in the front seat, and we were leaving a very dangerous area," Chief Purtee said. "It wasn't a long flight, but it felt like it took forever."

 

[Mustaruuti]

Katso liite: 4925
Il-2 jäähdytysjärjestelmä. Ohjaamon alla oleva syyläri nostettiin rynnäkkösyöksyn ajaksi ylös panssarikaukalon suojaan. Kun vaaravyöhykkeeltä oltiin sivussa, syylari alas, koneelle jäähyjä ennen uutta syöksyä. Jos alhaalla olevaan syyläriin saatiin suora osuma ohi panssaroinnin, kyllä siihen kiväärikaliberillakin reikä syntyi. Panssarista ei tietysti pikkupyssyllä läpi päästy.

Mainion kuuloinen tarina Mutta, jäin ihmettelemään teknistä toteutusta.

Ilmeisesti tekninen ratkaisu oli kuitenkin sellainen, että vesijäähdytin oli ylemmässä tunnelissa ja öljyjäähdytin koneen alla?

http://mig3.sovietwarplanes.com/il-2/il2-camo/prototypes/prototypes.html

At first, the radiator and oil cooler were located behind the engine, receiving fresh air from a dorsal intake (koneen päältä) and discharging it below the fuselage. The prototypes revealed problems particularly in the cooling system, that was repeatedly changed: at the end, the water cooler remained in the oblique tunnel, while the oil cooler was placed in a separate armoured housing under the fuselage.

https://en.wikipedia.org/wiki/Ilyushin_Il-2

Several Luftwaffe aces claimed to attack while climbing from behind, out of view of the rear gunner, aiming for the Il-2's non-retractable oil cooler.[citation needed] This has been disputed by some Il-2 pilots in postwar interviews,[citation needed] since Il-2s typically flew very close to the ground (cruise altitudes below 50 m (160 ft) were common) and the radiator protruded a mere 10 cm (4 in) from the aircraft.

 

[late347]

Kovaa väittelyä heh... hyviä pointteja kuitenkin tuli esille.

Ilmeisesti kovinkaan hyvää lentokoulutusta ei annettu sturmovik lentäjille sodan alussa elikkä 1941 kesällä. Varmasti heikompaa kuin sakuilla ja suomalaisilla. Saattoi olla että enempi opittiin sitten rintamakokemusten kautta.

Neukuilla oli kuitenkin joitakin rypälepommeja jo toisessa maailmansodassa. En osaa venäjää joten en oikein tiedä mikä olisi hyvä lähde tähän tarkoitukseen.

vaunua vastaan käytettiin ptab-pst-rypälepommeja. Ne olivat ontelopanoksia jotka iskivät vaunun katosta läpi. Näitä oli käytössä Kurskin painopistealueella 1943.

Jenkithän pommittivat napalmilla japseja. Elikkä napalmi keksittin ja sitä käytettiin 2.ms.

Aluevaikutuksen aseitahan nuo rypälepommit toki ovat mutta pitää silti olla tekijämies koneen puikoissa.

 

[Sardaukar]

Mitsubishi A6M Reisen eli Zero oli hävittäjä, joka saavutti ketteryyttä keveydellään, mutta oli hyvin herkkä ja suojaton kone. Rakenne oli hauras alumiiniseos. Se oli aseistettu kevytalumiininen polttoainekannu.

Ohjaamoa ja polttoainesäiliöitä ei ollut panssaroitu eikä ollut itsetiivistyvää kumipäällystettä. Mutta se oli varmasti näppärä kone lentää. Clostermann kertoi, että alussa amerikkalaiset olivat aivan kusessa sen kanssa, kunnes keksivät paremman taktiikan: piti hyökätä nopeusedun turvin Zeron kimppuun yläpuolelta eikä jäädä sen kanssa kurvatappeluun. Siinä tuli nekkuun. Darwinissa brittien Spitit (Mk 5) olivat sen hetken parhaita ja tappiot nousivat kahdeksaan Spitfireen pudotettua Zeroa kohti.

Kaksi P-38-konetta löyi kerran yksinäisen Zeron. Siltä olivat loppueet ammukset. Zero leikki niiden kanssa. Eivät saaneet millään piikille. Se päästi yhdessä vaiheessa toisen kaksihäntäisistä piruista jopa taakseen, mutta kun lentäjä oli painamassa, Zero katosi ylös ja veti silmukalla kuin jossain lentonäytöksessä suoraan P-38:n taakse. Mutta lentäjän onneksi japanilaisella samurailla ei ollut paukkuja.

Zero kyllästyi leikkiin tai mietti polttoainettaan, vaaputtti siipiään tervehdykseksi ja häipyi. Lentäjä lähti kotiin juomaan sakea.

Mutta tosiaan, Zeke yleensä syttyi, jos siihen vain onnistui osumaan.

Sama oli tapahtunut 4 P-38 hyökätessä yksinäisen Ki-43 Oscar-hävittäjän kimppuun. Olikohan vielä kuuluisan ässän McGuiren johtama parvi. Eivät millään saaneet Oscaria alas ja ottivat itse muutaman osuman siinä kisassa. Tarina taisi olla Bergerudin hienossa eteläisen Tyynenmeren ilmasotaa käsittelevässä teoksessa "Fire in the Sky". Mainittiin, että oli hurjan näköistä, kun Oscar pystyi tekemään 2 Immelman-käännöstä putkeen ja päälle vielä ns. "hammerhead stall".

 

[tulikomento]

Toivottavasti ei menee liikaa aiheen vierestä, mutta ajattelin että tämä menisi ihan kuriositeettina.

Pohjois-Vietnamin pommittamistahan oli muodikasta vastustaa, jos oli noihin aikoihin "edistyksellinen" ja maailmankatsomukseltaan vasemmistolaispasifistinen. Yksi kuuluisimmista mediatempuista oli näyttelijätär Jane Fondan vierailu Pohjois-Vietnamissa heinäkuussa 1972.

Fonda katsasteli ja kauhisteli pommitusten aiheuttamia vaurioita ja poseerasi kypärä päässä ilmatorjunta-aseen tuliasemassa. Samalla reissullaan tämä myös esiintyi radio-ohjelmissa lievästi sanoen propagandistiseen tyyliin.

Fondan aktivismi herätti jo tuolloin voimakkaita reaktioita puoleen ja toiseen. Sittemmin hän on puolustellut käytöstään todeten mm. joutuneen vierailuisäntien manipuloinnin kohteeksi. Oli niin tai näin, niin ainakaan Vietnamissa palvelleet USA:n ilmavoimien ja laivaston lentäjät eivät ole unohtaneet eivätkä antaneet anteeksi "Hanoi Janelle." Tietysti fanaattisimmat vastustajat löytyvät pahamaineisen vankileiri "Hanoi Hiltonin" entisten sotavankien joukosta.


Tämä F-4 Phantom -kuskien käyttämä hihamerkki kertoo paljon lentäjien suhtautumisesta.

 

[Ikarus]

Mainion kuuloinen tarina Mutta, jäin ihmettelemään teknistä toteutusta.

Ilmeisesti tekninen ratkaisu oli kuitenkin sellainen, että vesijäähdytin oli ylemmässä tunnelissa ja öljyjäähdytin koneen alla?

Kirjassa Sturmovik-lentäjä kerrotaan koneessa olevan jäähdyttimessä avattava ja suljettava panssarisuojus. Luukku kiinni ei voinut pitkiä aikoja lentää, moottori ylikuumeni äkkiä.

Jostakin toisesta lähteestä olen antanut itseni ymmärtää, että ohjaamon alla oleva jäähdyttimen panssarisuojus olisi ollut nostettavissa suojaan.
Kyse onkin luultavammin tästä avattavasta/suljettavasta jäähdyttimen suojasta.

Panssarointi oli ensimmäisissä sarjakoneissa kesäkuussa 1941 seuraava: 4mm moottorikotelon kohdalla, 5-6 mm koneen pohjassa ja kyljissä. 12 mm ohjaamon takana.
Moottori oli 1575-hevosvoimainen AM-38. Siivissä kaksi ShVak 20 mm, kaksi 7,62 mm ShKas. Kone oli hidas ja kömpelö. Parhaimmillaan se saattoi syöksyä 30 asteen kulmassa ja silloinkin se tärisi kuin viimeistä päivää. Kone oli raskas ja huonosti kiihtyvä.

Sturmovik saavutti maineensa lentäjien ansiosta, itse koneessa ja sen suoritusarvoissa ei ollut mitään erinomaista. Pommit tiputeltiin"potkimalla". Lentäjät kokemuksen kautta oppivat arvioimaan oikean pudotushetken.

 

[Vonka]

Kirjassa Sturmovik-lentäjä kerrotaan koneessa olevan jäähdyttimessä avattava ja suljettava panssarisuojus. Luukku kiinni ei voinut pitkiä aikoja lentää, moottori ylikuumeni äkkiä.

Jostakin toisesta lähteestä olen antanut itseni ymmärtää, että ohjaamon alla oleva jäähdyttimen panssarisuojus olisi ollut nostettavissa suojaan.
Kyse onkin luultavammin tästä avattavasta/suljettavasta jäähdyttimen suojasta.

Panssarointi oli ensimmäisissä sarjakoneissa kesäkuussa 1941 seuraava: 4mm moottorikotelon kohdalla, 5-6 mm koneen pohjassa ja kyljissä. 12 mm ohjaamon takana.
Moottori oli 1575-hevosvoimainen AM-38. Siivissä kaksi ShVak 20 mm, kaksi 7,62 mm ShKas. Kone oli hidas ja kömpelö. Parhaimmillaan se saattoi syöksyä 30 asteen kulmassa ja silloinkin se tärisi kuin viimeistä päivää. Kone oli raskas ja huonosti kiihtyvä.

Sturmovik saavutti maineensa lentäjien ansiosta, itse koneessa ja sen suoritusarvoissa ei ollut mitään erinomaista. Pommit tiputeltiin"potkimalla". Lentäjät kokemuksen kautta oppivat arvioimaan oikean pudotushetken.

Joskus 1995 paikkeilla tai myöhemmin Malmin lentonäytöksessä räimi kaksi IL-2-konetta. Sellainen raskaan näköisesti roikkuva harakka se oli, mutta näytöksessä tuli selväksi, miten se tulee aika hiljaa ja matalalla, ampuu eteen ja vetää sitten ylös (jolloin voi ampua raketit). 400 kg:n pommikuorma ei ehkä ole mitään ihmeellistä ja tarkkuus ei myöskään, mutta varmaan ne olivat kiusallisia.

 

[tulikomento]

Tässä maailman ainoa lentokuntoinen Il-2 maatalouskone. Alkujaan hylkylöytö Venäjältä. Fiksattiin siellä kuntoon ja myytiin sitten jenkkilään.

 

[Vonka]

Tässä maailman ainoa lentokuntoinen Il-2 maatalouskone. Alkujaan hylkylöytö Venäjältä. Fiksattiin siellä kuntoon ja myytiin sitten jenkkilään.

Näin ehkä tänään, mutta Neuvostoliiton romahduksen jälkeen täällä kävi kaksi. Muutama vuosi sitten juttelin siitä eräällä toisella palstalla. Poikkean kaivamassa.

 

[JR49]

Joskus 1995 paikkeilla tai myöhemmin Malmin lentonäytöksessä räimi kaksi IL-2-konetta. Sellainen raskaan näköisesti roikkuva harakka se oli, mutta näytöksessä tuli selväksi, miten se tulee aika hiljaa ja matalalla, ampuu eteen ja vetää sitten ylös (jolloin voi ampua raketit). 400 kg:n pommikuorma ei ehkä ole mitään ihmeellistä ja tarkkuus ei myöskään, mutta varmaan ne olivat kiusallisia.

Rintamamiehet vihasivat niitä. Isäni eno Viljo kertoi usein tarinaa, kuinka kaksi Sturmovikia veti yhteen kolarin Kannaksella hänen nähden. Sitä vahingonilon määrää vielä 90-luvullakin...

 

[Ikarus]

Tässä maailman ainoa lentokuntoinen Il-2 maatalouskone

Jostakin olen lukenut, että moottorina siinä on Allison. Hyvin 1000-1200 hp Allison sitä vie, etenkin jos panssarit on jätetetty pois.
Mahdollista sekin, että niitä on ollut jossakin vaiheessa lentokunnossa enemmänkin, ajettu sittemmin vaikka mäkeen.

Alkuperäinen Mikulin AM-38 kuvassa, tuossa F:ssä jo enemmän tehoa.

• V-12
• sylinterin halkaisija 160 mm
• iskunpituus 190 mm
• Tilavuus 46,7 litraa
• paino 880 kg
• keskipakoahdin
• teho 1270 kW (1700 hp), kun kierroksia on 2350 rpm
• ominaisteho 27,2 kW/l
• puristussuhde 6
• teho-painosuhde 1,53 kW/kg

 

[late347]

Joskus 1995 paikkeilla tai myöhemmin Malmin lentonäytöksessä räimi kaksi IL-2-konetta. Sellainen raskaan näköisesti roikkuva harakka se oli, mutta näytöksessä tuli selväksi, miten se tulee aika hiljaa ja matalalla, ampuu eteen ja vetää sitten ylös (jolloin voi ampua raketit). 400 kg:n pommikuorma ei ehkä ole mitään ihmeellistä ja tarkkuus ei myöskään, mutta varmaan ne olivat kiusallisia.

Jep, massakoneita ne olivat.

Sturmovikin perusongelma oli alitehoinen moottori suhteutettuna koneen massaan ja aerodynamiikkaan. Pahempi juttu siinä kakspaikka versiossa luonnollisesti.

IL- 10 'beast' muistaakseni toimi Mantsurian offensiivissa Japania vastaan 1945. Kyseessä oli jytkympi velipoika wanhalle sturmovikille.

Ilmeisesti 'peto' myös pommitti etelä korean poikia vuonna 1950...

 

[EK]

Kovaa väittelyä heh... hyviä pointteja kuitenkin tuli esille.

Ilmeisesti kovinkaan hyvää lentokoulutusta ei annettu sturmovik lentäjille sodan alussa elikkä 1941 kesällä. Varmasti heikompaa kuin sakuilla ja suomalaisilla. Saattoi olla että enempi opittiin sitten rintamakokemusten kautta.

Neukuilla oli kuitenkin joitakin rypälepommeja jo toisessa maailmansodassa. En osaa venäjää joten en oikein tiedä mikä olisi hyvä lähde tähän tarkoitukseen.

vaunua vastaan käytettiin ptab-pst-rypälepommeja. Ne olivat ontelopanoksia jotka iskivät vaunun katosta läpi. Näitä oli käytössä Kurskin painopistealueella 1943.

Jenkithän pommittivat napalmilla japseja. Elikkä napalmi keksittin ja sitä käytettiin 2.ms.

Aluevaikutuksen aseitahan nuo rypälepommit toki ovat mutta pitää silti olla tekijämies koneen puikoissa.

Juuri tuossa IL-2 lentäjän kirjassa kerrotaan, miten loppuunkulutettu maataistelupumppu vedettiin rintamalta lepoon ja täydennettäväksi. Lepovaiheessa veteraanit kouluttivat nuorempia ja kokemattomampia. Mielenkiintoisinta mielestäni oli kuvaus, miten rintamavastuussakaan ei kokemattomia lentäjiä päästetty lentämään (vaikka lentäjistä oli pula), vaan yksikköön tulleet myllytettiin koulutuksen läpi (yksikössä) ja vasta sen hyväksytysti läpäistyään pääsivät kokeneempien valvonnassa toimintaan.

Napalmista luin jostakin kirjasta, että sitä ei käytetty Euroopan sotanäyttämöllä, koska katsottiin liian brutaaliksi aseeksi. Japanilaisia vastaan samaa pidäkettä ei ollut. Vastaavasti taas ydinasetta olisi haluttu käyttää ensin Euroopassa (osittain varmaan Neuvostoliitolle näyttämisen vuoksi) ja tämän takia joitakin kaupunkeja säästeltiin ilmaiskuilta.

 

[Sardaukar]

Juuri tuossa IL-2 lentäjän kirjassa kerrotaan, miten loppuunkulutettu maataistelupumppu vedettiin rintamalta lepoon ja täydennettäväksi. Lepovaiheessa veteraanit kouluttivat nuorempia ja kokemattomampia. Mielenkiintoisinta mielestäni oli kuvaus, miten rintamavastuussakaan ei kokemattomia lentäjiä päästetty lentämään (vaikka lentäjistä oli pula), vaan yksikköön tulleet myllytettiin koulutuksen läpi (yksikössä) ja vasta sen hyväksytysti läpäistyään pääsivät kokeneempien valvonnassa toimintaan.

Napalmista luin jostakin kirjasta, että sitä ei käytetty Euroopan sotanäyttämöllä, koska katsottiin liian brutaaliksi aseeksi. Japanilaisia vastaan samaa pidäkettä ei ollut. Vastaavasti taas ydinasetta olisi haluttu käyttää ensin Euroopassa (osittain varmaan Neuvostoliitolle näyttämisen vuoksi) ja tämän takia joitakin kaupunkeja säästeltiin ilmaiskuilta.

Napalmia suunniteltiin käytettäväksi joissain jutuissa, mutta sille ei lämmetty (pun intended). Dresden taas oli suora näyttö venäläisille siitä, mihin USAAF ja RAF pystyy (suoraan ns. tehtävänkuvauksesta). Valkoista fosforia kyllä käytettiin esim. Italiassa tms. tykistön toimesta. Ilmavoimista en muista.

 

[EK]

Naps kuvat pois.

Ei kyllä tulisi tonttiin Sturmovikki.Oli pakko käyttää raskaampia tykkejä kuin 9mm parabellum. Ironista kylläkin, täysin päinvastainen suhde oli olemassa pommikoneiden ja konepistoolien välillä.

Konepistooleilla ei ammuttu sturmovikkeja - vaan pommareihin modifioitiin ilmasta-maahan ampuvat konepistoolit. Konepistoolit asennettiin pommikuiluun luukkujen taakse. Konepistooleja oli rivissä n.88kpl. Kyseessä oli prototyyppi Tupolev 2 pommikone. Kokeilu ei kuitenkaan ollut erittäin tehokas loppujalopuksi. Tuuriosuma pohjassa olevaan öljynjäähdyttimeen kuitenkin saattoi vaurioittaa pahasti sturmovikin. Tähän riitti perus-kk esim. 7.92mm mauser. Saksalainen ässä Hartmann kuvaili juurikin tätä jäähdyttimen haavoittuvuutta elämänkerrassa.


Olihan kuitenkin IL-2 vahvasti panssaroitu ohjaamossa, elikkä panssariterästä käytettiin koneessa.

Wikipediassa kerrotaankin että jatkosodassa kaikesta huolimatta käytiin sturmovikeja vastaan "villin lännen kaksintaisteluja" .

Vaadittiin periaatteessa se 40mm bofors It- tykki että tulee varmasti tonttiin! 20mm tykillä jos osuu moottoriin tai ohjaamoon niin sekin varmaan tuottaa hyvää vaikutusta. Raskaalla It- tykillä kun osuu niin ei jää ku märkä läntti.

Tuli mieleen vaan Otto Cariuksen elämänkerrasta (tankki ässä). Hänen tiikeri-panssariyksikkönsä todisti mielenkiintoista tapausta kerran itärintamalla.
Tiikeri otti jyvälle 88mm kanuunallaan neuvostopommikoneen. Ihme kyllä, kuti osui pommariin vaikka ennakon ottaminen onkin hieman erilaista tällaisessa ilmasodankäynnissä verrattuna maasotaan. Pommari tietenkin tuli tonttiin. Tiikeri osoitti hampaidensa vaarallisuuden.

Siiranmäen taistelun yhteydessä kesällä 1944 oidenkin kertomusten mukaan pudotettiin IL-2 jv-tulella. Kuitenkin toiset silminnäkijät kertovat, että koneen siipi repesi irti, jonka seurauksena kone tietenkin tippui, ja tämän perusteella olivat sitä mieltä, että koneeseen osui tykistön kranaatti. Aake Jermon Siiranmäen miehet kirjasta löytyy kuvauksia tapauksesta.

 

[EK]

Napalmia suunniteltiin käytettäväksi joissain jutuissa, mutta sille ei lämmetty (pun intended). Dresden taas oli suora näyttö venäläisille siitä, mihin USAAF ja RAF pystyy (suoraan ns. tehtävänkuvauksesta). Valkoista fosforia kyllä käytettiin esim. Italiassa tms. tykistön toimesta. Ilmavoimista en muista.

Dresdenistä samaa mieltä. Kuitenkin siinä vaiheessa, kun jenkeissä tiedettiin, että A-pommi valmistuu lähitulevaisuudessa, muttei vielä tiedetty sodan päättymiskvartaalia Euroopassa, suunnitelmissa oli pommin pudottaminen Saksaan. Yhtenä merkittävänä motiivina Japaninkin pommittamiseen oli halu näyttää Neuvostoliitolle, mikä odotti mahdollisesti hyökkäämään lähtevää puna-armeijaa. Jos havaintomateriaalia olisi ollut Euroopassa, eurooppalaisessa kaupungissa, viesti olisi mennyt ehkä vielä paremmin perille.

Valkoisen fosforin käyttäminen epäsuoran tulen yhteydessä oli aika rutiininomaista ainakin jenkeillä. Osittain savuttamista, osittain polttovaikutus. Alan Clarckin Operaatio Barbarossa -kirjassa myöskin kerrotaan, miten Saksaan edenneellä puna-armeijalla oli tapana ampua saksalaiskylästä talo tai pari tuleen T-34:n fosforikranaatilla piiloutuneen siviiliväestön saamiseksi pihalle.

 

[Erkki]

Napalmia suunniteltiin käytettäväksi joissain jutuissa, mutta sille ei lämmetty (pun intended). Dresden taas oli suora näyttö venäläisille siitä, mihin USAAF ja RAF pystyy (suoraan ns. tehtävänkuvauksesta). Valkoista fosforia kyllä käytettiin esim. Italiassa tms. tykistön toimesta. Ilmavoimista en muista.

Fosforia kipattiin neuvostolentäjien toimesta suomipojan niskaan reippaammin ainakin Vuosalmella ja vähäisessä määrin Ilomantsissa.

 

[Sardaukar]

Dresdenistä samaa mieltä. Kuitenkin siinä vaiheessa, kun jenkeissä tiedettiin, että A-pommi valmistuu lähitulevaisuudessa, muttei vielä tiedetty sodan päättymiskvartaalia Euroopassa, suunnitelmissa oli pommin pudottaminen Saksaan. Yhtenä merkittävänä motiivina Japaninkin pommittamiseen oli halu näyttää Neuvostoliitolle, mikä odotti mahdollisesti hyökkäämään lähtevää puna-armeijaa. Jos havaintomateriaalia olisi ollut Euroopassa, eurooppalaisessa kaupungissa, viesti olisi mennyt ehkä vielä paremmin perille.

Valkoisen fosforin käyttäminen epäsuoran tulen yhteydessä oli aika rutiininomaista ainakin jenkeillä. Osittain savuttamista, osittain polttovaikutus. Alan Clarckin Operaatio Barbarossa -kirjassa myöskin kerrotaan, miten Saksaan edenneellä puna-armeijalla oli tapana ampua saksalaiskylästä talo tai pari tuleen T-34:n fosforikranaatilla piiloutuneen siviiliväestön saamiseksi pihalle.

Dresdenistä:

Suoraan RAF Bomber Commanding briiffauksista: "The intentions of the attack is to hit enemy where he feels it most, behind partially collapsed front...and incidentally to show Russians when they arrive what Bomber Command can do".