Ilmastopsykoosi -ketju

Oma ehdotukseni ilmastonmuutoksen torjunnaksi on foorumilla ollut, että kasvatetaan Suomessa puuta, sahataan se lankuiksi ja rahdataan pinoihin Saharan aavikolle.

Kehittyneempi versio samasta on biohiili.

Älähän nyt. Lankuista pystyy rakentamaan taloja väkirikkaisiin valtioihin. Puurakentamisen tekniikat ja metodit ovat -lähes- kehittämätön sarka. Osa puusta tullaan joka tapauksessa loihtimaan tuotteiksi, joilla korvataan muovi, puuvilla, keinokuituja, eristemateriaaleja, tietyillä tekniikoilla voidaan edelleen rakentaa haluttaessa auton koreja, melkoisia vesikulkuneuvoja.....

Ja eikös tässä nyt pidä pelastaa ihmiskunta....eikö se nyt kelpaakaan, kun keino on -väärä-?

Fossiiliset polttoaineet EIVÄT JÄÄ POLTTAMATTA vaikka me länkkärit lopettaisimme käryttämisen huomenna 0500 vahvistettua Nato-aikaa. Sitten tullaan näkemään vain fossiilisten polkuhintamyynti kolmanteen maailmaan, tulee niiden vuoro vaurastua kätevällä ja kohtuuhintaisella energialla....ilmasto - ketä kiinnostaa?

Ja puuta voidaan toki polttaakin, seikka, joka meinaa unohtua jopa täällä ruijan tähden alla arktisessa. :) Ympäristöä pilaavien ainesosien talteenotto kehittyy koko ajan. Toki se yksi näkymätön juttu jää vielä ottamatta talteen, mutta ehkä sen kanssa voidaan elää, jos satojen miljoonien hehtaarien uudet hiilinielut vetävät onkanaan kaasua itseensä ja kas, luovuttavat myös happea ilmakehään.
 
On siellä anketa.:) jos katsot suuresta maatalouskeskustelussa kuvaa minun työpaikka ruokailusta, niin voiko muuta mieltä olla. Ruokakin on juuri sellaista, mitä on viitsinyt itse aamulla pakata reppuun.

(Toisaalta maisemat vaihtuu joka päivä, kukaan ei ole siellä vittuilemassa, ruuhkassa ei tarvitse ajaa, kiistämättömät etunsakin siitä on.)

Miehelle paras paikka maailmassa on supisuomalainen mehtä. Kuta vanhemmaksi tulen sitä paremmin kahnaan melkein päivittäin johonkin vesakkoon tai kankaalle. Minusta on pirun hyvä, että useimmat ihmiset eivät sinne ilmesty lespaamaan ja kätvehtimään. Kuta vähemmän ihmisiä, sen parempi.
 
Miehelle paras paikka maailmassa on supisuomalainen mehtä.
Kyllä, mutta vielä kun sais sinne akan, edes metsän laidalle.

Metsäähän riittää vaikka jokaiselle suomalaiselle käymään kohtaamatta ketään. Valtaosa ei tietysti koskaan ikinä missään hae syvyyttä, joten laidalla ja reunalla voi olla ruuhkaa.
Mutta ei kyllä sittenkään omien kokemusten perusteella: aina tulee joku yksittäinen metsäveli tai joku baikali vastaan syvimmässäkin erämaassa.

Turhat ajatukset ja tauhka lähtee saapastellessa korvessa kuin paska pöntöstä. Vielä kun käy pulahtamassa mustassa metsäjärvessä tai -lammessa, niin valmista on.
 
Viimeksi muokattu:
Noin takaisin Impivaaraan kaipaavaksi erakoituvaksi vanhukseksi v. Baikal on kovin puhelias. Toki, vara-akun avulla raapustaa sitten kännykällä MP.nettiin myös sieltä korpikuusen juurelta ;)

Älähän nyt. Lankuista pystyy rakentamaan taloja väkirikkaisiin valtioihin. Puurakentamisen tekniikat ja metodit ovat -lähes- kehittämätön sarka. Osa puusta tullaan joka tapauksessa loihtimaan tuotteiksi, joilla korvataan muovi, puuvilla, keinokuituja, eristemateriaaleja, tietyillä tekniikoilla voidaan edelleen rakentaa haluttaessa auton koreja, melkoisia vesikulkuneuvoja.....

Se oli kärjistetty esimerkki, jotta ihmiset ymmärtävät pointin.

Se pitää paikkansa, että puurakentaminen on erittäin fiksua.

Se haaste on, että suuri osa metsistä menee energiaksi, tai aika lyhytkiertoiseen käyttöön, ja sitten energiaksi.

En tarkkaan muista, millaiset laskentamallit ja ohjausmekanismit noilla eri käytöillä on ja miten ne toimivat.

Ja eikös tässä nyt pidä pelastaa ihmiskunta....eikö se nyt kelpaakaan, kun keino on -väärä-?

Fossiiliset polttoaineet EIVÄT JÄÄ POLTTAMATTA vaikka me länkkärit lopettaisimme käryttämisen huomenna 0500 vahvistettua Nato-aikaa. Sitten tullaan näkemään vain fossiilisten polkuhintamyynti kolmanteen maailmaan, tulee niiden vuoro vaurastua kätevällä ja kohtuuhintaisella energialla....ilmasto - ketä kiinnostaa?

Ja puuta voidaan toki polttaakin, seikka, joka meinaa unohtua jopa täällä ruijan tähden alla arktisessa. :) Ympäristöä pilaavien ainesosien talteenotto kehittyy koko ajan. Toki se yksi näkymätön juttu jää vielä ottamatta talteen, mutta ehkä sen kanssa voidaan elää, jos satojen miljoonien hehtaarien uudet hiilinielut vetävät onkanaan kaasua itseensä ja kas, luovuttavat myös happea ilmakehään.

Jos metsityksellä voidaan korvata kaikki muut toimet ja puskea taivaalle kaikki fossiiliset aineet, ovat ne sitten kiinteässä, nestemäisessä tai kaasumaisessa olomuodossa, niin hyvä niin.

Todennäköisesti näin ei kuitenkaan ole.
 
Miehelle paras paikka maailmassa on supisuomalainen mehtä. Kuta vanhemmaksi tulen sitä paremmin kahnaan melkein päivittäin johonkin vesakkoon tai kankaalle. Minusta on pirun hyvä, että useimmat ihmiset eivät sinne ilmesty lespaamaan ja kätvehtimään. Kuta vähemmän ihmisiä, sen parempi.
Juurikin näin! Ja turha sinne on kaupunkien elättien tunkea neonturkooseissa trikoissa koikeltamaan. Parempi kun on edes jokin paikka jossa voi olla nykyajan hapatukselta rauhassa;)
 
Kuten todettua, metsitys on kyllä monessa mielessä hyvin fiksua.

Siksi se on Anttosenkin kuningasidea.


Mutta, ketkä ovat kaikista edistyneimpiä tässäkin asiassa? No ne uusituvan energian sähköautoilla ajelevat kiinalaiset tietysti...

 
Ja turha sinne on kaupunkien elättien tunkea neonturkooseissa trikoissa koikeltamaan.

Otin mökillä vastaan erään isomman toimituksen. Kuorma-autosta astui alas kaiken nähnyt rahtikörmy työkamoissaan (haalarihousut jne). Katsoi sitten ihmetellen meikäläisen vaatetusta, jossa oli hyödynnetty aika runsaasti ylijäämäarmeijakauppojen tarjontaa. Mies katsoi habitusta hatusta kenkiin ja takaisin, kulmat kohosivat aavistuksen, mutta ei kommentoinut mitään. :)
 
No ne uusituvan energian sähköautoilla ajelevat kiinalaiset tietysti...
Koska kommunistit ovat töötänneet teollisuudellaan niin hillittömästi päästöjä ilmakehään ja maaperään, että Peking muuttuu kohta autiomaaksi. Onnistuuko metsitys manner-Kiinassa on elämän ja kuoleman kysymys - myös muille kuin kiinalaisille, koska johonkinhan ne kinkit autioitumisen seuraksena vaeltavat.
 
Koska kommunistit ovat töötänneet teollisuudellaan niin hillittömästi päästöjä ilmakehään ja maaperään, että Peking muuttuu kohta autiomaaksi. Onnistuuko metsitys manner-Kiinassa on elämän ja kuoleman kysymys - myös muille kuin kiinalaisille, koska johonkinhan ne kinkit autioitumisen seuraksena vaeltavat.

Juuri näin.

Foorumilla oli käytetty kyseistä ilmaisua, niin käytin samaa.

Kiinalla on ihan hyvät syyt ponnistelulle asian kanssa.
 
Mielenkiintoinen esimerkki on Islanti. Sielläkin oli aikoinaan ennen ihmistä merkittävät metsäalueet, mutta viikingit hakkasivat saaren paljaaksi muutamassa sadassa vuodessa.

Siellä on nyt sitten modernilla ajalla yritetty palauttaa metsää mutta ei se ihan helppoa ole, koska puut kasvavat parhaiten metsässä.

 
Otin mökillä vastaan erään isomman toimituksen. Kuorma-autosta astui alas kaiken nähnyt rahtikörmy työkamoissaan (haalarihousut jne). Katsoi sitten ihmetellen meikäläisen vaatetusta, jossa oli hyödynnetty aika runsaasti ylijäämäarmeijakauppojen tarjontaa. Mies katsoi habitusta hatusta kenkiin ja takaisin, kulmat kohosivat aavistuksen, mutta ei kommentoinut mitään. :)
Jos se kuski vaan yritti selvittää minkä maalainen asiakas kyseessä.. ;)
 
Esim Ranskassa on ongelma Notre Damen korjauksessa. Ranskasta ei löydy enää niin isoja tammia, että niillä saataisiin katto yms korjattua alkuperäisen mallisiksi. Ja kyllä Englanti, keski-eurooppa ja etelä-eurooppa on aika aukeeksi hakattu. Puhumattakaan lähi-itä, p-afrikka yms.
 
Suomalaista metsää hakataan enemmän kuin koskaan ennen.

Suomalainen metsä kasvaa enemmän kuin koskaan ennen.

Verrataanpa betonirakentamista, joka tuottaa hiilidioksidia valtavat määrät puurakentamisen, joka sitoo hiilidioksidia valtavat määrät.

Mutta mihin keskittyy Suomen hallitus, niinpä :rolleyes:
 
On siellä anketa.:) jos katsot suuresta maatalouskeskustelussa kuvaa minun työpaikka ruokailusta, niin voiko muuta mieltä olla. Ruokakin on juuri sellaista, mitä on viitsinyt itse aamulla pakata reppuun.

(Toisaalta maisemat vaihtuu joka päivä, kukaan ei ole siellä vittuilemassa, ruuhkassa ei tarvitse ajaa, kiistämättömät etunsakin siitä on.)
Ei ole Fatimaa eikä darraa vittuilemassa...? Olin just 2 viikkoa Jotunheimissä ilman nettiyhteyttä, ja voin sanoa ettei norjalaisetkaan helpolla päässeet. Tää maasto ei meinaan taivu viljelykseen millään ilveellä, ja silti näillä rinteilla asui köyhiä tupia ihan takiaisina.
Image result for jotunheim norway pics

ps. Noh on täänyt yhtä jumalautaa, kun ei ole itsellä kameraa niin pitää turvautua nettiin, noh tollaselta siellä näyttää kyllä, MUTTA jos laittaa hakusanaksi Jotunheim pics niin sieltä puskee sivutolkulla pelkkää Game of Thronesia.

En ikinä pitänyt siitä sarjasta. Se himokas juoppokääpiö oli hetken aikaa aika viihdyttävä kyllä, en muista mikä seasoni...
 
Jos metsityksellä voidaan korvata kaikki muut toimet ja puskea taivaalle kaikki fossiiliset aineet, ovat ne sitten kiinteässä, nestemäisessä tai kaasumaisessa olomuodossa, niin hyvä niin.

Joo, ei metsitys ratkaise kaikkea, se on selvää. Fossiilisten käryttäminen kun tuottaa muutakin kuin sitä kaasua, jota yritetään nähdä. Jos hiilidioksiditasapainoa haetaan, oikeasti, niin todennäköisesti temppulaatikosta pitää ottaa käyttöön monia palikoita.

Vaikeimmin metsitettävien alueiden -palauttamisessa- pitää matkia luontoa. Ensin heinäkasvit ja pajukot, sitten siellä alkaa viihtyä jo muukin. Aikaa menee, mutta sitähän iäisyydessä piisaa. Jääkauden raapimisen jälkeen syntyi ensin heinikot ja pusikot ja vasta aikaa myöten mehtä. Niin se menee nytkin, jos ihminen ei puutu asioihin. Mulla on tuossa silmän alla yksi suoalue, josta hakattiin puusto veks ja se ojitettiin silleen kevyesti. Kymmenessä vuodessa siihen on ilmestynyt jo minua pitempi koivu-pihlaja-paju-leppä-kuusi-mäntypöseikkö. Ihan itestään. Jos olisin aukealle suolle hakannut säännönmukaiset männyntaimet, niin todennäköisesti olisi ollut turhaa työtä.

Eli jos oikeasti jotain Saharaa palautetaan mehtäksi, niin se ottaa aikaa ja on tehtävä vaiheittain: luotava olosuhteet, jotka mahdollistavat luonnon oman kyvyn tuottaa uutta. Keitaita, laiduntamista, tulipaloja ja parhaille paikoille siementämistä ja taimenta. Mutta ei taida se ihmiskunnan pelastaminen olla ihan niiiin tärkeä juttu.....
 
Noin takaisin Impivaaraan kaipaavaksi erakoituvaksi vanhukseksi v. Baikal on kovin puhelias. Toki, vara-akun avulla raapustaa sitten kännykällä MP.nettiin myös sieltä korpikuusen juurelta

En kaipaa impivaaraa takaisin, seuraan katseella impivaarakauden jälkeistä menestystarinaa, jonka lukujen kirjoittaminen on vielä kansallamme kiusallisesti kesken. :) Jos impivaarakauden jälkeisen ajan alkutahdit on kirjoitettu muotoon: velkaannutaan yhdessä mualiman pankeille, niin tasan tarkkaan TIEDÄN, mihin se konsepti tulee johtamaan. Tulee vielä impivaaraa ikävä muilla kuin minulla....
 
Eli jos oikeasti jotain Saharaa palautetaan mehtäksi, niin se ottaa aikaa ja on tehtävä vaiheittain: luotava olosuhteet, jotka mahdollistavat luonnon oman kyvyn tuottaa uutta. Keitaita, laiduntamista, tulipaloja ja parhaille paikoille siementämistä ja taimenta. Mutta ei taida se ihmiskunnan pelastaminen olla ihan niiiin tärkeä juttu.....

Sahara on laajenemaan päin. Johtuu etelälaidan asutukseta, joka kuluttaa savannia ja ja savanniin rajoittuvaa metsää. Jos tuolla joku yrittää metsittää, niin käy näin: Uudismetsän lähistölle parinkymmenen kilometrin säteelle siirtyy ihmisiä ja äijät laittaa 4 akkaansa kävellen hakemaan polttopuuta tuolta metsästä, joka nakerretaan nopeasti alas. Jossain Libyassa metsitettiin onnistuneemmin, koska tällaisissa asioissa vahva vertikaali voi olla toimiva hallintomuoto. Tosin tuo metsitys ei ollut kestävää kehitystä, siihen käytettiin osin arteesista vettä kasteluun ja nuo vedet alkavat olla lopussa.
 
Joo, ei metsitys ratkaise kaikkea, se on selvää. Fossiilisten käryttäminen kun tuottaa muutakin kuin sitä kaasua, jota yritetään nähdä. Jos hiilidioksiditasapainoa haetaan, oikeasti, niin todennäköisesti temppulaatikosta pitää ottaa käyttöön monia palikoita.

Vaikeimmin metsitettävien alueiden -palauttamisessa- pitää matkia luontoa. Ensin heinäkasvit ja pajukot, sitten siellä alkaa viihtyä jo muukin. Aikaa menee, mutta sitähän iäisyydessä piisaa. Jääkauden raapimisen jälkeen syntyi ensin heinikot ja pusikot ja vasta aikaa myöten mehtä. Niin se menee nytkin, jos ihminen ei puutu asioihin. Mulla on tuossa silmän alla yksi suoalue, josta hakattiin puusto veks ja se ojitettiin silleen kevyesti. Kymmenessä vuodessa siihen on ilmestynyt jo minua pitempi koivu-pihlaja-paju-leppä-kuusi-mäntypöseikkö. Ihan itestään. Jos olisin aukealle suolle hakannut säännönmukaiset männyntaimet, niin todennäköisesti olisi ollut turhaa työtä.

Eli jos oikeasti jotain Saharaa palautetaan mehtäksi, niin se ottaa aikaa ja on tehtävä vaiheittain: luotava olosuhteet, jotka mahdollistavat luonnon oman kyvyn tuottaa uutta. Keitaita, laiduntamista, tulipaloja ja parhaille paikoille siementämistä ja taimenta. Mutta ei taida se ihmiskunnan pelastaminen olla ihan niiiin tärkeä juttu.....

Tässä on se ydin. Luonto ja aika pitää ottaa yhteistyökumppaniksi, niin homma alkaa sujua. Ilman käynnistäviä ja ylläpitäviä toimenpiteitä ei kuitenkaan päästä eteenpäin. Jos ilmastokouhkaukseen kulutetut voimavarat suunnattaisiinkin tekemiseen... no, sellaiset on liivit, sano ruottalainen.

Mikroilmaston syntyminen maanpinnan tasalle ja sen yläpuolelle saa aikaan kasvun vauhdittumista. Se on asia, jonka huomaa niin luontoympäristössä kuin kaupunkipihoilla. Kasteluveden saaminen on monin paikoin maailmaa haasteellista. Suolan poistaminen merivedestä aurinkoenergian avulla suuressa mittakaavassa voisi olla osa ratkaisua ja auttaa käynnistämään asemien vyöryttämisen. Toki se vaatii mittavaa rakentamista ja investointeja, mutta ollaanko sitä päättäväisiä vai ei?

Ja sitten tullaan siihen varsinaiseen ongelmaan, josta @StepanRudanskij yllä kertoili. Siementäjä ja sen neljä eukkoa ja ties kuinka monta tenavaa. Tarviiko sanoa enempää?
 
Back
Top