Kuinka niin? Mikä on muuttunut? Miksi ilmasta-maahan olisi silloin ollut tärkeämpää, olisiko aseiden kantamapuutteiden takia rynnäköity vihollisen syvyyteen?
Tuon ajan maasta ammuttavista kaukovaikutusaseista tulee ensimmäisenä mieleen ATACMS, joka tuli käyttöön 90-luvun alussa. Toki silloinen versio oli hieman nykyisiä epätarkempi, mutta ase oli aluevaikutteinen ja kantamaa oli 165 km. 90-luvun lopussa pukkasi jo uudempaa versiota linjastolta.
Ilmasta-maahan toiminnassa oli kiistämättä etenkin vuosikymmenen alussa tarkempia ohjuksia, mutta ei juurikaan pidemmälle kantavia. Pari Suomelle tuolloin varteenotettavaa ohjusta olisivat olleet 1980-luvulta peräisin oleva israelilaisten Popeye sekä Persianlahden sotaan kiirehditty amerikkalaisten SLAM. Popeyen kantama on vajaa 80 km, SLAM:n yli 110 km. 90-luvun lopulla olisikin sitten ollut jo JSOW, joka olisi tarjonnut vastaavan kantaman kuin SLAM ja lisäksi häiveominaisuuksia.
1990-luvulla jos haluttiin läpäisevä osuma vaikkapa bunkkeriin, siltaan tai muuhun kovaan maaliin tarvittiin laserohjattu pommi. Nykyään saman hoitaa (toivottavasti) vaikkapa JASSM.