Ilmatorjunta

[kunnas]

Irakilla oli 575 ilmataisteluhävittäjää ja he saivat niillä ammuttua tasan yhden koneen alas. Ilmatorjunnalla he pudottivat lähes 40 konetta.

Irakilla oli myös yksi maailman raskaiten aseistetuista ilmatorjuntajärjestelmistä, ja siltikään se ei saanut pudotettua kuin nelisenkymmentä konetta 100 000 taistelutehtävän aikana.

Irakissa oli alueita joihin liittouman hävittäjillä ei ollut menemistä ilmatorjunnan takia. Kuten Baghdadin ydintutkimuskeskus. Sitä yritettiin tuhota 76 koneen voimin. Lopulta kohde tuhottiin kahdeksalla F-117:lla. It:llä pudotettiin sentään 40 kertainen määrä koneita hävittäjiin verrattuna.

Toisenmaailmansodan jälkeen yksikään ilma-alivoimainen ei ole saanut ilmavoimillaan merkittäviä tuloksia aikaiseksi.

Viimeksi Georgian sodassa Georgian ilmavoimien Su-25:t rynnäköivät venäläisiä vastaan loppuun saakka, vaikka venäläisillä oli pitänyt olla täydellinen ilmaherruus (kymmeniä hävittäjiä vs. Georgian 0) ja ilmatorjuntakalustoa (SA-8, SA-13, Tunguska) vaikka muille jakaa.

Itse en ole moista kuullut. Suomensotilaassa ihmeteltiin miksei Georgia hyökännyt Venäläisten kimppuun SU-25:lla.

NASAMS II:n hinnalla olisi saatu (340 +100 miljoonaa) 29-33 Pantsir-S1:ä. Niiden pystyulottuvuus on 15 km:ä kun NASAMS:n on 9-10 km. Pantsir-s1:ä olisi riittänyt pääkaupungin, lentokenttien ja etulinjan joukkojen suojaksi.

Mistä ajattelit hommata varaosia ja lisäohjuksia kriisiaikana noihin Pantsireihin? 1. murtovaraspataljoona asialle ja itänaapurin varikoista "sotasaalista"?

Varaosia pitää olla aina varastossa pieneen sotaan.

 

[Ironside Mk II]

Irakissa oli alueita joihin liittouman hävittäjillä ei ollut menemistä ilmatorjunnan takia. Kuten Baghdadin ydintutkimuskeskus. Sitä yritettiin tuhota 76 koneen voimin.

No, olihan sinne menemistä kun sinne hyökättiin. Ei se it estänyt pommituksia. Ja jos BNRC:n pommitustilastoa katsotaan:

- F-16:t tekivät iskuja yhteensä 77 koneen voimin ilmasodan päivinä 2, 3 ja 5 ja pudottivat 170 pommia
- F-111:t tekivät 7 koneen voimin yhden pommituslennon (päivä 19, 4 pommia)
- F-117:t tekivät 59 koneen voimin hyökkäyksiä päivinä 2, 3, 6, 12, 14, 19, 22, 34, 35 ja 38, pommeja pudotettiin 84.

Eli loppujen lopuksi sinne Bagdadin alueelle "joille ei ollut menemistä" lensivät käytännössä kevyet päivähävittäjät heti sodan toisena päivänä. Eipä mikään varsinainen no-go-alue, sanoisin minä.

Itse en ole moista kuullut. Suomensotilaassa ihmeteltiin miksei Georgia hyökännyt Venäläisten kimppuun SU-25:lla.

Tuota, Suomen sotilas... Lehti, jonka mukaan T-72 oli "Suomen oloihin suunniteltu" ja suositteli rintaman taisteluristeilijää, BMP-3:ea, Suomelle. Sen artikkelit kannattaa ottaa suolan kanssa.

Varaosia pitää olla aina varastossa pieneen sotaan.

Ja entäs sitten jos se sota ei olekaan "lyhyt ja voittoisa sota" vaan kestääkin kauemmin? Lisäksi kun Georgiasta puhuttiin kannattaa huomata että kyseessä olisi taas yksi venäläisvalmisteinen laite jonka valmistajamaa tuntee läpikotaisin ja on räätälöinyt sille vastatoimet. Georgiassa venäläiskoneiden pudottajana toimi Ukrainassa modifioitu SA-11, jolle venäläisillä ei ollutkaan enää off-the-shelf-vastatoimia...

 

[kunnas]

Tuntuu, että venäläisestä kalustosta pitää saada jotenkin tehtyä aivan ylivertaisia ihmeaseita vaikka sitten väkisin. Kalustolle keksitään sellaisia ominaisuuksia, joita niillä ei voi edes teoriassa olla. Hyvää kalustoa siellä on paljon, mutta eivät venäläisetkään sentään pysty fysiikan lakeja rikkomaan. Jos jossain sivustolla väitettäisiin venäläisten perustaneen ylivalonnopeudella liikkuvien yksisarvisilla ratsastavien lumimiesten armeijan arktisiin oloihin, niin varmaan sekin nieltäisiin sellaisenaan.

Viimeisin huvittava asia it-aseiden osalta oli taas vaihteeksi Suomen Sotilas-lehdessä, jossa kerrottiin, että Stinger on kovin vanhaa tekniikkaa toisin kuin venälästen Igla tai puolalaisten Grom. Kovin on kehno asiantuntemus tuon kirjoittajalla.

Myös uusimmassa ilmatorjunta lehdessä väitettiin stingeriä vanhahtavaksi.

 

[SJ]

Irakilla oli 575 ilmataisteluhävittäjää ja he saivat niillä ammuttua tasan yhden koneen alas. Ilmatorjunnalla he pudottivat lähes 40 konetta. Toisenmaailmansodan jälkeen yksikään ilma-alivoimainen ei ole saanut ilmavoimillaan merkittäviä tuloksia aikaiseksi.

Israel.

Vietnam. Pudotusluvut eivät ehkä olleet niin valtavia, mutta käsittääkseni saattohävittäjiä tarvittiin joka ikiselle pommituslennolle.

 

[Mosuri]

Viimeksi Georgian sodassa Georgian ilmavoimien Su-25:t rynnäköivät venäläisiä vastaan loppuun saakka, vaikka venäläisillä oli pitänyt olla täydellinen ilmaherruus (kymmeniä hävittäjiä vs. Georgian 0) ja ilmatorjuntakalustoa (SA-8, SA-13, Tunguska) vaikka muille jakaa.

Mahdetaanko tässä nyt vähän venyttää käsitteitä? Noin esimerkin omaisesti- NATO:lla varmasti oli ilmaherruus Kosovon sodan aikana. Ilmaherruutta tuskin horjutti se, että Jugoslavian ilmavoimat onnistuivat tekemään muutaman pommituslennon Orao koneillaan Kosovoon?

Toinen esimerkki. Useat Luftwaffen lentoyksiköt jatkoivat sotimista sodan viimeiseen päivään vuonna 1945. Niiden kyky vaikuttaa sodan kulkuun oli kuitenkin mennyt ja voidaan hyvin sanoa, että liittoutuneilla oli ilmaherruus.

Georgialaiset SU-25 lentäjät olivat varmasti rohkeita miehiä. Sodan loppuvaiheiden tuloksista voidaan olla eri mieltä, useimmat lähteet kun ovat sitä mieltä ettei noilla rynnäköillä ollut edes hidastavaa vaikutusta vihollisen etenemiseen. On myös muistettava eräät toimintaa suosivat tekijät kuten vuoristoinen maasto ja se, että venäläiset käyttivät samaa konetta.

 

[Mosuri]

Irakissa oli alueita joihin liittouman hävittäjillä ei ollut menemistä ilmatorjunnan takia. Kuten Baghdadin ydintutkimuskeskus. Sitä yritettiin tuhota 76 koneen voimin.

No, olihan sinne menemistä kun sinne hyökättiin. Ei se it estänyt pommituksia. Ja jos BNRC:n pommitustilastoa katsotaan:

- F-16:t tekivät iskuja yhteensä 77 koneen voimin ilmasodan päivinä 2, 3 ja 5 ja pudottivat 170 pommia
- F-111:t tekivät 7 koneen voimin yhden pommituslennon (päivä 19, 4 pommia)
- F-117:t tekivät 59 koneen voimin hyökkäyksiä päivinä 2, 3, 6, 12, 14, 19, 22, 34, 35 ja 38, pommeja pudotettiin 84.

Eli loppujen lopuksi sinne Bagdadin alueelle "joille ei ollut menemistä" lensivät käytännössä kevyet päivähävittäjät heti sodan toisena päivänä. Eipä mikään varsinainen no-go-alue, sanoisin minä.

Mitä tilastot kertovat??? Yhdysvaltalaiset ilmakomentajat totesivat sodan alussa, että Bagdadin alueella on niin kova ilmatorjunta, ettei siellä kannata käyttää muita miehitettyjä koneita kuin F-117:ta. (Eli sinne hyökättiin päivinä 2,3 ja 5. ja todettiin, ettei asialle kannata laitta "keveitä päivähävittäjiä".)

Myöhemmin alueella operoitiin sitten lähes pelkästään F-117 kalustolla. Poikkeuksena sitten tuo 19:sta päivän isku missä käytettiin F-111 kalustoa. Tosin siinä pudotettiin vain (sic) neljä pommia! Herää tietysti epäilys, että osastossa oli vahva edustus F-111 koneen elso versiolla. Ilmeisesti konsepti ei toiminut kun F-111 iskut loppuivat siihen ja operointia jatkettiin F-117 kalustolla.

Ydintutkimuslaitokset osoittautuivat koviksi pähkinöiksi. Parhaimmillaan niitä vastaan lähetettiin 60 koneen osastoja ilman tuloksia. Risteilyohjuksillakaan ei saatu toivottuja tuloksia. Tuloksia alettiin saada aikaiseksi vasta kun ne siirrettiin F-117 koneiden hoidettavaksi.

 

[Ironside Mk II]

Mitä tilastot kertovat??? Yhdysvaltalaiset ilmakomentajat totesivat sodan alussa, että Bagdadin alueella on niin kova ilmatorjunta, ettei siellä kannata käyttää muita miehitettyjä koneita kuin F-117:ta.

Tilastot, ja ilmavoimien toimintakertomukset, kertovat että BNRC:tä ei kannattanut pommittaa tyhmillä pommeilla. Vain 72:lla Aavikkomyrskyyn lähetetyllä F-16:lla oli LANTIRN-valmius koska prioriteetti oli F-15E:llä, ja useimmilla Falconeilla oli vain navigaatiokapseli, ei maalinosoituskapselia. Itsevalaisun puutteessa pommitukset suoritettiin tyhmillä pommeilla; yksikään F-16 ei pudottanut LGB:tä. Reaktorirakennusten kaltaiset kohteet oli helpompi tuhota 2000 naulan laserohjatuilla pommeilla ("we destroyed three out of four reactors", ensimmäisestä F-117-iskusta sanottua).

Kuitenkin kovasta ilmatorjunnasta huolimatta Bagdadin yllä lensi päivittäin kaikenlaisia lentokoneita niin "kolmen mailin kehän" kuin "rautarenkaankin" alueilla.

Poikkeuksena sitten tuo 19:sta päivän isku missä käytettiin F-111 kalustoa. Tosin siinä pudotettiin vain (sic) neljä pommia!

Koska ROE määräsi että pommit sai pudottaa vain silloin kun ei ollut pelkoa siviiliuhreista. F-117:tkin keskeyttivät monen monta iskua vain siksi että maali peittyi tai sen ympärillä oli ei-sotilaallista lössiä.

 

[Ironside Mk II]

Ilmaherruutta tuskin horjutti se, että Jugoslavian ilmavoimat onnistuivat tekemään muutaman pommituslennon Orao koneillaan Kosovoon?

Onko näistä pommituslennoista mitään uskottavaa tietoa? Ainoa artikkeli joka pikaisesti Googlella löytyi oli Wikipedian artikkeli jonka kieliasu viittaa vahvasti sinne serbien propagandamyllyyn (samaan, joka väittää että jugojen ilmatorjunta pudotti taivaalta suurin piirtein puolet koko Naton lentokalustosta).

Sodan loppuvaiheiden tuloksista voidaan olla eri mieltä, useimmat lähteet kun ovat sitä mieltä ettei noilla rynnäköillä ollut edes hidastavaa vaikutusta vihollisen etenemiseen.

Oli niillä sen verran vaikutusta, että venäläiset komentajat kiroilivat rynnäköitä. Ne kun kohdistettiin tykistöyksiköihin ja huoltosaattueisiin, ei taisteleviin yksiköihin. Sota ehti loppua ennen kuin beans & bullets -puute alkoi purra. Lisäksi on huomattavaa, etteivät venäläiset tainneet pudottaa ilmatorjunnallaan yhtään georgialaista Su-25:ttä, vaikka osastoilla oli tosiaan suojanaan Geckoja, Gophereita ja Tunguskoja. Aika hanurista tuo venäläisen super-it:n suorituskyky ja kohteena oli perstuntumalla ja ilman ECM-kalustoa lentävät rynnäkkökoneet, ei mitkään high speed/low drag -monitoimihävittäjät.

 

[Einomies1]

IT-ohjuksilla ei voi hyökätä ja tulittaa maakohteita.

Mitä! Eikös Venäläiset ole tuollaista vielä kehittäneet?! Nehän kai pystyvät ampumaan GPS satelliititkin taivaalta!
No ei kai nyt maakohteita vastaan tarvita miljardiluokan häivekonetta kun siihen riittäisi loistava SU-34 tai SU-35. Lisäksi löytyy tykistö-ohjuksia melkoinen valikoima mukaanlukien erinomainen ja tarkka Iskander-M.

Yhtälailla it:n ylivartaisuus modernissa sodankäynnissä on vakava harhaluulo ja ehdotukset mm. suomen luopumiseksi tyystin hävittäjin suoritetusta ilmapuolustuksesta ovat vailla perusteita. Perusteet pohjutuvat lähinnä epäsymmetrisiin sotiin joissa ilmasotaa ei käyty suuressa mittakaavassa kuin toisen osapuolen osalta.

Irakilla oli 575 ilmataisteluhävittäjää ja he saivat niillä ammuttua tasan yhden koneen alas. Ilmatorjunnalla he pudottivat lähes 40 konetta. Toisenmaailmansodan jälkeen yksikään ilma-alivoimainen ei ole saanut ilmavoimillaan merkittäviä tuloksia aikaiseksi.

Taidat unohtaa että sodan alkupäivinä Irak lennätti valta-osan lentokalustostaan Iraniin turvaan eikä mitään keskitettyä hävittäjätorjuntaa nähty Irakin osalta. Muutama yksittäinen Mig lenteli liittouman koneita vastaan ja ilman taistelunjohtoa sekä valvontatutkien apua (koska niitä häirittiin voimakkaasti).

Lisäksi AH-64 osasto "Normandian" isku Irakin rajan tuntumassa olevia ilmavalvontatutkia (2 kpl) vastaan teki liittouman ilmahyökkäyksen mahdolliseksi yllättäen Irakilaiset täysin.

Irakin tiedustelujohtaja Wafiq Al-Samarrai kertoi eräässä dokumentissa että ilmasodan alettua, hävittäjillä oli torjuntakäsky mutta tutkat olivat pimeinä. Samoin ilmatorjunta joka paahtoi sokkona Bagdadin taivaalle 60:llä ohjuspatterilla ja 3000 it-tykillä. Eivät siltikään osuneet Stealth-koneisiin jotka eivät voineet edes väistellä Bomb-runissa.

Lukumäärät sodassa eivät korvaa taktista taitoa ja uskallusta. Sadoista hävittäjistäkään ei ole hyötyä jos ilmapuolustus kokonaisuutena on heikko ja haavoittuva. Lisäksi niillä lentäjilläkin pitäisi olla taitoa ja komentajilla viekkautta...jne.

 

[Mosuri]

Ilmaherruutta tuskin horjutti se, että Jugoslavian ilmavoimat onnistuivat tekemään muutaman pommituslennon Orao koneillaan Kosovoon?

Onko näistä pommituslennoista mitään uskottavaa tietoa? Ainoa artikkeli joka pikaisesti Googlella löytyi oli Wikipedian artikkeli jonka kieliasu viittaa vahvasti sinne serbien propagandamyllyyn (samaan, joka väittää että jugojen ilmatorjunta pudotti taivaalta suurin piirtein puolet koko Naton lentokalustosta).

No esimerkiksi tälläistä "serbi propagandaa" löytyi noin 30 sekunnin tutustumisella. Ne pienet numerot siellä lauseiden perässä on ns. viitteitä.

http://www.nytimes.com/1999/04/24/world/crisis-balkans-air-threat-nato-s-reach-yugoslavia-s-treetop-war.html

Aikaisemmin Bosnian sodan aikana Orao koneilla onnistuttiin tekemään ilmahyökkäyksiä muslimien kohteisiin vaikka läntiset ilmavoimat valvoivat lentokieltoa. Suomalaisissa lehdissä noita hyökkäyksiä uutisoitiin "Serbit rikkoivat lentokieltoa ja pommitus ammustehtaaseen vaati siviiliuhreja."

Sodan loppuvaiheiden tuloksista voidaan olla eri mieltä, useimmat lähteet kun ovat sitä mieltä ettei noilla rynnäköillä ollut edes hidastavaa vaikutusta vihollisen etenemiseen.

Oli niillä sen verran vaikutusta, että venäläiset komentajat kiroilivat rynnäköitä.

Ai oikein kiroilivat! Onkos nämä venäläiset komentajat sun kalakavereita vai mistä noi tiedot on peräisin?

 

[Ironside Mk II]

No esimerkiksi tälläistä "serbi propagandaa" löytyi noin 30 sekunnin tutustumisella. Ne pienet numerot siellä lauseiden perässä on ns. viitteitä.

Niin, ja tuollakaan ei mainita mitään kouriintuntuvaa: esimerkiksi ei kohteita poislukien pakolaiskolonnien pommitukset (jotka eivät muuten ole mitään KLA:n puolustettuja asemia, saati sitten SA-8:lla ja Tunguskoilla suojattuja sotilaskohteita), ja mainitaan erikseen että serbien lentojen pitää olla kullinluikauksen mittaisia pyrähdyksiä ettei tule ohjuksesta.

Aikaisemmin Bosnian sodan aikana Orao koneilla onnistuttiin tekemään ilmahyökkäyksiä muslimien kohteisiin vaikka läntiset ilmavoimat valvoivat lentokieltoa.

Deny Flight ei ollut täysimittainen sota vaan valvontatehtävä, ja senkin aikana ROE kielsi Natoa hyökkäämästä serbikoneiden kimppuun Serbian alueella. Ja sittenkin nähtiin uutisia, joissa pari F-16:tta pudottaa yhteensä viisi serbikonetta kahdeksaan tehtävään lähteneistä, jne. Ei hyvä hyöty/tappio-suhde.

Onkos nämä venäläiset komentajat sun kalakavereita vai mistä noi tiedot on peräisin?

Voi kuule ihan sellaisista lähteistä kuin esimerkiksi Zvezda-televisiokanava jossa haastateltiin venäläisiä upseereita.

 

[Mosuri]

No esimerkiksi tälläistä "serbi propagandaa" löytyi noin 30 sekunnin tutustumisella. Ne pienet numerot siellä lauseiden perässä on ns. viitteitä.

Niin, ja tuollakaan ei mainita mitään kouriintuntuvaa: esimerkiksi ei kohteita poislukien pakolaiskolonnien pommitukset (jotka eivät muuten ole mitään KLA:n puolustettuja asemia, saati sitten SA-8:lla ja Tunguskoilla suojattuja sotilaskohteita), ja mainitaan erikseen että serbien lentojen pitää olla kullinluikauksen mittaisia pyrähdyksiä ettei tule ohjuksesta.

Aikaisemmin Bosnian sodan aikana Orao koneilla onnistuttiin tekemään ilmahyökkäyksiä muslimien kohteisiin vaikka läntiset ilmavoimat valvoivat lentokieltoa.

Deny Flight ei ollut täysimittainen sota vaan valvontatehtävä, ja senkin aikana ROE kielsi Natoa hyökkäämästä serbikoneiden kimppuun Serbian alueella. Ja sittenkin nähtiin uutisia, joissa pari F-16:tta pudottaa yhteensä viisi serbikonetta kahdeksaan tehtävään lähteneistä, jne. Ei hyvä hyöty/tappio-suhde.

Onkos nämä venäläiset komentajat sun kalakavereita vai mistä noi tiedot on peräisin?

Voi kuule ihan sellaisista lähteistä kuin esimerkiksi Zvezda-televisiokanava jossa haastateltiin venäläisiä upseereita.

Kaikista huvittavinta on, että juuri Sinä et pysty näkemään metsää puilta. Serbian lillukanvarret on ihan samanlaisia lillukanvarsia kuin georgian lillukanvarret. Georgian ilmavoimien rynnäköinti ei toiminut kunnolla eikä se pystynyt merkittävästi vaikuttaman sotatapahtumiin Georgian lyhyttä hyökkäysvaihetta lukuunottamatta.

Sulla tuntuu hyviä selityksiä riittävän. Kannattaa esim. tuon Persianlahden kahinan osalta lukea ihan ensimmäiseksi vuonna 1993 julkaistu raportti ilmavoimien suunnittelusta ja toiminnasta. On luettavissa FAS:in sivuilta. Postailet sivustolle kaikennäköisiä väitteitä ja sitten vielä käyttäydyt ylimielisesti kun kysytään lähteitä! Muistutan vain miten kävi aikoinaan brittiläisiä ammattisotilaita käsitelleessä ketjussa.

 

[Ironside Mk II]

Georgian ilmavoimien rynnäköinti ei toiminut kunnolla eikä se pystynyt merkittävästi vaikuttaman sotatapahtumiin Georgian lyhyttä hyökkäysvaihetta lukuunottamatta.

Rynnäköinti vaikutti niin paljon että venäläiset komentajat valittivat sitä telkussa asti, ja unohdat autuaasti sen että Georgian sota kesti vain muutaman päivän. Sinä aikana ei alle tusinalla Su-25:lla kovin isoa sortie ratea edes saada.

vuonna 1993 julkaistu raportti ilmavoimien suunnittelusta ja toiminnasta. On luettavissa FAS:in sivuilta.

Olen lukenut jumalattoman määrän palstamillimetrejä Aavikkomyrskystä, ilmavoimien yksiköiden AAR-kokoomia, jopa muistelmia. Lopputulos on se, että väite Bagdadista jonain no-go-alueena on puhdasta puppua.

Postailet sivustolle kaikennäköisiä väitteitä ja sitten vielä käyttäydyt ylimielisesti kun kysytään lähteitä!

Ai jaa, herra "kalakavereitako ne ovat"? Minähän sanoin suoraan että katselin sodan aikana sitä helvatun Zvezda-kanavaa.

Muistutan vain miten kävi aikoinaan brittiläisiä ammattisotilaita käsitelleessä ketjussa.

Muistan kyllä. Olit muun muassa toivottamassa minua muuttamaan ulkomaille koska minulla on ulkomaalainen vaimo ja olen asunut ulkomailla.

 

[RistoJ]

Viimeisin huvittava asia it-aseiden osalta oli taas vaihteeksi Suomen Sotilas-lehdessä, jossa kerrottiin, että Stinger on kovin vanhaa tekniikkaa toisin kuin venälästen Igla tai puolalaisten Grom. Kovin on kehno asiantuntemus tuon kirjoittajalla.

Myös uusimmassa ilmatorjunta lehdessä väitettiin stingeriä vanhahtavaksi.

Aika erikoista jos noin on. Kuten olen jo aiemmin todennut, Igla ja Stinger ovat ihan yhtä vanhahtavia tai uusia versiosta riippuen.

Perus-Stinger on hyvin samanlainen kuin Igla-1 eli meikäläisittäin ItO86. Niiden kehitys alkoi melkein tismalleen samaan aikaan ja palveluskäyttöön ne tulivat myöskin hyvin samoihin aikoihin, Stinger vain pari vuotta Iglaa aikaisemmin.

Stinger-POST taas on ominaisuuksiltaan melkein tismalleen samanlainen kuin Igla eli ItO86M. Molempien kehitys ja palvelukseenotto tapahtui myös hyvin samoihin aikoihin 80-luvun puolessa välissä.

Stingeristä tuli 80-luvun lopussa sitten versio nimeltä Stinger-RMP, joka on vähän kehittyneempi kuin aiemmat Iglat tai Stingerit. Iglojen etuna Stingereihin oli se, että ampujan ei tarvitse ottaa ennakkoa, vaan se on automaattinen.

90-luvun puolen välin jälkeen tuli käyttöön nykyinen Stinger Block 1, joka vastaa täysin Igla-S mallia, joka tuli Venäjällä käyttöön 2000-luvun alkupuolella. Ero käyttöönottoajassa johtuu lähinnä rahapulasta, joka viivytti kehitystyötä. Muuten Igla-S olisi varmasti tullut aikaisemmin käyttöön. Igla-S:n etuna on herätesytytin, jota Stingerissä ei ole, mutta Stingerin ohjausjärjestelmä on vastaavasti kehittyneempi. Muuten molemmat ovat loppujen lopuksi vain vähän jatkokehiteltyjä malleja ensimmäisistä Igloista ja Stingereistä. Hakupäiden herkkyyttä ja logiikkaa on hiottu, mutta perustaltaan ne ovat ennallaan. Miksipä muuttaakaan hyvin toimivaa ratkaisua, kun merkittävää parannusta ei saa ennen siirtymistä selvästi kalliimpaan tekniikkaan (kuvantaviin lämpöhakupäihin, kuten Stinger Block 2:ssa oli tarkoitus).

Mikään fakta ei tue sitä, että Stinger olisi vanhentunut Iglaan verrattuna. Samoihin aikoihin käyttöön tulleet versiot ovat ominaisuuksiltaan hyvin yhtenevät. Meille nyt tarjotut versiot eli Igla-S ja Stinger RMP Block 1 ovat ihan yhtä moderneja.

 

[Hande]

Myös uusimmassa ilmatorjunta lehdessä väitettiin stingeriä vanhahtavaksi.

Aika erikoista jos noin on. Kuten olen jo aiemmin todennut, Igla ja Stinger ovat ihan yhtä vanhahtavia tai uusia versiosta riippuen.

Sinällään ihan loogista, kun molemmissa lehdissä touhuaa sama kirjoittaja, eli Pauli Thomenius. Tarkka sanamuoto Ilmatorjunta-lehdessä muten oli "ehkä hieman vanhahtava" ja koko juttu oli enemmän kevyt uutiskatsaus maailman ohjusmarkkinoista, kuin syväanalyysi Stingerin ominaisuuksista.

 

[SJ]

Jotenkin veikkaan, että Stingeri ei tule valituksi, koska siinä ei ole herätesytytintä.

 

[JOKO]

Jotenkin veikkaan, että Stingeri ei tule valituksi, koska siinä ei ole herätesytytintä.

Hä? Eikös niitä jo tilattu?

 

[SJ]

Jotenkin veikkaan, että Stingeri ei tule valituksi, koska siinä ei ole herätesytytintä.

Hä? Eikös niitä jo tilattu?

Tietääkseni jenkeiltä on vasta kyselty, että olisikos vientilupa mahdollinen.

 

[Mosuri]

vuonna 1993 julkaistu raportti ilmavoimien suunnittelusta ja toiminnasta. On luettavissa FAS:in sivuilta.

Olen lukenut jumalattoman määrän palstamillimetrejä Aavikkomyrskystä, ilmavoimien yksiköiden AAR-kokoomia, jopa muistelmia. Lopputulos on se, että väite Bagdadista jonain no-go-alueena on puhdasta puppua.

Eli ilmasodankäynnin historian uudelleenkirjoittaminen jatkuu. Kuten sanottua "Hevosen voi viedä lähteelle, mutta sitä ei voi pakottaa juomaan..".

Oma suhteeni noihin tapahtumiin on vähän erilainen. Kun itse palvelin Suomen raskaassa nuo tapahtumat olivat vain muutaman vuodn takaisia ja toimivat esimerkkitapauksina kun ilmasodankäynnin ihmeellisyyksiä koulutettiin isänmaalliselle lihalle.

No mitä sieltä historian hämäristä löytyy koskien Bagdadia, F-117 koneita ja aina yhtä seksikkäitä "päivähävittäjiä"?

"The first two attacks on Baghdad were to have formed the prelude to
one of the more interesting episodes in the war: Package Q. This
attack was the largest of the war and did in fact represent an attempt to
strike a powerful blow to enemy defenses. Nevertheless, the raid illustrates
how a number of small incidents-or frictions-none of which by
themselves necessarily serious, can contribute to a less than
satisfactory outcome: in this case the loss of two F-16s.
The Master Attack Plan called for seventy-two F-16s to attack
targets lying on an axis from southeast to northwest across Baghdad in
the heart of Iraqi defenses. The package commander and most of the
aircraft came from the 388th Tactical Fighter Wing (Provisional), but
some aircraft came from the 401st Fighter Wing. In the last chapter we
described how Package Q moved out from its bases to link up with
tankers on tracks running up to the border. Shortly after 1300, the first
aircraft began to roll and the complex ballet to assemble the package
began. Each section within the package had received a mission
number and call sign. Each mission cell would consist of up to eight
aircraft, but smaller numbers of aircraft could make up a mission cell,
depending on the target. All of the various pieces need careful
coordination in order for the operation to function effectively.

Unfortunately, full coordination and planning did not take place for
this mission. The Air Tasking Order reached mission commanders so
late that some of those who led missions on 19 January received a brief
outline of the day's mission upon landing after an exhausting day's
flight on 18 January. When mission commanders from the 401st
began coordinating their portion of the mission on the morning of 19
January, they discovered certain crucial changes had taken place
during the night. Their original target-as with much of the rest of the
attack-had been the nuclear research facility southeast of Baghdad.
But overnight, the Air Tasking Order had changed their target to three
major sites in downtown Baghdad.

A major employment problem in the revised tasking was the fact
that F-16s would begin striking targets in southeast Baghdad and then
work their way through increasingly alerted defenses to the heart of the
enemy capital. Such an approach would maximize the exposure of the
F-16 train to enemy air defenses; however, it was too late to change the
order in which the mission subsets would attack targets. So little time
existed between the arrival of the Air Tasking Order and launch time
that neither the package commander nor his mission commanders
could change the order of the attack. In fact, it is not clear how it was
determined that the package would attack targets from southeast to
northwest-outside of the fact that that was the fashion in which the
Master Attack Plan had listed the targets. There was time to
coordinate the raid with the units at other bases, but that time was
hardly optimum.

For the crews, the mission appeared risky, but within safety margins;
their feeling was that earlier SEAD packages had attrited enemy
capabilities and that the SEAD allocated would be sufficient to suppress
the remaining defenses. Because of distances and fuel consumption,
the F-4Gs could carry only two HARMs; moreover they would not have
much time in the target area because of their high fuel usage. The F-
16s were also heavily loaded, carrying two Mark-84s, two external fuel
16s were also heavily loaded, carrying two Mark-84s, two external fuel
tanks, two air-to-air missiles, ninety bundles of chaff, and fifteen
flares.

Link-up and refueling with the tankers ran into problems. There
was bad weather along the tanker tracks, and the tankers approached
the release point too early. Consequently, they throttled back to
minimum speed, which in turn seriously affected the accompanying
fighters. The F-16s were soon close to stalling out, and some had to
light afterburners just to stay airborne; four fighters coming off the last
tanker fell so far behind that their mission commander ordered them to
return to base.

Fortunately, as the package reached Iraqi airspace, it broke out into
the open. But Iraqi gunners greeted the Americans with a couple of
high-altitude shots in the middle of several formations. Not
surprisingly, there were difficulties in communicating among mission
groups in the package; the mission commander of the flight attacking
downtown Baghdad estimated that he received approximately 80
percent of the calls. Adding to the excitement of the flak exploding
below, the Iraqis threw 100-mm shells into the formations. From the
moment the package approached Baghdad's air defenses, the Weasels
engaged enemy SAM sites. However, there was a problem with the
Weasels allocated to the mission; either because of fuel, timing, or the
decision of the package commander, not all appear to have made it to
Baghdad; moreover, some Weasels did not fire all their HARMs, which
suggests that they had to leave because of fuel problems.
Approaching their targets, the “downtown” aircraft (flying F-16s
with newer model engines) passed F-16s on the way to, rolling in on,
and leaving targets-all in a hostile environment. As Maj. John Nichols
rolled in to strike his target, the Iraqi Air Force Headquarters, he heard
the Weasels call that they were leaving. Unfortunately, cloud cover
obscured the target; Nichols rolled off to turn to an alternate target, an
oil refinery which was under attack by a portion of his formation.

Up to this point, the Iraqis had fired most of their SAMs ballistically.
Within a short time of the Weasel call that they were leaving, SAMs
directly engaged Nichols' flight. Many SAMs were now guided and most
of his flight had to take evasive action, which included “last ditch
maneuvers” such as jettisoning fuel tanks and bombs. Approximately
half of the flight struck the oil refinery; others were en route to
alternate targets when SAMs engaged and forced them to jettison ordnance.
SAMs hit one F-16 just as the last bombs were striking the oil
refinery. As the flight egressed Baghdad, evading SAMs, another missile
impacted near another F-16. Both aircraft were lost, but their pilots did
survive the war. In all, the participants in the wild ride over the capital
counted twenty SAMs in the air; one pilot dodged no fewer than six.
A mission report from the 388th Tactical Fighter Wing whose
aircraft attacked the nuclear facilities south east of Baghdad suggests
the fierceness of the Iraqi response.

The unit history of the 614th Fighter Squadron (of the 401st Fighter
Wing) also records the intensity of the enemy's response.

The excitement for the survivors did not end when they left Baghdad.
To bring an end to their day, a couple of MiG-29s started closing
toward the rear of the F-16s as they exited the capital's environs; the F-
15 top cover had apparently left with the Weasels. Nevertheless, all the
F-16s had to do was turn on the MiGs, and the Iraqis ran. By the time
that the F-16s approached the border some were almost out of fuel.
One fighter would have crashed short of Coalition territory had not a
KC-135 tanker from the Kansas National Guard crossed over into
enemy territory. When the F-16 began refueling in Iraqi territory, it
had only 800 pounds of fuel on board-in the words of the wing
commander, flying as a wingman, “an eye-watering situation.”15
Obviously, no one factor caused the loss of two F-16s and the
possible loss of others. Rather a series of frictions-the lateness of the
Air Tasking Order, not enough coordination time, a tactical approach
that provided the Iraqis considerable warning, fuel problems for the
Weasels and other aircraft, bad weather, insufficient attrition of the
defenses-combined to create a dangerous situation, one ultimately
catastrophic for two aircraft.

There were a number of crucial lessons from Package Q. The most obvious was that enemy defenses in Baghdad remained lethal;consequently, it was not worth the risk to send conventional packages
into the heart of those defenses, especially when F-117s could strike
such targets with little risk. This was entirely the result of its stealthy
qualities, which its precision-guided munition capabilities magnified.
Consequently, enemy defenses never put F-117s in the position where
they had to jettison bombs over populated areas, and the chances of
civilian casualties that would allow Saddam to manipulate the
American media were considerably lessened.
There was, however, a crucial operational turn that the mission's
failure caused. Glosson and his planners had hoped that destruction or
at least degradation of Baghdad's air defenses would allow them to run
large packages of F-16s into the capitol's environs during the daytime.
Their targets, as on the morning of day three, would have been the
larger command headquarters and symbols of the regime, such as those
of the Bacth Party, Republican Guard, and Military Intelligence. Most
of these structures were so big that F-16s, even though less accurate,
could hit such targets with a fair probability of success. As symbols of
the regime, the destruction of such headquarters would have major
political and military effects.

The difficulties, however, into which Package Q ran, as well as the
potential of inadvertent bomb release by aircraft under SAM attack,
caused Horner and his planners to decide against sending any more F-
16 packages against downtown Baghdad.18 What speaks well for the
American leadership in this air war was the fact that it did not repeat
Package Q to prove some doctrinal beliefs of the high command at the
expense of aircrew lives. American air commanders adapted to the
situation as it was. There would be no more conventional packages
into the heart of Iraqi defenses. "

Lähde: Gulf War Air Power Survey

 

[kunnas]

Jotenkin veikkaan, että Stingeri ei tule valituksi, koska siinä ei ole herätesytytintä.

Itsekkin luulin että sellainen pikkuasia kuin että NASAMS II patterista lentää pommikoneella yli estäisi sen hankinnan mutta väärässä olin. :lanssi: