Einomies1 kirjoitti:
Ollaanko tosiaan sitämieltä että 23mm käsinsuunnattava, ilman kunnollista laskinta ja 2,5 km:n maksimikantamalla oleva lähes tonninpainoinen tykki on parempi kuin moderni, olaltalaukaistava ip-ohjus?
Kyseisen herran pointti oli siinä, että sergeillä saadaan aina tulta ilmaan välittömästi. Stingerillä ja Iglalla viivettä tulee 3-4 s. liipaisimen vedosta pötkylän lähtöön. Tällä hetkellä kysymys ei ole kurantti kun sitä ip-ohjusta ei edes ole valikoimassa. Erilaisia aseita tarvitaan. Ei tarkkuuskivääriä ja kevyttä kk:a voi vertailla ja todeta, että toinen on tarpeeton.
Einomies1 kirjoitti:
Sergei 61 ei voi ampua juurikaan yöllä, sen ammus ei tehoa tst- hekoihin kunnolla ja se vaatii monta miestä. 23mm kranaatin panssarinläpäisykyky on "suomen sotavarustus" kirjan mukaan 25 mm/500 metrin päässä. Tuo läpäisy on 5 mm enemmän kuin It-kk:lla ja jos esim. MI-28 kestää jopa 30mm ammuksen osuman, niin eipä tehossa ole hurraamista. Pehmeät maamaalit on asia erikseen.
Vai niin. Ehkä kannattaa muistaa, että valmistajat puhuvat mielellään pelkästään kranaateista. Sergei taas käyttää ampumatarvikkeenaan sekä kranaattia että panssarilaukausta. Voin vakuuttaa, että käytössä oleva panssarilaukaus läpäisee minkä tahansa käytössä olevan hekon panssarin. Jossain A-10:ssä lentäjän kaukalo voi kestää panssarilaukauksen osuman, siitä valmistaja taas ei halua pitää puhua mitään mitä tapahtuu koneen muulle rungolle.
Mitä taas tulee panssarinläpäisyyn niin tuo 25 milliä panssariterästä on ihan hyvä ja riittävä läpäisy. Todella vahvasti epäilen, että itko läpäisee 20 milliä panssariterästä. Vai onko tässä nyt kyse siitä, että yksi lähde puhuu teräksestä ja toinen panssariteräksestä.
Amerikkalaiset muuten vertailivat toisen maailmansodan aikana 12,7 Browningia ja Oerlikonin 20 millin konetykkiä. Totesivat, että 20 millinen konetykki on noin kymmenen kertaa tehokkaampi ase ilmamaaleihin. Tämän seurauksena mm. laivaston aluksilla korvattiin konekiväärejä konetykeillä.
Einomies1 kirjoitti:
Tykin erinomaisuutta on korostettu juuri sen tulenavauskyvyn nopeudessa esim. verrattuna modernisoituun serkkuunsa. Onko tuolla juuri merkitystä jos tykki on vakauttamaton (esim.kuorma-auton päällä ollessaan)ja käsin suunnattava? Oletetaanko että sillä on mahdollista torjua 3-4 km:n päässä tulittava ja väistelevä tst-kopteri? Tai saati matalarynnäkköä tekevä hävittäjä/maataistelukone joka liikkuu jopa 600-900 km/h ja on lähes tykin kantaman ulkopuolella kun tykki ehtii kääntyä samaan suuntaan ja ampua? Oletetaanko että vihollinen tulee aina silmille ampumaan? Mikä on nykyisten tst-hekojen ja maataistelukoneiden taktiikka? Nykyiset täsmä-aseet mahdollistavat entistä pidemmän kantaman ja toiminnan yhä huonommissa sää-olosuhteissa.
Miten ihmeessä sergeillä voitaisiin torjua 3-4 kilometrin päässä lentävä kopteri? Tunnettuna tosiasiana voin kertoa, että keveillä it-aseilla torjuntaetäisyys on käytännössä aseen kaliiperi millimetrinä kerrottuna hehtometreillä. Eli moderni 20 millinen ampuu tehokkaasti korkeintaan kahteen kilometriin.
Helikoptereiden pääasialliset hyökkäystavat ovat pop-up tai neuvostotyylinen liukuhyökkäys. Suomen maasto-olosuhteissa useimmat pop-upit tapahtuisivat noin 500-2000 metrin päästä. Näkyvillä heko olisi noin 10-20 sekuntia ja leijuntakorkeus olisi noin 50 metriä. Tässä tullaan taas siihen nopean reagoinnin ongelmaan. Sergei miehistö pystyy reagoimaan 1-2 sekunnissa ja tulitukseen päästään alle neljässä. Käskyllä pop-up asettaja nollaa nopeuden tähtäimestä. Lähdettyään putkesta sergein laukaukset ja kranut eivät välitä elsosta. Jos tuli on kohdallaan se tuhoaa kopterin. Sergeit toimivat lähes aina kolmeen aseen jaoksina joten kyseessä on lähinnä tilanne jos tulivoimaiset yksiköt käyvät laukausten vaihtoa. Sergei voi myös yrittää tulittaa suojautunutta kopteria esim. metsikön läpi.
Entäs jos sergein tilalla olisi sitten esim. Igla tai Stinger mies. Havainnosta toimintaan kuluisi taas 1-2 sekunttia yllättävässä tilanteessa. Ampujan täytyisi kuitenkin ensin jäähdyttää hakupää mikä kestää 3-5 sekunttia. Painettuaan liipaisinta pitäisi vielä odottaa noin 3 sekunttia ohjuksen lähtemistä. Ongelmana on, että jos hekon miehistö on ammattitaitoinen niin se saattaa hyvinkin ehtiä maaston suojaan ennen ohjuksen osumista! Toki ampuja voi odottaa kopterin toista nousua- mutta sitten on vaarana, että jäähdytysaine loppuu patterista.
Toki jos kopteri onnistuu tekemään pop-upin vaikka viiden kilometrin päästä niin ohjus on parempi väline- mikäli siinä tapauksessa herkkyys riittää ja saadaan lukitus. Nykyaikainen taisteluheko kun ei juurikaan säteile leijuessaan eteenpäin ip-säteilyä. Samaten ip-ohjus voi jäädä lukittumatta jos kopteri onnistuu liikkumaan sellaiseen leijuntapaikkaan jossa kopterin takana ei ole taivasta vaan lämpöä säteilevä maasto tai pahimmassa tapauksessa aurinko.
Einomies1 kirjoitti:
On turha luottaa tykin nopeaan tulivoimaan ja tulenavauskykyyn jos tykki ei saa maalia alas edes muutaman vyölaatikollisen jälkeen. Puhutaan siis sadoista patruunoista ja kymmenistä sekunneista jotka ovat liikaa jos tykkimiehistö meinaa elää vielä seuraavaan päivään. Silmille tulee hekoista raketteja, 30mm kranaatteja ja ohjuksia tarkasti ja nopeasti. Hävittäjiltä täsmäpommeja ja ohjuksia.
Sergei miehistö koostuu tykin johtajasta, suuntaajasta, asettajasta, kahdesta lataajasta ja kahdesta ammusmiehestä. Henkilökunta on koulutettu ristiin ja tarvittaessa kuka tahansa voi hoitaa mitä tahansa tehtävää. Tykin johtajaksi pääsee it:n tykkiaukin suorittanut tai noheva miehistöön kuuluva. Suuntaajaksi pääsee se joka on porukan paras suuntaaja. Asettajaksi paras asettaja. Lataajiksi pääsevät toiseksi parhaat suuntaajat ja asettajat. Ammusmiehinä on ne jotka eivät näytöissä pärjänneet. Ilmatorjunta on taisteleva aselaji. Meidät on koulutettu siihen, että me ammumme ja meitä ammutaan. Tiedostamme että kyseessä on taistelu. Tykin ampumiseen tarvitaan kaksi miestä ja käytännössä sen tehokkaaseen pyörittämiseen neljä. Ne muut ovat siinä varalla ja tarvittaessa repivät ne haavoittuneet pois pukilta jos ne ei itse omin jaloin pääse.
Useimmat sergei yksiköt ovat siellä etulinjan läheisyydessä. Ei meitä tarvitse tappaa täsmäpommeilla. Kyllä se tavallinen tykistö tekee meistä tarvittaessa hakkelusta. OODA-luupissa tarvitsee vain pysyä vastustajaa edellä. Jos ei pysytä niin kaatuneet läheteään kekiin, haavoittuneet sidontapaikalle. Ehjät miehet ja kalut liitetään toiseen yksikköön tai jatkaa tynkänä.
Einomies1 kirjoitti:
Olen sillä kannalla että 50-vuotiaan Sergei-vanhuksen päivät ovat ohitse auttamattomasti.
Ei ole köyhän mitään järkeä pitäytyä vanhassa vaikka tykkejä olisi mielinmäärin, pelkkä sulkutuli 2,5 km matkalle ei pysäytyä vihollista. Persianlahden sodassa F-117 Nighthawkien lentäjät kauhistelivat Bagdadin yllä olevaa tulimyrskyä, vaan lensivät silti tehtävänsä ja tuhosivat maalinsa onnistuneesti. Ei auttanut edes Irakilaisten 3000 it-tykkiä asiassa. Ammusilmatorjuntaa tarvitaan vielä mutta ei puolivuosisataa vanhaa ratkaisua. Jollain tavalla järkevänä näkisin jos 23 itk 95:ä parannettaisiin Polakkien ZUR-23-2TG -tyyppisesti ja asennettaisiin siihen ip-ohjukset. Tietty niitä pitäisi olla reilusti lisää...
Jätät sitten mainitsematta, että siellä Bagdadin taivaalla ei lennellyt mitkään muut miehitetyt koneet kuin F-117. Irakilaisten tykkiryhmien vertailu suomalaisiin on melko turhaa muutenkin. Irakilaiset eivät edes käyttäneet heijastintähtäintä kun se vissiin niin ”vaikee”. Meillä myös nuo ammuntamenetelmät on vähän kehittyneemmät kuin se, että sivu ja koro lukkoon ja valojuovaa taivaalle.
Meillä ei myöskään ole tarvetta noille sergei + ohjus comboille. Tuollaisia käytetään lähinnä itä-Euroopan aroilla. Uskokaa jo nyt vähitellen tykki on tehokkain lähenevää maalia vastaan ja ip-ohjus on tehokkain etääntyvää maalia vastaan. Toinen potkii munille ja toinen perseelle. Eli potkitaan eri paikoista.
Einomies1 kirjoitti:
Uskon että ilmatorjunnan asiantuntijat (huom! vielä palveluksessa olevat, ei eläkeläiset) tuntevat aselajinsa parhaiten ja seuraavat tiiviisti alaansa. He tietävät mikä ratkaisu on tehokkain ja toimivin meille. Ohjuksiin kannattaa santsata enemmän. Uskon että jopa 6 km:n kantaman ja 3,5 km:n pystykantaman omaava, ammu-ja-unohda ip-ohjus on huomattavasti tehokkaampi ja kustannustehokkampi vaihtoehto kuin Sergei-61 joka syytää satoja kranaatteja taivaalle ilman kunnon lopputulosta. Ohjusta hekomiehet pelkäävät vielä enemmän kuin "tyhmää tykkiä".
Tässä on enemmänkin huolena se ettei ole mitään pelättävää…