Tunturiylänkö ja vars. paljakat ovat liian köyhiä maaperältään, pohjois-euroopan multa mennä raahautui jääkauden tiimellyksissä Ukrainaan.
Ja vaikka mitä tehdään tai jätetään tekemättä, niin tunturikoivu on hyväksyttävä -metsäksi- vielä piiiitkään. Mäntyrajahan on aika selkeä, kuusi samoin.
Eli ihan lämpötilasta riippumatta ylänköjen puunkasvu on varmasti vaatimatonta. Ja jotain voi kahtoa siitäkin, että eipä ne karukot kasvata muutakaan kasvillisuutta aivan lajikirjokaupalla. Olikohan Muotkalta tutkimuskin aiheesta joskus, muistelen, että ravinnekerros ei riittänyt oikein mihinkään. Tutkija totesi, että retkeilijöiden tuottama ihmiskivi ja virtsa eivät sentään riitä rikastuttamaan ravinnetasetta.
Ja vaikka väen vängällä kasvattaisimme mänty-kuusikombon ylängöille, niin talvituhot hoitaisivat oman osansa. Korkeus merenpinnasta on varsin hyvin sitä laatua, että tykkyolot eivät sallisi näreen lihoa sataa vuotta.
Pohjoisen puu suotuisissakin alustaolosuhteissa kasvaa hitaasti eli lämpösumma ja kasvukauden pituus tulevat vastaan.
Joskus ammoin on kuitenkin pohjoissuomessakin kasvanut hämmentäviä puulajeja, joiden runkoja löytyy lampien ja järvien ja soiden sylistä. Tokko ne silloinkaan paljakoilla kasvoivat vaan jokilaaksoissa ja alavilla. Mutta lämpösummasta per vuosi ne puulajit kyllä kertovat.
Tuo Suomen tunturilappia muistuttava alue on hämmentävän suuri: siihen kuuluu luoteispohjoisVenäjä, pohjoismaiden lapit, Islanti, koillispohjoisKanadaa jne. Äkkiä ynnäten puhutaan lähes miljoonasta neliökilometristä yhteensä. Melkoisia fanaatikkoja ovat viikingit olleet, jos ovat viikinkikirveillä pilkkoneet kaikki nuo alueet venepuiksi.
Kun jossain välissä on pitänyt vielä liikkua toimeliaasti kauppamatkoilla ja ryöstöretkillä.
Eli jos ammoisia syyllisiä etsitään, niin johan sen arvaa, että kalevalaheimothan ne tietysti ovat perkelettä karjahdellen hakata ryskyttäneet puuta pinoon, aloittaneet jo kivikirveillä savotan. Ilmanko se perimä vieläkin vaikuttaa, mielukkaasti pannaan motoketju poikineen raklattamaan leimikon laitaan.
Impivaaralaiset ovat aina olleet kovasti puun päälle käypiä. Siinä on kuussataa-vuotiaat petäjät ryskyen romisseet nykyisen Enontekiön Kyrpäsvuopiotunturin rinnettä alas, säälimättä on toukolan heinäkengät pätkineet närettä pötkälleen Karesuvannon Lespavaaran rinteillä.
Kun ottaa huomioon kaikki ne synnit, joita impivaaralaiset ovat tehneet myöhempien aikojen saatossa voinee Jury yksimielisesti päättää enää vain rangaistuksesta, ehtoollisellahan aiheutetusta ekokatastrofista ei jälkipolvia saa päästää. Syyllisyys vaatii ottamaan impivaaralaisia nilkoista kiinni ja roikuttamaan pää alaspäin, kovaa ravistelua, että rahat ja maksukortit, luottokortit ja muut turhakkeet putoavat ja Suuri Ravistelija voi kerätä ne parempaan talteen, antaa niille, joilta näitä syntejä ei löydy tikullakaan kaivamalla.
www.skogur.is
www.newsweek.com