Ehkä ei pidä tuijottaa vain kineettisiin suorituskykyihin. Tuona aikana on tapahtunut paljon muutakin, kuten ilmatorjunnan ja ilmavoimien sulautuminen samaan organisaatioon, ilmaoperaatiokeskuksen perustaminen, KEVA-tutkien tuleminen ja NASAMSin tutkat. Datafuusiota on kehitetty ilmavoimissa ja NASAMSin välillä (Link-16) ja viestiyhteyksiä on parannettu. Merivoimissa on otettu Link-22 ja aluksissa 3D-tutkat + it-ohjukset. Kokonaisuudessa on myös F/A-18 koneiden uudet AIM-120C7 ohjukset ja niiden tuoma kantamalisä ja häirinnänväistökyky.
Ilmapuolustuksen suorituskyky ei nojaa vain ohjuksiin ja tykkeihin, vaan yhä enenevässä määrin reaaliaikaiseen tilannekuvaan ja kehittyneeseen johtamiseen. Paljon on sellaista mistä emme tiedä mitään järjestelmien osalta.
Ilmatorjuntayhdistyksen nettilehdessä Majuri Kimmo Juntunen kirjoittaa uusista länsimaisista it-järjestelmistä:
https://asiakas.kotisivukone.com/files/ilmatorjunta.com.kotisivukone.com/Lehdet/it0217.pdf
Stunner-ohjus on Raytheonin valmistama ja sen kantama on noin 250 km ja nopeus 3600 km/h.
Samassa julkaisussa käsitellään myös muita mielenkiintoisia aiheita kuten korkeatorjuntaa. On siellä suomi-Bukin isäkin A. Lappi ehdottelemassa tuttuun tyyliinsä hävittäjien vähentämistä ja ilmatorjunnan lisäämistä. Kauankohan se vielä jaksaa....
Stunnerin hakupäässä on aktiivitutkahaku+datalinkki sekä EO/IR puoli. Se voi siksi väistää monipuolisesti häirintää.
Stunnerissa on 3-vaiheinen rakettimoottori, jonka ansiosta ohjus säilyttänee kohtuullisen suuren nopeuden lopussa. Ohjushan tosiaan perustaa tehonsa kineettiseen osumaan ja siksi sen pitää olla nopea sekä liikehtimiskykyinen.
Stunner tuskin pystyy torjumaan uusinta 9K720 versiota, joka kantaa 800-1000 km, ainakaan tuon jutun perusteella. Siinä mainitaan 40-250 km kantaman raketit ja ohjukset ja Iskanderin lentorata on liian hankala Stunnerille varmaankin. Stunner ei todennäköisesti loista ohjusten korkeatorjunnassa kuten PAC-3MSE, joka pääsee 36 km korkeuteen.
Israelilaiset ja US-järjestelmät luottavat enemmän 2-3 vaiheisiin rakettimoottoreihin nähtävästi kuin ramjettiin. Barak-8 käyttää esimerkiksi 2-vaiheista moottoria, jossa on sustainer ja loppuvaiheessa ohjuksen nopeutta lisäävä boosteri. Ne toimivat siis hieman päinvastoin kuin yleensä, jossa boosteri kiihdyttää alussa ja senjälkeen nopeutta ylläpidetään. Tämä ei kuitenkaan välttämättä riitä lähemmäs 100 km päässä jos torjutaan nopeita ohjuksia, vaan liikehtimiskykyä ja nopeutta pitää löytyä myös interceptorista.