Ilmatorjunta

[RistoJ]

Suomen Sotilas:

Ohjuskisa kiihtyy. Suomi sai tarjouksen uusiksi lähi-ilmatorjunta-olkapääohjuksiksi. "Pikkuohjustarjouksia" tuli kolme; puolalainen Grom, venäläinen Igla ja amerikkalainen Stinger. Siis kaksi Nato-ohjusta ja yksi venäläinen, joskin puolalaisen Grominkin tausta on venäläinen, eli Igla. Stingerin hintaa on paljeksuttu piireissä, onhan ohjus jo aika vanhaa teknologiaa toisin kuin uudenaikainen Grom ja modernisoitu Igla.

Piireissä ei sitten tiedetä mistä puhutaan. Stingerin nykyinen versio RMP Block 1 on ihan yhtä uudenaikainen kuin Grom tai Igla. Yhtälailla Iglan voisi sanoa olevan aika vanhaa tekniikkaa, koska sen kehitys alkoi suunnilleen samaan aikaan kuin Stingerinkin ja palveluskäyttöön se tuli vain kolme vuotta Stingerin jälkeen (johtuen lähinnä teknisistä ongelmista kehitystyössä). Tietenkin nykyinen Igla-S on uusi malli, mutta niin on tuo Stinger RMP Block 1:kin. Igla-S:n etuna on herätesytytin ja Stingerin etuna kehittyneempi ohjausjärjestelmä (jolla pyritään välttämään tarve herätesytyttimelle).

Hinnatkin ovat hyvin samaa tasoa, joten ohjusten väliset erot ovat hyvin pieniä. Hinnoissa kannattaa muistaa, että ilmoitetut hinnat eivät yleensä ole kovin vertailukelpoisia koska laskentaperusteet ovat erilaiset.

 

[Hejsan]

Mikä niistä ohjuksesta on helpoin käyttä? jos ominaisuudet on melkein samanlasiet niin mikä on paras käyttö?

 

[RistoJ]

Mikä niistä ohjuksesta on helpoin käyttä? jos ominaisuudet on melkein samanlasiet niin mikä on paras käyttö?

Erot käytettävyydessä ovat pienet, sen verran samanlaisia nuo ovat. Isoimmat erot tulevat varmaankin huolto- ja ylläpitopuolella.

 

[kunnas]

Mikä niistä ohjuksesta on helpoin käyttä? jos ominaisuudet on melkein samanlasiet niin mikä on paras käyttö?

Erot käytettävyydessä ovat pienet, sen verran samanlaisia nuo ovat. Isoimmat erot tulevat varmaankin huolto- ja ylläpitopuolella.

Ainakin Ahti Lappi kehui että igla on helpompi käyttää.

 

[RistoJ]

Mikä niistä ohjuksesta on helpoin käyttä? jos ominaisuudet on melkein samanlasiet niin mikä on paras käyttö?

Erot käytettävyydessä ovat pienet, sen verran samanlaisia nuo ovat. Isoimmat erot tulevat varmaankin huolto- ja ylläpitopuolella.

Ainakin Ahti Lappi kehui että igla on helpompi käyttää.

Tämäkin taas riippuu siitä, mistä versioista puhutaan erityisesti Stingerin osalta. Vanhemmista Stingerin versioista puuttui automaattinen ennakko, joka Igloissa on ollut alusta lähtien. Stingeriinhän tuo tuli vasta tähän nykyiseen myyntiversioon eli RMP Block 1:n. Nykyversiot eivät juurikaan eroa käytettävyydeltään toisistaan.

 

[SJ]

Mikä niistä ohjuksesta on helpoin käyttä? jos ominaisuudet on melkein samanlasiet niin mikä on paras käyttö?

Erot käytettävyydessä ovat pienet, sen verran samanlaisia nuo ovat. Isoimmat erot tulevat varmaankin huolto- ja ylläpitopuolella.

Ainakin Ahti Lappi kehui että igla on helpompi käyttää.

Tämäkin taas riippuu siitä, mistä versioista puhutaan erityisesti Stingerin osalta. Vanhemmista Stingerin versioista puuttui automaattinen ennakko, joka Igloissa on ollut alusta lähtien. Stingeriinhän tuo tuli vasta tähän nykyiseen myyntiversioon eli RMP Block 1:n. Nykyversiot eivät juurikaan eroa käytettävyydeltään toisistaan.

Eikös siellä ole jo Block 2. myynnissä, vai onko se vain helikopteri/UAV käyttöön? Tai olisiko se ATAL Block 2. (Air-to-Air-Launch) mitä minä muistelen. Siinä oli joku erikoisuus, joka helpottaa ohjuksen käyttöä sensorimaston omaavan kopterin sensorien kanssa.

 

[RistoJ]

Mikä niistä ohjuksesta on helpoin käyttä? jos ominaisuudet on melkein samanlasiet niin mikä on paras käyttö?

Erot käytettävyydessä ovat pienet, sen verran samanlaisia nuo ovat. Isoimmat erot tulevat varmaankin huolto- ja ylläpitopuolella.

Ainakin Ahti Lappi kehui että igla on helpompi käyttää.

Tämäkin taas riippuu siitä, mistä versioista puhutaan erityisesti Stingerin osalta. Vanhemmista Stingerin versioista puuttui automaattinen ennakko, joka Igloissa on ollut alusta lähtien. Stingeriinhän tuo tuli vasta tähän nykyiseen myyntiversioon eli RMP Block 1:n. Nykyversiot eivät juurikaan eroa käytettävyydeltään toisistaan.

Eikös siellä ole jo Block 2. myynnissä, vai onko se vain helikopteri/UAV käyttöön? Tai olisiko se ATAL Block 2. (Air-to-Air-Launch) mitä minä muistelen. Siinä oli joku erikoisuus, joka helpottaa ohjuksen käyttöä sensorimaston omaavan kopterin sensorien kanssa.

Block 2:sta ei ole olemassa, koska kiinnostusta ei ole ollut tarpeeksi sen kehittämiseksi ja koska US Army perui rahoituksen sille noin 10 vuotta sitten. Hanke oli jo tuolloin pahasti aikataulusta jäljessä ja varmasti kustannukset myös.

 

[Hairysteed]

Ohjuksen ohjaus tapahtuu lasersäteellä, kuten RBS-70/ASRAD-R:ssä. Mutu-tietoa, mutta ei varmaan toimi kovin hyvin pitkillä etäisyyksillä. Jos sattuu olemaan sumua/pilviä niin lasersäde ei mene sen läpi. Mahdoton harhauttaa.

Suhtaudun lievän skeptisesti tuohon aina toitotettuun "ei voi harhauttaa" väitteeseen. Se pitää paikkaansa ainoastaan käsiseurannalla, eli kun ampuja pitää itse maalin piikissä. Automaattiseuranta tapahtuu joko tutkalla ja/tai lämppärillä, ja niitähän voi häiritä. Itse asiassa käsiseurantakin tapahtuu MANPADSin poislukien nimenomaan lämppärin läpi katsottuna! IP-häiritsimellä kun sokaisee lämppärin niin ei voi pitää maalia piikillä sitten millään.

MANPADSissa vaaditaan taas selvä näköyhteys maaliin, eli sumuisella tai pilvisellä säällä ei ammunta onnistu kuin ei myöskään pimeällä ellei käytetä pimeänäkölaitteita.

Ohjus on lisäksi laseria seuraava (beam rider). Uusissa taistelukoneissa alkaa jo olla laservaroittimia, joten ohjuksen voi havaita. Säteenkin voi tukkia savuilla, ja luulen että tulevaisuudessa savut tulevatkin hävittäjien omasuojaksi soihtujen ja silppujen rinnalle.

Merkitkää sanani! Ohjuksen voi aina häiritä! Ainoa mitä ei voi häiritä on kohti tuleva ammus.

 

[Raveni]

Ohjuksen ohjaus tapahtuu lasersäteellä, kuten RBS-70/ASRAD-R:ssä. Mutu-tietoa, mutta ei varmaan toimi kovin hyvin pitkillä etäisyyksillä. Jos sattuu olemaan sumua/pilviä niin lasersäde ei mene sen läpi. Mahdoton harhauttaa.

Suhtaudun lievän skeptisesti tuohon aina toitotettuun "ei voi harhauttaa" väitteeseen. Se pitää paikkaansa ainoastaan käsiseurannalla, eli kun ampuja pitää itse maalin piikissä. Automaattiseuranta tapahtuu joko tutkalla ja/tai lämppärillä, ja niitähän voi häiritä. Itse asiassa käsiseurantakin tapahtuu MANPADSin poislukien nimenomaan lämppärin läpi katsottuna! IP-häiritsimellä kun sokaisee lämppärin niin ei voi pitää maalia piikillä sitten millään.

MANPADSissa vaaditaan taas selvä näköyhteys maaliin, eli sumuisella tai pilvisellä säällä ei ammunta onnistu kuin ei myöskään pimeällä ellei käytetä pimeänäkölaitteita.

Ohjus on lisäksi laseria seuraava (beam rider). Uusissa taistelukoneissa alkaa jo olla laservaroittimia, joten ohjuksen voi havaita. Säteenkin voi tukkia savuilla, ja luulen että tulevaisuudessa savut tulevatkin hävittäjien omasuojaksi soihtujen ja silppujen rinnalle.

Merkitkää sanani! Ohjuksen voi aina häiritä! Ainoa mitä ei voi häiritä on kohti tuleva ammus.

Kaikkea voi häiritä mutta toisia on helpompi häiritä kuin toisia. Ensinnäkin tuo laserin häiritseminen savulla toimii huomattavasti paremmin maasodassa ja siellä tankin omasuojana. Nopeus on aika matala ja savut saadaan singautettua suoraan laser lähdettä kohti ja tällöin savu tipahtaa vaunun ja laserin väliin. En tiedä miten ajattelit savun saada ohjuksen ja ampulaitteen väliin hävittäjästä jonka nopeus on satoja kilometrejä tunnissa? Voisin väittää että jos laservaroitin havaitsee edes tuota laseria (en olisi ollenkaan varma koska käsittääkseni ohjus laukaistaan maalin ohitse ja vasta lopussa otetaan varsinainen maali piikille juurikin sen vuoksi että vastatoimille jäisi vähemmän aikaa) niin jos ja kun lentäjän tauluun syttyy punainen valo että nyt tulee jotain kohti niin ensimmäisenä ei ole mielessä ohjuslaukaisimen tuhoaminen vaan kohti tulevan ohjuksen väistäminen.

Manpad muuten näkee pimeässä erinomaisesti eikä tarvitse erillistä pimeänäkölaitetta, siinä on lämpökamera. jos maalia ei sumun tai pilvipeitteen vuoksi näe niin siinä on kaikki muutkin ohjukset aktiivisia tutkaohjuksia lukuun ottamatta aika huonossa jamassa. Ei se ip ohjuskaan ihmeisiin pysty ja on loppujen lopuksi paljon helpompi häirittävä. Sumussa hävittäjien on joka tapauksessa lennettävä sen yläpuolella samoin kuin pilvisellä niin silloin ollaankin jo keskimatkan ohjusten torjunnan piirissä.

Mutta kertokaa ihmeessä jos olen väärässä mutta sää olosuhteet käsittääkseni rajoittavat ip ohjuksen toimintaa aivan samalla lailla kuin laserilla ratsastajankin.

 

[Hande]

Hävittäjäkoneen suojasavutussysteemistä olisi tosiaan mielenkiintoista kuulla lisää. Tämä lienee jotain tuoreempaa tuotekehittelyä?

 

[SJ]

Ohjuksen ohjaus tapahtuu lasersäteellä, kuten RBS-70/ASRAD-R:ssä. Mutu-tietoa, mutta ei varmaan toimi kovin hyvin pitkillä etäisyyksillä. Jos sattuu olemaan sumua/pilviä niin lasersäde ei mene sen läpi. Mahdoton harhauttaa.

Suhtaudun lievän skeptisesti tuohon aina toitotettuun "ei voi harhauttaa" väitteeseen. Se pitää paikkaansa ainoastaan käsiseurannalla, eli kun ampuja pitää itse maalin piikissä. Automaattiseuranta tapahtuu joko tutkalla ja/tai lämppärillä, ja niitähän voi häiritä. Itse asiassa käsiseurantakin tapahtuu MANPADSin poislukien nimenomaan lämppärin läpi katsottuna! IP-häiritsimellä kun sokaisee lämppärin niin ei voi pitää maalia piikillä sitten millään.

MANPADSissa vaaditaan taas selvä näköyhteys maaliin, eli sumuisella tai pilvisellä säällä ei ammunta onnistu kuin ei myöskään pimeällä ellei käytetä pimeänäkölaitteita.

Ohjus on lisäksi laseria seuraava (beam rider). Uusissa taistelukoneissa alkaa jo olla laservaroittimia, joten ohjuksen voi havaita. Säteenkin voi tukkia savuilla, ja luulen että tulevaisuudessa savut tulevatkin hävittäjien omasuojaksi soihtujen ja silppujen rinnalle.

Merkitkää sanani! Ohjuksen voi aina häiritä! Ainoa mitä ei voi häiritä on kohti tuleva ammus.

Kaikkea voi häiritä mutta toisia on helpompi häiritä kuin toisia. Ensinnäkin tuo laserin häiritseminen savulla toimii huomattavasti paremmin maasodassa ja siellä tankin omasuojana. Nopeus on aika matala ja savut saadaan singautettua suoraan laser lähdettä kohti ja tällöin savu tipahtaa vaunun ja laserin väliin. En tiedä miten ajattelit savun saada ohjuksen ja ampulaitteen väliin hävittäjästä jonka nopeus on satoja kilometrejä tunnissa? Voisin väittää että jos laservaroitin havaitsee edes tuota laseria (en olisi ollenkaan varma koska käsittääkseni ohjus laukaistaan maalin ohitse ja vasta lopussa otetaan varsinainen maali piikille juurikin sen vuoksi että vastatoimille jäisi vähemmän aikaa) niin jos ja kun lentäjän tauluun syttyy punainen valo että nyt tulee jotain kohti niin ensimmäisenä ei ole mielessä ohjuslaukaisimen tuhoaminen vaan kohti tulevan ohjuksen väistäminen.

Manpad muuten näkee pimeässä erinomaisesti eikä tarvitse erillistä pimeänäkölaitetta, siinä on lämpökamera. jos maalia ei sumun tai pilvipeitteen vuoksi näe niin siinä on kaikki muutkin ohjukset aktiivisia tutkaohjuksia lukuun ottamatta aika huonossa jamassa. Ei se ip ohjuskaan ihmeisiin pysty ja on loppujen lopuksi paljon helpompi häirittävä. Sumussa hävittäjien on joka tapauksessa lennettävä sen yläpuolella samoin kuin pilvisellä niin silloin ollaankin jo keskimatkan ohjusten torjunnan piirissä.

Mutta kertokaa ihmeessä jos olen väärässä mutta sää olosuhteet käsittääkseni rajoittavat ip ohjuksen toimintaa aivan samalla lailla kuin laserilla ratsastajankin.

Tuo merkattu kohta hieman varauksella, siitä ei ole tietoa, että miten ampujat koulutetaan, mutta kukaan ei muistaakseni ole keksinyt syytä miksi noin ei voisi tehdä.

 

[Mosuri]

Voisin väittää että jos laservaroitin havaitsee edes tuota laseria (en olisi ollenkaan varma koska käsittääkseni ohjus laukaistaan maalin ohitse ja vasta lopussa otetaan varsinainen maali piikille juurikin sen vuoksi että vastatoimille jäisi vähemmän aikaa) niin jos ja kun lentäjän tauluun syttyy punainen valo että nyt tulee jotain kohti niin ensimmäisenä ei ole mielessä ohjuslaukaisimen tuhoaminen vaan kohti tulevan ohjuksen väistäminen.

Ensinnäkin toi kyseinen ampumamenetelmä on tämän forumin urhojen kehittämä. Toki teoriassahan tuo toimisi hyvin. Käytännössä taas ei. Kyseinen hommahan vaatisi aivan käsittämätöntä tilanteen ja etäisyyden hallintaa. Käytännösä sekä ilmatorjuntaohjus että pst-ohjus käytännössä menee ohi jos kohde häviää ristikosta.

Teoriassahan esimerkiksi etäisyyden mittaaminen on hyvin yksinkertaista. Jos kohteen koko tunnetaan, voidaan mitata kohteen koko piiruina ja voila etäisyys on selvillä. Kyseiseen menetelmään perustui neukkujen panssareiden etäisyydenmittaus vuonna 1941. Ensimmäiset taistelut saksalaisten kanssa osoittivat, että systeemi on kelvoton. Teoriassa se oli elegantti ratkaisu etäisyysmittarien puutteeseen, käytännössä se ei toimi.

Tuo ohi tähtääminen on samanlainen juttu. Toki laseretäisyysmittarilla voi musti ryhmä mitata esim: paikoillaan olevan T-80 vaunun vieressä olevasta kivestä sen etäisyyden. Rajansa kuitenkin kaikella, jos ryntökone lähestyy 200 metriä sekunnissa ja etäisyys on 6000 metriä tuliasemapäätteen mukaan niin kuka muka pystyy ohjaamaan esim. kuusi sekunttia ohi ja sitten lopuksi kaksi kohti??? Ei saatana käytännössä tuollaisissa tilanteissa ammutaan armotta kohti.

Mitä taas tulee noihin lasersäteenseuraajiin niin sen mainoslauseen pitäisi olla "ei pystytä häiritsemään millään käytössä olevalla häirintäjärjestelmällä". Kyseisten säteenseuraajien yksinkertaisin häirintä voidaan järjestää kohdistamalla lentokoneesta voimakas lasersäde ohjusta kohti jolloin heijastus rakettimoottorin palokaasuista "tukkii" ohjuksen lasersädettä lukevat sensorit.

Toki esim. Yhdysvaltojen ilmavoimissa pelätään pirusti niin sanottua optista seurantaa. Ensimmäiset tiedot sen käytöstä ovat vietnamin sodasta (ilmeisesti joissakin SA-2 järjestelmissäkin oli kyseinen ominaisuus). Kyseisessä toimintatavassa ohjusryhmä ei käytä maalinsosoitustutkaa vaan maali havaitaan visuaalisesti. Ohjus sitten ohjataan perille seuraamalla sitä tv-kameralla tai sitten jopa ns. maalinosoittajalla. Tutkaa ei käytetä ja ainoa radioliikenne on radioliikenne ohjukseen jolla välitetään lentoradan korjauskomennot. Lentokone ei siis käytännössä saa minkäänlaista varoitusta kohti kiitävästä ohjuksesta tutka- tai laservaroittimista. Yli vuosikymmen tapahtumien jälkeen serbit ovat kertoneet, että F-117 koneen pudotti SA-6 yksikkö juuri optisesti seuraamalla, eikä modifioitu SA-3 kuten oli aikaisemmin väitetty. SA-6 järjestelmässähän kyseinen ominaisuus oli olemassa.

 

[SJ]

Mitä taas tulee noihin lasersäteenseuraajiin niin sen mainoslauseen pitäisi olla "ei pystytä häiritsemään millään käytössä olevalla häirintäjärjestelmällä". Kyseisten säteenseuraajien yksinkertaisin häirintä voidaan järjestää kohdistamalla lentokoneesta voimakas lasersäde ohjusta kohti jolloin heijastus rakettimoottorin palokaasuista "tukkii" ohjuksen lasersädettä lukevat sensorit.

Toki esim. Yhdysvaltojen ilmavoimissa pelätään pirusti niin sanottua optista seurantaa. Ensimmäiset tiedot sen käytöstä ovat vietnamin sodasta (ilmeisesti joissakin SA-2 järjestelmissäkin oli kyseinen ominaisuus). Kyseisessä toimintatavassa ohjusryhmä ei käytä maalinsosoitustutkaa vaan maali havaitaan visuaalisesti. Ohjus sitten ohjataan perille seuraamalla sitä tv-kameralla tai sitten jopa ns. maalinosoittajalla. Tutkaa ei käytetä ja ainoa radioliikenne on radioliikenne ohjukseen jolla välitetään lentoradan korjauskomennot. Lentokone ei siis käytännössä saa minkäänlaista varoitusta kohti kiitävästä ohjuksesta tutka- tai laservaroittimista. Yli vuosikymmen tapahtumien jälkeen serbit ovat kertoneet, että F-117 koneen pudotti SA-6 yksikkö juuri optisesti seuraamalla, eikä modifioitu SA-3 kuten oli aikaisemmin väitetty. SA-6 järjestelmässähän kyseinen ominaisuus oli olemassa.

Tuosta häirinnästä vaan sellaista, että tuo vissiin toimii vain silloin kun raketti vielä palaa ja silloin vaadittaisiin melkoisen vahva säde, koska pitäisi voittaa sen ohjaussäteen lähete (lähetin lähellä) heijastamalla säde kaasupilvestä (heijastaa suht. huonosti). Mutta jossakin kyllä näin sellaisen muodon tuosta mainoslauseesta, että "ei käytännöllisiä häirintämenetelmiä" tai jotakin siihen suuntaan.

Mutta tuosta optisesta ohjauksesta sellaista, että yhtä B-52 pommittajaa vahingoitettiin Desert Stormin aikana hieman tuollaisella tavalla. Ilmeisesti Irakilaiset ampuivat nipun ohjuksia koneen lentoreitille mitattuaan ensin lentokorkeuden tutkalla. Ja uskoisin, että Vietnamilaiset tekivät samoin, jotta tiedettiin milloin räjäyttää ohjus. Joskin taisin myös kuulla, että Mig-21:t olisivat myöskin käyneet kurkkaamassa lentokorkeuden kun tutkaa ei voitu käyttää.

 

[kunnas]

yleensä optiselta seurannalta on vältytty lentämällä yöllä. Aina sekään ei auta. Nykyisin on saatavilla lämpökameroita joilla hävittäjä saadaan seurantaan myös yöllä. Esim. SA-3 Pechora-2M päivitetyssä versiossa hävittäjä saadaan seurantaan lämppärillä jo 30 km:n päästä. Yleensä jenkit ovat suojautuneet it-ohjuksia vastaan häirinnällä (Esim. EA-6B Prowler). Lämppäriä vastaan sekään ei auta.

 

[Raveni]

Tuosta RBS-70 järjestelmästä onkin näköjään tullut uusi NG malli:
"RBS 70 NG features an integrated operator thermal sighting system with enhanced gunner aids that allows for targets to be engaged under almost all weather conditions on a 24/7 basis." (käsittääkseni suomen systeemissä on tuo lämpökamera kyllä ollut jo aiemmin...)

"In previous RBS 70 systems, the gunner had to keep the laser sight locked onto the target until missile impact. The latest version features three-dimensional target designation and automatic target tracking, which provide a higher level of accuracy while retaining a man in the loop."

http://home.janes.com/events/exhibitions/dsei2011/sections/daily/day1/greater-accuracy-from-saa.shtml

http://www.saabgroup.com/rbs70ng

Saattaa olla että olen mainoksen uhri mutta kyllähän tuo nyt näyttää ja tuntuu huomattavasti paremmalta kuin joku igla tai stinger

 

[Hairysteed]

yleensä optiselta seurannalta on vältytty lentämällä yöllä. Aina sekään ei auta. Nykyisin on saatavilla lämpökameroita joilla hävittäjä saadaan seurantaan myös yöllä. Esim. SA-3 Pechora-2M päivitetyssä versiossa hävittäjä saadaan seurantaan lämppärillä jo 30 km:n päästä. Yleensä jenkit ovat suojautuneet it-ohjuksia vastaan häirinnällä (Esim. EA-6B Prowler). Lämppäriä vastaan sekään ei auta.

Ainakin helikoptereissa on IP-hakupään (joten eikö siis lämppärinkin) sokaisevia häiritsimiä, mutta se taitaakin olla pelkkä omasuojalaite.

 

[Raveni]

yleensä optiselta seurannalta on vältytty lentämällä yöllä. Aina sekään ei auta. Nykyisin on saatavilla lämpökameroita joilla hävittäjä saadaan seurantaan myös yöllä. Esim. SA-3 Pechora-2M päivitetyssä versiossa hävittäjä saadaan seurantaan lämppärillä jo 30 km:n päästä. Yleensä jenkit ovat suojautuneet it-ohjuksia vastaan häirinnällä (Esim. EA-6B Prowler). Lämppäriä vastaan sekään ei auta.

Ainakin helikoptereissa on IP-hakupään (joten eikö siis lämppärinkin) sokaisevia häiritsimiä, mutta se taitaakin olla pelkkä omasuojalaite.

Lämppäriä ei oikein muuten pysty käsittääkseni sokaisemaan kuin voimakkaalla laserilla joka sokaisee ampujan. Tosin taitavat nykyään olla suojattuja jo siltäkin. Tuollaisen boliden pystyy käsittääkseni nykyisin vain väistämään eli tunnettuja härintä keinoja ei ole muuta kuin tuhoamalla ampuma alusta.

 

[baikal]

Voisin väittää että jos laservaroitin havaitsee edes tuota laseria (en olisi ollenkaan varma koska käsittääkseni ohjus laukaistaan maalin ohitse ja vasta lopussa otetaan varsinainen maali piikille juurikin sen vuoksi että vastatoimille jäisi vähemmän aikaa) niin jos ja kun lentäjän tauluun syttyy punainen valo että nyt tulee jotain kohti niin ensimmäisenä ei ole mielessä ohjuslaukaisimen tuhoaminen vaan kohti tulevan ohjuksen väistäminen.

Ensinnäkin toi kyseinen ampumamenetelmä on tämän forumin urhojen kehittämä. Toki teoriassahan tuo toimisi hyvin. Käytännössä taas ei. Kyseinen hommahan vaatisi aivan käsittämätöntä tilanteen ja etäisyyden hallintaa. Käytännösä sekä ilmatorjuntaohjus että pst-ohjus käytännössä menee ohi jos kohde häviää ristikosta.

Teoriassahan esimerkiksi etäisyyden mittaaminen on hyvin yksinkertaista. Jos kohteen koko tunnetaan, voidaan mitata kohteen koko piiruina ja voila etäisyys on selvillä. Kyseiseen menetelmään perustui neukkujen panssareiden etäisyydenmittaus vuonna 1941. Ensimmäiset taistelut saksalaisten kanssa osoittivat, että systeemi on kelvoton. Teoriassa se oli elegantti ratkaisu etäisyysmittarien puutteeseen, käytännössä se ei toimi.

Tuo ohi tähtääminen on samanlainen juttu. Toki laseretäisyysmittarilla voi musti ryhmä mitata esim: paikoillaan olevan T-80 vaunun vieressä olevasta kivestä sen etäisyyden. Rajansa kuitenkin kaikella, jos ryntökone lähestyy 200 metriä sekunnissa ja etäisyys on 6000 metriä tuliasemapäätteen mukaan niin kuka muka pystyy ohjaamaan esim. kuusi sekunttia ohi ja sitten lopuksi kaksi kohti??? Ei saatana käytännössä tuollaisissa tilanteissa ammutaan armotta kohti.

Mitä taas tulee noihin lasersäteenseuraajiin niin sen mainoslauseen pitäisi olla "ei pystytä häiritsemään millään käytössä olevalla häirintäjärjestelmällä". Kyseisten säteenseuraajien yksinkertaisin häirintä voidaan järjestää kohdistamalla lentokoneesta voimakas lasersäde ohjusta kohti jolloin heijastus rakettimoottorin palokaasuista "tukkii" ohjuksen lasersädettä lukevat sensorit.

Toki esim. Yhdysvaltojen ilmavoimissa pelätään pirusti niin sanottua optista seurantaa. Ensimmäiset tiedot sen käytöstä ovat vietnamin sodasta (ilmeisesti joissakin SA-2 järjestelmissäkin oli kyseinen ominaisuus). Kyseisessä toimintatavassa ohjusryhmä ei käytä maalinsosoitustutkaa vaan maali havaitaan visuaalisesti. Ohjus sitten ohjataan perille seuraamalla sitä tv-kameralla tai sitten jopa ns. maalinosoittajalla. Tutkaa ei käytetä ja ainoa radioliikenne on radioliikenne ohjukseen jolla välitetään lentoradan korjauskomennot. Lentokone ei siis käytännössä saa minkäänlaista varoitusta kohti kiitävästä ohjuksesta tutka- tai laservaroittimista. Yli vuosikymmen tapahtumien jälkeen serbit ovat kertoneet, että F-117 koneen pudotti SA-6 yksikkö juuri optisesti seuraamalla, eikä modifioitu SA-3 kuten oli aikaisemmin väitetty. SA-6 järjestelmässähän kyseinen ominaisuus oli olemassa.

ahaa. Et taida nielaista ihan kaikkea syötteineen perukkeineen? Näissä tekno-topikeissa saa olla tarkkana.

 

[hessukessu]

Tuosta RBS-70 järjestelmästä onkin näköjään tullut uusi NG malli:
Saattaa olla että olen mainoksen uhri mutta kyllähän tuo nyt näyttää ja tuntuu huomattavasti paremmalta kuin joku igla tai stinger

Mutta kun ei ole kannettava olkapääohjus, vaan hiton raskas systeemi. Jos tuommoisia halutaan, sitten lisää ASRADeja kiitos.

 

[Raveni]

Tuosta RBS-70 järjestelmästä onkin näköjään tullut uusi NG malli:
Saattaa olla että olen mainoksen uhri mutta kyllähän tuo nyt näyttää ja tuntuu huomattavasti paremmalta kuin joku igla tai stinger

Mutta kun ei ole kannettava olkapääohjus, vaan hiton raskas systeemi. Jos tuommoisia halutaan, sitten lisää ASRADeja kiitos.

Raskas? Tuo järjestelmä kulkee kolmen miehen selkäpaketissa ja silloin on ohjuksiakin jo mukana useampia. Väitän että osumatodennäköisyys on iglaa ja stingeriä huomattavasti parempi sekä torjuntatilavuus suurempi. Tuossa saataisiin mielestäni rahoille paljon enemmän vastinetta kuin että hommataan järjestelmä joka on taistelutehonsa puolesta jo saattohoidossa ja jolle on kehitetty ja kehitetään vastatoimia koko ajan.

Tuollainen "partio" on sillä sitten iglaa, stingeriä tai rbs:ää mukana liikkuu aivan varmasti suurimman osan ajasta ajoneuvolla.