Tai ostamme mm. ohjelmistopäivityksiä, joilla ECCM-kykyä parannetaan. Ja kyllä, uudet tutkaohjukset B-mallin tilalle olisi kiva saada. Mutta ei ainoastaan paremman hakupään takia, vaan myös kantaman parantamiseksi, ja sitä kautta taistelutehon kasvattamiseksi.
Tässäkin yksi näkökulma aiheeseen:
-Hornetfinn
Kaikella kunnioituksella, mutta suuria suorituskykyparannuksia ei kertakaikkiaan ole tehty pitkään aikaan! En usko, että me haluamme tilata pientä erää suunnittelultaan 30 vuotta vanhaa ohjusta kovaan hintaan tehtaalta.
Olemme siis täysin sen varassa, että joku muu sattuisi maksamaan suuresti parannellun ohjuksen kehitystyön, ja me pääsemme siipeilemään. Jos tai pikemminkin kun tämä skenaario ei toteudu, on ainoa järkevä ratkaisu Stingerin korvaaminen jollakin ihan toisella aseella.
Jenkit itse eivät ainakaan vaikuta olevan kovin kiinnostuneita Stingerin kehittämisestä tällä hetkellä, kun tyytyvät tekohengitykseen. Veikkaan myös, että Stingerin kehityspotentiaalia ei välttämättä katsota riittäväksi, vaan jos jenkit kokevat olkapääohjukselle ylipäätään olevan tarvetta myös tulevaisuudessa, kehitetään täysin uusi järjestelmä.
Olennaista Stingerin tulevaisuuden kannalta ei niinkään ole nykytila, vaan se, paljonko erilaisia vastatoimia on 2030-luvulla. Huomattavasti enemmän kuin tänä päivänä, otaksun, ja parempia kuin tänä päivänä. Tilannetta pahentaa huomattavasti vielä se, että ko. uhkiin ei ole juuri pystytty varautumaan aseen suunnittelussa, koska suunnittelu on kovin vanhaa perua.
Tuo on toiveikasta ajattelua. Jos järjestelmä havaitsee kohtitulevan ohjuksen, kopteri tuskin jatkaa lentoaan samalla kurssilla. Jos lentäjän reaktioaika on lähelläkään 5 sekunnin luokkaa, niin kannattaisi ehkä vaihtaa pilotti... Jos taas järjestelmien reaktioajat olisivat yleisesti ottaen suuria, niin silloinhan panssarien hard-kill-järjestelmät (Arena, Trophy jne.) olisivat tuhoontuomittuja, kun RPG:n kranaatti voi tulla 100 metrin päästä.
Hornetfinn perustelee asioita aivan samalla tavalla kuin meikäläinen. Reagointi- ja vaikutusaikaa on vähän.
On hyvä ymmärtää ero hard-kill ja soft-kill järjestelmien erot.
Voit miettiä näitä esim. viikinkiajan taistelun kautta. Olet tappelussa ison viikinkin kanssa, joka tulee lyömään miekalla.
- Kilpi on hard kill. Sen ehtii nostaa suojaksi vielä lopussakin, ja se toimii, vaikka se pysäyttäisi miekan ihan viime tipassa
- Soft-kill järjestelmät vastaavat sen sijaan sitä, että kun viikinki valmistautuu lyömään, heitätkin kourallisen hiekkaa hänen silmiinsä. Tämä toimii tietysti kauempaa, mutta jos viikinki on jo lyömässä, etkä pääse kumartumaan tai hyppäämään taaksepäin, tulee se miekka perille vaikka viikingillä olisikin hiekkaa silmissä
Helikopteri ei muutamassa sekunnissa ihan hirveästi ehdi muuttaa suuntaansa.
Tuo
@Raveni laittama video esitteleekin sitten mahdollista suorituskykyä. Vaikka kyseessä onkin mainosvideo, niin vaikuttaa se siinä toimivan mainiosti.
Ohessa on lisää juttua tuosta Presidentistä.
http://www.veteranstoday.com/2016/0...-how-russian-aircraft-will-defend-themselves/
Al-Jubeir, Tuchkov recalled, in an
analysis for the Svobodnaya Pressa newspaper, “had drawn a parallel: that the surface to air missiles ‘would change the balance of power in the same way they did in Afghanistan.'””The Saudi minister, obviously, was talking about the supply of Stingers to the Afghan mujahedeen. At that time Soviet aviation suffered serious losses to the US MANPADS [Man-portable air-defense systems].”
And if it is confirmed that the Syrian plane was shot down by a surface-to-air missile, the questions that arise are: what type of missile was it, and could it pose a threat to the Russian planes operating in Syria? Commenting on the Saudi foreign minister’s announcement last month, Nic R. Jenzen-Jones, the director of the technical intelligence consultancy Armament Research Services,
toldInternational Business Times UK that the systems Riyadh would provide would “likely…be legacy missile systems.”
These, Jenzen-Jones noted, could “pose a notable threat [only] to Syrian government aircraft, particularly rotary-wing aircraft,” (i.e. helicopters). “From a technical perspective, the types of MANPADS or other SAMs (surface-to-air-missiles Saudi Arabia would be likely to supply…are probably going to be of limited effectiveness against some of the modern Russian combat aircraft operating within Syria.”
Tuchkov, for his part, explained that even if the militants were equipped with the latest SAMs US manufacturers have to offer, Russian planes and helicopters, in any case, have the countermeasures systems capable of neutralizing them.
“Russian Mi-24 helicopters in Syria have been equipped with the latest airborne defense system, the
President-S, which entered production last year, developed by the Samara-based Ekran Scientific Research Institute,” the military observer noted.”The Stingers supplied to the Mujahideen by the Americans were truly an effective weapon against the Soviet Air Force during the Soviet-Afghan War. The decoy flares shot by aircraft after detecting incoming ground-air missiles turned out not to be the most effective protection. The flares were capable of deceiving missiles of previous generations, which operated in the infrared (IR) spectrum. The Stinger featured another channel – ultraviolet (UV),” making the missile more capable of distinguishing targets from countermeasures.
“This American invention,” Tuchkov noted, “along with our [9K38] Igla, which has since been pirated by several countries, has allowed for successful attacks against low-flying targets, including helicopters, jets and bombers descending to carry out airstrikes.”
“Aircraft equipped with the President-S,” meanwhile, are “invulnerable to contemporary MANPADS; even if we are speaking about a helicopter hovering in the air in the immediate vicinity of the shooter, the missile targeting it will miss. The complex is capable of countering not only IR/UV-guided missiles, but radar-guided ones as well.”
Russian aircraft-based anti-missile systems have come a long way from the thermal decoy-based systems of the early 1980s used in Afghanistan. These include the L116V1A ‘Lipa’ optoelectronic IR jammer, fixed to the upper part of the fuselage, “consisting of a powerful Xenon lamp operating in the infrared spectrum,” creating hot air vortices, and thus helping to prevent the rocket from accurately determining its target. The use of such systems in Afghanistan, Tuchkov recalled, reduced the losses of Mi-8s and Mi-24s operating in Afghanistan significantly, up to 90%.”However, the Americans found a way to increase the sensitivity and selectivity of their IR receivers, shifting the operating frequency from 1-3 to 3-5 microns, which allowed them to lock on not to the decoy, but to the engines’ exhaust. Moreover, heat-seeking missiles were equipped with liquid nitrogen cooling, which weakened their own thermal noise in flight.”
Aimed at countering US advancements in MANPADS technology, the Ekran Scientific Research Institute developed the President-S, which amounts to a multilayered, customizable countermeasures system allowing for the placing of multiple stations (units) in various combinations inside the fuselage and mounted externally onto planes and helicopters.
Along with a control device placed on the on-board computer, these include a radar warning receiver station, a laser warning system, a missile attack warning station, a decoy dispenser (featuring chaff cartridges, IR-based cartridges, single-use cartridges with transmitters), noncoherent active radio-interference station, optical-electronic suppression station, and laser optical-electronic suppression station.
“What makes the system truly invulnerable,” Tuchkov explained, “is the laser-based optical-electronic jamming system,” which detects the rocket launch, transmitting its coordinates to the computer unit, which with the help of the optical mechanical unit monitors the missile’s movement, drawing a bead on it with its laser. “At the right moment, the laser is turned on, ‘blinding’ the missile, and causing it to lose its ability to track the target.”
On siis hyvä huomata, että kyse ei ole mistään täysin uudesta asiasta. Tätä aseen ja vasta-aseen kilpajuoksua on käyty jo Afganistanin sodasta lähtien.
On siis oletettavaa, että puolustusvoimien ilmatorjunnan asiantuntijat olivat tietoisia DIRCM-kyvyistä, kun tekivät päätöksen hankinnasta.
Olisi mielenkiintoista, jos jolla kulla on syvällisempää osaamista DIRCM vs. Stinger kysymyksestä. Mutta taitaa olla, että ne joilla sitä on, ovat käytännössä aika suppea porukka PV:n sisällä. Ja niin tarkkaa tietoa ei haluta julkisesti ilmaista.