Eli Suomi on liian pieni eikä Suomen tartte tehdä mitään.
Tietysti täten myös vaikka Pirkanmaa on liian pieni ja Tampere vasta pieni onkin. Puhumattakaan vaikkapa Kalevan kaupunginosasta tai siellä olevasta Sammonkadusta tai sillä kadulla asuvasta perheestä tai ihmisestä. Liian pieniä, ei tarvi tehdä mitään.
No, lähdetään sitten laajentamaan. Onko Pohjoismaat tarpeeks isoja? Joo? Ei? Tartteeko Pohjoismaiden tehdä mitään?
Jos ei Pohjoismaiden niin tartteeko EU:n jo alkaa tekemään jotain? Siinä on sentään 500 miljoonaa ihmistä? Ei kai, koska kuka siellä EU:ssa mitään tekee kun ei kerran pohjoismaalaiset, suomalaiset, tamperelaiset, kalevalaiset, sammonkatulaiset tai siellä asuvat Virtasetkaan mitään tee.
No entäs sitten ns vapaa maailma, läntiset demokratiat? Alkaa olla jo miljardi ihmistä. Pitäskö niitten tehdä jotain? No ei varmaan koska EU:kaan ei tee koska Pohjoismaat ei tee...
No menipä hankalaksi. Kiinalaisten ainaki pitää tehdä jotain, niitä on yli miljardi. Vaan mitä tuumaa kiinalaisessa kylässä asuva Wu Ling Long? Vittuakos minä mitään teen kun ei ne yltäkylläisyydessä asuvat miljardi länkkäriäkään halua mitään tehdä, ja minä olen vain yksittäinen kiinalainen...
Tämän tarinan pointti on se, että ilmastokeskustelussa kannattaa hetkeksi avartaa ajatusta sen yksittäisen kansallisvaltion ulkopuolelle. Jos koko ihmiskunnan jakaa 5,5 miljoonan ihmisen osastoihin, jokainen osasto voi nostaa kädet pystyyn ja todeta ettei meidän tartte tehdä mitään kun meitä on liian vähän.
Ehkä ilmastoasiaa mieltäessä pitää käyttää jotain muuta suuretta kuin 5,5 miljoonan ihmisen osastoa. Ilmasto ei ymmärrä kansallisvaltioiden rajoja sen enempää kuin tavan ihminen ymmärtäisi muurahaispesän sisäisiä rajoja.