Lämmittäminen puuta polttamalla vaikuttaa Saksassa huomattavasti ongelmattomammalta kuin Suomessa – jos mittarina pidetään hiukkaspäästökeskusteluja.
Frankfurt am Mainin Messegeländen halli nro 9 on suunnilleen Helsingin jäähallin kokoinen, kolmikerroksinen näyttelyhalli. Sen kolmannessa kerroksessa on kuuma. Maaliskuisilla ISH-messuilla koko kerros on varattu ”Einzelraumfeuerstätten”- eli yksittäisten asuntojen lämmitykseen tarkoitetuille tulisijoille. Niitähän on sadoittain: toinen toistaan tyylikkäämpiä, kamiinamallisia kiertoilmatulisijoja tai nostoluukullisia takkoja sekä upeita puulämmitteisiä liesiä. Ja liki kaikissa palaa tuli.
Näiden tulisijojen polttoaine on klapi. Pelletti- ja hakepolttimet ovat omassa kerroksessaan.
Moni suomalainen yllättyisi siitä, että tulisijojen ja puulla lämmittämisen rooli on niin näkyvä ISH-messuilla, jotka ovat maailman johtavat vesi-, energia- ja talotekniikka-alan messut. Tänä vuonna näytteilleasettajia oli 2 900 ja messuvieraita reilut 190 000 vajaan viikon mittaisilla messuilla.
Mutta Saksassa todellakin lämmitetään puulla. Maan lämmitysenergialiiton Zentralverband Sanitär Heizung Kliman mukaan käytössä on noin 12 miljoonaa tulisijaa. Joka neljäs talous lämmittää puulla ja siten joka kahdeksas Bürger, kansalainen käyttää polttopuuta. Se tarkoittaa kymmentä ja puolta miljoonaa henkilöä.
Suomalaiset hätäilevät hiukkaspäästöistä
Suomessa puun pienpoltosta on viime aikoina käyty kovaakin keskustelua sen hiukkaspäästöjen vuoksi. Esimerkiksi pääkaupunkiseudun pientaloalueilla on havaittu tilastollinen yhteys savulle altistumisen voimakkuuden sekä ennenaikaisen sydän- ja verisuonitautikuolleisuuden välillä. Vuonna 2016 valmistuneen pientaloalueiden ilmanlaatututkimuksen seurantajakso oli 25 vuotta.
Laaja-alaiseen tutkimukseen osallistuivat muun muassa Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, HSY ja Suomen Syöpärekisteri.
Tulosten perusteella on arvioitu, että savulle altistuminen aiheutti seurantajaksolla Suomessa yhteensä 500 ennenaikaista kuolemaa sydän-, verisuoni- ja hengityssairauksiin. Selvä yhteys havaittiin myös keuhkosyövän ja savulle altistumisen voimakkuuden välillä.
Tutkimuksen perusteella on arvioitu, että jopa puolet polttoperäisistä pienhiukkasista ja lähes neljännes syöpävaarallisista PAH-yhdisteistä pääsee tunkeutumaan ulkokautta talojen sisätiloihin.
Ongelma on tietenkin siinä, että arviot ovat vain arvioita. Mitään eksaktia tietoa ei ole olemassa.
Saksassa hiukkaspäästöjen merkittävin lähde on liikenne. Ehkäpä sen vuoksi puunpolttoon ei kohdistu arvostelua. Maan ympäristöministeriön mukaan kokonaishiukkaspäästöt ovat myös laskeneet 30 % vuosien 1995–2017 välillä.
Puun poltto = ilmastoteko, sanoo saksalainen
Saksassa samankaltaista keskustelua ei ole ollut, ei ainakaan samassa laajuudessa. ISH-messuilla tulisijaesittelijä näyttää hämmentyneeltä, kun kysyn häneltä asiasta.
”Meillä on tulisijoille asetettu päästöjen raja-arvot, joita seurataan koko ajan. Kun tulisijamme täyttävät ne, ei siinä sitten ole mitään ongelmaa”, hän sanoo. Sama asenne on havaittavissa Saksassa muutenkin: puun polttoa pidetään epäröimättä ilmastotekona, vihreänä vaihtoehtona ja se myös tuodaan jatkuvasti esille.
Mutta kyllä hiukkaspäästöt ovat jonkinlainen puheenaihe Saksassakin ja tulisijateollisuuden on otettava ne huomioon. Kehitystyötä tehdään sekä erilaisten hiukkasloukkujen ja -suodatinten että tulisijojen paloilmanohjauksen suhteen. Ja se myös näkyy ISH:ssakin. On monenlaisia piipun päähän tulevia savuimureita, piippuun asennettavia vedonrajoittimia ja moottoroituja sulkupeltejä, joiden kaikkien tarkoitus on vähentää hiukkaspäästöjä joko parantamalla palo-olosuhteita tai vähentämällä tarvittavan polttoaineen määrää.
Aiemmin messuilla ei ole pientalojen yksittäishormeihin tarkoitettuja sähkösuodattimia ollut, nyt niitäkin jo esitellään. Esimerkiksi Airjekt1-sähkösuodattimen valmistaja K&W ilmoittaa suodattimella saatavan 90 % pienhiukkasista talteen. Erottelu tapahtuu varaamalla hiukkaset elektrostaattisesti, jonka jälkeen savutorven seinämiin tarttuneet hiukkaset saadaan nuohottua pois. Myös tulisijojen lämmöntalteenottojärjestelmiä on tarjolla. Pellettikattiloihinkin on sähkösuodattimia jo valmistajan lisävarusteena. Suomessa vastaavanlaisia hiukkassuodattimia ei ole, ei ainakaan laajasti kuluttajamyynnissä.
Saksa on Euroopan puustoisin maa
Saksan pinta-alasta noin kolmannes on metsää. Se tarkoittaa noin 120 000 neliökilometriä, eli reilua puolta siitä mitä Suomessa (meillä metsää on 220 000 neliökilometriä). Saksalaiset laskevat vuotuisen metsänkasvun olevan reilut 11 kuutiometriä hehtaarilta vuodessa. Vuosittain metsän kasvun lisäyksestä jää käyttämättä noin 13 prosenttia. Puolet kasvusta käytetään teollisiin tarpeisiin, rakennuspuuksi, huonekaluiksi ja paperiksi. Saksa on kuitenkin ylivoimaisesti Euroopan puustoisin maa. Puuston tilavuus kasvaa vuosittain selvästi enemmän kuin Suomessa. Vaikka Suomessa on metsiä maan pinta-alaan nähden enemmän kuin missään muussa Euroopan maassa, puuston määrässä Suomi on vasta Euroopan viides.
Vielä vuonna 1993 käytettävissä olevasta metsänkasvusta hyödynnettiin alle puolet (51 miljoonaa m3). Puun käyttö nousi vuoteen 2007 mennessä 113 miljoonaan kuutioon, joka ylitti metsänkasvun jo 12 prosentilla.
Kun puun kysyntä jatkuvasti kasvoi, liittohallitus muotoili Saksan metsästrategiaan 2020 tavoitteen, jonka mukaan puuta voidaan hakata vuosittain enintään keskimääräisen kasvun verran.
Umwelt Bundesamt kertoo, että viimeksi tilastoituina vuosina 2014 ja 2015 metsien nettokasvusta käytettiin lähes kaikki, 92 ja 95 %. Käytännössä Saksan metsien hiilinielu ei siis kasva paljonkaan. Silti puun käyttöä halutaan lisätä, kasvunlisäyksen rajoille asti.
Syy on yksinkertainen:
Charta für Holz 2.0 -strategiassa todetaan, että puu on Saksan tärkein uusiutuva raaka-aine, jolla voidaan korvata energiaintensiivisiä, uusiutumattomia materiaaleja ja maaöljypohjaisia fossillisia resursseja.
”Pidättyväisen metsäpolitiikan seurauksena ja myötä puunkäyttöä voidaan lisätä ilmastonsuojelun ja työpaikkojen eduksi sekä uusiutumattomien luonnonvarojen säästämiseksi”, Chartassa todetaan. Uusiutuvien energialähteiden osuus Saksan kokonaislämmönkulutuksesta on non 14 prosenttia. Siitä ylivoimaisesti suurin osa (67,2 %) on puunpolttoa. Maalämmön osuus toistaiseksi on vain 7,5 %.
”Puuta kasvaa jatkuvasti enemmän kuin sitä kaadetaan. Metsäpinta-ala on sitten viimeisimmän metsäinventaarion pysynyt vakaana tai kasvanut hieman. Puuvaranto on 336 kuutiometriä hehtaarilta, mikä on kaikkien aikojen ennätys. Metsät Saksassa ovat lisääntyneistä hakkuista huolimatta monimuotoisempia, luonnonläheisempiä ja lajikirjoltaan rikkaampia kuin kymmenen vuotta sitten.”
Tulisijojen korjauksilla aikataulu
Saksalaisissa tulisijoissa on mahdottomasti korjaustarvetta. ZVSHK:n mukaan 75 prosenttia käytössä olevista on pahasti vanhentuneita ja tekniikaltaan jälkeenjääneitä. Vuoden 2018 alusta voimaan tulleiden tiukempien raja-arvojen vuoksi ne täytyy vaihtaa tai korjata viimeistään vuonna 2024. Arvioidaan, että korjauksin saadaan 70 prosentin vähennys pienhiukkaspäästöihin, mikä vastaisi noin 15 500 tonnia pienhiukkasia.
Saksan ympäristöministeriön mukaan tulisijat eivät suinkaan ole suurin pienhiukkasten lähde, vaan se ”kunnia” menee maataloudelle, teollisuudelle ja liikenteelle. Puun ajatellaan myös palavan hiilineutraalisti, toisin sanoen kun puun polttamisesta syntyvä hiilidioksidi on sama kuin puun lahotessa vapautuva, se ei lisää kasvihuonekaasukuormitusta, vaan päinvastoin vähentää sitä korvatessaan fossiilisia polttoaineita.
HKI:n mukaan (Industrieverband Haus-, Heiz- und Küchentechnik e.V) puun poltto vähentää vuosittain noin 20 miljoonaa tonnia hiilidioksidipäästöjä. Jos puunpoltosta luovuttaisiin, kotitalouksien lämmityksen päästöt nousisivat nykyisestä 85 miljoonasta tonnista reilusti yli 100 miljoonan tonnin.
Tulisijojen päästöjen raja-arvot määrätään vuonna 2010 voimaan tulleessa 1. Verordnung zum Bundes-Immissionsschutzgesetz -laissa, jonka mukaan tulisijoja pitää portaittain uusia, korjata tai poistaa käytöstä sitä mukaa kun ne eivät enää täytä pienhiukkas- ja häkäpäästörajoja. Seuraava takaraja on vuonna 2020, jolloin vuosina 1985–1994 rakennettujen tulisijojen siirtymäaika umpeutuu.
Tulisijoilla olisi rooli myös CO2-päästöjen vähentämisessä. BDH (Bundesverband der Deutschen Heizungsindustrie) laskee, että käytössä olevista kaasu- ja öljylämmityksistä 13 miljoonaa kappaletta on täysin vanhentuneita, niin että ne olisi pakko joko modernisoida tai kokonaan vaihtaa. Tällä koko maan energiankulutus laskisi 15 prosenttia, mikä olisi enemmän kuin esimerkiksi koko Venäjän-energiantuonti. Kaikkia ei tietenkään tulisijoilla voitaisi korvata, mutta osa.
Suomessa TSY (Tulisija- ja savupiippuyhdistys) on koettanut viestiä samaa: ”Puulämmitys vähentää sähkönkulutusta yhden ydinvoimalayksikön verran. Suomessa on noin 380 000 sähkölämmitteistä pientaloa, joissa puulämmitystä käytetään lähes päivittäin täydentävänä lämmönlähteenä talvikuukausien aikaan. Jos tämä puunkäyttö korvattaisiin sähköllä, sähkön tuonti lisääntyisi 41 %”, selviää yhdistyksen teettämästä tutkimuksesta ”Puunpolton yhteiskunnallinen merkitys”.
Kamiinamalliset enemmistönä
Uusien tulisijojen kirjo on valtaisa. Suomalaisittain huomiota herättää, että ns. varaavat tulisijat ovat selvänä vähemmistönä – kamiinamalliset ovat valttia. Erilaiset varaavat, keraamiset tulisijojen sisukset näyttävät tekevän tuloaan. Mutta tarjolla on myös häkellyttävä määrä puuliesiä ja koristetakan näköisiä, mutta toiminnaltaan täysiä lämmityslaitteita.
Ympäristön- ja ilmastonsuojelun lisäksi toinen merkittävä tulisijojen myyntivaltti on muotoilu ja taide. Saksalainen laatulehti Welt am Sonntag otsikoi messujen alla 10. maaliskuuta lämmitykseen keskittyneillä sivuillaan puulämmitystä käsitelleen juttunsa “Wenn sich Lifestyle mit Umweltschutz verbindet”, ”Kun elämäntapa ja ympäristönsuojelu liittyvät toisiinsa”. Se kuvaa hyvin puulämmityksen asemaa ja imagoa Saksassa. Ripaus luksusta?
Useimmat tulisijamyyjät liittävät häpeilemättä taiteen, luovuuden ja ylipäätään muotoilun tuotteisiinsa. Esimerkiksi Olsberg-tulisijan mainosslogan kuuluu ”Innovativ seit 1577”, innovatiivinen vuodesta 1577 asti. ”Art”, ”design” ja ”ökologisch” toistuvat. Eikä suotta: aivan nykyaikaisen induktiolieden näköisiä, huikean hienoja liesiä ei heti uskoisi puuhelloiksi.
