Ilmastovouhotuksesta kehittyi karmea parku
Olli Herrala Toimittaja, Kauppalehti
Kollega
Antti Lehmusvirta kirjoitti ilmastovouhotuksen isosta vitsistä ja sai lukijoita. Hyvästä syystä.
Kun viimeksi asian tarkistin, niin Antin kolumni oli saanut 18 000 suositusta ja lähes 200 kommenttia. En ihmettele, koska valittu näkökulma poikkeaa niin raikkaasti syyllistävästä valtavirrasta.
Lehmusvirta esitti Kauppalehden kolumnissa (30.1.), ettei ”mikään voi pelastaa ilmastoa, elleivät miljardit ihmiset Aasiassa muuta täysin radikaalisti käytöstään.” Hän kertoi viileästi, että elintasoaan nostavassa Intiassa päästöt kasvavat huimaavaa vauhtia.
Taustoitti lisäksi, kuinka Pohjoismaissa ihmiset välttelevät lihansyöntiä, kierrättävät jätteensä ja ajavat hybridiautoilla. Kollegan analyysi on mielestäni oikea: ei näin naiivisti mitään ilmastoja pelasteta.
Vaan istu ja pala.
Kollegan neutraali kommentointi synnytti nykyajalle niin tyypillisen somekohun. Kaikki asiat muita nopeammin, paremmin ja laajemmin ymmärtävä
Ville Niinistö twiittasi tyypillisen sallivasti:
”Kauppalehti goes altright.”
Toinen vihreän ajattelun aurajoki
Satu Hassi puolestaan twiittasi:
”Faktojakin voisi tarkistaa, kyse myös talouden tulevaisuudelle valtavan isosta asiasta.”
Siis mitä faktoja? Kollega Lehmusvirta vain esitteli intialaista arkitodellisuutta. Noin 5,5 miljoonaa suomalaista voi vaikka muuttaa luolaan, mutta se ei yli miljardin intialaisen elintasohinkua ja päästövyöryä pysäytä.
Minua ja monia muitakin ihmetyttää, miksi ilmastonmuutoksesta (jota Lehmusvirta ei kohutussa kolumnissaan kiistänyt) saa keskustella vain kanonisoidulla tavalla. Jutuissa pitää aina mainita tuhotulvat, hurrikaanit, hiekkamyrskyt ja heinäsirkat.
Muistan hyvin, kun vierailin pörssiyhtiö Vaisalan Tucsonin toimipisteessä Arizonan kaktustasangoilla. Tuolloin kuulin onnekseni, että jopa Vaisalan väessä oli ilmastonmuutoskeskustelun monipuolistajia.
Prässätyissä farkuissa esiintyvä nobelisti
Al Gore on tehnyt jättiomaisuuden ilmastonmuutoksella, mutta se on kuuma kysymys myös Vaisalalle. Yhtiöhän tekee rahaa meteorologian markkinoilla.
Tuolloisen jutun (KL 20.11. 2007) perusteella keskustelun ehdoton yleislinja oli se, että maapallon lämpötila nousee. Joskus lämpenee, joskus taas kylmenee, kommentoi Vaisalan Tucsonin toimipisteessä työskennellyt meteorologi
Ronald Holle.
Holle muistutti haastattelussani, että lyhyen ja pitkän aikavälin vaihtelut ovat tyypillisiä. Meteorologi Hollen mukaan pitkän aikavälin ennusteisiin käytettyihin tietokonemalleihin liittyy niin suurta epävarmuutta, että mallien perusteella on vaikeaa sanoa mitään tulevan vuosisadan kehityksestä.
”Ilmastonmuutoksen poliitikot tarjoavat meille propagandaa, eikä sillä ole paljon tieteen kanssa tekemistä”, Holle sanoi tuolloin.
Holle oli 1970-luvulla mukana tutkijaryhmässä, joka yritti puristaa säätä muottiin ja malliksi. Silloin puhuttiin uudesta jääkaudesta, joka uhkasi ihmiskunnan tulevaisuutta.
”Lehdet olivat silloinkin täynnä tuhon ennusteita”, Holle huomautti.
National Weather Servicen meteorologi
Tom Evans sanoi haastattelussani, ettei ilmastonmuutoksen kysymyksiin ole valmiita vastauksia. Tiedot alan konsensuksesta ovat ennenaikaisia, Evans vastasi kysymykseen tulvista, kuivuudesta ja muista ääri-ilmiöistä.
Viikinkiajan lämpimänä kautena (750-1230) oli niin lämmintä, että Grönlanti pystyttiin asuttamaan. Ilmastonmuutoksesta pitäisi pystyä nytkin tekemään todenmukaisia kulttuuriin, talouteen ja ympäristöön liittyviä havaintoja, meteorologit Evans ja Holle aprikoivat.
Tähän voi lisätä, että ehkä talkoiden kustannuksistakin voisi keskustella.
Onhan Suomessa ennenkin joskus psiljoona vuotta sitten kasvanut tammi ja pähkinä Oulu-Tornio-tasalla? Ihminenkö tuolloinkin aiheutti nuo olosuhteet? Ihminenhän se kuivatti Death Valleyta edeltäneen suurjärvenkin. Saharan sademetsä hävisi jo silloin, kun ihminen vielä harjoitteli kahdella jalalla kävelyä. Siperian ikiroudasta nyhdetään mammutinkalmoja alueilla, jossa ne eivät nykyisissä ilmasto-oloissa ole voineen elää. 
