Ilmasota

Olipas uutta tietoa. Että venäläiset myöntävät 11.000 tappiot, mutta voi olla myös tuplat... Huh.
Ja että Kiinassa käytössä vuoteen 1972.

http://www.koalakustannus.fi/kirjat/kirja.php?id_prd=127
Kirjassa Sturmovik-lentäjä Vasili B. Emelianenko kertoo rykmenttinsä lennetyn loppuun muistaakseni kolme kertaa. Siis lähes kaikki miehet ja koneet meni ja rykmentti perustettiin aina uudelleen. Voipi olla ne tuplat. Tappiot oli tosi raskaita. Emilianenko selvisi tuurilla, se pistettiin loppusodaksi jollekin kurssille ja se pelasti mitä luultavimmin hänen henkensä.
 
http://www.koalakustannus.fi/kirjat/kirja.php?id_prd=127
Kirjassa Sturmovik-lentäjä Vasili B. Emelianenko kertoo rykmenttinsä lennetyn loppuun muistaakseni kolme kertaa. Siis lähes kaikki miehet ja koneet meni ja rykmentti perustettiin aina uudelleen. Voipi olla ne tuplat. Tappiot oli tosi raskaita. Emilianenko selvisi tuurilla, se pistettiin loppusodaksi jollekin kurssille ja se pelasti mitä luultavimmin hänen henkensä.
Ostin sen pari vuotta itselleni joululahjaksi. Hyvä kirja. Että vaikka oli tietyiltä osin kuin panssaroitu amme, joku raja niidenkin kestävyydellä.
Kirjoituspöytähomma tosiaan pelasti miehen. Lopussa on melko pitkä tappioluettelo...
 
Ostin sen pari vuotta itselleni joululahjaksi. Hyvä kirja. Että vaikka oli tietyiltä osin kuin panssaroitu amme, joku raja niidenkin kestävyydellä.
Kirjoituspöytähomma tosiaan pelasti miehen. Lopussa on melko pitkä tappioluettelo...

Ohjaaja oli hyvin suojattu panssaroinnilla, mutta taka-ampuja ei ollut. Hyvin usein kävin niin, että taka-ampuja oli kotona siiviläksi ammuttuna.
Siitä syystä ohjaajat lensi mieluummin yksipaikkaisella, jos niitä vain oli saatavilla. Kuolleen kaverin kanssa oli ikävä palata kotiin.
 
Joissain nettilähteissä on esitetty, että Il-2:n taka-ampujiksi valikoitiin mm. väkeä, joka oli syystä tai toisesta huonoissa väleissä lentorykmenttiensä poliittisen komissaarin kanssa. Tai sitten kk-ampujia otettiin ihan surutta joistain rangaistusyksiköistä.

ampuja.jpg

ampump.jpg
 
Ohjaaja oli hyvin suojattu panssaroinnilla, mutta taka-ampuja ei ollut. Hyvin usein kävin niin, että taka-ampuja oli kotona siiviläksi ammuttuna.
Siitä syystä ohjaajat lensi mieluummin yksipaikkaisella, jos niitä vain oli saatavilla. Kuolleen kaverin kanssa oli ikävä palata kotiin.
Il-2 todellakin oli hyvin panssaroitu, mutta ei kauttaaltaan. Kun Luftwaffen hävittäjälentäjät saivat ensimmäisiä taistelukosketuksia kyseiseen koneeseen, ihmettelivät he, että mikä perkele tuota konetta oikeen suojaa, kun 20mm tykinammuksetkin kimpoilevat vain rungosta pois. Noh, yrityksen ja erehdyksen kautta oppivat Luftwaffen lentäjät hyökkämään Sturmovikin "vatsaan", joka oli huomattavasti heikommin panssaroitu. Muutama osuma tykistä yleensä riitti, mutta viimeistään jäähdytysnesteen loppuminen toi Sturmovikin tonttiin.
 
Vielä eräs huomio Emelianenkon kirjasta. Politrukkeja eikä esimiehiäkään sodan aikana ei pelätty. Jos ne alkoi aiheetta viistoilemaan, takasin annettiin tulla täydeltä laidalta. Jokainen lentävään henkilöstöön kuulunut ymmärsi, että selviytymisen mahdollisuudet taistelussa (koko sodasta) olivat erittäin lähellä nollaa.
Kuolema taistelussa tai seinää vasten. Ajateltiin, että aivan sama, mutta politrukin saapasta ei nuolla.:D

Ja se piilu roikkui pään päällä jokaikinen lentoonlähtö.
 
Vielä eräs huomio Emelianenkon kirjasta. Politrukkeja eikä esimiehiäkään sodan aikana ei pelätty. Jos ne alkoi aiheetta viistoilemaan, takasin annettiin tulla täydeltä laidalta. Jokainen lentävään henkilöstöön kuulunut ymmärsi, että selviytymisen mahdollisuudet taistelussa (koko sodasta) olivat erittäin lähellä nollaa.
Kuolema taistelussa tai seinää vasten. Ajateltiin, että aivan sama, mutta politrukin saapasta ei nuolla.:D

Ja se piilu roikkui pään päällä jokaikinen lentoonlähtö.
Snadi lukihärö iski, kun luin :"ja se pillu roikkui pään päällä jokaikinen lentoonlähtö". :confused: Mutta joo, sama ilmiöhän oli myös huomattavissa Luftwaffessa. Esimerkiksi JG52 oli koko itärintaman epäsotilaallisin, mutta menestyksekkäin hävittäjälentorykmentti. Siellä ei paljon annettu tärkeilevien everstien hyppiä silmille.
 
Last edited by a moderator:
Jossain kirjassa oli tarina, joku IL-2:n taka-ampuja selvisi hengissä, kun lentäjän kanssa oli hyvissä väleissä. Lentäjä antoi ohjeen suurinpiirtein "unohda se ampuminen ja pysy vaan mahdollisimman matalana".
 
Snadi lukihärö iski, kun luin "ja se pillu roikkui pään päällä jokaikinen lentoonlähtö". :confused: Mutta joo, sama ilmiöhän oli myös huomattavissa Luftwaffessa. Esimerkiksi JG52 oli koko itärintaman epäsotilaallisin, mutta menestyksekkäin hävittäjälentorykmentti. Siellä ei paljon annettu tärkeilevien everstien hyppiä silmille.

Tästähän on hyvä kirja (kuulemma, en ole vielä lukenut):

http://www.koalakustannus.fi/kirjat/kirja.php?id_prd=222

Saksalaiset Hermann Graf ja Alfred Grislawski palvelivat Luftwaffessa hävittäjälentäjinä toisessa maailmansodassa. Erittäin taitava ja värikäskin lentäjäkaksikko taisteli itärintamalla Hävittäjärykmentti 52:n 9. lentueessa. ”Karaya-lentue” oli sodan menestyksekkäin lentue, mutta samalla myös kenties koko Saksan asevoimien epäsotilaallisin yksikkö. Hermann Graf saavutti ensimmäisenä lentäjänä 200 ilmavoiton merkkipaalun, mutta joutui itsekin usein palaamaan kotikentälle seulaksi ammutulla hävittäjällään.

Kun liittoutuneiden ilmatoiminta lisääntyi Kolmannen valtakunnan yllä, ansioitunut Graf määrättiin perustamaan korkeushävittäjillä varustettu erityisyksikkö, johon hän sai vapauden valita alaisensa. Alfred Grislawski nimettiin pian yhdeksi punanokkaisten hävittäjien lentäjistä. Graf saavutti 212 ilmavoittoa ja hänet palkittiin Ritariristillä tammenlehvin, miekoin ja timantein. Grislawski pudotti 133 viholliskonetta, mukaan lukien 18 vaikeasti alasammuttavaa Yhdysvaltain ilmavoimien nelimoottorista pommikonetta.
 
Tästähän on hyvä kirja (kuulemma, en ole vielä lukenut):

http://www.koalakustannus.fi/kirjat/kirja.php?id_prd=222

Saksalaiset Hermann Graf ja Alfred Grislawski palvelivat Luftwaffessa hävittäjälentäjinä toisessa maailmansodassa. Erittäin taitava ja värikäskin lentäjäkaksikko taisteli itärintamalla Hävittäjärykmentti 52:n 9. lentueessa. ”Karaya-lentue” oli sodan menestyksekkäin lentue, mutta samalla myös kenties koko Saksan asevoimien epäsotilaallisin yksikkö. Hermann Graf saavutti ensimmäisenä lentäjänä 200 ilmavoiton merkkipaalun, mutta joutui itsekin usein palaamaan kotikentälle seulaksi ammutulla hävittäjällään.

Kun liittoutuneiden ilmatoiminta lisääntyi Kolmannen valtakunnan yllä, ansioitunut Graf määrättiin perustamaan korkeushävittäjillä varustettu erityisyksikkö, johon hän sai vapauden valita alaisensa. Alfred Grislawski nimettiin pian yhdeksi punanokkaisten hävittäjien lentäjistä. Graf saavutti 212 ilmavoittoa ja hänet palkittiin Ritariristillä tammenlehvin, miekoin ja timantein. Grislawski pudotti 133 viholliskonetta, mukaan lukien 18 vaikeasti alasammuttavaa Yhdysvaltain ilmavoimien nelimoottorista pommikonetta.
Luettu on ja hyvä on. :)
 
^^^On siellä tuota "pilluakin" ajateltu (samaa ihmettelin), mutta henkensä pitimiksi tarvittiin rutkasti onnea.

Ainakin Galland ja Marseille olivat sellaisia, joilla se oli aina mielessä... :D Itärintamalla tarjonta on saattanut olla niukempaa, kuin esim. Ranskassa....
 
Ainakin Galland ja Marseille olivat sellaisia, joilla se oli aina mielessä... :D Itärintamalla tarjonta on saattanut olla niukempaa, kuin esim. Ranskassa....

Luftwaffen pillusankareiden top-3:een kuuluu ehdottomasti myös Walter ''GrafPunski'' Krupinski.
Hänellä oli legendaarinen maine niissä(kin) hommissa. Sulava herrasmiehen käytös, tulosta syntyi.
Hänen sydäntään lähellä oli viini, naiset ja laulu. Tarjonta vaikutti järjestykseen.
 
Tähän liittyen voisi olla mielenkiintoista pohdiskella eri ässien luonteenpiirteitä.

Galland, Krupinski, Marseille melkoisia hulivilejä...Mölders ja Lutzow sitten vakavamielisempiä.

Jenkkilentäjilläkin meni joskus Tyynellämerellä lujaa...oli kuulemma tavanomaista, että jätkät istui aamulla koneessa vetämässä happea naamareista. Vanha krapulanlievityskeino, olen kokeillut, toimii. Taisi olla Joe Foss, josta sanottiin, että ei koskaan lentänyt selvin päin. :D
 
Tähän nyt voisi kyllä sanoa, että kun on päivittäin kuolemanvaarassa, niin stressinlievityskeinot olivat WW II aikaan aika vähissä. Samahan se oli Suomessakin, perseet olalle ja naisiin.
 
Back
Top