Sitten vain miettimään, mistä revitään varallisuus siihen. Eivät ole halpoja vehkeitä ja käytettyinäkään niitä ei vielä kovin paljon ole, saati halpoja. Ja jos akkupaketin joutuu vaihtaa, niin sehän maksaa moninkertaisesti enemmän kuin itse auto siinä vaiheessa. Täällä autot ovat keski-ikäisiä 12 vuoden ikäisinä ja keskihinta siinä 3 600 euroa, enkä usko tämän olevan omistajien tietoinen valinta pihiydestä johtuen.
Uusia sähköautoja myydään jo tällä hetkellä nollakatteella tai peräti tappiolla, ja valtio tukee näiden ostamista huomattavasti alemmilla veroilla ja 2 000 euron hankintatuella. Ainoa tapa panostaa on maksattaa sähköautot verovaroin. Viime vuonna uusia autoja rekisteröitiin noin 114 000 kappaletta. Mikäli nämä kaikki olisivat olleet sähköautoja, niin 2 000 euron hankintatuestakin tulisi 228 miljoonaa euroa. Suhdetta voi rukata oman mielensä mukaisesti kuluineen. Sitten on vielä ne menetetyt verotulot, kun verotettuja autoja ostettaisiin vähemmän. Kun sähköautojen hinnat ovat lähempänä 40 000 euroa, niin 2 000 euron ja verotuen jälkeenkin tämä jää kauas keskimääräisen autoilijan varallisuudesta. Poikkeuksena on sitten a-segmentin vaggineet, jotka ovat hinnaltaan lähempänä suurempaa b-segmenttiä ja halvempaa c-segmenttiä. Tilan ja kantaman puolesta ovat kauppakasseja kaupunkilaisille, joilla tosin on rajoitetusti insentiiviä hankkia oma pikkuauto (julkinen, fillari, jne). Teslojakin menee kaupaksi paljon enemmän kuin näitä pikkukippoja.
Summarum, ei meillä oikein ole ostovoimaa tai varaa panostaa sähköautoihin edes murto-osan verran Norjasta. Norjalainen tapa on ainoa tapa, jolla olisi jotain konkreettista merkitystä, muun ollessa näpräilyä.