Ilmasota

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Ikarus
  • Aloitus PVM Aloitus PVM
The Aviationist kirjoittelee:

https://theaviationist.com/2016/11/...ts-the-eighth-legacy-hornet-lost-in-6-months/

The rate of crashes involving legacy Hornets is quite alarming. At least 8 major incidents have involved legacy Hornets (that is to say, the older variant of the F/A-18) in the last 6 months!


Two U.S. Marine Corps F-18 Hornets from MCAS Miramar collided mid-air during a training mission on Nov. 9 near San Diego. One pilot landed safely at the NAS North Island whereas the other one ejected over the sea and was rescued.

Few days earlier, on Oct. 25, an F/A-18 Hornet from Miramar crashed near Marine Corps Air Ground Combat Center in Twentynine Palms killing the pilot.

On Aug. 29, a Swiss Air Force F/A-18 Hornet crashed shortly after taking off from Meiringen airbase. The 27-year-old pilot was found dead two days later.

On Aug. 2, a U.S. Navy F/A-18C Hornet flown
crashed near Fallon, Nevada. The pilot safely ejected.

On Jul. 27 another Marine Hornet pilot died in a crash near 29 Palms.

Same fate for a
Blue Angels pilot flying a Hornet that crashed on Jun. 2, shortly after takeoff during a practice flight in Tennessee.

Kirjoittavat että tämä vaikuttaa jo USMC:n lentotoimintaan. Tällä hetkellä koulutuskäytössä 85 Hornetia ja tarve on 171 konetta.
 
SA-kuva. Stuka syöksypommittajien ylilento, Immola, Heinäkuun 2, 1944.

16775235529_a22d4a3c84_k.jpg
 
Viimeksi muokattu:
Stuka syöksypommittajien ylilento, Immola, Heinäkuun 2, 1944.

16775235529_a22d4a3c84_k.jpg

Komea kuva, joskin jälkikäteen väritetty. Mutta jos mietitään Gefechtsverband Kuhlmeyn Stukien ja FW-190:n merkitystä kesän 1944 torjuntavoiton kannalta, niin merkitystä ei mitenkään voi väheksyä. Saksalaiset tekivät uhrautuvaa tarkkuustyötä pommitusmaalien suhteen, eivätkä purnanneet kärsityistä tappioista.
 
Lento-osasto Kuhlmeyn tarina;


Dokumentti saksalaisten lentäjien osuudesta Karjalankannaksen taistelussa 1944.

Tämä dokkari on piru vie todellinen klassikko ! Kuvattu joskus vuosituhanteen vaihteen tienoilla. Tätä nykyä Os. Kuhlmeyn miehistä ei varmaan ole enää yhtäkään miestä hengissä. 2010 syksyllä minulla oli ilo ja kunnia tavata Imatran Immolassa vierailulla ollut lentäjäveteraani Heribert Koller. JG 54:n FW-190 -pilotti, joka toimi Kuhlmeyn osaston osana.
 
Perinpohjainen, erinomainen artikkeli USA:n pommikoneista vastaan saattohävittäjät ja P-51 Mustangin kehityksestä.

Kannattaa lukea!

1*2F6fxk1oUCcYqn0OUg2MGw.jpeg

B-17 bombers during World War II. Air Force photo
Arrogant U.S. Generals Made the P-51 Mustang a Necessity
With better leadership, the iconic fighter plane might’ve been unnecessary
by JAMES PERRY STEVENSON and PIERRE SPREY

The benefits the P-51 Mustang brought to aerial battles in World War II, particularly over Germany, are reasonably well known. The iconic fighter plane could fly higher, faster, farther and generate more kills per sortie than the U.S. Army Air Force’s aviation bureaucracy’s preferred P-47s or P-38s.

However, the real P-51 Mustang story is just as much about the difficult gestation of a great new fighter as it is about the quashing of the drop tanks urgently needed to extend the range of existing fighters. Then there’s the guerilla tactics some officials unleashed in the corridors of power to overcome the Army’s “not invented here” hostility to the plane, as well as the mendacious post-war rewriting of history by the newly minted U.S. Air Force.

Lisää linkissä: https://warisboring.com/arrogant-u-...1-mustang-a-necessity-fd6063ff4893#.79wfgugl3
 
Mistä tällainen putkahti? Koskahan mahtaa lentää?

Joo, hyvä kysymys. 2013 Iran tuon "hävittäjänsä" esitteli ja jo tuolloin ilmailuekspertit leimasivat koneen vitsiksi ja feikiksi.

Tämä juttu ilmestyi keväällä ja se täsmentää asiaa.

http://nationalinterest.org/blog/the-buzz/whatever-happenned-irans-super-stealth-fighter-15654

Käytännössä vekotin on hävinnyt kuin pieru saharaan. Ja vitsinä sitä pidetään tänäkin päivänä.
 
Kova kaveri.30 vuotta A-10 lentäjänä 6000 tuntia, 250 päivää ilmassa.

1*arL_Olo8F-62mBScM_14Jw.jpeg

Lt. Col. Marks in 1991 and 2016. Notice the panel art. U.S. Air Force photo
After Nearly 30 Years, A-10 Pilot Reaches 6,000 Hours in the Cockpit
An equivalent of 250 days is a lot of flight time
by ROBERT BECKHUSEN

It was during the morning of Feb. 25, 1991 when Lt. John Marks of the 23rd Tactical Fighter Wing and his fellow pilot Capt. Eric Solomonson raced to intercept an Iraqi Republican Guard tank column.

They were each piloting an A-10 Warthog — a heavily-armored attack plane equipped with AGM-65 Maverick missiles and a 30-millimeter minigun. The U.S. Air Force bought the Fairchild Republic-designed planes in the 1970s to fight Soviet tanks in Europe. Now they were swooping down on Iraqi tanks in the deserts of the Middle East.

1*sM5KaHIm9YBzwgMbVv8RNg.png

Within minutes, Marks and Solomonson killed eight Iraqi tanks — six of them with missiles, the Warthog’s primary anti-tank weapon, and dusted off the other two with their cannons. “The sky was black from oil fires and smoke and burning targets, lending to an almost apocalyptic feel,” Marks said.

After refueling, the pilots destroyed eight more tanks in the same manner while responding to a bailed-out Harrier pilot. “It was not yet time to rest because, as they returned to their main base, their Thunderbolts were re-armed and took off once again for more Marines support,” Dario Leone wrote at The Aviationist.

“During this third sortie the two Warthogs destroyed seven more tanks.”

Two A-10s. Twenty-three destroyed tanks. Impressive for a day’s worth of fighting.

1*qkilD-01qHmBKIqfZ6UrWw.jpeg

An A-10 carries out a gun run during an exercise in Arizona on June 2, 2016. U.S. Air Force photo
Today, Marks is one of the most experienced A-10 pilots in the U.S. military, according to a recent U.S. Air Force news release. Technically, he’s one of its most experienced combat pilots.

Marks, now a lieutenant colonel, recently passed 6,000 hours in the A-10 — an enormous number for a career that includes 11 combat deployments, most recently to Afghanistan. That’s around 250 days in the cockpit.

“Six thousand hours is about 3,500 sorties with a takeoff and landing, often in lousy weather and inhospitable terrain,” Col. Jim Macaulay, commander of the 442d Operations Group said. “It’s solving the tactical problem on the ground hundreds of times and getting it right every time, keeping the friendlies safe. This includes being targeted and engaged hundreds of times by enemy fire.”

When Marks began flying during the Cold War, the Air Force estimated that its entire 700-plane A-10 fleet would be destroyed within two weeks of a conventional Soviet invasion of Central and Western Europe.

The first Persian Gulf War was extraordinarily lopsided in favor of the U.S.-led coalition which freed Kuwait, and Iraq never effectively challenged the Air Force’s dominance of the skies. Six A-10s were lost to ground fire and anti-aircraft missiles. Two Warthog pilots died.

Since then, A-10 pilots have served in the Balkans, the second Iraq war, Afghanistan and Libya. In these most recent — and ongoing — conflicts, the Warthogs have flown at higher altitudes than they did while preparing for a European war, Marks noted.

However, pilots still train to protect ground troops with “even low-altitude strafe pass[es] only meters away from their position,” he added.

“Recently, a mission I flew on our most recent trip to Afghanistan,” Marks said, “relieving a ground force pinned down by Taliban on three sides and in danger of being surrounded, using our own weapons while also coordinating strikes by an AC-130 gunship, two flights of F-16s, Apaches, and AH-6 Little Birds, stands out as a mission I’m proud of.”

The Air Force had planned to retire the Warthog fleet to free up costs for stealthy F-35 Joint Strike Fighters, but reversed course in January 2016.

Nevertheless, chances are the A-10s won’t last long in a conflict with “near-peer” adversaries — how the Pentagon often refers to Russia and China — not too dissimilar from what the Air Force predicted would happen in the 1980s. The Warthogs travel too slow, and are too visible to radar, to stand much of a chance.

But when orbiting above an insurgent force, they’re one of the most effective weapons in the U.S. arsenal, perhaps second only to AC-130 gunships and AH-64 Apache attack helicopters. And these are conflicts — Iraq, Afghanistan — that have persisted long after they began.

It’s hard to believe the United States will never fight a low-intensity war again.

https://warisboring.com/after-nearl...-hours-in-the-cockpit-b65b1ee866f1#.iln8d6bon
 
Joo, hyvä kysymys. 2013 Iran tuon "hävittäjänsä" esitteli ja jo tuolloin ilmailuekspertit leimasivat koneen vitsiksi ja feikiksi.

Tämä juttu ilmestyi keväällä ja se täsmentää asiaa.

http://nationalinterest.org/blog/the-buzz/whatever-happenned-irans-super-stealth-fighter-15654

Käytännössä vekotin on hävinnyt kuin pieru saharaan. Ja vitsinä sitä pidetään tänäkin päivänä.

Kukaan ei oikein taida tietää mitä varten tuo "häivehävittäjä" oli. Samantapaisia stuntteja on aikaisemminkin nähty, pari vuotta sitten Iran rakensi "lentotukialuksen", proomu joka oli maskeerattu amerikkalaisen tukialuksen näköiseksi. Vallankumouskaarti sitten näyttävästi upotti sen ohjuksilla ja tykeillä osoituksena siitä miten mahtava se on.

Iranilaiset ovat tehneet oikeankin hävittäjän, Saeqehin. Tosin se on vain vähän modattu F-5, ja taitaa olla epäselvää onko niitä oikeasti valmistettu yhtään uutta runkoa vai onko ne vain uudelleenrakennettuja alkuperäisiä F-5:ttä.

640px-A_HESA_Saeqeh_of_IRIAF.jpg
 
Ruotsalaisten menetykset kylmän sodan aikana olivat kyllä kovat: vuosina 1945-1991 yli 600 lentäjää. Tuo matalalentotaktiikka (lentokorkeus 10-20 m) vaikutti varmasti lopputulokseen.

Jos ne oikeasti lensi 10-20 m maastosta, niin ihmettelen suuresti, että yksikään jäi henkiin. Suihkukoneen nopeusalueella (matalallakin n. 600-700 km/h)
tuo on aivan helkkarin vaarallista. 150 km/h lentävällä utrallakin kamikaze touhua:confused: Siviilipuolella 150 m on minimikorkeus, sotilaskoneet tulee harjoituksissa alemmaksi, mutta ei ne nyt täysin vailla itsesuojeluvaistoa ole hävittäjä-kuskitkaan. Ja hyvä niin.

Tuuppaat menemään vaikka 70 metrissä 800 km/h. Oho ööö v*t*u puhelinmasto.. ohi.. tuurilla ei osunut..
Kone etenee sekunnissa niin pitkän pätkän, ettei pilotin reaktionopeus riitä. Siihen vähän silmiin auringon häikäisyä ja sekunnin vilkaisu navigointilaitteisiin niin olet joko pinnassa tai mastossa.
 
Viimeksi muokattu:
Jos ne oikeasti lensi 10-20 m maastosta, niin ihmettelen suuresti, että yksikään jäi henkiin. Suihkukoneen nopeusalueella (matalallakin n. 600-700 km/h)
tuo on aivan helkkarin vaarallista. 150 km/h lentävällä utrallakin kamikaze touhua:confused: Siviilipuolella 150 m on minimikorkeus, sotilaskoneet tulee harjoituksissa alemmaksi, mutta ei ne nyt täysin vailla itsesuojeluvaistoa ole hävittäjä-kuskitkaan. Ja hyvä niin.

Tuppaat menemään vaikka 70 metrissä 800 km/h. Oho ööö v*t*u puhelinmasto.. ohi.. tuurilla ei osunut..
Kone etenee sekunnissa niin pitkän pätkän, ettei pilotin reaktionopeus riitä. Siihen vähän silmiin auringon häikäisyä ja sekunnin vilkaisu navigointilaitteisiin niin olet joko pinnassa tai mastossa.

Lensivät kovissa harjoituksissa sota-ajan säännöillä: 10 metriä meren yllä, 20 m maalla. Haastateltu Viggen-pilotti A. Johansson menetti aktiiviaikanaan 9 palvelustoveria - divisioonassa (laivueessa) oli 15-16 pilottia...
 
Lensivät kovissa harjoituksissa sota-ajan säännöillä: 10 metriä meren yllä, 20 m maalla. Haastateltu Viggen-pilotti A. Johansson menetti aktiiviaikanaan 9 palvelustoveria - divisioonassa (laivueessa) oli 15-16 pilottia...

Kyseisen kaverin yksikkö taisi olla Attackeskadern, lempinimi "ÖB's kluppa" kuvaa porukan rynnäkköroolia hyvin. Erikoistuivat merimaalien ja maakohteiden tuhoamiseen. Aivan erityisesti tätä ylipäällikön nuijaa olisi käytetty maihinnousun torjuntaan.
 
Back
Top