Ilmatorjunta

Must have:
- kehittynyt tutkavalvonta/maalinosoitus+ohjausjärjestelmä suurella luotettavuudella ja pitkälle viedyllä automaatiolla.
- integraatio muuhun ilmatilankuvaan nopea ja varma
- suuri määrä samanaikaisia torjuntoja 360 asteen säteellä suojattavasta alueesta= korkea tulinopeus
- korkeatorjunnat mahdollisia ~16 km korkeudelle ainakin 10 + km säteellä TEL
- ohjusten hinta kilpailukyinen, joka mahdollistaa kohtalaisen varautumisen rajallisella budjetilla
- helppo ja turvattu päivitettävyys
- erinomainen kyky torjua matalalla lentävät maalit maalla ja merellä

ihan kivat:
- ulkoinen maalinosoitus esim. AEW-koneelta tai hävittäjältä
- pintatorjuntakyky
- täysin passiivinen toimintakyky
Lainan tää uudelleen, onko jolla systeemillä kaikki ne mitä kirjoittit?
 
No sepä hyvä. On muitakin perusteita kuin hinta-laatu suhde. Ehkä Barak ei ollut tarpeeksi kypsä merilavetteihin ja se ei ole yhtä laajasti käytössä kuin ESSM.
Maasijoitteisena ilmatorjuntajärjestelmänä (alue-it) se voi olla taas parempi kuin moni muu.

Veikkaisin vahvasti kypsyyteen liittyviä syitä. Muistetaan että NASAMS kaupassa oli ehtona, että ehdokkaat ovat käytössä valmistaja valtion lisäksi ainakin yhdellä muulla asiakkaalla. Tämä karsi muistaakseni ainakin muutaman ehdokkaan.
 
Ilmatorjunnalle suunnitellaan parhaillaan korkeatorjuntakykyä ja alueellista kattavuutta, eli uusia nimikkeitä on tulossa. Pohjanmaa-luokka ei ehkä ole kaikkein todennäköisin lavetti näiden kykyjen rakentamiselle, mutta selkeästi alusluokan kasvumahdollisuuksiin kuuluu myös pitkän kantaman ilmatorjuntaohjukset.
Häh?! Missä niin lukee? Keksitkö ihan itse tuon? Noiden ohjusten käyttäminen ylipäätään vaatii AEGIS- taistelujärjestelmän, jota ei meillä ole eikä tule. Se on ihan vitun kallis ja tarkoitettu isompiin paatteihin. SM-2 Block IIIA & B käyttävät puoli-aktiivista tutkahakua ja B-versiossa on myös IR loppuhakeutumista parantamaan. SM-6 on uudempi ja siinä on myös aktiivinen moodi eli TDD-tutka.

Tämä käsittämätön Pohjanmaa-luokan paisuttelu superfregattina on suur-suomi fantasiaa, jota täällä foorumilla eräät elättelevät. Se on kaukana todellisuudesta.
Kuten juuri kirjoitin, matalalla lentävät maalit ovat NASAMS:n ulottuvilla. Risteilyohjusuhkaasi pystytään vastaamaan jo nykyisellään.
Jos luit kommenttini kunnolla, painotin että korkeatorjunnan lisäksi olisi hyödyllistä että voisimme torjua edes pk-seudulla niitä ohjuksia laukovia lavetteja = lentokoneita. Ohjusten torjunta on tärkeää ja sitä pitää olla, mutta on paljon tehokkaampaa ampua se ohjuksia rahtaava kone alas kaikkineen, kuin ammuskella sen pykäämä munia. Pommareita ja koneita ei ole niin paljon varaa menettää kellään kuin ohjuksia.
Kysymys kuuluu, saako NASAMS:lle järkevällä tapaa tarpeeksi ulottuvuutta. Järjestelmän nykyiset ohjuslavetit ja tutkat sopivat heikosti monin verroin suorituskykyisemmän ohjuksen pariksi. Riittääkö AMRAAM-ER vai halutaanko enemmän?
Saa. Siihen on pidemmän kantaman puikko joka sopii lavettiin ja se on järkevää. Se ei kuitenkaan riitä tuomaan todellista kaukotorjuntaa tyyliin SAMP/T meille. Köyhän voi olla tyytyminen kompromissiin mutta se korostaa sitä itseään.
En toki yhtään hämmästy, jos rahan puutteessa AMRAAM-ER katsotaan ratkaisuksi. Toisaalta joku saattaisi haluta enemmänkin, jos lavetteja on tarkoitus pudotella myös 30-, 40- ja 50-luvuilla. Yli 100 kilometrin kantaman liitopommit nimittäin ovat jo arkipäivää.
Noi 100 km liitopommit on toki enemmän länsimaiden tekniikkaa, mutta hypersoonisten aseiden kehitys on jotain mihin pitää vastata. Venäjällä näitä kehitetään vauhdilla ja sieltä löytyy jo nyt Kalibr- ja KH 101 ohjuksia, joiden kantama on 2000-3000 km. Keskimatkan KH 59 sarjan ilmastalaukaistavia ohjuksiakin on paljon, jotka kantavat parhaimmilaan maakohteita vastaan yli 100 km.
 
"Häh?! Missä niin lukee? Keksitkö ihan itse tuon? Noiden ohjusten käyttäminen ylipäätään vaatii AEGIS- taistelujärjestelmän, jota ei meillä ole eikä tule. Se on ihan vitun kallis ja tarkoitettu isompiin paatteihin. SM-2 Block IIIA & B käyttävät puoli-aktiivista tutkahakua ja B-versiossa on myös IR loppuhakeutumista parantamaan. SM-6 on uudempi ja siinä on myös aktiivinen moodi eli TDD-tutka"

SM-perheen ohjusten käyttäminen EI vaadi Aegis-järjestelmää. Esim De Zeven Province- ja F-124-lk:n alukset ampuvat SM-2Block IIIA -ohjuksia ja ne ovat varustettu Thales/ Atlas Elektronik SEWACO CMS:llä (TACTICOS vientituotteena). Kyse on vähän jostakin muusta... Asiaa ei voi enempää kommentoida. Mutta ei kannata kirjoitella, jos ei asiasta tiedä.
 
Häh?! Missä niin lukee? Keksitkö ihan itse tuon? Noiden ohjusten käyttäminen ylipäätään vaatii AEGIS- taistelujärjestelmän, jota ei meillä ole eikä tule. Se on ihan vitun kallis ja tarkoitettu isompiin paatteihin. SM-2 Block IIIA & B käyttävät puoli-aktiivista tutkahakua ja B-versiossa on myös IR loppuhakeutumista parantamaan. SM-6 on uudempi ja siinä on myös aktiivinen moodi eli TDD-tutka.

Tämä käsittämätön Pohjanmaa-luokan paisuttelu superfregattina on suur-suomi fantasiaa, jota täällä foorumilla eräät elättelevät. Se on kaukana todellisuudesta.

Aegis ei ole mikään vaatimus isompien ohjusten käyttöön. Esimerkiksi SM-2 on käytössä aluksissa, jotka eivät ole Aegista nähneetkään. Mainittakoon esimerkkinä Hollannin De Zeven Provincien. SM-2:sta on myös kehitteillä IIIC-versio, jossa tulee olemaan sama hakupää kuin SM-6:ssa.

Jos luit kommenttini kunnolla, painotin että korkeatorjunnan lisäksi olisi hyödyllistä että voisimme torjua edes pk-seudulla niitä ohjuksia laukovia lavetteja = lentokoneita. Ohjusten torjunta on tärkeää ja sitä pitää olla, mutta on paljon tehokkaampaa ampua se ohjuksia rahtaava kone alas kaikkineen, kuin ammuskella sen pykäämä munia. Pommareita ja koneita ei ole niin paljon varaa menettää kellään kuin ohjuksia.

Elämme vissiin eri maailmassa, sillä minun maailmassani korkeatorjuntaan kuuluu nimenomaan niiden laukovien lentokoneiden torjunta. Korkealtahan sellainen laukaisee pomminsa, jos niille haluaa maksimaalisen kantaman.

Saa. Siihen on pidemmän kantaman puikko joka sopii lavettiin ja se on järkevää. Se ei kuitenkaan riitä tuomaan todellista kaukotorjuntaa tyyliin SAMP/T meille. Köyhän voi olla tyytyminen kompromissiin mutta se korostaa sitä itseään.

AMRAAM-ER?

Noi 100 km liitopommit on toki enemmän länsimaiden tekniikkaa, mutta hypersoonisten aseiden kehitys on jotain mihin pitää vastata. Venäjällä näitä kehitetään vauhdilla ja sieltä löytyy jo nyt Kalibr- ja KH 101 ohjuksia, joiden kantama on 2000-3000 km. Keskimatkan KH 59 sarjan ilmastalaukaistavia ohjuksiakin on paljon, jotka kantavat parhaimmilaan maakohteita vastaan yli 100 km.

Tekniikka on ollut olemassa jo kauan. JSOW viime vuosituhannelta, SDB I, Etelä-Korealla on jokin oma virityksensä... Tämä ei ole huipputeknologiaa, vaan täsmäpommi, jolle on laitettu selkään siivet. Pitää olettaa, että sellaisia voi tulla myös naapurista. Paljon helpompaa sellaisen rakentaminen on kuin vaikkapa Iskanderin.

Ohjukset ovat kalliita torjua, kuten aiemminkin mainitsit. Toisaalta varsinkin ne hypersooniset ovat aseita, joita on myös kallista rakentaa. En keskittyisi liiaksi niiden torjuntaan, ennemmin loisin kykyä vastaavaan hyökkäykseen naapurin puolelle.
 
SM-2 otettiin muutenkin alkujaan käyttöön jo ennen Aegis-aikaa.
Aegiksesta on muuten olemassa myös pienempiä, jopa korvettitason versioita. Pienimpiä versioita ei tosin koskaan ole saatu kaupaksi. Liekö se ollut meillekin tarjolla.
 
SM-2 otettiin muutenkin alkujaan käyttöön jo ennen Aegis-aikaa.
Aegiksesta on muuten olemassa myös pienempiä, jopa korvettitason versioita. Pienimpiä versioita ei tosin koskaan ole saatu kaupaksi. Liekö se ollut meillekin tarjolla.

Miten korvettitason versio eroaa esim. Fridtjof Nansen -luokan ratkaisusta?
 
Siinä olisi ollut tutkana SPY-5, joka on kutistettu versio SPY-1:stä (kolme antennia neljän sijaan). Lisäksi jossain välissä on tarjottu myös SPY-1K:ta, jonka olisi pitänyt sopia korvetteihin: en tiedä onko se sama kuin SPY-5, vai joku toinen pienennetty kehitelmä.
 
Mielenkiintoista. Korkeusulottuvuus säilyy hyvin kantaman äärirajoille asti. Onko tämä tyypillistä ilmatorjuntaohjuksille?

Pääsääntöisesti kiinteää polttoainetta käyttävät ohjukset voivat lentää joko korkealle ja lähelle tai kauas ja matalalle. En oikein usko, että kukaan on onnistunut ylittämään peruskinematiikan lainalaisuuksia, Pl ehkä markkinointihenkilöstö.
 
Pääsääntöisesti kiinteää polttoainetta käyttävät ohjukset voivat lentää joko korkealle ja lähelle tai kauas ja matalalle. En oikein usko, että kukaan on onnistunut ylittämään peruskinematiikan lainalaisuuksia, Pl ehkä markkinointihenkilöstö.
Entä jos ilmoitetut kantomatkat tai korkeusulottuvuudet eivät ole äärimmäisiä, tai niitä rajoittaa jotkin muut tekijät kuin kinematiikkaan liittyvät syy?
 
Hyvä pointti, eli jos esim ed viitatussa esimerkissä kantama ja korkeusulottuvuus pitävät oikeasti paikkansa, niin se tarkoittaa sitä, että todelliset suoritusarvot ovat ilmoitettua paljon paremmat!

Olisiko merkitystä tällä:
To achieve greater range, a dual-pulse solid rocket motor is added, where the secondary pulse of energy as the missile nears the target extends flight time. It also combines the seeker and fuse into an integrated sensor and fusing system to make room for the new motor. [Wikipedia, Derby)

Tarkoita tuota Dual-pulse juttuu.
 
Seuraava on eräisiin lähteisiin perustuva oma käsitykseni asiasta, ei varmasti ainut totuus ja moni muuttuja vaikuttaa.

Jos ohjuksen lentoprofiili on ns. loftaava, kantamakäyrä on suunnilleen kuvassa esitetyn mukainen. Osuakseen matalalla lentävään kohteeseen ohjuksen täytyy lentää keskimäärin paljon matalammalla mm. jotta lentoaika pysyy kohtuullisena ja lopussa ohjuksella on vielä energiaa liikehtiä. Matalalla lentäminen syö ohjuksen energiaa vähintään yhtä paljon kuin se saa hyötyä liusta lennon loppuvaiheessa.

Näinkään kinemaattisesti kantamakäyrän ylärajasta ei tule ihan noin tasainen kuin kuvaajissa on esitetty, mutta on mahdollista että kinematiikan lisäksi joku muu seikka rajaa korkeusulottuvuutta.

Lopuksi on kuitenkin muistettava, että markkinointiosaston piirtämiä nuo kuvat kuitenkin ovat.
 
Olisiko merkitystä tällä:
To achieve greater range, a dual-pulse solid rocket motor is added, where the secondary pulse of energy as the missile nears the target extends flight time. It also combines the seeker and fuse into an integrated sensor and fusing system to make room for the new motor. [Wikipedia, Derby)

Tarkoita tuota Dual-pulse juttuu.

Hyvinkin mahdollista.
 
Seuraava on eräisiin lähteisiin perustuva oma käsitykseni asiasta, ei varmasti ainut totuus ja moni muuttuja vaikuttaa.

Jos ohjuksen lentoprofiili on ns. loftaava, kantamakäyrä on suunnilleen kuvassa esitetyn mukainen. Osuakseen matalalla lentävään kohteeseen ohjuksen täytyy lentää keskimäärin paljon matalammalla mm. jotta lentoaika pysyy kohtuullisena ja lopussa ohjuksella on vielä energiaa liikehtiä. Matalalla lentäminen syö ohjuksen energiaa vähintään yhtä paljon kuin se saa hyötyä liusta lennon loppuvaiheessa.

Näinkään kinemaattisesti kantamakäyrän ylärajasta ei tule ihan noin tasainen kuin kuvaajissa on esitetty, mutta on mahdollista että kinematiikan lisäksi joku muu seikka rajaa korkeusulottuvuutta.

Lopuksi on kuitenkin muistettava, että markkinointiosaston piirtämiä nuo kuvat kuitenkin ovat.
Viimeinen lause on tärkein.
 

Japan halts anti-missile Aegis Ashore as costs soar past $2bn
A symbol of stronger Tokyo-Washington ties falls by the wayside


TOKYO -- Japan's deployment of the Aegis Ashore missile defense system will be put on hold due to the ballooning price tag and the logistics of rolling out the hardware, the Defense Ministry said Monday.

"When considering the costs and the time frame, we have no choice but to decide it was not logical" to keep the original schedule, Defense Minister Taro Kono told reporters.

The U.S. State Department approved the sale of the system to Japan, which at the time had an estimated price tag of $2.15 billion. But a slew of problems has raised the estimated costs of operating it for 30 years to over $4 billion.

The project was seen as a symbol of the strengthening alliance between Japan and the U.S. Beyond the role it plays in countering the North Korean threat, President Donald Trump has also aggressively pushed American arms exports.

The ministry soon will submit a report to Japan's National Security Council and formally halt the program.

Japan currently has a two-tier approach to missile defense: a ship-based Aegis system that takes a first crack at shooting down missiles while they are in the so-called post-boost phase of flight, and a land-based Patriot system to destroy them when they are in the re-entry phase.

But deploying the ship-based system is burdensome, especially in terms of manpower, so Tokyo has pursued a land-based alternative for the Aegis.

The original plan called for installing the land-based missile shield at one site in eastern Japan and another in the west as a deterrent against North Korean rocket attacks. The U.S.-developed system would be operational as early as 2025.

"For now, we will continue to rely on Aegis-equipped destroyers" for missile protection, Kono told reporters. "Afterward, I will consider our options through the NSC."

In the west, Aegis Ashore would be hosted within the Mutsumi training area in Yamaguchi Prefecture. But it was revealed late last month that large-scale work will be needed to ensure that booster rockets carrying interceptors fall in the training area or the sea, and not in residential neighborhoods.

The Defense Ministry chose the Araya military training grounds in Akita city for eastern Japan, but those plans were thrown into disarray after a series of problems. The site, near a residential area, was selected from Google Earth, not an actual survey on the ground, resulting in measurement errors. At a briefing with city residents, a defense official fell asleep, angering participants. The governor and mayor both came out in opposition to the deployment.

Kono said he will visit Akita and Yamaguchi prefectures soon to apologize to the governors.
 
Back
Top