yrjö
Ylipäällikkö
Ensin pahoittelen, että mulla ei ollut aikaa ja jaksamista kirjoittaa lyhyesti.
Häkämies sanoi ääneen, että Suomella on kolme turvallisuushaastetta: Venäjä, Venäjä ja Venäjä (Häkämies ei käyttänyt sanaa "uhka"). Siitä tuli skandaali. Muistaakseni eniten Suomessa. Venäjän reaktioita en muista, mutta taidettiin sielläkin nostella kulmakarvoja.
Jos nyt ei skandaali, niin sanomisiin nähden ainakin poikkeuksellisen laaja mediahuomio on tapahtunut fakta. Kuten myös Häkämiehen sanomisten sisältö. IMHO, Häkämies oli oikeassa. Pointti on siinä, että hänen ei olisi pitänyt sanoa sitä ääneen. Olen myös henkilökohtaisesti tätä mieltä. Vaikka en pidä siitä.
Ei ollut monesta äänestä kiinni, ettei Väyrynen saanut enemmän ääniä kuin Rehn. Se olisi ollut äärettömän noloa. Poliittinen muinaisjäänne Väyrynen, jonka parasta ennen pvm. meni jo ainakin 15 vuota sitten, porskuttaa kansan suosiossa vieläkin. Se indikoi jotakin suomalaisesta ilmapiiristä.
Häkämiehen tapaus on todistaa, että Suomessa ei voi sanoa ääneen Venäjä olevan meille turvallisuushaaste ihan meidän suomalaisten takia. Puhumattakaan siitä, että käytettäisiin sanaa "uhka", josta postauksessa johon Kapiainen vastasi kirjoitin. Väyrysen menestys euro-vaaleissa on tuorein ilmiö, mutta ei ainoa. Sikäli merkilel pantava, että asenne ja suomettumisen henkinen legacy elää ja voi paksusti. Maamme yleinen nato-vastaisuus, Ukrainasta huolimatta, on myös merkittävä indikaattori. Nato-vastaisuus voi tällä palstalla ja joidenkin ammattilaisten parissa kummuta huolestuneisuudesta oman puolustuksen alasajosta. Koko nato-jäsenyyden vastustajaryhmää ajatellen, epäilen sillä olevan huomattavasti "epäjalompi" motivaation lähde. Noin yleisesti ottaen. Näiden lisäksi moni muukin suomalainen ilmiö todistaa, että ihan Suomen kansasta merkittävä osa on vankasti sitä mieltä, että Venäjää ei saa ärsyttää ja että Neuvostoliiton aikaan kaikki oli kuitenkin "aika hyvin". Tämä on siis ihan yleinen ilmapiiri. Tätä ei voida todistaa selvästi, kyse on arvoista, mielipiteistä ja täysin hyväksyttävissä olevista poliittisista kannoista. Tällainen on vaikea selvästi osoittaa jos se haastetaan tyyliin: "no sano kuka?"
Toimittajissa on vihreiden ja vasemmiston yleiseen kannatusmäärään nähden selvä yliedustus. Aina voidaan sanoa, että niinhän usein aivotyöntekijöiden ja sivistyneistön parissa on. Toimittajakunnassa perinteisesti on vastustettu armeijaan, ainakin Suomen armeijaan ja turvallisuuspolitiikkaan liittyvää. Erityisesti hanakasti on oltu asehankintoja ja nato-jäsenyyttä vastaan. Nils Torvalds, ex-toimittaja ja ex-stallari, meni Väyrysen kanssa läpi niin että heilahti. Mitähän hän ajattelee NATO-myönteisestä puolustusministeri Haglundista ja mikä heitä edes, siis kielen lisäksi, edes yhdistää? Kyllösen Merjalla on vankka kansan mandaatti. Tampereen yliopiston tiedostusopinlaitoksen henki elää ja voi hyvin tietyissä piireissä ja ex- ja nyky-demlalaisella on edelleen vaikutusvaltaa. Vasemmistolaisesti ajattelevien "ulkoparlamentaarinen" vaikutusvalta on suuri, silti sitä ei voi kovin selvästi osoittaa ja voidaan uskottavasti kiistää. Silti jokainen tietää mitä tarkoitan. Sitä paitsi, moni demlan, vihreiden, "ex-stallaritoimittajien" ja vasemmiston ajama asia on pelkästään positiivista. Tasa-arvoa, huono-osaisten aseman parantamista, tasa-arvoista avioliittoa, ympäristön suojelua, vanhojen rakennusten suojelua ja montaa muuta heidän ajamaa teemaa voi tukea täysillä. Heillä on kulttuurilliseen ja henkiseen pääomaan tukeutuvaa epävirallista vaikutusvaltaa joka nivoutuu verkostoitumisen kautta myös poliittiseen vaikutusvaltaan. En missään nimessä pidä tätä minään "vasureiden salaliittona". Kyse on hyvin inhimillisestä, luonnollisesta ja normaalista ihmisten välisestä toiminnasta.
En parjaa vasureita kuin vain siitä, että Suomen puolustusta ei haluta kalliuden ja (mielestäni) epärealistiseen haihatteluun perustuvien arvosyiden takia pitää yllä. Armeijalle ei annettaisi rahaa ja aina välillä lietsotaan armeijavastaisuutta, mikä uppoaakin melko otolliseen maaperään kun puhutaan suomalaisista. En todella kannata kiihkoisänmaallisuutta. Siksi olen todella iloinen, että Charlyn, Mashirin, Luukkaisen ja The Ulkopolitisin kaltaiset toimijat ovat ottaneet kantaa NATOon ja yleensäkin maanpuolustukseen. Ne ovat tehneet sen juuri sillä tavoin kuin itsekin ajattelen. Samoin Haglund, Katainen, Sarvanmaa ja monet muut poliitikot. Näyttää siltä, että vihdoin, siis vihdoin ollaan ottamassa ensi askelia pois suomettumisen ajan epätosista liturgioista. Toisin Kepu se jaksaa yhä uskoa niihin.
Se, että "sivistyspiireissä" sanotaan heti kättelyssä, että intti on junttien juttu ei ole hedelmällinen tapa käsitellä mitään. Jopa Ode Soininvaara pitää kunnia-asianaan ilmoittaa blogissaan, että ei ole perehtynyt turvallisuuspoliittisiin asioihin. Turpo ja siihen kiinteästi liittyvä maanpuolustus on ollut häpeällistä vasemmistossa ja sivistyneistössä! Sitä "kuulu" hoitaa jos haluaa olla omassa yhteisössä uskottava ja suosittu.
Mitä yritän selittää tässä monisanaisesti on siis se, että kylmän sodan, YYA-ajan ja Neuvostoliiton aikaan vaikutusvaltaisten suomettuneiden ihmisten henkinen perintö elää. Se elää erityisesti mainituissa vasemmistossa, toimittajissa, vihreässä liikkeessä, AY-liikkeessä jne. Joissakin jutuissa, nimenomaan turvallisuuspoliittisissa Kepu komppaa, mitä nyt vastustaa ääneen jos joku varuskunta ollaan lakkauttamassa jostain perähikiältä. Vasemmiston ymmärrän. He sentään ovat rehdisti tätä mieltä, diggasivat neukkuja, stallarit pilkkasivat veteraaneja jne. He tekivät sitä avoimin kortein. Heistä tiesi, että jos heiltä kysyy ostetaanko Horneteja he sanovat, että "ei osteta". Annika Lapintien politiikalla on kuluttajansuoja, äänestäjä saa varmasti mitä haluaa.
Mielestäni on ihan fine, että Venäjää ei nimeltä mainita uhaksi. Paitsi yhdestä syystä. Suomessa on suuri joukko ihmisiä jotka uskovat tämän diplomaattisen liturgian. Voivathan he tietää sen diplomaattisista syistä sanotuksi, mutta he eivät välitä koska heille olisi yksi lysti tai jopa toivottavaa, että Venäjä tunkisi nokkansa entistä enemmän Suomen asioihin. Kun Matti Vanhanen kertoi Iltiksessä käyneensä lyömässä valtiomiesmäisesti kättä päälle venäläismarsalkan kanssa, siellä oli ainakin sata kommenttia joissa nykyiset Katainen, Haglund ja muut olivat "natokiimaisia nulikoita" ja että nyt tarvitaan Matin kaltainen ison kaliiperin valtiomieshahmo, vahva johtaja (kuinka tuttua...), panemaan Suomen ja Venäjän välit kuntoon. Lisäksi vaadittiin että lopetetaan se Venäjän ärsyttäminen ja uhkaaminen NATOlla. Kommenttiosiossa vaadittiin siis enemmän suomettuneisuutta kuin mitä nyt on. Tätä parahultainen osa kansasta haluaa, se voi olla kapiaiselle ja monelle täällä hiukan vaikeaa hyväksyä. Me suomalaiset emme ole kaikesta huolimatta kuitenkaan kovin homogeeninen mielipiteissämme. Suomalaiset kepulaisesti orientoituneet puhuivat täsmälleen samalla suulla, kuin mitä Bäckman, Hellevig ja Molari. Tässäkö on Matti Vanahsen, isäntä-Käkriäisen ja Väyrysen turvallisuuspoliittinen legacy? Olla samassa leirissä kuin Jon Hellevig!? Mä vaan en ikinä voi urbaanina ihmisenä tajuta isäntien ajatuksenkulkua. En vaan voi. Halua on, mutta ei kykyä.
Suomessa on siis valtava joukko ihmisiä eivät halua ärsyttää Venäjää. Minäkään en halua, mutta mulla on iso ero mainituihin ryhmiin siinä mikä katostaan ärsyttämiseksi. Se joukko joille Häkämiehen puhe, NATO, nato-keskustelu tai Suomelle hankitut risteilyohjukset ovat Venäjän ärsyttämista on todella iso tässä maassa.
Se ei siis ole niin kuin esität, että tässä pohjoisessa kolkassa olisi kaksi itsenäistä ja suvereenia kansakuntaa ja valtiota rinnakkain. Fakta on, että kuvailemallani tavalla ajattelevia ihmisiä on kansassa ja päättäjissä enemmistö, siksi emme edes ole hakemassa natoon! Huolestuttavaa on se, että heihin kuulu eturivin poliitikkoja ja päättäjiä. Kouluja käyneitä kriittisiä ihmisiä. He todellakin käyttävät argumenttina sitä, että koska "uhkaa ei ole, ei tarvita myöskään aseita". Tätä logiikkaa on nimeltä mainiten käyttänyt julkisissa esiintymisissä Annika Lapintie.
Koska ääneen sanottua uhkaa ei ole joten miksi tarvitaan näin suuri asevoima? Kyllä tätä kyselee moni ja ennen Ukrainaa kyseli taatusti vielä useampi. Ihmiset uskovat helposti uutisointia ja "virallista totuutta" ja eivät viitsi ajatella kriittisesti tällaisia asioita. Onhan niin, että jos sodanuhkaa, painostusta ja muuta ei koskaan tapahtuisi, Suomi ei todellakaan tarvitsisi armeijalle yhtään pyssyä tai lentokonetta. Kun kerran näin ei ole oikeasti asiat niin silloin Suomi tarvitsee. Venäjän varalta. Yksikään merkittävä poliitikko ei voi sanoa tätä ääneen koska naapurissa on voimakas valtio nimeltä Venäjä ja koska meillä on nämä kotoiset kepulaiset, vasurit ja muut jotka Venäjää hännystelevät tai kuvittelvat saavansa kuolinvuoteella papukaijamerkin kun olivat "realisteja" mielestään. Ja tää kaikki ihan omasta halusta, vaikka Venäjä ei heidän hännystelyä edes kaipaa. Tuskin panee pahakseen "hyödyllisistä idiooteista". Hännystelyyn ja rummunlyöntiin heillä on iso repertuaari desantista ja hänen opetuslapsistaan aina isoon TV-kanavaan.
Noin niin kuin jos se ei käynyt selväksi olen periaatteessa tismalleen samaa mieltä kuin "kapianen". Oma käsitykseni eroaa siinä, että Suomen reaalitodellisuus ei vastaa tätä periaatteellisesti oikeaa tilannetta jota kapiainen kuvaili siis sitä sellaista missä meidän pitäisi olla, mutta missä siis me emme ole.
Häkämies sanoi ääneen, että Suomella on kolme turvallisuushaastetta: Venäjä, Venäjä ja Venäjä (Häkämies ei käyttänyt sanaa "uhka"). Siitä tuli skandaali. Muistaakseni eniten Suomessa. Venäjän reaktioita en muista, mutta taidettiin sielläkin nostella kulmakarvoja.
Jos nyt ei skandaali, niin sanomisiin nähden ainakin poikkeuksellisen laaja mediahuomio on tapahtunut fakta. Kuten myös Häkämiehen sanomisten sisältö. IMHO, Häkämies oli oikeassa. Pointti on siinä, että hänen ei olisi pitänyt sanoa sitä ääneen. Olen myös henkilökohtaisesti tätä mieltä. Vaikka en pidä siitä.
Ei ollut monesta äänestä kiinni, ettei Väyrynen saanut enemmän ääniä kuin Rehn. Se olisi ollut äärettömän noloa. Poliittinen muinaisjäänne Väyrynen, jonka parasta ennen pvm. meni jo ainakin 15 vuota sitten, porskuttaa kansan suosiossa vieläkin. Se indikoi jotakin suomalaisesta ilmapiiristä.
Häkämiehen tapaus on todistaa, että Suomessa ei voi sanoa ääneen Venäjä olevan meille turvallisuushaaste ihan meidän suomalaisten takia. Puhumattakaan siitä, että käytettäisiin sanaa "uhka", josta postauksessa johon Kapiainen vastasi kirjoitin. Väyrysen menestys euro-vaaleissa on tuorein ilmiö, mutta ei ainoa. Sikäli merkilel pantava, että asenne ja suomettumisen henkinen legacy elää ja voi paksusti. Maamme yleinen nato-vastaisuus, Ukrainasta huolimatta, on myös merkittävä indikaattori. Nato-vastaisuus voi tällä palstalla ja joidenkin ammattilaisten parissa kummuta huolestuneisuudesta oman puolustuksen alasajosta. Koko nato-jäsenyyden vastustajaryhmää ajatellen, epäilen sillä olevan huomattavasti "epäjalompi" motivaation lähde. Noin yleisesti ottaen. Näiden lisäksi moni muukin suomalainen ilmiö todistaa, että ihan Suomen kansasta merkittävä osa on vankasti sitä mieltä, että Venäjää ei saa ärsyttää ja että Neuvostoliiton aikaan kaikki oli kuitenkin "aika hyvin". Tämä on siis ihan yleinen ilmapiiri. Tätä ei voida todistaa selvästi, kyse on arvoista, mielipiteistä ja täysin hyväksyttävissä olevista poliittisista kannoista. Tällainen on vaikea selvästi osoittaa jos se haastetaan tyyliin: "no sano kuka?"
Toimittajissa on vihreiden ja vasemmiston yleiseen kannatusmäärään nähden selvä yliedustus. Aina voidaan sanoa, että niinhän usein aivotyöntekijöiden ja sivistyneistön parissa on. Toimittajakunnassa perinteisesti on vastustettu armeijaan, ainakin Suomen armeijaan ja turvallisuuspolitiikkaan liittyvää. Erityisesti hanakasti on oltu asehankintoja ja nato-jäsenyyttä vastaan. Nils Torvalds, ex-toimittaja ja ex-stallari, meni Väyrysen kanssa läpi niin että heilahti. Mitähän hän ajattelee NATO-myönteisestä puolustusministeri Haglundista ja mikä heitä edes, siis kielen lisäksi, edes yhdistää? Kyllösen Merjalla on vankka kansan mandaatti. Tampereen yliopiston tiedostusopinlaitoksen henki elää ja voi hyvin tietyissä piireissä ja ex- ja nyky-demlalaisella on edelleen vaikutusvaltaa. Vasemmistolaisesti ajattelevien "ulkoparlamentaarinen" vaikutusvalta on suuri, silti sitä ei voi kovin selvästi osoittaa ja voidaan uskottavasti kiistää. Silti jokainen tietää mitä tarkoitan. Sitä paitsi, moni demlan, vihreiden, "ex-stallaritoimittajien" ja vasemmiston ajama asia on pelkästään positiivista. Tasa-arvoa, huono-osaisten aseman parantamista, tasa-arvoista avioliittoa, ympäristön suojelua, vanhojen rakennusten suojelua ja montaa muuta heidän ajamaa teemaa voi tukea täysillä. Heillä on kulttuurilliseen ja henkiseen pääomaan tukeutuvaa epävirallista vaikutusvaltaa joka nivoutuu verkostoitumisen kautta myös poliittiseen vaikutusvaltaan. En missään nimessä pidä tätä minään "vasureiden salaliittona". Kyse on hyvin inhimillisestä, luonnollisesta ja normaalista ihmisten välisestä toiminnasta.
En parjaa vasureita kuin vain siitä, että Suomen puolustusta ei haluta kalliuden ja (mielestäni) epärealistiseen haihatteluun perustuvien arvosyiden takia pitää yllä. Armeijalle ei annettaisi rahaa ja aina välillä lietsotaan armeijavastaisuutta, mikä uppoaakin melko otolliseen maaperään kun puhutaan suomalaisista. En todella kannata kiihkoisänmaallisuutta. Siksi olen todella iloinen, että Charlyn, Mashirin, Luukkaisen ja The Ulkopolitisin kaltaiset toimijat ovat ottaneet kantaa NATOon ja yleensäkin maanpuolustukseen. Ne ovat tehneet sen juuri sillä tavoin kuin itsekin ajattelen. Samoin Haglund, Katainen, Sarvanmaa ja monet muut poliitikot. Näyttää siltä, että vihdoin, siis vihdoin ollaan ottamassa ensi askelia pois suomettumisen ajan epätosista liturgioista. Toisin Kepu se jaksaa yhä uskoa niihin.
Se, että "sivistyspiireissä" sanotaan heti kättelyssä, että intti on junttien juttu ei ole hedelmällinen tapa käsitellä mitään. Jopa Ode Soininvaara pitää kunnia-asianaan ilmoittaa blogissaan, että ei ole perehtynyt turvallisuuspoliittisiin asioihin. Turpo ja siihen kiinteästi liittyvä maanpuolustus on ollut häpeällistä vasemmistossa ja sivistyneistössä! Sitä "kuulu" hoitaa jos haluaa olla omassa yhteisössä uskottava ja suosittu.
Mitä yritän selittää tässä monisanaisesti on siis se, että kylmän sodan, YYA-ajan ja Neuvostoliiton aikaan vaikutusvaltaisten suomettuneiden ihmisten henkinen perintö elää. Se elää erityisesti mainituissa vasemmistossa, toimittajissa, vihreässä liikkeessä, AY-liikkeessä jne. Joissakin jutuissa, nimenomaan turvallisuuspoliittisissa Kepu komppaa, mitä nyt vastustaa ääneen jos joku varuskunta ollaan lakkauttamassa jostain perähikiältä. Vasemmiston ymmärrän. He sentään ovat rehdisti tätä mieltä, diggasivat neukkuja, stallarit pilkkasivat veteraaneja jne. He tekivät sitä avoimin kortein. Heistä tiesi, että jos heiltä kysyy ostetaanko Horneteja he sanovat, että "ei osteta". Annika Lapintien politiikalla on kuluttajansuoja, äänestäjä saa varmasti mitä haluaa.
Mielestäni on ihan fine, että Venäjää ei nimeltä mainita uhaksi. Paitsi yhdestä syystä. Suomessa on suuri joukko ihmisiä jotka uskovat tämän diplomaattisen liturgian. Voivathan he tietää sen diplomaattisista syistä sanotuksi, mutta he eivät välitä koska heille olisi yksi lysti tai jopa toivottavaa, että Venäjä tunkisi nokkansa entistä enemmän Suomen asioihin. Kun Matti Vanhanen kertoi Iltiksessä käyneensä lyömässä valtiomiesmäisesti kättä päälle venäläismarsalkan kanssa, siellä oli ainakin sata kommenttia joissa nykyiset Katainen, Haglund ja muut olivat "natokiimaisia nulikoita" ja että nyt tarvitaan Matin kaltainen ison kaliiperin valtiomieshahmo, vahva johtaja (kuinka tuttua...), panemaan Suomen ja Venäjän välit kuntoon. Lisäksi vaadittiin että lopetetaan se Venäjän ärsyttäminen ja uhkaaminen NATOlla. Kommenttiosiossa vaadittiin siis enemmän suomettuneisuutta kuin mitä nyt on. Tätä parahultainen osa kansasta haluaa, se voi olla kapiaiselle ja monelle täällä hiukan vaikeaa hyväksyä. Me suomalaiset emme ole kaikesta huolimatta kuitenkaan kovin homogeeninen mielipiteissämme. Suomalaiset kepulaisesti orientoituneet puhuivat täsmälleen samalla suulla, kuin mitä Bäckman, Hellevig ja Molari. Tässäkö on Matti Vanahsen, isäntä-Käkriäisen ja Väyrysen turvallisuuspoliittinen legacy? Olla samassa leirissä kuin Jon Hellevig!? Mä vaan en ikinä voi urbaanina ihmisenä tajuta isäntien ajatuksenkulkua. En vaan voi. Halua on, mutta ei kykyä.
Suomessa on siis valtava joukko ihmisiä eivät halua ärsyttää Venäjää. Minäkään en halua, mutta mulla on iso ero mainituihin ryhmiin siinä mikä katostaan ärsyttämiseksi. Se joukko joille Häkämiehen puhe, NATO, nato-keskustelu tai Suomelle hankitut risteilyohjukset ovat Venäjän ärsyttämista on todella iso tässä maassa.
Se ei siis ole niin kuin esität, että tässä pohjoisessa kolkassa olisi kaksi itsenäistä ja suvereenia kansakuntaa ja valtiota rinnakkain. Fakta on, että kuvailemallani tavalla ajattelevia ihmisiä on kansassa ja päättäjissä enemmistö, siksi emme edes ole hakemassa natoon! Huolestuttavaa on se, että heihin kuulu eturivin poliitikkoja ja päättäjiä. Kouluja käyneitä kriittisiä ihmisiä. He todellakin käyttävät argumenttina sitä, että koska "uhkaa ei ole, ei tarvita myöskään aseita". Tätä logiikkaa on nimeltä mainiten käyttänyt julkisissa esiintymisissä Annika Lapintie.
Koska ääneen sanottua uhkaa ei ole joten miksi tarvitaan näin suuri asevoima? Kyllä tätä kyselee moni ja ennen Ukrainaa kyseli taatusti vielä useampi. Ihmiset uskovat helposti uutisointia ja "virallista totuutta" ja eivät viitsi ajatella kriittisesti tällaisia asioita. Onhan niin, että jos sodanuhkaa, painostusta ja muuta ei koskaan tapahtuisi, Suomi ei todellakaan tarvitsisi armeijalle yhtään pyssyä tai lentokonetta. Kun kerran näin ei ole oikeasti asiat niin silloin Suomi tarvitsee. Venäjän varalta. Yksikään merkittävä poliitikko ei voi sanoa tätä ääneen koska naapurissa on voimakas valtio nimeltä Venäjä ja koska meillä on nämä kotoiset kepulaiset, vasurit ja muut jotka Venäjää hännystelevät tai kuvittelvat saavansa kuolinvuoteella papukaijamerkin kun olivat "realisteja" mielestään. Ja tää kaikki ihan omasta halusta, vaikka Venäjä ei heidän hännystelyä edes kaipaa. Tuskin panee pahakseen "hyödyllisistä idiooteista". Hännystelyyn ja rummunlyöntiin heillä on iso repertuaari desantista ja hänen opetuslapsistaan aina isoon TV-kanavaan.
Noin niin kuin jos se ei käynyt selväksi olen periaatteessa tismalleen samaa mieltä kuin "kapianen". Oma käsitykseni eroaa siinä, että Suomen reaalitodellisuus ei vastaa tätä periaatteellisesti oikeaa tilannetta jota kapiainen kuvaili siis sitä sellaista missä meidän pitäisi olla, mutta missä siis me emme ole.
