Ilmasota

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Ikarus
  • Aloitus PVM Aloitus PVM
Kyllä, se taisi olla samanlainen 'menestystarina'. Wikipedian mukaan: "Initially, there was an intention to procure up to 400 aircraft for the Royal Navy and the RAF, but the development cost for the changes to accommodate the Spey turbofans meant that the per-unit price eventually ended up three times the price of an F-4J. Because the government then had a policy of negotiating fixed-price contracts, these costs could not be evened out by a large production run, which left the total order at 170."

Koneet sinänsä eivät olleet huonoja kun ne saatiin valmiiksi, Speyssä oli enemmän tehoa kuin J79:ssä, etenkin alakorkeuksissa. Viimeiset RAFin Phantomit - jotka hankittiin paikkaamaan toisen "kansallisen erikoisuuden", Tornado ADV:n myöhästymistä - olivat kuitenkin standardi F-4J:tä ilman brittisäätöjä. Ehkä tämä sitten kuitenkin kertoo jotain.
 
fulcrum kirjoitti:
Kyllä, se taisi olla samanlainen 'menestystarina'. Wikipedian mukaan: "Initially, there was an intention to procure up to 400 aircraft for the Royal Navy and the RAF, but the development cost for the changes to accommodate the Spey turbofans meant that the per-unit price eventually ended up three times the price of an F-4J. Because the government then had a policy of negotiating fixed-price contracts, these costs could not be evened out by a large production run, which left the total order at 170."

Koneet sinänsä eivät olleet huonoja kun ne saatiin valmiiksi, Speyssä oli enemmän tehoa kuin J79:ssä, etenkin alakorkeuksissa. Viimeiset RAFin Phantomit - jotka hankittiin paikkaamaan toisen "kansallisen erikoisuuden", Tornado ADV:n myöhästymistä - olivat kuitenkin standardi F-4J:tä ilman brittisäätöjä. Ehkä tämä sitten kuitenkin kertoo jotain.
Klikkaa laajentaaksesi...

Juttua Royal Navyn Phantomeista.

http://www.thunder-and-lightnings.co.uk/phantom/history.php

The F-4K, the RN's carrier variant, needed to be made compatible with the RN's carriers, which were rather undersized in comparison with their US counterparts. The entire nose radome needed to fold 180 degrees in order to fit the aircraft onto the deck lifts; the nose leg needed to be extendable so that the aircraft could sit with the nose much higher at take-off in order to reduce the amount of wind needed over the deck at launch. Larger flaps, drooping ailerons and slatted tailplanes were also required to improve take-off performance. Thankfully some of these additions were already being introduced in the F-4J. The RAF, however, would have been quite happy with a standard F-4 and looked upon all the additions - including Speys - as being completely unnecessary, and using up valuable time and money that could have been used to finance a larger purchase.

On paper, using Speys looked like a great idea, as they were more powerful than the J79s fitted normally, and more fuel-efficient. However, it would not be an easy match. The engine bays needed to be enlarged, and the rear fuselage redesigned to cope with the slight exhaust down-angle needed to further improve take-off performance. Speys required a greater flow of air so the intakes had to be enlarged and even then auxiliary intake doors had to be introduced on the fuselage just forward of the tail. All of this work took so much money and time that the supposed off-the-shelf cheap buy was turning into a protracted and expensive procurement. The benefits of greater thrust and fuel economy were also practically negated by the higher drag caused by the enlarged fuselage. Acceleration at low altitude was improved; however at high altitude the F-4J performed better. Happily for the pilots of UK F-4s, the Speys were significantly less smoky than the J79s, so a British F-4 was at least trickier to acquire visually!

Speyn erikoisuus:

With only 28 FG.1s available to the Navy, there would only be enough for a single front line squadron in addition to the training squadron and trials unit. 892 NAS, formed in March, would therefore be the Navy's only front-line Phantom operator. While 892 worked up, 700P underwent carrier trials on HMS Eagle and the USS Saratoga, a traumatic experience for the American carrier which suffered burnt and buckled deck plating from the higher thrust of the Spey engines. Eagle and Ark Royal would need water-cooled blast deflectors and deck plates and in the event only the Ark received this upgrade.
 
Eurooppalaisten tukialukset olivat vaan niin turkasen pieniä...Ark Royal oli 50 metriä lyhyempi kuin jenkkien pienin "täysi" tukialus, Midway-luokka. Ranskalaisten Clemenceau oli tuostakin vielä 15 metriä lyhyempi, ne olivat jopa pienempiä kuin sodanaikaiset Essexit. Tämä rajoitti kovasti käytettävissä olevaa lentokalustoa ja siksi piti pientä määrää lentokalustoa modifioida "erikoisolosuhteisiin" kalliilla. Ranskalaisten ostamat Crusaderit piti myös modifioida, niiden siipien säätömekanismin suurinta kulmaa piti kasvattaa että ne pystyivät nousemaan ilmaan ranskisaluksilta. Jaguarista tehty tukialusversio, Jaguar M, osoittautui sekin ongelmalliseksi ja ranskikset joutuivat tyytymään vanhanaikaisempaan koneeseen, Super Etendardiin. Rafalen suunnittelussa piti tehdä kompromisseja että se voisi toimia pieniltä tukialuksilta, osaksi tästä syystä muut maat lähtivät projektista ja perustivat Eurofighterin. Crusaderit piti korvata aluksi jo 70-luvun alussa, mutta lensivät aina Kosovon sotaan asti! Serbian ylle niitä ei kuitenkaan uskallettu enää lähettää. Super Etendardit - joissa ei ollut edes jälkipoltinta - joutuivat toimimaan hävittäjätehtävissä kunnes Rafaleja saatiin riittävästi. Ranskalaiset olisivat säästäneet paljon vaivaa jos vain olisivat raaskineet tehdä vähän isompia aluksia.

Kaiken järjen mukaanhan brittien olisi pitänyt ostaa tukialuksilleen Crusadereja ja unohtaa koko Phantom-hömpötys. Onneksi heillä oli kuitenkin onnistunutkin konetyyppi, Buccaneer, jonka matalalento-ominaisuudet olivat hämmästyttävän hyvät. Monet pitivät sitä osin jopa Tornadoa parempana pommikoneena:
 
fulcrum kirjoitti:
Eurooppalaisten tukialukset olivat vaan niin turkasen pieniä...Ark Royal oli 50 metriä lyhyempi kuin jenkkien pienin "täysi" tukialus, Midway-luokka. Ranskalaisten Clemenceau oli tuostakin vielä 15 metriä lyhyempi, ne olivat jopa pienempiä kuin sodanaikaiset Essexit. Tämä rajoitti kovasti käytettävissä olevaa lentokalustoa ja siksi piti pientä määrää lentokalustoa modifioida "erikoisolosuhteisiin" kalliilla. Ranskalaisten ostamat Crusaderit piti myös modifioida, niiden siipien säätömekanismin suurinta kulmaa piti kasvattaa että ne pystyivät nousemaan ilmaan ranskisaluksilta. Jaguarista tehty tukialusversio, Jaguar M, osoittautui sekin ongelmalliseksi ja ranskikset joutuivat tyytymään vanhanaikaisempaan koneeseen, Super Etendardiin. Rafalen suunnittelussa piti tehdä kompromisseja että se voisi toimia pieniltä tukialuksilta, osaksi tästä syystä muut maat lähtivät projektista ja perustivat Eurofighterin. Crusaderit piti korvata aluksi jo 70-luvun alussa, mutta lensivät aina Kosovon sotaan asti! Serbian ylle niitä ei kuitenkaan uskallettu enää lähettää. Super Etendardit - joissa ei ollut edes jälkipoltinta - joutuivat toimimaan hävittäjätehtävissä kunnes Rafaleja saatiin riittävästi. Ranskalaiset olisivat säästäneet paljon vaivaa jos vain olisivat raaskineet tehdä vähän isompia aluksia.

Kaiken järjen mukaanhan brittien olisi pitänyt ostaa tukialuksilleen Crusadereja ja unohtaa koko Phantom-hömpötys. Onneksi heillä oli kuitenkin onnistunutkin konetyyppi, Buccaneer, jonka matalalento-ominaisuudet olivat hämmästyttävän hyvät. Monet pitivät sitä osin jopa Tornadoa parempana pommikoneena:
Klikkaa laajentaaksesi...

Ymmärtääkseni Buccaneeria tarjottiin myös RAF:lle 60-luvun alussa, mutta halusivat mieluummin TSR-2:n. Tuon projektin peruuttamisen jälkeen RAF olisi halunnut amerikkalaisen F-111 -hävittäjäpommittajan. Tämänkin hankintaprojektin kaaduttua joutuivat ottamaan Buccaneerin 60-luvun lopulla. Ja 70-luvun lopulla RAF peri itselleen myös laivaston koneet, kun nämä siirtyivät Sea Harrierin käytöön.

Minusta muuten tämä pätkä näyttää aika hyvin miten pieni tuo HMS Ark Royalin lentokansi oli.

 
Buccaneer oli alisooninen kone, RAF olisi tietysti mieluummin halunnut ydinpommitustehtäviin ylisoonisen. Muuten kone oli kyllä hyvä, pystyi toimimaan pieniltäkin tukialuksilta ja jopa jenkit yhdessä vaiheessa miettivät sen ostoa.

Ark Royal oli suunniteltu 2.MS koneille ja ne olivat melko tilavia aluksia joissa oli korkea varalaita (erinomainen ominaisuus tukialuksessa), mutta valitettavan lyhyitä. Varhaisilla suihkuhävittäjillä oli suuret nousu- ja laskeutumisnopeudet ja ne tarvitsivat isot lentokannet. Ark Royalin maksimiuppouma oli yli 50 000 tonnia, mutta lentokannen pituus vain 245 metriä, vertailun vuoksi 42 000 tonnin Charles de Gaulle on 261 metriä pitkä. 60-luvulla modernisoidut Essexit olivat 270 metriä pitkiä ja jenkit pitivät niitä liian pieninä F-4:lle. Tosin siinä voi myös vaikuttaa Essexien lentokansien kevytrakenteisuus.

Ark Royal 70-luvulla, kuten nähdään, lentoonlähtömatka on todella lyhyt.

r09-2.jpg
 
Perinpohjainen juttu ranskalaisten hyökkäyksestä Libyan tutka-asemia vastaan vuonna 1987.

1*MnJ0MlzQoBWVjrbBIf0bDw.jpeg

A Mirage F.1CR. Yvon Goutx photo

In 1987, the French Air Force Staged a Daring Raid on Libyan Defenses
With a patrol plane as bait, fighter jets targeted radar sites
by TOM COOPER & ARNAUD DELALANDE

In 1983 and 1984, France intervened in the war between Chad and Libya. Paris’ Operation Manta established a “red line” along the 15th parallel — a blocking position meant to stop any advance by Libyan troops and Chadian rebels into southern Chad.

Chad was in the throes of a civil war that escalated when Libyan strongman Muammar Gaddafi backed Chadian rebel leader Goukouni Oueddei. Libyan troops and Chadian rebels occupied northern Chad. France was determined to protect what was left of Chad — its former colony — from Libyan influence.

France moved the red line north to the 16th parallel in January 1984 after Chadian forces shot down a French Jaguar fighter-bomber, killing its pilot. And on Feb. 16, 1986, the French air force launched an air raid targeting a Libyan-built airbase near the Ouadi-Doum oasis in northern Chad. Eleven Jaguars lobbing BAP-100 bombs totally destroyed the runway.

Thus began Operation Sparrowhawk — France’s big push to bring the Chadian civil war to a close. Air power played a central role.

In early January 1987, Chadian president Hissène Habré’s troops seized the Libyan-held town of Fada in northern Chad. In retaliation, Libyan fighter jets crossed the red line to hit Oum-Chalouba and Arada. A few bombs struck French forces based Kalaït.

Jatkoa linkissä: https://warisboring.com/in-1987-the...id-on-libyan-defenses-4f8c6fa6f119#.odk5sqmpl
 
tulikomento kirjoitti:
Brittiläinen painekypärä M.L. Aviation Co. Model 12P Type4B.

Pottaa vietiin myös ulkomaille. Tämä yksilö on ollut ruotsalaisten käytössä. Olen nähnyt valokuvia 60--luvun alusta, jolloin ruotsalaisilla DK-kuskeilla on ollut painekypäriä päässä. Ovat käyttäneet sekä amerikkalaisia malleja että näitä brittiläisiä.

Löysin kuvan Flygvapenmuseumin FB-sivulta ja kuvateksti vaikutti omalaatuiselta:

När en ska upp i luften och utsättas för diverse G-krafter och annat är det fint att ha en puke hatch till hands. Det är sen gammalt.
Puke hatch, eller mouth access flap, är den röda luckan framtill på den här hjälmen. Den kan öppnas vid höghöjdsflygningar om piloten mår illa.

Katso liite: 12611
Klikkaa laajentaaksesi...

Mietinkin joskus että laattaluukulle tai vastaavalle voisi olla painepuvuissa käyttöä. Joskus lueskelin juttuja avaruuslennoista missä kaikki ei mennyt ihan niinkuin nuotituksissa ja kuulemma tuo kypärän täyttyminen oksennuksesta on niitä semmoisia tilanteita missä avaruussankareille on joskus tullut uravalinnat mieleen.
 
OldSkool kirjoitti:
Tässä kiva tarkistuslista tietäjille kuten vaikkapa @Ikarus ja @fulcrum !
Eli montako virhettä olette löytäneet elokuvasta Top Gun ?
Vinkki: http://www.wearethemighty.com/articles/79-cringe-worthy-technical-errors-in-the-movie-top-gun
Klikkaa laajentaaksesi...

Hauskaa luettavaa. :)

Tämä kohtaus pohjautuu muuten tositapahtumaan.

(1:38:54) Once again Maverick ‘hits the brakes’ by advancing the throttles, which would make the airplane speed up.

10.5.72 Pohjois-Vietnamin taivaalla F-4 -kuski Randy Cunningham joutui kiivaaseen koiratappeluun taitavan MiG-17 -pilotin kanssa. Teki samanlaisen tempun.

http://acepilots.com/vietnam/cunningham.html

Once again, he met the MiG-17 head-on, this time with an offset so he couldn’t fire his guns. As he pulled up vertically he could again see his determined adversary a few yards away. Still gambling, Cunningham tried one more thing. He yanked the throttles back to idle and popped the speed brakes, in a desperate attempt to drop behind the MiG. But, in doing so, he had thrown away the Phantom's advantage, its superior climbing ability. And if he stalled out ...

The MiG shot out in front of Cunningham for the first time, the Phantom’s nose was 60 degrees above the horizon with airspeed down to 150 knots. He had to go to full burner to hold his position. The surprised enemy pilot attempted to roll up on his back above him. Using only rudder to avoid stalling the F-4, he rolled to the MiG’s blind side. He tried to reverse his roll, but as his wings banked sharply, he briefly stalled the aircraft and his nose fell through. Behind the MiG, but still too close for a shot. "This is no place to be with a MiG-17," he thought, "at 150 knots... this slow, he can take it right away from you."

Now the MiG tried to disengage; he pitched over the top and started straight down. Cunningham pulled hard over, followed, and maneuvered to obtain a firing position. With the distracting heat of the ground, Cunningham wasn't sure that a Sidewinder would home in on the MiG, but he called "Fox Two," and squeezed one off. The missile came off the rail and flew right at the MiG. He saw little flashes off the MiG, and thought he had missed. As he started to fire his last Sidewinder, there was an abrupt burst of flame. Black smoke erupted from the Fresco. It didn’t seem to go out of control; the fighter just kept slanting down, smashing into the ground at about 45 degrees angle.

Oli tietääkseni elokuvassa mukana teknisenä neuvonantajana.

Duke.webp
 

^Tulikin jo @tulikomento hyvää settiä.
Hieman epäilen, että painavalla Tomcatilla tosielämässä puhtaaseen kobra-liikkeeseen kykeni.
Tuossa pätkässä kouluttaja ''Viper'' lentää MiG-agressorilla, taitaa olla A-4. Kevyt ja ketterä, verrattavissa liikehtimiskyvyltään meidän Hawkiin.
Jolla muuten on pistetty päihin F-16 ja Mirage hävittäjää harjoitusilmataistelussa, ylimielisyyteen ei ole varaa..

Voimaahan F-14:sta ei puuttunut, mutta kaartotaistelussa se ei ollut omimmillaan. Kuten tuonkin pätkän ''Maverickin'' loivat vaikeudet todentavat.
Muutenhan elokuva on ehdottomasti viihdyttävää kulttikamaa. Tullut nuorena miehenä jonkun kerran katsottua.:)
 
Ikarus kirjoitti:

^Tulikin jo @tulikomento hyvää settiä.
Hieman epäilen, että painavalla Tomcatilla tosielämässä puhtaaseen kobra-liikkeeseen kykeni.
Tuossa pätkässä kouluttaja ''Viper'' lentää MiG-agressorilla, taitaa olla A-4. Kevyt ja ketterä, verrattavissa liikehtimiskyvyltään meidän Hawkiin.
Jolla muuten on pistetty päihin F-16 ja Mirage hävittäjää harjoitusilmataistelussa, ylimielisyyteen ei ole varaa..

Voimaahan F-14:sta ei puuttunut, mutta kaartotaistelussa se ei ollut omimmillaan. Kuten tuonkin pätkän ''Maverickin'' loivat vaikeudet todentavat.
Muutenhan elokuva on ehdottomasti viihdyttävää kulttikamaa. Tullut nuorena miehenä jonkun kerran katsottua.:)
Klikkaa laajentaaksesi...

Sukkula-astronautti Robert "Hoot" Gibson oli laivaston Tomcat-kuski ennen Nasan leipiin siirtymistään. Tämä kävi 70-luvulla Top Gun -koulun ja lensi Tomcatilla harjoitusilmataisteluita nimenomaista Randy Cunninghamia vastaan, joka lensi kevyellä ja kurvatappeluun tuunatulla Skyhawkilla. Laitan liitteeksi kaverin haastattelun. Kertoo, että päättyivät ratkaisemattomina. Eli oletan, ettei Gibson tehnyt sitä virhettä että jäi vaakatasoon kaartelemaan raskaalla koneella.

052507a-gibson.webp
 

Liitteet

Deeiii kirjoitti:
Mietinkin joskus että laattaluukulle tai vastaavalle voisi olla painepuvuissa käyttöä. Joskus lueskelin juttuja avaruuslennoista missä kaikki ei mennyt ihan niinkuin nuotituksissa ja kuulemma tuo kypärän täyttyminen oksennuksesta on niitä semmoisia tilanteita missä avaruussankareille on joskus tullut uravalinnat mieleen.
Klikkaa laajentaaksesi...

Totta. Avaruuskävelyllä oleva astronautti on potentiaalisesti hengenvaarassa jos sattuu yökkäämään pukunsa kypärän sisällä. Tukehtumisvaaran pienentämisen takia ei ole mitenkään tavatonta, että ennen avaruuskävelyä otetaan matkapahoinvointilääkettä (esim. dimenhydrinaattilaastari). Tämä lievittää pahoinvointioireita.
 
OldSkool kirjoitti:
Tässä kiva tarkistuslista tietäjille kuten vaikkapa @Ikarus ja @fulcrum !
Eli montako virhettä olette löytäneet elokuvasta Top Gun ?
Vinkki: http://www.wearethemighty.com/articles/79-cringe-worthy-technical-errors-in-the-movie-top-gun
Klikkaa laajentaaksesi...

"(26:37) Charlie briefs, “The MiG-28 does have a problem with its inverted flight tanks.” Those must be different than upright flight tanks."

Tätä vähän ihmettelen kun inverted flight tank eli selkälentosäiliö on ihan tosimaailmassakin tunnettu käsite.

Muutenkin jokunen hiukan väkisin haettu "virhe", esimerkiksi viimeinen.
 
Jatkoa tukialusteemalle: tutkakoneen saaminen riittävän kompaktiksi että se voisi toimia lentotukialuksilta johtaa joskus erikoisiin ratkaisuihin, kuten Boeing E-X "timanttisiipi" tai An-71. Yksi tämän sarjan voittajia (?) on Hawker-Siddeleyn P.139B josta suunniteltiin tukialusten tutkakonetta korvaamaan vanhat Gannetit. Valittu tutkatyyppi oli Fore Aft Scanner System -kantoaaltotutka, jossa olisi tutka-antenni sekä nokassa että pyrstössä, joiden data sitten yhdistettäisiin yhdeksi kuvaksi. Tällaisen systeemin asentaminen pieneen runkoon oli aika haastavaa ja tuloksena syntyi tämä sympaattisen pullea veijari:
Hawker_Siddeley_P.139B_model.png


Jokainen aerodynamiikkaa vähänkin ymmärtävä tajuaa heti mitä ongelmia tuollainen runkomuoto voi aiheuttaa. Konetta ajateltiin käytettävän myös kuljetuskoneena tutka-antennit poistettuna. Konetta ei koskaan rakennettu valmiiksi, brittihallitukselta loppuivat rahat ja sitäpaitsi tuulitunnelikokeet olivat paljastaneet potentiaalisia ongelmia. Jälkiviisautta hyväksi käyttäen, kantoaaltotutkat olivat muutenkin vähän umpikuja. Tutka jatkoi kuitenkin elämäänsä sillä se modifioitiin pulssidoppler-tyyppiseksi ja 15 vuotta myöhemmin asennettiin Nimrodiin. Nimrod AEW:stä ei siitäkään tullut mitään, kahden tutkakuvan fuusio oli työläs paikka tuonaikaiselle minitietokoneelle ja tutkan jäähdytys oli ongelmallista. Tämän perusteella vaikuttaa epätodennäköiseltä että järjestelmä olisi toiminut paljon pienemmässä P-139:ssäkään.
 
Mitä pikaisesti selvitin, niin tarina perustuu ilmeisesti pilotin omaan kertomukseen, sen kummempaa todistusaineistoa siitä ei ole. Kuvaa sen sijaan väitän mm. asettelun perusteella käytännössä varmuudella feikiksi. Se ei ole myöskään konsistentti kertomuksen kanssa, jonka mukaan japanilainen olisi avannut kuomun nähdäkseen paremmin.
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top