1 hr ·
Päästövähennyksiä pitäisi tavoitella suurimman vaikuttavuuden ja parhaan hyöty-haitta-suhteen periaatteilla. Tämän vuoksi perussuomalaiset ovat esimerkiksi korostaneet, että Kiina yksin tuottaa neljänneksen maailman päästöistä ja lisää päästöjään kuukaudessa Suomen vuotuisten päästöjen verran.
Vaikka suomalaiset lopettaisivat hengittämisen, sillä ei ole globaalilla tasolla mitään vaikutusta. Lisäksi suomalainen energiantuotanto on jo niin vähäpäästöistä, että ruuvia on vaikea vääntää kireämmälle. Päästöjen vähentäminen Kiinan, Intian tai Puolan kaltaisissa suurissa kivihiilimaissa olisi sekä globaalisti vaikuttavaa että halvemmin ja helpommin toteutettavissa.
Hyöty-haitta-suhteella viittaan esimerkiksi siihen, että metsäteollisuuden alasajo Suomen kaltaisessa vastuullisen metsätalouden ja vähäpäästöisen energiantuotannon maassa johtaa tuotannon lisääntymiseen Kiinan kaltaisissa vastuuttoman metsätalouden ja suuripäästöisen energiantuotannon maissa. Nettovaikutus on ilmaston kannalta negatiivinen, puhumattakaan vaikutuksista suomalaiselle työlle, yrittämiselle ja hyvinvoinnille.
Polttoaineiden veronkorotus, ja viimeisenä älynväläyksenä bensakorttien käyttöönotto ja säännöstely, edustavat samaa kieroutunutta ajattelua. Ilmastoposeerauksen maksumiehiksi pannaan a) Kehä III:n ulkopuolella asuvat ihmiset, joille joukkoliikenne ei ole vaihtoehto; b) teollisuus ja kuljetusala, jotka ovat jo nyt vaikeassa kilpailuasemassa; ja c) lopulta suomalainen kuluttaja, koska kuljetusten kasvavat kustannukset tietysti siirtyvät kuluttajahintoihin.
Samaan aikaan lentopetrooli on verotonta. Kaikesta ilmastoöyhötyksestä huolimatta lentomatkustaminen lisääntyy räjähdysmäisesti, samoin siitä aiheutuvat päästöt. Se, että punavihreät pörräävät autoilijoiden kimpussa, johtuu tietysti siitä, että hipsterit eivät itse tarvitse autoa (paitsi taksia) eivätkä pidä autoista. Sen sijaan heillä on suuri tarve päästä halvalla Berliiniin kokemaan ja tiedostamaan.
Sitran laskelmien mukaan 95% suomalaisten lentopäästöistä syntyy ulkomaille suuntautuvista lennoista. Lentoliikenteen kokonaispäästöt ovat samalla tasolla kuin yksityisautoilun päästöt. Näissäkin laskelmissa on huomioitu ainoastaan hiilidioksidipäästöt.
Siinä, missä työmatka-autoilulle ja rekkakuljetuksille ei ole realistisia vaihtoehtoja, lentoliikenteelle usein on, varsinkin Euroopan sisällä. Matkan voi jättää tekemättä, tai sen voi tehdä junalla.
Ilmastotavoitteiden kannalta lentäminen on liian halpaa. Jos sen hinta ei nouse, lentoliikenne lisääntyy, eivätkä sen aiheuttamat päästöt vähene millään kompensaatiomaksuilla. Ilmastotalkoissa vastuu on kuitenkin jaettava sosiaalisesti oikeudenmukaisella tavalla. Lentokustannusten yleinen nostaminen esimerkiksi petroolin verollepanolla johtaisi siihen, että tavallisella duunariperheellä olisi entistä huonommin varaa Kanarian-matkaansa kerran vuodessa tai kahdessa, mutta vihreiden lainsäädäntösihteerit suhaisivat edelleen Helsinki-Berliini-väliä muina miehinä ja naisina. Kustannuksia pitäisi nostaa nimenomaan lyhyiden etäisyyksien ulkomaanreittiliikenteessä. Koska, kuten sanottua, tällaista liikennettä on syytä vähentää, lentämiselle on vaihtoehtoja, ja tällä tavoin kohdistettuna veronkorotukset todennäköisemmin osuisivat niihin, joilla on varaa maksaa.