Einomies1 kirjoitti:Jos joku katseli "taistelulaiva" ohjelmaa jossa ammuttiin merellä merivoimien sähköistetyllä Sergeillä MALEa, niin aika toivotonta mielestäni tuohu oli. Vaikka ammuttiin apästabiililta alustalta (en tiedä onko tykissä vakainta), niin tykki oli sähkösuuntauksella toimiva ja yhden päivän aikana saatiin 2 lennokkia alas, jotka lensivät silminnähden hitaasti ja suoraan kohti. Tulenkorjaukset huudettiin vierestä. Entä miten olisi toimittu pimeällä? Mikä olisi ollut tulos modernilla ip-ohjuksella (jossa on lämpötähtäin)?
Tosin kallistahan se olisi mutta tositoimissa tuo UAV olisi lähettänyt maalitietoja pitkän tovin ja kohta olisi ohjusryöppy saatellut purkin pohjaaan komeasti. Tai jos kyseessä olisi ollut UCAV, noutaja olisi tullut jokatapauksessa.
Se on sitten ihan herran haltuun riittääkö ip-ohjuksessa herkkyys tuollaiseen pieneen lennokkiin.
Merisergeissä muuten on vakain. Itse en ole kyseistä sarjaa seurannut, mutta odotas kun arvaan, että kyseessä oli sellainen pieni lennokki joka heitettiin ilmaan? Jos aseella on tarkoitus ampua täysikokoisia lentokoneita niin miten hyvin sillä sitten osuu tuollaisen suuren merilokin kokoiseen maaliin? Ei sitä Lohtajallakaan saada täysosumaa siihen "rättiin" kuin muutaman kerran parissa viikossa. Onneksi siinä on sellainen härpätin kiinni joka kertoo kuinka monta osumaa olisi tullut jos kyseessä olisi lentokoneen kokoinen maali.
Ohjelmaa näkemättä on vähän vaikea sanoa minkä tyyppisestä ammunnasta on kyse. Maapuolella ainakin ne sisäänajo ilma-ammunnat suoritetaan apuaseilla. Eli totutellaan ilmamaalien ammuntaan ja harjoitellaan sitä ryhmänä toimimista että tulen korjaamista. Epäilen, että merivoimien harjoituksessa tarkoitus totuttamisen lisäksi harjoittaa esim. taistelukeskus henkilökuntaa. Tuskin tarkoitus oli se, että värvätty ylikessu joka oikeasti toimisi sotatorven soidessa ampujana olisi mällännyt ekalla vedolla 150 laukausta maalia kohti ja saanut sen aaltojen alle?