Ilmatorjunta

[Hande]

Välillä tuntuu että kaikki eivät tiedä vieläkään että maapallo on pyöreä eikä litteä

S-400 on superhypermagamahtava järjestelmä joka siis tuhoaa kaiken ja kaikki mikä lentää kärpäsestä tai jopa itikasta meteoriittiin 0-75 km:n korkeudella ja 400 km:n sisällä systeemistä. Olemme tuhoon tuomittuja! On siis järkevintä myydä hornetit, myydä KAVA-tutkat ja luopua NASAMS hankkeesta turhina ja kalliina.

Rahat näistä alueellisille joukoille ja olalta laukaistaville ohjuksille joita ostetaan 10000 kpl+ ja niin edelleen. Sitten ei tarvitse kantaa huolta SU-34, SU-160, Su-22M3 ym.ym. koneista jotka reppanat joutuvat lentämään korkealla ja pudottelemaan täsmäpomminsa ja ohjuksensa sieltä!

Mutta ei se mitään kun me pojat torjumme matalarynnäköt ja suojaamme kärrymme noilla ilmatorjunnan kertasingoilla, muuhun on turha panostaa kun ei me kuitenkaan pärjätä siinä ja naapuri on niin mahtava! Keskitytään vain siihen missä me olemme hyviä ja muusta viis. Antaa siis naapurin lennellä vapaasti ja polttaa kallista kerosiiniä kalliilla koneillaan!

Ja parasta tässä on se, ettei koko laitteen olemassaolostakaan olla ihan varmoja. Pitänee varmuudeksi etsiä sopiva lakana antautumismerkiksi sen varalta, että varmuus joskus saadaan :a-rolleyes:

 

[baikal]

Välillä tuntuu että kaikki eivät tiedä vieläkään että maapallo on pyöreä eikä litteä

S-400 on superhypermagamahtava järjestelmä joka siis tuhoaa kaiken ja kaikki mikä lentää kärpäsestä tai jopa itikasta meteoriittiin 0-75 km:n korkeudella ja 400 km:n sisällä systeemistä. Olemme tuhoon tuomittuja! On siis järkevintä myydä hornetit, myydä KAVA-tutkat ja luopua NASAMS hankkeesta turhina ja kalliina.

Rahat näistä alueellisille joukoille ja olalta laukaistaville ohjuksille joita ostetaan 10000 kpl+ ja niin edelleen. Sitten ei tarvitse kantaa huolta SU-34, SU-160, Su-22M3 ym.ym. koneista jotka reppanat joutuvat lentämään korkealla ja pudottelemaan täsmäpomminsa ja ohjuksensa sieltä!

Mutta ei se mitään kun me pojat torjumme matalarynnäköt ja suojaamme kärrymme noilla ilmatorjunnan kertasingoilla, muuhun on turha panostaa kun ei me kuitenkaan pärjätä siinä ja naapuri on niin mahtava! Keskitytään vain siihen missä me olemme hyviä ja muusta viis. Antaa siis naapurin lennellä vapaasti ja polttaa kallista kerosiiniä kalliilla koneillaan!

Eipä niillä olalta ammuttavillakaan mitään tee, koska lentokoneet roiskuttavat häirintäsilppua ja soihturöykkiöitä ja parhaimmat sumuttavat valtaisia infrapunasäteitä torjuntaohjusten hakupäihin niin että ne sulavat jo lennossa. It05:han ei varsinkaan tee mitään, koska sitä pitää jonkun raasun ohjata...aijai, ei osu mihinkään. Ja joku hirmuhäirintälaite petkuttaa niitäkin.

Loppujen lopuksi sergeit ja itkot ovat AINOITA, LUOTETTAVIA ilmatorjunta-aseita, ilmanko ilmatorjuntamiesten rankin soturipaatos tulee esiin seuraavassa:

"kun sergein veiviä vähäsen säätää, niin se vainolaisen poijes häätää"

:angel:

 

[RistoJ]

Siivet lahdessä oli juttua naapurin S-400 järjestelmästä. Siinä mainittiin että ohjukset voi ohjata maaliinsa ylihorisontin näkevällä matalataajuustutkalla. Tosin silloin tutkakatve on 5 km:ä.
Suihkuohjaus tarkoittaa sitä että ohjuksessa on ruutipanoksia joita käyttämällä voidaan ohjusta ohjata vaikkei ajoainetta olisikaan jäljellä.
Suomi ei ole hankkimassa tutkasäteilyyn hakeutuvia ohjuksia.

Jos mietitään ihan teoreettisesti, niin tuo OTH-tutkan kyky on väistämättä riittämätön. Käytännössä asia on vielä vaikeampaa.

OTH-tutkan havaintotarkkuus eli tutkasolun koko on noin luokkaa 6-10 km (etäisyys) * 15 (kulma) km, jos keilan leveys on vain 0,5 astetta. Tämä vaatii vajaa 3 km levyisen tutka-antennin HF-alueella, joka on mahdollinen käytettäessä yhdistettäessä suuri määrä tutka-antenneja yhdeksi virtuaalitutkaksi. Korkeustietoa ei noilla ole mahdollista saada kuin erittäin karkealla tasolla (matalalla tai korkealla) ja sekin vaatii paljon laskentatehoa ja -aikaa.

Ongelma kapean keilan käytössä on, että maalien havaitseminen ja maalitiedon päivitysnopeus on hidasta, luokkaa useita kymmeniä sekunteja tai jopa pidempi. Nopeutta voidaan tietysti parantaa leventämällä keilaa, mutta silloin tarkkuus putoaa vastaavasti. Jos keilan leveys olisikin 5 astetta, niin maalin kulmatarkkuus putoaakin helposti luokkaan 100-200 km. Koita siinä sitten ohjata ohjusta mihinkään maaliin. Jos taas päivitysnopeus on kymmeniä sekunteja, maalin paikka voidaan arvioida vain useiden kymmenien kilometrien tarkkuudella.

Sitten tuo maalitieto pitäisi saada useiden satojen tai jopa tuhansien kilometrien päähän S-400 yksikölle. Tietysti tämä pitäisi onnistua salamannopeasti, sillä kaikki viiveet pudottavat tarkkuutta nopeasti. Lisäksi maalista ei tiedettäisi, onko se yksittäinen Hawk vai 10 Hornetia, koska tutkaruudulla näkyisi vain yksi seuranta johtuen tutkan erottelukyvystä (tai sen puutteesta) OTH-etäisyyksillä.

 

[SJ]

Siivet lahdessä oli juttua naapurin S-400 järjestelmästä. Siinä mainittiin että ohjukset voi ohjata maaliinsa ylihorisontin näkevällä matalataajuustutkalla. Tosin silloin tutkakatve on 5 km:ä.
Suihkuohjaus tarkoittaa sitä että ohjuksessa on ruutipanoksia joita käyttämällä voidaan ohjusta ohjata vaikkei ajoainetta olisikaan jäljellä.
Suomi ei ole hankkimassa tutkasäteilyyn hakeutuvia ohjuksia.

Jos mietitään ihan teoreettisesti, niin tuo OTH-tutkan kyky on väistämättä riittämätön. Käytännössä asia on vielä vaikeampaa.

OTH-tutkan havaintotarkkuus eli tutkasolun koko on noin luokkaa 6-10 km (etäisyys) * 15 (kulma) km, jos keilan leveys on vain 0,5 astetta. Tämä vaatii vajaa 3 km levyisen tutka-antennin HF-alueella, joka on mahdollinen käytettäessä yhdistettäessä suuri määrä tutka-antenneja yhdeksi virtuaalitutkaksi. Korkeustietoa ei noilla ole mahdollista saada kuin erittäin karkealla tasolla (matalalla tai korkealla) ja sekin vaatii paljon laskentatehoa ja -aikaa.

Ongelma kapean keilan käytössä on, että maalien havaitseminen ja maalitiedon päivitysnopeus on hidasta, luokkaa useita kymmeniä sekunteja tai jopa pidempi. Nopeutta voidaan tietysti parantaa leventämällä keilaa, mutta silloin tarkkuus putoaa vastaavasti. Jos keilan leveys olisikin 5 astetta, niin maalin kulmatarkkuus putoaakin helposti luokkaan 100-200 km. Koita siinä sitten ohjata ohjusta mihinkään maaliin. Jos taas päivitysnopeus on kymmeniä sekunteja, maalin paikka voidaan arvioida vain useiden kymmenien kilometrien tarkkuudella.

Sitten tuo maalitieto pitäisi saada useiden satojen tai jopa tuhansien kilometrien päähän S-400 yksikölle. Tietysti tämä pitäisi onnistua salamannopeasti, sillä kaikki viiveet pudottavat tarkkuutta nopeasti. Lisäksi maalista ei tiedettäisi, onko se yksittäinen Hawk vai 10 Hornetia, koska tutkaruudulla näkyisi vain yksi seuranta johtuen tutkan erottelukyvystä (tai sen puutteesta) OTH-etäisyyksillä.

Eli tuo vempain kykenee kertomaan vain sen, että mihin suuntaan suunnata muut tutkat tai lähettää hävittäjät etsimään?

 

[kunnas]

Siivet lahdessä oli juttua naapurin S-400 järjestelmästä. Siinä mainittiin että ohjukset voi ohjata maaliinsa ylihorisontin näkevällä matalataajuustutkalla. Tosin silloin tutkakatve on 5 km:ä.
Suihkuohjaus tarkoittaa sitä että ohjuksessa on ruutipanoksia joita käyttämällä voidaan ohjusta ohjata vaikkei ajoainetta olisikaan jäljellä.
Suomi ei ole hankkimassa tutkasäteilyyn hakeutuvia ohjuksia.

Jos mietitään ihan teoreettisesti, niin tuo OTH-tutkan kyky on väistämättä riittämätön. Käytännössä asia on vielä vaikeampaa.

OTH-tutkan havaintotarkkuus eli tutkasolun koko on noin luokkaa 6-10 km (etäisyys) * 15 (kulma) km, jos keilan leveys on vain 0,5 astetta. Tämä vaatii vajaa 3 km levyisen tutka-antennin HF-alueella, joka on mahdollinen käytettäessä yhdistettäessä suuri määrä tutka-antenneja yhdeksi virtuaalitutkaksi. Korkeustietoa ei noilla ole mahdollista saada kuin erittäin karkealla tasolla (matalalla tai korkealla) ja sekin vaatii paljon laskentatehoa ja -aikaa.

Ongelma kapean keilan käytössä on, että maalien havaitseminen ja maalitiedon päivitysnopeus on hidasta, luokkaa useita kymmeniä sekunteja tai jopa pidempi. Nopeutta voidaan tietysti parantaa leventämällä keilaa, mutta silloin tarkkuus putoaa vastaavasti. Jos keilan leveys olisikin 5 astetta, niin maalin kulmatarkkuus putoaakin helposti luokkaan 100-200 km. Koita siinä sitten ohjata ohjusta mihinkään maaliin. Jos taas päivitysnopeus on kymmeniä sekunteja, maalin paikka voidaan arvioida vain useiden kymmenien kilometrien tarkkuudella.

Sitten tuo maalitieto pitäisi saada useiden satojen tai jopa tuhansien kilometrien päähän S-400 yksikölle. Tietysti tämä pitäisi onnistua salamannopeasti, sillä kaikki viiveet pudottavat tarkkuutta nopeasti. Lisäksi maalista ei tiedettäisi, onko se yksittäinen Hawk vai 10 Hornetia, koska tutkaruudulla näkyisi vain yksi seuranta johtuen tutkan erottelukyvystä (tai sen puutteesta) OTH-etäisyyksillä.

Eli tuo vempain kykenee kertomaan vain sen, että mihin suuntaan suunnata muut tutkat tai lähettää hävittäjät etsimään?

AWAC sitten kertoo tarkemmin maalin paikan.

 

[kunnas]

AWACSs today like E-2C Hawkeye 2000 and E-3C are capable to the detect the target of RCS = 1m2 class 250~300 km away.

And their maximal effective detection range to the fighters in the world should be:

* F-15C & Su-27 (RCS = 10~15m2): 450 ~ 600 km
* Tornado (RCS = 8 m2): 420 ~ 500 km
* MIG-29 (RCS = 5 m2): 370 ~ 450 km
* F/A-18C (RCS = 3 m2): 330 ~ 395 km
* F-16C (RCS = 1.2 m2): 260 ~ 310 km
* JAS39 (RCS = 0.5 m2): 210 ~ 250 km
* Su-47 (RCS = 0.3 m2): 185 ~ 220 km
* Rafale (RCS = 0.1~0.2 m2): 140 ~ 200 km
* F-18E (RCS = 0.1 m2): 140 ~ 170 km
* MIG-42 (RCS = 0.1 m2): 140 ~ 170 km
* EF2K (RCS = 0.05~0.1 m2): 120 ~ 170 km
* F-35A (RCS = 0.0015 m2): 50 ~ 60 km
* F/A-22 (RCS < or = 0.0002~0.0005 m2): < or = 30 ~ 45 km

 

[Hairysteed]

yleensä optiselta seurannalta on vältytty lentämällä yöllä. Aina sekään ei auta. Nykyisin on saatavilla lämpökameroita joilla hävittäjä saadaan seurantaan myös yöllä. Esim. SA-3 Pechora-2M päivitetyssä versiossa hävittäjä saadaan seurantaan lämppärillä jo 30 km:n päästä. Yleensä jenkit ovat suojautuneet it-ohjuksia vastaan häirinnällä (Esim. EA-6B Prowler). Lämppäriä vastaan sekään ei auta.

Ainakin helikoptereissa on IP-hakupään (joten eikö siis lämppärinkin) sokaisevia häiritsimiä, mutta se taitaakin olla pelkkä omasuojalaite.

Lämppäriä ei oikein muuten pysty käsittääkseni sokaisemaan kuin voimakkaalla laserilla joka sokaisee ampujan. Tosin taitavat nykyään olla suojattuja jo siltäkin. Tuollaisen boliden pystyy käsittääkseni nykyisin vain väistämään eli tunnettuja härintä keinoja ei ole muuta kuin tuhoamalla ampuma alusta.

Mielenkiintoista! Tämä taitaa tarkoittaa sitä, ettei diskovaloilla olisi vaikutusta uusimpiin IIR-hakupäiden omaaviin ohjuksiin. Se varmaan siis vain näkyy kamerassa erityisen kuumana kohtana maalissa, eli ei kannattaisi pahemmin käyttää.

 

[Mosuri]

Voisin väittää että jos laservaroitin havaitsee edes tuota laseria (en olisi ollenkaan varma koska käsittääkseni ohjus laukaistaan maalin ohitse ja vasta lopussa otetaan varsinainen maali piikille juurikin sen vuoksi että vastatoimille jäisi vähemmän aikaa) niin jos ja kun lentäjän tauluun syttyy punainen valo että nyt tulee jotain kohti niin ensimmäisenä ei ole mielessä ohjuslaukaisimen tuhoaminen vaan kohti tulevan ohjuksen väistäminen.

Ensinnäkin toi kyseinen ampumamenetelmä on tämän forumin urhojen kehittämä. Toki teoriassahan tuo toimisi hyvin. Käytännössä taas ei. Kyseinen hommahan vaatisi aivan käsittämätöntä tilanteen ja etäisyyden hallintaa. Käytännösä sekä ilmatorjuntaohjus että pst-ohjus käytännössä menee ohi jos kohde häviää ristikosta.

Ei ole, vaan tuo menetelmä on keksitty Ruotsissa jo 70-luvulla RBS-70:n kanssa vastineena jos joku joskus keksisi riittävän hyvän laservaroittimen varoittamaan lasersädettä seuraavista ohjuksista. Silloin sellaisia ei ollut ja nykyäänkin varoitus tapahtuu vasta viime hetkellä.

No jopa jotakin. Menetelmää varmaan sitten testattiin satoja kertoja SUKO tyyppisiin nopeisiin maaleihin??? Tai ehkä siellä kuninkaaliseen tykistökoulun harjoitusalueella vain tyydytiin ampumaan pylvään nokkaa nostettua Bellin runkoa...

Vai oikein laservaroitin. Jo vuosia sitten merivoimat on kieltänyt lasermittaukset tiettyjen varustamojen aluksiin kun niiltä tulee kiukkuista noottia kun laservaroittimet alkaa soimaan kun suomalainen meritulenjohto harjoittelee. Toki olisihan se epärealistista kuvitella, että suurvallalla olis mitään laservaroittimen kaltaisia kotkotuksia käytössä...

Mitä taas tulee noihin lasersäteenseuraajiin niin sen mainoslauseen pitäisi olla "ei pystytä häiritsemään millään käytössä olevalla häirintäjärjestelmällä". Kyseisten säteenseuraajien yksinkertaisin häirintä voidaan järjestää kohdistamalla lentokoneesta voimakas lasersäde ohjusta kohti jolloin heijastus rakettimoottorin palokaasuista "tukkii" ohjuksen lasersädettä lukevat sensorit.

Teoriassa moni asia on helppoa, mutta käytännössä ei. Rakettimoottori toimii vain joitakin sekunteja ja suuren osan aikaa ohjus liitää ilman rakettimoottoria. Ihan pikkuisen tehokas lasesäde saa muutenkin olla, joka tuon tekee. Jos tuollainen järjestelmä olisi koneissa, IP-hakuiset ohjukset muuttuisivat saman tien turhiksi, koska noin tehokas laser tuhoaisi helposti hakupään.

Ai noinko siellä ammattikorkeakoulussa opetettiin tieteellisen kirjoittamisen kurssilla? No ei ihme, että sen marsun kenttäkelpoiseksi saamiseen meni 10 vuotta... Brittiläistä craftmanshippiä ja suomalainen AMK inssi:heart: Priceless!

Toki onhan se hienoa, että yhden miehen sota ilmatorjuntaa vastaan jatkuu. Kerro nyt meille kaikille kuinka monta konetta on todistetusti ammuttu alas Rbs-70 järjestelmällä viimeisen 30 vuoden aikana? Kaksi Mi-8:a vai löytyykö joku höpölähde jonka mukaan iranilaiset ampui kymmeniä koneita niillä alas. Mutta onhan se kaksi paljon kun Blowpipellä on saatu pudotettua vain yksi kone vaikka ohjusta on käytetty useammassa sodassa!

 

[SJ]

Voisin väittää että jos laservaroitin havaitsee edes tuota laseria (en olisi ollenkaan varma koska käsittääkseni ohjus laukaistaan maalin ohitse ja vasta lopussa otetaan varsinainen maali piikille juurikin sen vuoksi että vastatoimille jäisi vähemmän aikaa) niin jos ja kun lentäjän tauluun syttyy punainen valo että nyt tulee jotain kohti niin ensimmäisenä ei ole mielessä ohjuslaukaisimen tuhoaminen vaan kohti tulevan ohjuksen väistäminen.

Ensinnäkin toi kyseinen ampumamenetelmä on tämän forumin urhojen kehittämä. Toki teoriassahan tuo toimisi hyvin. Käytännössä taas ei. Kyseinen hommahan vaatisi aivan käsittämätöntä tilanteen ja etäisyyden hallintaa. Käytännösä sekä ilmatorjuntaohjus että pst-ohjus käytännössä menee ohi jos kohde häviää ristikosta.

Ei ole, vaan tuo menetelmä on keksitty Ruotsissa jo 70-luvulla RBS-70:n kanssa vastineena jos joku joskus keksisi riittävän hyvän laservaroittimen varoittamaan lasersädettä seuraavista ohjuksista. Silloin sellaisia ei ollut ja nykyäänkin varoitus tapahtuu vasta viime hetkellä.

No jopa jotakin. Menetelmää varmaan sitten testattiin satoja kertoja SUKO tyyppisiin nopeisiin maaleihin??? Tai ehkä siellä kuninkaaliseen tykistökoulun harjoitusalueella vain tyydytiin ampumaan pylvään nokkaa nostettua Bellin runkoa...

Minähän en noiden systeemien koulutuksesta tiedä, mutta olettaisin tuollaisen olevan aika helppo testata, jos käytössä on edes jonkinlainen simulaattori. Ja oletan, että noita simulaattoreita on olemassa, koska kuuleman mukaan ampumakoulutuksessa ampujalta vaaditaan sata harjoituslaukausta simulaattorissa ennen kovapanosammuntoja. Muutenkin tuo koko homma vaikuttaisi koulutukselliselta jutulta, jos tuota on harjoiteltu alusta alkaen, niin eiköhän se ampuja jatka koulutuksen mukaan jatkossakin. Eikä tuossa muutenkaan pitäisi olla mitään suurempia esteitä, jos tiedossa on edes summittainen etäisyys maaliin, niin se riittää, kun vain arvioidaan puolet ohjuksen lentoajasta. Tarkoitushan on lähinnä huolehtia siitä, että vihollinen ei kerkeä kääntyä ympäri ja lentää karkuun, tai vaihtoehtoisesti pidetään se laseri osoitettuna muualle sen ajan, että rakettimoottori kerkeää sammua, jolloin häirintä laserilla ei ole enää mahdollista varoituksen tullessa.

 

[Mosuri]

Minähän en noiden systeemien koulutuksesta tiedä,

Olen samaa mieltä.

No heitetään pieni pähkinä. Oletetaan että maali lähestyy, suunnasta 00. Lentosuunta on lounas. Etäisyys on arviolta noin 10 000 metriä kun saatte maalista havainnon. Otat maaliin piikille ja saat tulikomennon kun alikessu on sekunttia aikaisemmin ilmoittanut etäisyydeksi 6000 metriä. (eli viive on sanotaan optimistisesti 2 sekunttia viimeisestä etäisyys tiedosta kun laukaiset) Lentonopeus 230 metriä sekunnissa.

Kuinka monta sekunttia voit ohjata sivuun kun oletetaan, että ohjus kiihdyttää mach 2 nopeuteen viidessä sekunnissa? Lisäksi annetaan tieto, että ohjus lentää 8 kilometrin päähän 13 sekunnissa. Lisäksi voit laskea maalin kulmanopeuden asteissa tai suomalaisissa piiruissa, sillä hetkellä kun ohjus kohtaa maalin.Voit myös tehdä ehdotuksen mihin suuntaan otat ennakon (asteissa tai ihan 2 D suuntina "ylös, alas, vasemmalle tai oikealle).

 

[Raveni]

Pistetään riitaa poikki sen verran että tuota manpadia ohjaa ihminen. Siinä ei ole mitään hienoa automaatti ohjausta tai hydrauliikkaa tms. sähkösuuntausta. Ihminen ei pysty koko aikaa joka tapauksessakaan pitämään laseria maalissa kiinni. Tuossa RBS70NG versiossa on automaattinen maalinhaku eli se ottaa maalin automaattisesti piikille kunhan se on siinä haku alueella joka ei ole suuren suuri. Ja pitää maalin "kiinni" jolloin pienet suuntausvirheet eivät haittaa. Toisin sanottuna maali ei ole perus RBS70:ssä koko aikaa valaistuna koska liikehtivää kohdetta on mahdotonta ihmisen reaktio ajalla pitää piikillä kokoo aikaa. Clipin kohdassa noin 7:10

näkyy hyvin kuinka paljon tähtäys heiluu... vaikka kohde on suhteellisen staattinen eikä väistele.

Mitä tulee noihin hienoihin laserilla pakokaasu vanoihin suuntaamiseen niin tuon ohjuksen lentorata ei ole suora! joten väitän että on aika vaikeaa näin ollen häiritä millään laserilla pientä savuvanaa joka hälvenee nopeasti ja tämä kaikki täytyisi tehdä muutamissa sekunteissa liikkuvasta koneesta. In your dream...

Entiedä miten nuo hävittäjien laservaroittimet toimivat mutta jos siihen joka kerta reagoidaan pakenemalla tai vetämällä ylös niin suomenhan kannattaa hankkia iso kasa lasereita ja pistää vaikka sivarit sojottelemaan niillä lähestyviä viholliskoneita. Halpaa lystiä ja vihollinen pelkää.

Mosuri tuossa heitti hienoja kysymyksiä ja paljon matemaattisia lahjoja vaativia lukuja laskettavaksi. En viitsi edes alkaa laskea niitä koska sillä ei ole merkitystä tosi elämässä, ainoastaan sillä on merkitystä saadaanko kohde tuhottua. Voinemme olla yhtämieltä siitä että tässä hetkessä ja tässä maailmassa laser osoitettu ohjus on a) vaikeampi häiritä kuin Ip ohjus. b) sille ei ole olemassa olevia vastakeinoja kuin paperilla.

 

[SJ]

Minähän en noiden systeemien koulutuksesta tiedä,

Olen samaa mieltä.

No heitetään pieni pähkinä. Oletetaan että maali lähestyy, suunnasta 00. Lentosuunta on lounas. Etäisyys on arviolta noin 10 000 metriä kun saatte maalista havainnon. Otat maaliin piikille ja saat tulikomennon kun alikessu on sekunttia aikaisemmin ilmoittanut etäisyydeksi 6000 metriä. (eli viive on sanotaan optimistisesti 2 sekunttia viimeisestä etäisyys tiedosta kun laukaiset) Lentonopeus 230 metriä sekunnissa.

Kuinka monta sekunttia voit ohjata sivuun kun oletetaan, että ohjus kiihdyttää mach 2 nopeuteen viidessä sekunnissa? Lisäksi annetaan tieto, että ohjus lentää 8 kilometrin päähän 13 sekunnissa. Lisäksi voit laskea maalin kulmanopeuden asteissa tai suomalaisissa piiruissa, sillä hetkellä kun ohjus kohtaa maalin.Voit myös tehdä ehdotuksen mihin suuntaan otat ennakon (asteissa tai ihan 2 D suuntina "ylös, alas, vasemmalle tai oikealle).

Nyt vaan unohdat, että tuota ei tarvitse joka kerta erikseen laskea, vaan ampujille tai vaikka vain sille alikessulle voidaan opettaa erittäin yksinkertaiset nyrkkisäännöt. Eli vaikka: Alle 6000 metrin päässä SU-25 ei pääse karkuun ellei pääse katveeseen: Ammutaan suoraan (en ole laskenut mitään, kyseessä on vain esimerkki tuosta nyrkkisäännöstä, lukuja voi muutella). Yli 6000 metrin päästä ohjataan ohjusta sivuun niin kauan kuin ohjuksen rakettimoottori palaa, sitten kohti.

Ei tuota tarvitse tehdä tarkoituksella liian vaikeaksi.

 

[SJ]

Pistetään riitaa poikki sen verran että tuota manpadia ohjaa ihminen. Siinä ei ole mitään hienoa automaatti ohjausta tai hydrauliikkaa tms. sähkösuuntausta. Ihminen ei pysty koko aikaa joka tapauksessakaan pitämään laseria maalissa kiinni. Tuossa RBS70NG versiossa on automaattinen maalinhaku eli se ottaa maalin automaattisesti piikille kunhan se on siinä haku alueella joka ei ole suuren suuri. Ja pitää maalin "kiinni" jolloin pienet suuntausvirheet eivät haittaa. Toisin sanottuna maali ei ole perus RBS70:ssä koko aikaa valaistuna koska liikehtivää kohdetta on mahdotonta ihmisen reaktio ajalla pitää piikillä kokoo aikaa. Clipin kohdassa noin 7:10

näkyy hyvin kuinka paljon tähtäys heiluu... vaikka kohde on suhteellisen staattinen eikä väistele.

Panin merkille aikaisemmin kun katselin tuota videota, että kovin läheltä näyttävät ampuvan tai sitten tuo kamera hävittää syvyyden tehokkaammin kuin voisi olettaa.

 

[SJ]

Löytyipähän tälläinen sivu: http://russianammo.org/Russian_Ammunition_Page_Headstamp.html

Muistaako kukaan, että minkä värisiä ammuksia Itkoon oli PV:llä käytössä? Jotenkin muistelen ladanneeni vyöhön ammusta, joka olisi tuon mukaan API-T ammus(punainen ja magenta), mutta toisessa oli mielestäni vain punainen kärki, mikä ei oikein tunnu järkevältä(spotting/incendiary). Olen melko varma, että ammuksen luoti ei ollut kokonaan punainen, eli räjähtävä.

Muistaako kukaan muu, vai onko kohdannut peräti muitakin ammuksia?

 

[Raveni]

Löytyipähän tälläinen sivu: http://russianammo.org/Russian_Ammunition_Page_Headstamp.html

Muistaako kukaan, että minkä värisiä ammuksia Itkoon oli PV:llä käytössä? Jotenkin muistelen ladanneeni vyöhön ammusta, joka olisi tuon mukaan API-T ammus(punainen ja magenta), mutta toisessa oli mielestäni vain punainen kärki, mikä ei oikein tunnu järkevältä(spotting/incendiary). Olen melko varma, että ammuksen luoti ei ollut kokonaan punainen, eli räjähtävä.

Muistaako kukaan muu, vai onko kohdannut peräti muitakin ammuksia?

Panssarisytytys luodeista puhuttiin... osassa oli valojuova ja osassa ei eli olivat normaaleja panssaria läpäiseviä. Itse en muista että oltaisiin räjähtäviä käytetty mutta juttua niistä kyllä oli. Eli oma muistikuva on juurikin tuo kokomustalla kärjellä ja sitten violetillä ja punaisella pannalla. koko punaisia ei ollut ainakaan meillä käytössä.

 

[Tvälups]

RäSyihin (kokopunainen) en ole törmännyt, mutta seuraavia on tullut jokunen tuhat ammuttua ja huomattavasti enemmän ammutettua:

Kärki:
Punainen Valojuova
Violetti-punainen Panssarisytytys valojuovalla
Musta-punainen Panssarisytytys
Musta Panssariläpäisy

 

[RistoJ]

Voisin väittää että jos laservaroitin havaitsee edes tuota laseria (en olisi ollenkaan varma koska käsittääkseni ohjus laukaistaan maalin ohitse ja vasta lopussa otetaan varsinainen maali piikille juurikin sen vuoksi että vastatoimille jäisi vähemmän aikaa) niin jos ja kun lentäjän tauluun syttyy punainen valo että nyt tulee jotain kohti niin ensimmäisenä ei ole mielessä ohjuslaukaisimen tuhoaminen vaan kohti tulevan ohjuksen väistäminen.

Ensinnäkin toi kyseinen ampumamenetelmä on tämän forumin urhojen kehittämä. Toki teoriassahan tuo toimisi hyvin. Käytännössä taas ei. Kyseinen hommahan vaatisi aivan käsittämätöntä tilanteen ja etäisyyden hallintaa. Käytännösä sekä ilmatorjuntaohjus että pst-ohjus käytännössä menee ohi jos kohde häviää ristikosta.

Ei ole, vaan tuo menetelmä on keksitty Ruotsissa jo 70-luvulla RBS-70:n kanssa vastineena jos joku joskus keksisi riittävän hyvän laservaroittimen varoittamaan lasersädettä seuraavista ohjuksista. Silloin sellaisia ei ollut ja nykyäänkin varoitus tapahtuu vasta viime hetkellä.

Vai oikein laservaroitin. Jo vuosia sitten merivoimat on kieltänyt lasermittaukset tiettyjen varustamojen aluksiin kun niiltä tulee kiukkuista noottia kun laservaroittimet alkaa soimaan kun suomalainen meritulenjohto harjoittelee. Toki olisihan se epärealistista kuvitella, että suurvallalla olis mitään laservaroittimen kaltaisia kotkotuksia käytössä...

Laseretäisyysmittari toimii aivan erilailla kuin lasersäteen seurantaan perustuva ohjus. Lähetysteho, lähetystaajuus, ja säteen muoto ovat aivan erilaiset. Merivoimien etäisyysmittarit lähettävät tuhansia kertoja isommalla teholla.

Mitä taas tulee noihin lasersäteenseuraajiin niin sen mainoslauseen pitäisi olla "ei pystytä häiritsemään millään käytössä olevalla häirintäjärjestelmällä". Kyseisten säteenseuraajien yksinkertaisin häirintä voidaan järjestää kohdistamalla lentokoneesta voimakas lasersäde ohjusta kohti jolloin heijastus rakettimoottorin palokaasuista "tukkii" ohjuksen lasersädettä lukevat sensorit.

Teoriassa moni asia on helppoa, mutta käytännössä ei. Rakettimoottori toimii vain joitakin sekunteja ja suuren osan aikaa ohjus liitää ilman rakettimoottoria. Ihan pikkuisen tehokas lasesäde saa muutenkin olla, joka tuon tekee. Jos tuollainen järjestelmä olisi koneissa, IP-hakuiset ohjukset muuttuisivat saman tien turhiksi, koska noin tehokas laser tuhoaisi helposti hakupään.

Ai noinko siellä ammattikorkeakoulussa opetettiin tieteellisen kirjoittamisen kurssilla? No ei ihme, että sen marsun kenttäkelpoiseksi saamiseen meni 10 vuotta... Brittiläistä craftmanshippiä ja suomalainen AMK inssi:heart: Priceless!

Toki onhan se hienoa, että yhden miehen sota ilmatorjuntaa vastaan jatkuu. Kerro nyt meille kaikille kuinka monta konetta on todistetusti ammuttu alas Rbs-70 järjestelmällä viimeisen 30 vuoden aikana? Kaksi Mi-8:a vai löytyykö joku höpölähde jonka mukaan iranilaiset ampui kymmeniä koneita niillä alas. Mutta onhan se kaksi paljon kun Blowpipellä on saatu pudotettua vain yksi kone vaikka ohjusta on käytetty useammassa sodassa!

Taas noita lapsellisia henkilökohtaisia hyökkäyksiäsi, kasvaisit jo aikuiseksi (huvittavasti vielä selvästi täysin olemattomilla tiedoilla). Kerropa muuten sitten, missä tuossa tekstissäni oli virhe ja perustele väitteesi. Heittelet vain huuhaa-heittoja ilman minkäänlaista asiatietoa tai -osaamista.

Lähde RBS-70:n on esimerkiksi Norman Friedmanin The Naval Institute guide to world naval weapons systems-kirja. (tuo löytyy netistäkin). Ai niin, eihän ammattikirjallisuus ole mikään hyvä lähde. Parempi kun keksitään faktat omasta päästä ja lisätään varmuuden vuoksi vielä vähän lisää.

 

[RistoJ]

Siivet lahdessä oli juttua naapurin S-400 järjestelmästä. Siinä mainittiin että ohjukset voi ohjata maaliinsa ylihorisontin näkevällä matalataajuustutkalla. Tosin silloin tutkakatve on 5 km:ä.
Suihkuohjaus tarkoittaa sitä että ohjuksessa on ruutipanoksia joita käyttämällä voidaan ohjusta ohjata vaikkei ajoainetta olisikaan jäljellä.
Suomi ei ole hankkimassa tutkasäteilyyn hakeutuvia ohjuksia.

Jos mietitään ihan teoreettisesti, niin tuo OTH-tutkan kyky on väistämättä riittämätön. Käytännössä asia on vielä vaikeampaa.

OTH-tutkan havaintotarkkuus eli tutkasolun koko on noin luokkaa 6-10 km (etäisyys) * 15 (kulma) km, jos keilan leveys on vain 0,5 astetta. Tämä vaatii vajaa 3 km levyisen tutka-antennin HF-alueella, joka on mahdollinen käytettäessä yhdistettäessä suuri määrä tutka-antenneja yhdeksi virtuaalitutkaksi. Korkeustietoa ei noilla ole mahdollista saada kuin erittäin karkealla tasolla (matalalla tai korkealla) ja sekin vaatii paljon laskentatehoa ja -aikaa.

Ongelma kapean keilan käytössä on, että maalien havaitseminen ja maalitiedon päivitysnopeus on hidasta, luokkaa useita kymmeniä sekunteja tai jopa pidempi. Nopeutta voidaan tietysti parantaa leventämällä keilaa, mutta silloin tarkkuus putoaa vastaavasti. Jos keilan leveys olisikin 5 astetta, niin maalin kulmatarkkuus putoaakin helposti luokkaan 100-200 km. Koita siinä sitten ohjata ohjusta mihinkään maaliin. Jos taas päivitysnopeus on kymmeniä sekunteja, maalin paikka voidaan arvioida vain useiden kymmenien kilometrien tarkkuudella.

Sitten tuo maalitieto pitäisi saada useiden satojen tai jopa tuhansien kilometrien päähän S-400 yksikölle. Tietysti tämä pitäisi onnistua salamannopeasti, sillä kaikki viiveet pudottavat tarkkuutta nopeasti. Lisäksi maalista ei tiedettäisi, onko se yksittäinen Hawk vai 10 Hornetia, koska tutkaruudulla näkyisi vain yksi seuranta johtuen tutkan erottelukyvystä (tai sen puutteesta) OTH-etäisyyksillä.

Eli tuo vempain kykenee kertomaan vain sen, että mihin suuntaan suunnata muut tutkat tai lähettää hävittäjät etsimään?

AWAC sitten kertoo tarkemmin maalin paikan.

Ja se maalitieto sitten saadaan salamannopeasti sille S-400 yksikölle? Onko tuollaista edes koskaan testattu?

Venäjällä ei muuten edes ole käytössä OTH-tutkaa, joka näkisi Suomeen. Sellaiset ovat järjettömän kalliita, eikä niitä ihan tuosta vaan edes perusteta. Murmanskissa oleva tutka näkee lähinnä napa-alueille ja Kaliningradissa Keski-Eurooppaan.

 

[RistoJ]

AWACSs today like E-2C Hawkeye 2000 and E-3C are capable to the detect the target of RCS = 1m2 class 250~300 km away.

And their maximal effective detection range to the fighters in the world should be:

* F-15C & Su-27 (RCS = 10~15m2): 450 ~ 600 km
* Tornado (RCS = 8 m2): 420 ~ 500 km
* MIG-29 (RCS = 5 m2): 370 ~ 450 km
* F/A-18C (RCS = 3 m2): 330 ~ 395 km
* F-16C (RCS = 1.2 m2): 260 ~ 310 km
* JAS39 (RCS = 0.5 m2): 210 ~ 250 km
* Su-47 (RCS = 0.3 m2): 185 ~ 220 km
* Rafale (RCS = 0.1~0.2 m2): 140 ~ 200 km
* F-18E (RCS = 0.1 m2): 140 ~ 170 km
* MIG-42 (RCS = 0.1 m2): 140 ~ 170 km
* EF2K (RCS = 0.05~0.1 m2): 120 ~ 170 km
* F-35A (RCS = 0.0015 m2): 50 ~ 60 km
* F/A-22 (RCS < or = 0.0002~0.0005 m2): < or = 30 ~ 45 km

Eli maximum effective detection range. Havainnosta ei saada vielä minkäänlaista torjuntaa aikaiseksi, koska maalitiedon tarkkuus on todella karkea. Seurantaetäisyydet (eli edes teoreettisen torjunnan mahdollistava) ovat merkittävästi pienemmät. Venäjällä ei muuten tietääkseni ole amerikkalaisia AWACS:ja käytössä. Modernisoidun A-50:n maksimiseurantaetäisyydeksi kerrotaan 230 km.

 

[rukkaskikka]

Venäjällä ei muuten edes ole käytössä OTH-tutkaa, joka näkisi Suomeen. Sellaiset ovat järjettömän kalliita, eikä niitä ihan tuosta vaan edes perusteta. Murmanskissa oleva tutka näkee lähinnä napa-alueille ja Kaliningradissa Keski-Eurooppaan.

Ei kai Venäjä jätä ohjuspuolustukseensa Suomen mentävää reikää? Pietarin pohjoispuolella on Lehtusin Pohjois-Atlantille suunnattu Voronezh-M. Kaliningradin tutka on Voronezh-DM (M=metri ja DM=desimetri aallonpituusalueeseen viitaten), Muurmanskin (Olenogorskin) tutka on vielä toistaiseksi näitä vanhempia malleja.