Kuinka niin? Mikä on muuttunut? Miksi ilmasta-maahan olisi silloin ollut tärkeämpää, olisiko aseiden kantamapuutteiden takia rynnäköity vihollisen syvyyteen?
Tuon ajan maasta ammuttavista kaukovaikutusaseista tulee ensimmäisenä mieleen ATACMS, joka tuli käyttöön 90-luvun alussa. Toki silloinen versio oli hieman nykyisiä epätarkempi, mutta ase oli aluevaikutteinen ja kantamaa oli 165 km. 90-luvun lopussa pukkasi jo uudempaa versiota linjastolta.
Ilmasta-maahan toiminnassa oli kiistämättä etenkin vuosikymmenen alussa tarkempia ohjuksia, mutta ei juurikaan pidemmälle kantavia. Pari Suomelle tuolloin varteenotettavaa ohjusta olisivat olleet 1980-luvulta peräisin oleva israelilaisten Popeye sekä Persianlahden sotaan kiirehditty amerikkalaisten SLAM. Popeyen kantama on vajaa 80 km, SLAM:n yli 110 km. 90-luvun lopulla olisikin sitten ollut jo JSOW, joka olisi tarjonnut vastaavan kantaman kuin SLAM ja lisäksi häiveominaisuuksia.
1990-luvulla jos haluttiin läpäisevä osuma vaikkapa bunkkeriin, siltaan tai muuhun kovaan maaliin tarvittiin laserohjattu pommi. Nykyään saman hoitaa (toivottavasti) vaikkapa JASSM.
Naisystäväkin muisti silloin tällöin muistuttaa, että NATO poksautti Novi Sadin sillat kun asui siellä ja oli raskaana.
Siviiliuhreiltakaan ei siinä operaatiossa vältytty. 
Voi v... alunperin oli kyse siitä, että Serbian iitee pärjäsi paremmin kuin rättipäiden vastaava. Mitäs jos todetaan, että näin oli, ja jatkatte ilman minua.