Ilmasota

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Ikarus
  • Aloitus PVM Aloitus PVM
Tässä mielestäni aivan huikeaa kuvaa koneesta kuvattuna. Näin ihmisenä, joka ei tykkää liiemmin korkeista paikoista on huikaisevaa katsoa kuinka maa ja taivas vaihtelee näkökentässä ja siinä sitten pitää olla vielä terävänä, huh...
Eri puusta on tehty taistelulentäjät, on.
Kohdasta 4:38 alkaen taitaa maalina olla tovi pelkkiä kalastajia... Raakaa on sota, siitä ei pääse mihinkään :mad:
 
Tiettävästi vain kaksi lentokonetta on tuhottu Hughes AIM-54 Phoenix -ohjuksella.
Tässä tarinaa toisesta:

1*3RYCyLnCBoY3ELMsvno-uw.jpeg

An IRIAF F-14A as seen from a B747 tanker during in-flight refueling in mid-September 1980. Notable is lack of any other armament but an AIM-54 Phoenix missile installed under the fuselage. It was only months later that IRIAF engineers adapted AIM-9 Sidewinders and AIM-7 Sparrows to the type. Tom Cooper Collection

The Tomcat’s First Phoenix Kill
Iranian F-14 pilots fired AIM-54s at Iraqi jets in 1980
by TOM COOPER

For much of the last 30 years, there was one air-to-air missile that captivated professionals and enthusiasts alike — the big, expensive Hughes AIM-54 Phoenix. The long-range armament of the Grumman F-14 Tomcat.

It’s generally accepted that the famed missile was only ever used in anger twice — in 1999 over Iraq, toward the end of its active service with the U.S. Navy. Although Iran is known to have purchased AIM-54s together with a fleet of F-14s in the mid-1970s, legend has it that Iranians never used any Phoenixes in combat.

As is so often the case, the actual story is entirely different — and remains largely unknown to the Western public.

1*wp8CF8ORwnI6ApGjUgfRqA.png

In late 1973, Iran — then ruled by Shah Mohammad Reza Pahlavi, a close ally of the USA — placed the first of two orders for a total of 80 F-14s and 714 Phoenixes. The first two Tomcats were delivered in January 1976, and all the others followed over the next two years, together with about 240 Phoenixes.

By early 1979, around 120 Iranian pilots and slightly fewer than 100 radar-intercept officers, or RIOs, had completed their training on F-14s. Then the so-called “Islamic Revolution” swept the Shah from power.

The air force — officially re-designated the Islamic Republic of Iran Air Force ever since — was essentially grounded for months. This changed in August 1980, as tensions increased with Iraq.

“We had started to check the F-14 pilots who had not flown in any sort of capacity for over 18 months back into service once again,” recalled Maj. Gen. Mohammed-Reza Ataayee, a retired IRIAF F-14-pilot. “We also brought back a number of ground technical crews into service, so we could bring back a number of grounded F-14s into combat ready status after a long layoff.”

1*FJZg38V0PGz8pHdNopWGcg.jpeg

Ali-Reza Ataayee with an F-14. Ali-Reza Ataayee Collection
The technical staff started to get the Tomcats ready and we checked a number of pilots and they started their combat duties … flying [combat air patrols] along the border with Iraq.Initially, the conflict was limited to cross-border skirmishes. Iraq would bomb our border guards and vice versa, and when our F-4s went for cross-border sorties, we usually provided top cover for them and that’s how we in the end we provided refresher training for the majority of our F-14 pilots.
On Sept. 8, 1980, the IRIAF was ordered to launch its F-4E Phantom IIs for attacks on Iraqi tanks and artillery attacking Iranian border posts. One Phantom was shot down by Iraqi ground defenses. The crew ejected inside Iraq and evaded several parties sent to capture it, but was not recovered by Iranians until several days later.

Concerned by the sudden activity of the IRIAF, the Iraqi chief of staff orderd the Iraqi air force to conduct reconnaissance sorties deep inside Iran in order to find out if the Iranian army was preparing for a war. The recon planes included MiG-21Rs of No. 70 Squadron based at Rashid air base in Baghdad and also Su-22s from No. 44 Squadron at Firas air base in Mosul.

The Islamic Revolution of 1979 left the IRIAF in possession of an incomplete network of early-warning radar stations. Furthermore, a number of Iranian defectors revealed secrets of this system to Baghdad in mid-1980. Therefore, Iraqi aircraft were able to fly deep into Iranian airspace entirely unobserved.

1*6Om6ulz6-YLWQEH-kH5nRQ.jpeg

This photograph appeared in Iranian media on Sept. 15, 1980 and clearly shows the fin of a MiG-21 and the semi-burned wreck of an R-3S — a.k.a. AA-2 Atoll — air-to-air missile. The place where it was taken remains unknown and thus it is also unknown if it depicts the wreckage of Dayekh’s MiG-21R. Farzin Nadimi Collection
On Sept. 9, 1980, it was Ataayee’s turn to fly top cover for another formation of F-4Es that targeted the Iraqi army’s positions near the border. “My back-seater was 1st Lt. Sultan Pasha-Pour. Back then, I was a major and the second Tomcat was piloted by Maj. Shahram Rostami … The ground radar announced to us one target that was approaching the border and closing fast, and asked us if it is possible for us to engage it.”

“At the time the government had given us strict orders to never stray over the border or engage in cross-border combats, in order to give Saddam Hussein no excuse for an invasion. We were to engage only if they violated our airspace. Then we had the right to engage and destroy them.”

I told the radar I will head toward TFB.4 [Tactical Fighter Base 4, near Dezful] to land and refuel. After refueling, we took off from Dezful and I was immediately alerted that there was an aircraft roughly 50 or so miles away, in a northern direction.I saw that this target was coming from direction of Hamedan, meaning from north to south. I asked the radar are you sure it is a foe and not a friend. They said stand by so they could check the status of the target, but after a short delay the radar said, ‘No, this is definitely an enemy.’ For us it was hard to imagine an Iraqi pilot would be as brazen as to enter our airspace. Until then, the Iraqis never had the guts to do so.I told my RIO Pasha-Pour to launch a missile at this target. After a quick pause I repeated my order. He told me to do it. I told him to do it. Finally, he pushed the button.Because I flew F-5s earlier, I was used to seeing the missile going off the wingtip rails and accelerate really fast. I never fired an AIM-54 before and did not know what a Phoenix launch actually felt like. Once Pasha-Pour pushed the button, I could see nothing. I only heard the sound of something detaching from the belly of my aircraft. I told Pasha-Pour that I think that, unfortunately, the missile malfunctioned and fell to the earth.Thus I inverted my aircraft to see what was going on below and saw the missile falling away. But then I saw it releasing a smoke trail … only then did I recall that the launch sequence took several seconds.I rolled out and got back to checking the radar, and saw the countdown until the missile would hit. This was counting down — five, four, three, two, one then zero. And then I saw the target disappear from my radar. The ground radar called to congratulate — that poor guy nearly fainted in excitement!’
1*TQByJWaAHAuncFF3qzjOlQ.jpeg

Fereydoon-Ali Mazandarani with an IRIAF F-14A in the mid-1980s. Mazandarani actually resigned from the air force on Sept. 9, 1980 but was requested to return to service due to increasing tensions with Iraq. He flew his first combat air patrol on the next day — with his resignation papers still in his pocket. Fereydoon-Ali Mazandarani Collection
The IRIAF officially credited Ataayee with a kill of the Sukhoi Su-20M flown by pilot named Faysal Abdul-Fattah Abdul Rahman. This conclusion has been confirmed by captured Iraqi documents.

However, Iraq never bought any Su-20Ms and, as of September 1980, the Iraqi air force’s No. 1 Squadron was still equipped with 16 out of 18 Su-20s Iraq acquired in 1973.

Indeed, none of the Su-20s were operational for most of September 1980, according to an Iraqi air force document entitled “Engine-Related Problems with Su-20s, 4 September — 24 October 1980” and dated May 29, 1981. The entire fleet had developed engine-related problems and was grounded pending investigation by a team of Soviet experts.

Finally, no available Iraqi documentation shows a loss on Sept. 9, 1980. According to “Analytical Study of Iraqi Aircraft Attrition During the Iran-Iraq War,” prepared by the Iraqi air force’s intelligence directorate in 1992, the first Iraqi loss in the war with Iran was an Su-22 flown by No. 44 squadron commander Maj. Noubar Abdel-Hamid Al Hamadani, shot down on Sept. 14, 1980.

Hamadani had led a pair of Sukhois on a visual reconnaissance sortie inside Iranian airspace. The wingman later reported he came under small-arms fire, but nothing happened initially. A minute later, Hamadani’s aircraft “just blew up” without any warning. The pilot was declared missing in action and was never heard from again.

Despite multiple Iranian claims, the only other aircraft the Iraqi air force confirmed as lost during the weeks of border skirmishing with Iran in September 1980 was a MiG-21R from No. 70 Squadron flown by 1st Lt. Jassim Dayekh. The date and circumstances of this loss remain unknown, while the area over which he was shot down is described as “north of Abadan.”

While the IRIAF F-14 crew certainly had good reason to claim its first kill on Sept. 9, 1980, currently it remains unknown if Ataayee and Pasha-Pour really scored the first-ever kill by an AIM-54. It’s possible that this honor belongs to 1st Lt. Fereydoon-Ali Mazandarani and 1st Lt. Qassem Soltani, who claimed to have shot down a MiG-23 with an AIM-54 on Sept. 17, 1980.

This much is certain — the IRIAF’s F-14s were not only operational, but began using their Phoenix missiles in combat days before Iraq invaded Iran on Sept. 22, 1980.

https://warisboring.com/the-tomcats-first-phoenix-kill-a17ae6b57038#.laeblsmpz
 
Sanoo RT...en ihan heti uskoisi, ellei ole toista lähdettä.
 
Ohjaaja oli hyvin suojattu panssaroinnilla, mutta taka-ampuja ei ollut. Hyvin usein kävin niin, että taka-ampuja oli kotona siiviläksi ammuttuna.
Siitä syystä ohjaajat lensi mieluummin yksipaikkaisella, jos niitä vain oli saatavilla. Kuolleen kaverin kanssa oli ikävä palata kotiin.

Alun perin sturmoviikki oli yksipaikkainen. Sitten neukut huomasivat, että koneet ovat turhan suojattomia häätäjiä vastaan. Joten ohjaamon taakse tehtiin alunperin pieni kolo ampujalle ja siihen istutettiin raskas kk sekä pieni ampuja hätistelemään innokkaimpia vähän kauemmaksi. Uudelleensuunnittelu niin, että panssari olisi suojannut myös ampujaa, olisi vaan hidastanut koneiden toimituksia liikaa, ja painoakin olisi tullut lisää. Ja kun Stalinia myöten koko Puna-armeijan johto huusi lisää sturmoviikkeja - Stalinin kuuluisassa käskyssä lentokonetehtaille kerrotaan niiden olevan Puna-armeijalle yhtä tärkeitä kuin leipä - niin "näillä mentiin."
 
Pari ilmavoimien entistä Wild Weasel -lentäjää pitää yleisöluennon ilmasotatoimista Vietnamissa ja Irakissa. Toinen lensi Thunderchiefiä ja toinen Phantomia. Käyvät läpi uhkakuvat (=vihollisen ilmapuolustus) ja oman kaluston (koneet, pommit ja taktiikat).


Tämä heppu oli Navyn F-14 Tomcatin tutka- ja asejärjestelmäupseeri, eli takapenkin RIO. Kertoo Tomcatilla lentämisestä ja Top Gun -koulutuksesta.


Linkissä sitten vielä Maanpuolustuskorkeakoulussa laadittu tutkielma Irakin ja Iranin välisen sodan ilmasotatoimista.
 

Liitteet

Jos Vietnamin sodan ilmasotatoimet kiinnostavat, niin suosittelen tätä videopätkää. Tässä kuvataan reaaliajassa USAF:n B-52 -isku Hanoita vastaan joulupäivänä 1972. Eli kyseessä on Linebacker II -ilmaoffensiivi. Videossa kuvataan amerikkalaiskoneiden liikettä kartalla ja koneiden välistä radioliikennettä. Minusta todella mielenkiintoista seurattavaa, varsinkin kun SA-2 -ilmatorjuntaohjuksia alkaa lentää päin näköä.

 
Jos Vietnamin sodan ilmasotatoimet kiinnostavat, niin suosittelen tätä videopätkää. Tässä kuvataan reaaliajassa USAF:n B-52 -isku Hanoita vastaan joulupäivänä 1972. Eli kyseessä on Linebacker II -ilmaoffensiivi. Videossa kuvataan amerikkalaiskoneiden liikettä kartalla ja koneiden välistä radioliikennettä. Minusta todella mielenkiintoista seurattavaa, varsinkin kun SA-2 -ilmatorjuntaohjuksia alkaa lentää päin näköä.

Jumaliste, mistä tällaisia löytyy? :eek: Olen vasta kohdassa 27: eteenpäin, ja hitto vie mikä tilanne! Jätkillä äänenpainot kohoaa ja tuli ilmoitus, että yksi pudonnut.
 
Jumaliste, mistä tällaisia löytyy? :eek: Olen vasta kohdassa 27: eteenpäin, ja hitto vie mikä tilanne! Jätkillä äänenpainot kohoaa ja tuli ilmoitus, että yksi pudonnut.

Joo, pätkä on helvetin mielenkiintoinen ja intensiivinen. :) Tuo usein äänessä oleva "Red Crown" on muuten laivaston alus, joka tuottaa ilmatilannekuvaa tutkallaan Tonkininlahdella.

https://en.wikipedia.org/wiki/PIRAZ
 
Jos Vietnamin sodan ilmasotatoimet kiinnostavat, niin suosittelen tätä videopätkää. Tässä kuvataan reaaliajassa USAF:n B-52 -isku Hanoita vastaan joulupäivänä 1972. Eli kyseessä on Linebacker II -ilmaoffensiivi. Videossa kuvataan amerikkalaiskoneiden liikettä kartalla ja koneiden välistä radioliikennettä. Minusta todella mielenkiintoista seurattavaa, varsinkin kun SA-2 -ilmatorjuntaohjuksia alkaa lentää päin näköä.

Saatanan mielenkiintoista, vanhana Vietnamin ilmasota-fanina. Eli tässä on jo opittu vanha, unohdettu taktiikka, jossa ilmatorjunta kyllästetään useilla, eri suunnista tulevilla lautoilla. Tämänhän näkee ruudulta. Alkuaan kärsivät pahoja tappioita B-52:lla, kun tulivat yhdessä letkassa iiteen ulottuville, ja altistivat kärjen aina keskitetylle tulelle. Tappiot aiheuttivat moraalin laskua ja jopa tehtävän keskeytyksiä "moottorivikojen" vuoksi.
En kyllä moiti, äijien äänestä kuulee että nyt on vittu tosi kyseessä! Aivan huippupätkä!
Nyt vaikenen, täytyy kuunnella loppuun :D
 
Saatanan mielenkiintoista, vanhana Vietnamin ilmasota-fanina. Eli tässä on jo opittu vanha, unohdettu taktiikka, jossa ilmatorjunta kyllästetään useilla, eri suunnista tulevilla lautoilla. Tämänhän näkee ruudulta. Alkuaan kärsivät pahoja tappioita B-52:lla, kun tulivat yhdessä letkassa iiteen ulottuville, ja altistivat kärjen aina keskitetylle tulelle. Tappiot aiheuttivat moraalin laskua ja jopa tehtävän keskeytyksiä "moottorivikojen" vuoksi.
En kyllä moiti, äijien äänestä kuulee että nyt on vittu tosi kyseessä! Aivan huippupätkä!
Nyt vaikenen, täytyy kuunnella loppuun :D

Tuohan siinä juuri oli ideana. Nixon käski rajoittamattoman ilmasodan Pohjois-Vietnamia vastaan ja oikeastaan ensimmäistä kertaa amerikkalaiset lähtivät ihan tosissaan liikkeelle. Hanoin ilmapuolustus kyllästettiin joka puolelta tulevilla hyökkäyksillä. B-52:lla oli tietty omat ECM-häirinnät päällä ja raskaiden pommikoneiden iskua tuettiin muulla kalustolla. Mm. Wild Weasel -koneet iskivät tutkia ja ilmatorjuntaohjuksia vastaan. F-4 Phantomit partioivat MiGien varalta. Ja hävittäjäpommittajilla iskettiin samaan aikaan vihollisen lentokenttiä vastaan.
 
28:45, siis tosiaan tuollaisia tietokonepelien ääniä on ollut olemassa, hieman vakavammassa tarkoituksessa vain...
Kyllä muuten kuulee, kun jätkillä äänenpainot nousee..
41:01 kohta kuollut mies puhuu, olettaen, että kutsuun vastaaja ei ole kakkosohjaaja tai ampuja... Hullua :eek:
 
Viimeksi muokattu:
Linebacker II, 11 päivää, 700 B-52 -tehtävää, yli 1.000 tehtävää rynnäkkökoneilla, 20.000 tonnia pommeja, yli 1200 SAM:a laukaistu, 15 B-52:ta ja 11 muuta konetta ammuttu alas. 93 lentäjää menetetty eri tavoin.
Kovaa on meininki, kun sotaa käydään isollaan...

 
Linebacker II, 11 päivää, 700 B-52 -tehtävää, yli 1.000 tehtävää rynnäkkökoneilla, 20.000 tonnia pommeja, yli 1200 SAM:a laukaistu, 15 B-52:ta ja 11 muuta konetta ammuttu alas. 93 lentäjää menetetty eri tavoin.
Kovaa on meininki, kun sotaa käydään isollaan...


Vaikka muuten mitenkä Nixonin määräämää ilmahyökkäystä aikoinaan (1972) kritisoitiin, niin tämä oli periaatteessa reagiointia P-Vietnamin toimenpiteisiin. Satamien miinoittaminen ja pääkaupungin ja kaikkien muiden strategisten kohteiden pommittaminen pakotti Hanoin neuvottelupöytään alkuvuodesta 1973. Tässä mielessä ilma-ase näytti voimansa.
 
Back
Top